Tulkinnasta lähtee kaikki. Jos tulkinta on väärä, niin siitä seuraa väkisinkin se, että myös oppi on väärä. Tästä taas on suorana seurauksena se, että Raamatun lupaukset ei voi toteutua. Tämä perusperiaate sopii ehkä jokaiseen Raamatun tutkisteluun.
Vaikkapa Mat 25, jossa kerrotaan miten ihmiset tuomitaan tekojensa mukaan. Toiset ovat tehneet oikeita tekoja ja toiset jättäneet niitä tekemättä. Tästä voi tehdä sen tulkinnan, että hyvien tekojen perusteella päästään paremmalle puolelle. Mihin tulkinta silloin perustuu? No selkeään johtopäätökseen tietysti. Asian pitäisi olla jokaiselle täysin selvä, että teksti on tulkittu oikein. Tekstissä ei kuitenkaan sanota niin. Siinä kerrotaan vain siitä, että ihmiset tuomitaan tekojensa mukaan. Tuomio sana tulkitaan tässä nyt niin, että se ratkaisee kummalle puolelle joutuu. Tätäkään ei suoraan tekstissä sanota. Siitä voi tietysti tehdä sen tulkinnan, että näin olisi. Jolloin pelastus tulisikin tekojen perusteella.
Sellaisella uskolla , joka luottaa ihmisen ulkopuolelta tulevaan ja kokonaan omasta ansioituneisuudesta riippumattomaan pelastukseen ei olisi ratkaisevaa merkitystä.
Eikä silloin kristillinen oppi olisi oikea.
Näin kumoutuisi koko kristillinen oppi. Se kun perustuu siihen että Vapahtajamme Jeesus Kristus tuli synniksi ja sovitti koko maailman synnin. Hän pyhitti itsensä, jotta Hänen omansa olisivat myös pyhitetyt oikeasti. Tämä pyhä tila, jossa ihminen on täysin kelvollinen Jumalalle sellaisenaan lahjoitetaan uskovalle pelkän uskon vaikutuksesta. Mikään hänen vääristä teoistaan ei estä tätä. Pelkästään tämän perusteella uskova on täysin pyhä ja puhdas ja varmasti matkalla paremmalle puolelle.
Tästä väärien tekojen eli syntien anteeksisaamisesta seuraa se mitä Jumala sanassaan lupaa. Ilo pelastuksesta, rohkeus ja into viedä sanaa eteenpäin. Hyvä omatunto ja varmuus pelastuksesta.
Jos tämä oppi ei olisikaan totta, niin siitä seuraisi se että jokainen joutuisi omilla hyvillä teoillaan pelastamaan itsensä. Mistä silloin voisi tietää, onko hyviä tekoja riittävästi. Sitä tietoa ei tietenkään voisi saada kukaan. Silloin olisimme samassa asemassa kuin muslimit, joiden suuri pelon aihe on se miten heidät tuomitaan. Eli riittävätkö heidän hyvät tekonsa. Tällöin hengelliset johtajat voivat kätevästi käyttää tätä pelkoa hyväkseen ja vaatia alaisiltaan yhä suurempia ponnistuksia. Niihin alaiset mielellään suostuvat, koska eivät tiedä mikä on riittävä määrä hyviä tekoja. Tätä hyväksikäyttöä on paljon kaikessa uskonnollisuudessa.
Kristityn ei tarvitse jännittää itseään äärimmilleen voidakseen pelastua. Hän voi tehdä sen kyllä siitä ilosta , että tietää olevansa pelastettu. Ilo Herrassa on heidän voimansa salaisuus. Samaa iloa ja voimaa ei voi saavuttaa pisteitä keräämällä ja toivomalla, että jospa ne kuitenkin riittäisivät.
Mat 25 kertoo saman mitä koko Raamattu kertoo, että meidät tuomitaan tekojemme mukaan, mutta että pelastus tulee meidän teoistamme huolimatta, niille jotka uskovat sanan sellaisenaan kuin se on kirjoitettu. Eivätkä tee siitä omia johtopäätöksiään. Pelastus on selvästi kirjoitettu mm. Apt.4:12 eikä sitä tarvitse tulkita. Emme voi pelastua tulkinnan varassa, vaan uskon. Jolloin otamme pelastuksemme vastaan sellaisenaan.
Ajattelen niin, että sananjulistuksen pitäisi tuomita ihmisessa syntiset teot. Eli laittaa sananpeili ihmisen eteen ja hän näkee siitä mitä haluaa nähdä. Kun luterilaisuus riisui kaikki duunit pois, teki siinä suuren virheen, koska Hengen hedelmässä on paljon asioita, jotka tulevat lähimmäisen hyväksi eikä niitä tekoja tuomita, jotka ovat uskossa ja rakkaudesa tehdyt.
Tässä on juuri Luterilaisuuden kipeä kohta. Luther kun tarkoitti, ettei hyvät teot pelasta, niin kansa tulkitsi, ettei niillä ole mitään merkitystä ja lakkasivat huolehtimasta niistä. Mat 25 nimen omaan tähdentää sitä, että meidän hyvät teot seuraavat meitä ja niillä on suuri merkitys, mutta ei kuitenkaan pelastuksen kannalta. Jos kirkon väki tajuaisi sen että Jumala palkitsee hyvät tekomme ruhtinaallisesti, niin syntysi valtava innostus tehdä hyvää. Josta ulkopuolelle jääneet näkisivät muutoksen kirkon ihmisissä. Nyt olemme laiskoja ja samaistumme koko ympäröivään yhteiskuntaa. Teemme jopa vähemmän hyvää kuin monet muut.
Hyvä blogi, kiitos Pekka!
Pelastumme yksin armosta, ei meidän tekojen kautta, vaikka ne olisi miten hyvät tahansa.
Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan. (Room. 10: 9-10 / FB38)
Kiitos Juha. Voimme näin hengessä riemuita suureta pelastuksesta, jonka saamme uskolla Jeesuksen täydelliseen sovitustöhön omistaa.
Hyviä ajatuksia, Pekka.
Otit esille jälleen tuon Matteuksen 25. luvun, jossa Jeesus kertoo tulevasta jaosta kahteen. Sitä ennen hän on kertonut, että ”Tämä valtakunnan evankeliumi julistetaan kaikkialle maailmaan, kaikille kansoille todistukseksi, ja sitten tulee loppu.”(Mat24:13)
Onko tuon Matteuksen 25. luvun esille ottaminen tuomitsemista? Tai Raamatun siteeraaminen niistä monista kohdista, joissa kerrotaan, että ”Pahantekijät tuhoutuvat kaikki tyynni, jumalattomia odottaa perikato”.(Ps37:38)?
Jeesus taisi nimetä maan päällä tuliseen tuhoon vain fariseukset. Ja heidänkin joukossaan oli myöhemmin poikeuksia, jotka siirtyivät sille elämään johtavalle tielle. Kristus ei salannut mahdollisuutta menettää lopullisesti elämänsä, mutta ennen muuta vetosi ihmisten ikuisuuskaipaukseen ja tarjosi siihen mahdollisuutta.
Myöhemmin Jeesus antoi Johannekselle kyllä ilmestyksiä, joissa saattoi olla nykyihmisten mielestä liikaakin realismia. Esimerkiksi ilmestyksen 19. luku on tuollaisesta hyvä esimerkki, kuitenkin osana Raamatun kokonaissanomaa.
Jeesus opetti toistuvasti sitä, ettemme tuomitse toisiamme. Myöhemmin Raamattu painottaa samaa, ja mainitsee myös sen, ettemme voi itsellemme antaa vapauttavaan tuomiota.
”Minulla ei ole mitään tunnollani, mutta ei minua vielä sen perusteella ole todettu syyttömäksi. Minun tuomarini on Herra”, varoittaa meitä Paavali suuriluuloisuudesta.(1. Ko4:4) Ja sitten saamme lukea myös tämän seurakunnan puhtaana pitämiseksi: ”Ei kai minun asiani ole tuomita ulkopuolisia? Ettehän tekään tuomitse muita kuin omaan piiriinne kuuluvia. Ulkopuoliset tuomitsee Jumala.”(1. Ko5:12,13)
Lauri kuvaili hyvin Raamatun keskeistä opetusta todetessaan, että ”sananjulistuksen pitäisi tuomita ihmisessa syntiset teot.” Vaikka Raamattu tuomitsee varastamisen, se ei tarkoita lopullista tuomiota kaikille varkaille. Muuttumista suositellaan kuitenkin aiemmaksi kuin Jeesuksen vieressä kuolleella ryövärillä. Lopullinen tuomari on kuitenkin aina ”Herra”, niinhän se Paavali Raamatussa sanoo.
Meistä monille Jumalan palveleminen on ihan se ykkösasia elämässä. Olemme jopa eräänlaisessa ”pakkotilanteessa” samalla kun nautimme kristillisestä vapaudesta. Nimittäin: ”Kristuksen rakkaus pakottaa meitä.”(2. Ko5:14) Tästä syystä haluamme varmistaa, että palvelemme Kaikkivaltiasta mahdollisimman tarkasti Hänen haluamallaan tavalla. Mutta muistaen, ettemme pakota toisia tekemään siten. Toiveita ja rukouksia kyllä esittäen.
Mielestäni kaikki tekstini on jossain suhteessa puutteellisia, joten hyviä niistä ei taida tulla. Kuitenkin iloitsen evankeliumin järjettömän hienosta salaisuudesta. Miten Jumala onkin osannut tehdä siitä näin mielenkiintoisella tavalla järjettömän ja samalla täydellisen. Moni vastustaja väittää evankeliumia järjettömäksi jota se onkin. Se on vastoin kaikkea ihmisen omaa kykyä käsittää. Järki ei sen salaisuutta milloinkaan voi tajuta. Järjettömänä se on kuitenkin ihmisen kykyä järkeillä paljon korkeammalla.
Uskolla voimme evankeliumin kuitenkin helposti omistaa, mutta järjelle se on mahdottomuus.
Nythän meidän ei tarvitse tehdä mitään, mutta velka kasvaa ja se pitää joskus maksaa takaisin. Tarkoitan valtionvelkaa, en siis syntivelkaa.
—————–
Jos joku pyytää leipää nälkäänsä sanotaan; Ota Kristus vastaan kristus on elämän leipä.
Jos jollakin on kylmä eikä ole asuntoa, sanotaan; Isä on pojassa ja Poika on isässä ja pyhä henki lähtee molemmista. Lämmittele siinä.
Jos joku huokaa taakkansa alla sanotaan; Ota Jeesus vastaan hänen ikeensä on kevyt.
Jos joku on pudonnut veteen huudetaan hänelle; Tunnusta Jeesus herraksi ja usko, että jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin pelastut. Minä en voi tehdä mitään, muuten armo jää osattomaksi.
Tapahtuuko tässä niin sanottu kohtaaminen. Vai onko ero niinkuin yöllä ja päivällä ero on.
Kiitos Tarja. tarkoitatko että väitän hyviä tekoja tarpeettomiksi. Niihin Jumala on kuitenkin meidät , sinut ja minutkin tarkoittanut. Jumala on meidät luonut juuri näillä ominaisuuksilla varustetuksi ja hän on meille valmistanut ne hyvät työtkin sitä silmälläpitäen, niin on kai ne mielettömän tärkeitä. Pelastusta niillä ei kuitenkaan voi itsellemme hankkia, koska Jeesus on sen jo kokonaan meille hankkinut. Eikä siitä puutu mitään sellaista, jonka voisimme hyvillä teoillamme saada aikaan.
Kirkkomme status on iänkaikkisessa mahdollisuutena.
Luther itse meinasi jättää Wittenbergin taakseen huomatessaan Sola Fides lupauksen vaikutuksia. ”Talonpojat raakoja, aateliset ahneita, ja yleinen hyväntekeväisyys vähentynyt”.
Näyttää kun kirkkoamme tarvittaisiin pehmentämään ja ylentämään Lutherin todistusta paremmaksi.
Kirkon välimiehenä toimiminen Ihmisen ja Jumalan välissä on myös asiaa katsoa.
Jeesuksen kolme opetusta säälliseen elämään ovat hyvät, mutta tästä kolmannesta emme tosin saa opetusta.
Aiemmin kirjoitin onnenpyörästä kuvana hengellisistä mahdollisuuksistamme, koska itse asiassa vain Jumalan armotalous on merkitsevää. Näin kirkkoakaan asiassa ei tarvittaisi kuin diakoniaan.
Näin onnenpyörän rinnalle toiseksi voi nostaa kielipelin.
Raamattua tulee tulkita kokonaisuutena. Matt 25 näyttää olevan ristiriidassa useiden armonlupausten kanssa (esim. Joh. 3:16, Mark 16:16 ym ym). Ehkäpä kuitenkin on niin, että oikeudenmukainen tuomio kyllä tulee tekojen mukaan, mutta armahdus tulee Kristuksen sovitusuhrin perusteella niille, jotka häneen turvaavat. Matt 25 olen ymmärtänyt vakavaksi varoituksesksi siitä, että lähimmäisen auttamisen laiminlyönti laiskuuden tai mukavuudenhalun perusteella on kuolettava synti. Tähän syntiin varmaankin useimmat meistä ovat langenneet, minä ainakin. Siksi en voi pelastua omien tekemisieni perusteella, vaan tarvitsen Kristusta.
Kiitos Yrjö .
Mat 25 puhuu minulle erityisesti siitä, että kun emme tee hyviä tekojamme pisteitä saadaksemme, niin emme edes huomaa, milloin niitä teemme. Pisteitä keräävä taas valikoi tehtäviä hyviin ja merkityksellisiin ja pyrkii tekemään vain niitä. Tällöin vähäiset tehtävät joihin Jumala usein tahtoisi ohjata jäävätkin hoitamatta. Joten itse etsin aina vähäisiä tehtäviä, joita muut eivät viitsi tehdä. Tiedän näin toimiessani tuottavan Jumalalle suurta iloa.
Luther ymmärsi tekojen olevan uskossa Jumalan tekoja Ihmisessä.
Uskonpuhdistajat, Zwingliä osin lukuunottamatta, olivat Ihmisessä täyden kyvyttömyyden kannalla hyviin tekoihin ja niiden merkitykseen. Luther oli myös huolissaan Zwinglin pelastumisen mahdollisuudesta kun tämä huomasi Ihmisen yltävän hyvään myös iänkaikkisuutta katsoen, ja vielä omasta sydämen tilasta lähtien.
Nyt vaikuttaa uskonpuhdistuksemme perintöä haluttavan parannella toiseksi mitä se on. Asia olisi voitu alottaa jo Uskonpuhdistuksen riemuvuonna Lutherin ripistä.
Luherilla ja kumppaneilla ei ole pelastuksen asiaan mitään lisättävää ja jollemme tarkastele heidän opetuksiaan siinä valossa , jonka puhdas evankeliumi pelastuksesta antaa niin silloin avautuu monia harhapolkuja. Evankeliumi on ydin josta kaikki riippuu. Oppi ei ole sitä merkityksellisempi.
Huomata saa kommenteissa Jumalan varustaneen meidän kyvyillä tehdä hyvää. Missä kohtaa asiasta puhutaan?
Pitää paikkansa, mutta pitää mennä Vanhan Testamentin alkupuolelle missä ko. kohta ymmärretään perisynnin suvullisesti siirtyväksi kiroukseksi.
Kysehän oli Jumalan kieltäessä uinuvista lahjoista omassatunnossa, ja mahdollisuudessa valita. Näin Ihmisen hiljakselleen oli määrä historiassaan päästä eteenpäin moraalisessa huomaamisessaan nousta ajan myötä myös henkisessä tasossaan.
Kun kirkosta on kiinni tätä tuskin tapahtuu, ja saa huomata kuudennen päivän Ihmisen anomaliaa olleen hyödytöntä kieltää, ja siksi Jumala käski kuten käski toisiakin luomiaan.
Mutta, kahdeksannen päivän Ihmisen anomalian erijatkuvuutta Jumala kielsi.
Pekka
”Kiitos Tarja. tarkoitatko että väitän hyviä tekoja tarpeettomiksi. Niihin Jumala on kuitenkin meidät , sinut ja minutkin tarkoittanut. ”
En tarkoittanut, kunhan kirjoitin mitä oli tulollaan.
”Jumala on meidät luonut juuri näillä ominaisuuksilla varustetuksi ja hän on meille valmistanut ne hyvät työtkin sitä silmälläpitäen, niin on kai ne mielettömän tärkeitä. ”
Täytynee tunnustaa, että en tee mitään siksi, että se on hyvä työ. Että voisin sanoa, ”olen tehnyt hyvän työn ”. En metsästä hyviä töitä. Jos eteen tulee jokin asia, jonka katson olevan velvollisuus minulle, teen sen ilman sen suurempia hurskasteluja. Se on hyväksi minulle, kun näen, että olen voinut olla tukena tai jotain… ja joskus voi saada jopa kiitoksen. vaikka ei silläkään väliä ole.
” Pelastusta niillä ei kuitenkaan voi itsellemme hankkia, koska Jeesus on sen jo kokonaan meille hankkinut. ”
Kiitos vaan, mutta olen vastuullinen ihminen ja aion itse vastata tekemisistäni. En sitäpaitsi tarvitse pelastusta helvetistä, kun en usko siihen. Ne tarvitsevat, jotka uskovat.
Kiitos Tarja. Minäkin kirjoitan vain sitä mikä oli tulollaan.