Semmoiset ovat valheapostoleja, petollisia työntekijöitä, jotka tekeytyvät Kristuksen apostoleiksi. Eikä ihme; sillä itse saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi. Ei ole siis paljon, jos hänen palvelijansakin tekeytyvät vanhurskauden palvelijoiksi, mutta heidän loppunsa on oleva heidän tekojensa mukainen. (2. Kor. 11:13-15)
Mistä tunnistat oikean Jumalan tahdonmukaisen opettajan?
Miksi apostolit varoittivat usein vääristä opettajista?
Miksi harhaoppi ja väärät opettajat ovat kirkolle turmiollisempia kuin vainot?
Miksi on (tai ei ole) oikein arvioida opettajiamme?
Mistä löytyvät meidän aikamme väärät opettajat?
Kaikki julkaistut blogini:
Heidelbergin disputaatio 1518
Augustinolaisen munkkikunnan tunnus
Veli Martti Luther, pyhän Teologian Maisteri, esittää ja Veli Leonhard Bayer, Taiteiden ja Filosofian Maisteri, puolustaa seuraavia teesejä augustinolaisten edessä Heidelbergin tunnetussa kaupungissa tavanomaisessa kohtaamispaikassa 26. huhtikuuta 1518.
TEOLOGISET VÄITTEET
Luottamatta laisinkaan omaan viisauteemme noudattaen Pyhän Hengen antamaa neuvoa ”Älä jätä elämääsi oman ymmärryksesi varaan, vaan turvaa koko sydämestäsi Herraan.” (Snl 3:5) tuomme nöyrästi esiin kaikkien niiden arvosteltaviksi, jotka tahtovat kuulla nämä teologiset paradoksit, jotta kävisi ilmi, onko ne johdettu hyvin vai huonosti pyhältä Paavalilta, tuolta erityisesti kutsutulta astialta ja työkalulta, ja myös pyhältä Augustinukselta, joka on hänen mitä luotettavin tulkkinsa.
1. Jumalan laki, joka on kaikkein terveellisin elämän opetus, ei voi auttaa ihmistä kohti vanhurskautusta, vaan pikemmin estää hänet siitä.
2. Paljoa vähemmän voivat ihmisen teot, joita yhä uudelleen tehdään luonnollisen kyvyn mukaan, niin sanoaksemme, johtaa tähän.
3. Vaikka ihmisen teot näyttävät mieluisilta ja hyviltä, ne ovat pikemmin kuolemansyntejä.
4. Vaikka Jumalan teot ovat aina epämiellyttäviä ja näyttävät pahoilta, ne ovat todellisuudessa iankaikkista ansiota.
5. Ihmisten teot eivät ole kuolemansyntiä (puhumme teoista, jotka näyttävät hyviltä) siinä mielessä, että ne olisivat rikoksia.
6. Jumalan teot (puhumme niistä joita Hän tekee ihmisen kautta) eivät ole ansioita, siinä mielessä että ne olisivat synnittömiä.
7. Vanhurskaan teot olisivat kuolemansyntejä, elleivät oikeamieliset itse pelkäisi niitä kuolemansynteinä hurskaan jumalanpelon takia.
8. Sitä enempi ovat ihmisen teot kuolemansyntejä kun ne tehdään ilman pelkoa ja horjumattomassa pahassa itseluottamuksessa.
9. Sanoa, että työt ilman Kristusta ovat kuolleita mutta eivät kuolemaksi näyttäisi olevan vaarallista antautumista Jumalan pelon alle.
10. On todellakin hyvin vaikea nähdä, miten teot voivat olla kuolleita ja samalla eivät kuitenkaan vahingollisia eivätkä kuolemansyntiä.
11. Ylimielisyyttä ei voida välttää eikä todellinen toivo voi olla läsnä ellei tuomion pelko ole läsnä jokaisessa työssä.
12. Jumalan silmissä synnit ovat silloin erityisen anteeksiannettavia, kun ihmiset pelkäävät niiden olevan kuolettavia.
13. Vapaa tahto on perimmiltään olemassa vain sanoina ja niin kauan kun se ei tuota, mitä se voi tuottaa, se tekee kuolemansynnin.
14. Vapaa tahto perimmiltään kykenee tekemään hyvää ainoastaan passiivisella tavalla mutta voi aina tehdä pahaa aktiivisella tavalla.
15. Vapaa tahto ei voi säilyä viattomana, ja vielä vähemmän tehdä hyvää, aktiivisena vaan ainoastaan passiivisena.
16. Ihminen joka uskoo voivansa saavuttaa armon tekemällä, mitä hänessä on, lisää syntiä synnin päälle ja on kaksinkertaisesti syyllinen.
17. Näin sanominen ei tuota epätoivoa vaan herättää halun nöyryttää itsenssä ja etsiä Kristuksen armoa.
18. On varmaa että ihmisen täytyy täydellisesti joutua epätoivoon omista mahdollisuuksistaan ennenkuin hän on valmis ottamaan vastaan Kristuksen armon.
19. Sellainen henkilö ei ansaitse tulla kutsutuksi teologiksi, joka katselee Jumalan ”näkymättömiä” asioita ikäänkuin ne olisivat selvästi ”nähtävissä siinä, mitä on todella tapahtunut” (Room 1:20, vrt 1 Kor 1:21-25)
20. sellainen henkilö ansaitsee tulla kutsutuksi teologiksi, joka käsittää näkyvät ja ilmeiset Jumalan asiat kärsimyksen ja ristin kautta.
21. Kunnian teologia kutsuu pahaa hyväksi ja hyvää pahaksi. Ristin teologia kutsuu asioita niin kuin ne todella ovat.
22. Viisaus joka näkee Jumalan näkymättömät työt samalla tavoin kuin ihminen ne näkee, on täysin paisunut, sokaistunut ja paatunut.
23. Laki ”tuo mukanaan Jumalan vihan” (Room 4:15), surmaa, pahentaa, syyttää, arvioi ja tuomitsee kaiken, mikä ei ole Kristuksessa
24. Kuitenkaan tämä viisaus ei itsessään ole paha, eikä lakia tule karttaa. Ilman ristin teologiaa ihminen käyttää parasta väärin pahimmalla tavalla.
25. Ei hän ole vanhurskas, joka tekee paljon, vaan hän, joka ilman tekoja uskoo suuresti Kristukseen.
26. Laki sanoo ”tee näin” eikä sitä koskaan tehdä. Armo sanoo ”usko tähän” ja kaikki on jo tehty.
27. Tosiasiassa tulisi kutsua Kristuksen työtä toimivaksi työksi (operans) ja meidän työtämme tehdyksi työksi (operatum) ja näin tehty työ miellyttää Jumalaa toimivan työn kautta.
28. Jumalan rakkaus ei löydä vaan luo sen, mikä sitä miellyttää. Ihmisen rakkaus syntyy siitä, mikä on sille miellyttävää.
Alkutekstin latinan englantilaisesta käännkösestä vapaasti kääntäen Mikko Louhivuori 4.2.2012
Kielen ja sisällön korjauksia ja tarkennuksia otan mielelläni vastaan!
http://bookofconcord.org/heidelberg.php
Jorma ja Martti, kiitos Heidelbergin teeseistä. Moniko näistä 28 kohdasta tuntuu heti oikealta?
Noista Heidelbergin väitteistä on muistettava, etteivät ne ole minkään perusteellisen teologisen keskustelun tuottamia oppilauseita vaan päinvastoin keskustelun käynnistämiseksi heitettyjä virikkeitä.
Ne ovatkin täyttä teologiaa ja todella elettyä kokemusta niille, jotka kilvoittelevat elävässä uskossa.
Muutenhan on mahdotonta ymmärtää, että hvyätkin teot voivat olla syntiä, vielä vähemmän sitä, että hyvät teot eivät tuo pelastusta, vaikka viimeisellä tuomiolla hyviä tekoja kysytään.
16. Ihminen joka uskoo voivansa saavuttaa armon tekemällä, mitä hänessä on, lisää syntiä synnin päälle ja on kaksinkertaisesti syyllinen.
18. On varmaa että ihmisen täytyy täydellisesti joutua epätoivoon omista mahdollisuuksistaan ennenkuin hän on valmis ottamaan vastaan Kristuksen armon.
Muun muassa Sammeli Juntunen on ansiokkaasti käsitellyt näitä kahta.
Tässä on muutamia Lutherin lauselmia vanhurskauttamisopista: Lutherin Galatalaiskirjeen selitys on suurenmoisin vanhurskauttamisopista tehty inhimillinen esitys. Siihen on meidän kaikkien syytä perehtyä mitä huolellisimmin. Se on syytä hankkia jokaiseen kristilliseen kotiin.
Tämän teoksensa johdantosanoissa Luther kirjoittaa:
”Kun tämä uskonkohta, joka opettaa, kuinka ihminen tulee Jumalan edessä synnittömäksi ja vanhurskaaksi, kadotetaan, tuhoutuu samalla koko kristillinen oppi, ja kaikkien ihmisten, missä maailmankolkassa ovatkin, ja joilla ei ole tätä oppia, heidän täytyy varsinaisesti olla joko juutalaisia tai turkkilaisia, paavilaisia ja harhauskoisia. Yksin tämän opin kautta tulee pyhä kristikunta istutetuksi, rakennetuksi ja ylläpidetyksi.” Luther viittaa näissä sanoissaan siihen tosiasiaan, että vanhurskauttamisoppi on se uskonkohta, joka erottaa kristinuskon kaikista muista uskonnoista. Se, joka ei usko vanhurskauttamisen uskonkohtaa, on kirkon ulkopuolella. Uskomalla tämän uskonkohdan on ihminen kristitty ja kuuluu uskovien seurakuntaan eli pyhään yhteiseen seurakuntaan. Kun haluamme tietää, onko ihminen, jonka tapaamme, kristitty, tulee meidän saada hänet vastaamaan kysymykseen, miten hän ajattelee tulevansa autuaaksi. Jos hän vastaa: ”Tulen autuaaksi uskomalla Kristukseen, turvautumalla Kristuksen ansioon”, on hän kristitty, mikäli tämä vastaus on ilmaus hänen sydämensä asenteesta. Mutta jos tuo lähimmäisemme vastaa esim.: ”Kysykää naapureiltani. He eivät voi sanoa minusta mitään pahaa”, tai jos hän vastaa: ”Olen mielestäni aika kirkollinen; käyn kirkossa”, eikä hän lähemmin tiedusteltuamme puhu siitä, että hän panisi turvansa yksin Kristuksen ansioon, silloin ei meillä ole perustetta pitää asianomaista kristillisen kirkon jäsenenä. Täällä maailmassa on tosiasiassa vain kaksi olennaisesti erilaista uskontoa. Toinen niistä on uskonto, jossa uskotaan Kristukseen. Tämä on kristinusko. Toinen on tekojen uskonto, ja siihen kuuluvat kaikki ei-kristilliset uskonnot. Näille jälkimmäisille on yhteistä se, että iankaikkiseen elämään pääsemiseksi edellytetään ihmistekoja. Kun virallisesti, esim. oppikirjoissa on esitetty, että maailmassa on neljä pääuskontoa: 1. kristinusko, 2. juutalaisuus, 3. muhamettilaisuus ja 4. pakanauskonnot, on asiasisällön huomioonottaen kysymyksessä huono logiikka. Kaikki ei-kristilliset uskonnot eroavat toisistaan tekojen erilaisuuden kannalta, mutta ne ovat kaikki yhtä siinä, että ne pyrkivät viemään ihmiset tekojen tietä taivaaseen. Kristityt taas tunnustavat apostolin kanssa: ”Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain töitä” (Room. 3:28), ”mutta koska tiedämme, ettei ihmistä vanhurskauteta lain töistä, vaan Jeesuksen Kristuksen uskon kautta, niin olemme mekin uskoneet Kristukseen Jeesukseen, jotta meidät vanhurskautettaisiin Kristuksen uskosta eikä lain töistä, koska ei yhtään lihaa vanhurskauteta lain töistä” (Gal. 2:16).
Jorma, hyvin kirjoitit. Näin on. Suurta harhaa on ylistää ihmistä ja väittää, että Jumala hyväksyy ihmisen, kunhan hän parhaansa mukaan rakastaa Jumalaa ja lähimmäisiämme. Jos Jumala armahtaa ainoastaan sellaiset, jotka ovat tehneet parhaansa, niin löytyykö ainuttakaan tällaista ihmistä?
Martti, kiitos erinomaisesta kommentista. Itselleni on Lutherin Galatalaiskirjeen selitys erittäin rakas. Kun olin masennuksen kuopassa, niin tämä selitys auttoi minua hyväksymään sen, että Jumala hyväksyy minut yksin armosta, juuri tällaisena kun olen.
Kirkossamme on ajettu sisään feministiteologiaa ja queer-teologiaa. Vanhat tutut kristilliset käsitteet saavat uuden sisällön. Raamattua tulkitaan ihan eri lailla kuin mitä kristityt ovat aina ymmärtäneet. Osittain Raamattu näissä teologioissa korvataan jollain muulla ”tietolähteellä”. Isä Jumala on korvattu äitijumalalla tai jollain muulla jumalalla. Minä en lähde seuraamaan näitä uusia teologian muutosten tuulia, jotka ovat yhä selvemmin vallanneet osan papistoa. Jolla on korvat kuulkaa ja silmät niin nähkäät.
Nina Järviö: ”Queer-teologiassa kristinuskon Jumalaa pidetään monin tavoin outona.”
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/37153/pervokir.pdf?sequence=1
Uusi piispa, uusi hiippakunta – mistä on kyse? Ohjelmassa Hannu Nymanin vieraana on Lähetyshiippakunnan uusi piispa Risto Soramies.
http://www.youtube.com/watch?v=ca3Z2bFndLM
Juha, queer-ja feministiteologia ovat, ainakin suomalaisessa teologiassa, täysin marginaali-ilmiöitä. Ja sellaisiksi todennäköisesti myös jäävät. En voi väittää olevani siitä sittenkään suuresti pahoillani.