Kristilliseen uskoon kuuluu tietty kiteytetty oppisisältö kuten uskontunnustus. Ilman opin määrittelyä usko on tunneläikähtelyä ja tuuliajolla tai ohjattavissa mielivaltaisesti. Ohjastajia tuntuu aina riittävän.
Toisaalta pelkkä oppi, siihen takertuminen ja dogmien taakse asettuminen voi olla hyytävän kylmää ja heikompia jyräävää. Siitä on kirkon historiassa ja nykypäivässä esimerkkejä. Dogmi ilman rakkautta ja lähimmäisen huomaamista on se kirjain, joka kuolettaa. Voi myös tuntua inhottava tuoksu ”me yksin olemme oikeassa”. Kristuksen tuntemisen tuoksu on toisenlainen.
Kultaiseen keskitiehen kuuluvat molemmat, selkeä opillinen pohja sekä avoin sydän ja tekevät kädet.
Iso kirja opettaa rakastamaan Jumalaa ja lähimmäistä.
Lauri Lahtinen, ET sinä kysynyt minun mielipidettäni rakkaudesta vaan mieleipidettäni siitä,mitä rakkauskäsky sisältää eli todellisuudessa kysyit rakkauskäskyn ANTAJAN mielipidettä ja korkeintaan minun tulkintaani tuon annon sisällöstä.
No vastaan: Kun po. rakkauskäsky sisältää kaikki käskyt se logiikan mukaan sisältää siis myös käskyn rakastaa Jumalaa yli kaiken eli siis Jumalan rakastamisen sisältökin tulee punnita yleisen rakkauskäskyn valossa sen mukaan mitä ko käskyn antaja todennäköisesti kieliperheen, ajan käytäntöjen ja yleinen elämänkokemuksemme mukaan on käsitteellä rakkaus semanttisesti ja käytännöllisesti tarkoittanut.
Minun maailmassani ko käytäntö ei esim. katso suopeasti oman taivaspaikkani turvamiseksi tapahtuvaa homojen fyysistä tai henkistä kivittämistä.
”Rakkaus on ensin ymmärrys eli mielipide joka saa aikaan toimintaa.” Ymmärrys asuu päässä, rakkaus sydämessä. Pää ohjaa, sydän kuljettaa.
Martti Pentti., monia tuo rakastava sydän ei tosin vastaa sanalla ’kuljettaa’ vaan pikemminkin sanalla ’kusettaa’.
Seppo Heinola :”Lauri Lahtinen, ET sinä kysynyt minun mielipidettäni rakkaudesta vaan mieleipidettäni siitä,mitä rakkauskäsky sisältää”
”Kaikki henget pyrkivät täydellisyyteen. Kaikki – tässä on erheytymisiä mutta ei ainoatakaan poikkeusta – kaikki pyrkivät voimiensa korkeimman vapaan ilmauksen tilaan. Kaikilla on yhteinen viettymys laajentaa toimintaansa, koota puoleensa ja kerätä ja tehdä omakseen kaikki mitä ne pitävät hyvänä, erinomaisena ja tietämisen arvoisena. Kauniin, toden ja oikean havainto on näiden ominaisuuksien hetkellistä omistamista. Asetumme itse siihen tilaan, jonka havaitsemme. Me olemme hyveen omistajia, toiminnan alkuunpanijoita, totuuden löytäjiä ja nautimme autuudesta sinä hetkenä kun ajattelemme niitä. Tulemme itse löytämäksemme kohteeksi.” (J.W.Snellman)
So ”Let It Be”. Kun olin lapsi, rakastin yli kaiken Elsa Beskow’n satua Prinsessa Sinilei. Hän kuului luontoon, josta hän oli syntynyt ja jonne hän lopulta palasi.
V. 1900 syntynyt, Elias Simojoen allekirjoittaman virkatodistuksen mukainen savolainen isoisäni, joka oli luonnonparantajana Runnin kylpylässä toimineen Sofia Lappalaisen lapsi, opetti minut lapsena kulkemaan metsässä, sanoi joskus, että hän haluaa, että kukaan ei itke hänen haudallaan. Hän myös katosi ennen kuolemaansa kuten vuosien varrella lemmikkeinämme olleet kissat jättämättä meille muistelupaikkaa.
En tiedä, mihin isoäitini punakaartiin kuulunut isä on haudattu, enkä tiedä, mihin on haudattu Kirvusta paennut isoisäni isä. En tiedä, missä lepää isoäitini Ostan kylässä -41 kaatunut ainoa veli, että voisin laskea kukkia hänen muistokseen. Toivomuksensa mukaisesti isänikin pääsi lopulta ”kotiin” ja uimaan vielä kerran oman kotirantansa ohi.
Sukuni toteutuneen historian mukaisesti en myöskään itse koskaan halua samaistua poliittiseen valtaakäyttävään eliittiin.
”Monia tuo rakastava sydän ei tosin vastaa sanalla ’kuljettaa’ vaan pikemminkin sanalla ’kusettaa’.” Nouseeko silloin kusi päähän?
Päättömän sydämen vietäväksi ei ole hyvä joutua, ei liion sydämettömän pään ohjaukseen.
Martti, ei ihme että moni lähestyy asiaa niin että lähimmäisen rakaus ennen muita Raamatun käskyjä.
Niinhän Jeesuskin opetti tekemään sapattikäskyn kanssa. Lisäksi useassa kohtaa Raamatussa nimenomaan lähimmäisenrakkaus nostetaan ainoaksi käskyksi
”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille. Tässä on laki ja profeetat.”
”Lain kaikki käskyt on pidetty, kun tätä yhtä noudatetaan: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.”
1. Joh. 3:23
”Tämä on hänen käskynsä: meidän tulee uskoa hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen ja rakastaa toinen toistamme, niin kuin hän on meitä käskenyt.”
Siksi minusta ”lähimmäisenrakkaus ja inhimillisyys ennen kaikkea” ei ainakaan ole ihan väärä toimintamalli. Toki muunlaisetkin tulkinnat ovat mahdollisia, mutta eivät ainakaa ainoita mahdollisia.
Martti Pentti :”Päättömän sydämen vietäväksi ei ole hyvä joutua, ei liion sydämettömän pään ohjaukseen.”
Olen itsekin sanonut monta kertaa, että pahinta on ”älytön tunne” tai ”tunteeton äly”.
Meille tavallisille tallaajille riittää mielestäni tämä:
”Opettaja, mikä on suurin käsky laissa?”
Niin Jeesus sanoi hänelle: ”Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi”.
Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky.
Toinen, tämän vertainen, on : ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”.
Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat. ”
Ja ”Paljon muutakin Jeesus teki. Jos kaikki vietäisiin kohta kohdalta kirjaan, luulen, etteivät koko maailmaan mahtuisi ne kirjat, jotka pitäisi kirjoittaa.” (Joh. 21:25)
Hän, Jeesus, lupasi olla meidän kanssamme maailman loppuun asti, ja siitä kiitos Hänelle.
Minusta Lahtisen Lauri kysyi ihan aiheellisesti mitä rakkaus merkitsee asianomaiselle kirjoittajalle. Sai kaksikin vastausta, jotka sivullisesta eivät vaikuttaneet kovin rakstettavilta.
Onko siis tuo kristillinen rakkaus vain jonkunlainen mantra, jota hoetaan vai pitäisikö sitä myös soveltaa elämässä ja kirkossa ylimalkaan. Minusta tuntuu, että yksi ryhmä on aikamoisen epä-rakkauden kohteena huolimatta siitä, että uskovat ihan vakavissaan niin kuin ovat aina uskoneet.
Vaikeuksia luetun ymmärtämisessä myös Ojalalla, sillä Lauri Lahtinen EI kysynyt minun mielipidettäni rakkaudesta vaan mieleipidettäni siitä, mitä rakkauskäsky sisältää.
Kun puhutan aidasta puhutan aidasta eikä aidan seipäistä vaikka nekin aitaan sisältyvät, muuten syntyy päivää-kirvesvartta keskustelua.
Eipä sillä taida olla väliä mitä mä kysyin. En ole tottunut saamaan kunnon vastauksia sinulta Heinola. Olisi kiva yrittää ymmärtää toista ihmistä, jos keskustelu olisi ymmärrettävää.