Puhun tiestä, joka johtaa taivaaseen ja jolle astutaan portin kautta, jonka nimi on Jeesus ja tie on myös Jeesus. Tähän liittyy kiinteästi Jeesuksen sanat “minä olen tie, totuus ja elämä”, sekä “ilman minua te ette voi mitään tehdä”.
Uskoontulo eli uudestisyntyminen Ylhäältä on asia, jota ei tarvi avata, mutta vain, jos on itse sen kokenut. Uskoontulo on hetki, kun ihminen astuu tielle, joka vie taivaaseen. Ennen uskoontuloa on edeltänyt Isän veto, jota kutsutaan herätyksen tilaksi.
Muotojumalinen ihminen on kokenut Isän vedon, kutsun tulla Jeesuksen pelastettavaksi, mutta tuo halu on teologisella konsultoimisella tulkittu tunteeksi, mikä menee ohi. Ei olla alotettu matkaa taivaaseen.
Taivaan tie on hyvä kulkea. Se on suora, tasainen ja kulkee korkealla, eikä sumua ole. Ihmisen uudestisyntynyt henki on kotelossa, joka on liha ja lihallisuus. Nämä kaksi kerrosta, jotka eivät iankaikkisuutta peri, pyrkii hallitsemaan. Tämän maailman teologia sumuttaa monella ihanalla, järkeenkäyvällä, inhimillisellä ja tieteeseen perustuvalla ‘viisaudella’, Sanan kirkkaat näköalat.
Tällaisesta voi lukea RV:n numeron, 51, ensimmäisen aukeaman artikkelista, helluntaipastorista, joka kouluttautui evlut papiksi, koska hänelle avautui sekä-että tie pelastukseen, eli sakramentalinen ja raamatullinen. Mainitsen lähteen ja henkilön, koska asia on sumuinen trendi, mikä levittäytyy helluntaiherätykseenkin. Ei nähdä niinkuin Mooses, “katsoen ”Kristuksen pilkan” suuremmaksi rikkaudeksi kuin Egyptin aarteet; sillä hän käänsi katseensa palkintoa kohti.” (Hebr.11:26)
Sumut taivaan tiellä on ihmisen katoavan osan synnyttämiä ja ympäröi niitä, jotka kiinnittävät katseensa katoavaan.
Martti Pentti pyydän anteeksi kun tahattomasti loukkasin, kirjoitan näköjään liian nopeasti enkä aina tarkista kirjoittamaan ja kun vielä on läppärissä ”shift”-vika eli ei aina toimi halutulla tavalla niin jotkin haluamani ISOT kirjaimet tulevat pieniksi, anteeksi.
Parannan tapaani ja pyrin tarkistamaan kirjoittamiani kommentteja.
Blogin aiheessa olevaa ”sumua” ei ole olemassakaan vaan sielunvihollinen yrittää sumuttaa ihmisiä.
Kun Jumala ilmoittaa evankeliumin niin ei siinä jää mitään epäselvää, tämä tapahtuu pyhityksen kautta, kun uudestisyntynyt kohtaa epäselvän asian niin hän nöyrtyy kysymään sitä Isältä ja Isä ilmoittaa sen kuinka asia on.
Muistan monia asioita kuinka tämä tapahtui, yksi oli kun eronnut todella viehättävä nainen (luterilainen) selitti eronneen voivan mennä uudestaan naimisiin ja otti perustelut tunnetulta helluntai saarnaajalta, menin hämilleni mutta kun rukoilin niin Pyhä Henki toi vain esille että kyllä Jeesuksen Sana riittää ja avasi Jeesuksen Sanat kuinka asia on, en voi mennä naimisiin eronneen kanssa kun entinen puoliso elää.
Jättäisikö rakastava maallinen isä lapsensa epätietoisuuteen, ei, kuinka paljon ennemmin taivaallinen Isä huolehtii lapsistaan.
Ari,
Mielestäni ollaan jo kannat katsottu. Tähän toivomukseni jälkeiseen kommenttiisi sen verran, että käsitteen ’sumu’ olen kertonut sen olevan vertaus, ja kuvaa sitä sumua, minkä ihminen tuo itsensä ympärille. Tiellä ei ole sumua. Tarkat vastaukset edellyttävät tarkkaa lukemista.
Siis, annetaan olla, olet tehnyt osuutesi.
Reijo Mänttäri ensin en oikein ymmärtänyt kommenttisi sisältöä, no luin edellisen ”toivomuksesi” uudelleen ja sieltä löysin ”jankutuksesta”, siis luulin että se koski minun ja Martti Pentin välistä mutta nythän hiffasin että tarkoitit minun omia kommentteja ”jankutuksella”.
Kun puhutaan Jeesuksen seuraamisesta ja Hänen opetuslapsena olosta niin eikö silloin Jeesuksen Sana ole se joka määrittelee miten tullaan Hänen opetuslapsekseen?
Kun Jeesus selkeästi Sanoo että tulee luopua kaikesta niin voiko lapsi niin tehdä, voiko lapsi luopua isästä ja äidistä Jeesuksen tähden, olipa kyse vauvasta tai nuoresta?
Ari,
On totta, että tuosta toivomuksestani voi saada käsityksen vain sinun ja Martin välisestä jankutuksesta.
Lievennän kantaani ja haluan keskustella ilman jankutuksia sinun ja Martin kanssa. Kuitenkin, jos ja kun tällainen parin-kolmen henkilön välinen sanailu hallitsee jonkin blogin, niin asiaan ei halua muut enää puuttua, ehkä Ismoa lukuunottamatta.
Tästä on pari toivomusblogia puolen vuoden sisällä kirjoitettu, mm. Teemu Kakkuri.
”Mielestäni ollaan jo kannat katsottu.” Onhan sinunkin kantasi niin luterilaisuuteen kuin Rooman kirkkoonkin ollut selvillä jo kauan, Reijo Mänttäri. Tyylilajisi ei ole ’jankuttaminen’, mutta kirjoitustesi keskeinen sisältö on kuitenkin kutakuinkin muuttumaton.
Martti,
Viittaan muuttumattomaan Jumalan Sanaan, joka on kirjallisessa muodossa ja Pyhän Hengen, eli Hänen uskossa avaama.
Jumalan sanassa on ohje kaikkeen, mitä elämiseen ja jumalisuuteen kuuluu. Sana avautuu Jumalan Pojan uskossa jokaiseen tarpeeseen ja jokaisen tarpeen mukaan, mutta ei jokaiselle eri tavalla. Erot, joita tulkinnoiksi sanotaan, ovat sumua ihmisestä johon tämän maailman ruhtinaalla on tartuntapinta, liha, ihmisen minä.
”Sana avautuu Jumalan Pojan uskossa jokaiseen tarpeeseen ja jokaisen tarpeen mukaan, mutta ei jokaiselle eri tavalla.” Tarpeemme ovat erilaisia, joten on selvää, että sanakin puhuttelee eri tavalla itse kutakin. Onko kenelläkään valtuuksia arvioida sitä, miten toinen on sanan kuullut ja ymmärtänyt? Eikö hän silloin tule arvioineensa myös Jumalaa, jolta sana on lähtöisin?
Po: arvioineeksi.
”Viittaan muuttumattomaan Jumalan Sanaan, joka on kirjallisessa muodossa.” Jumalan Sana ei ole kirjallisessa muodossa, vaan hän tuli Johanneksen evankeliumin alkuluvun mukaan ’lihaksi ja asui meidän keskellämme’. Miten tuon lihan sitten kävi, kun Jeesus nousi taivaaseen? ”Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ’Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini.'” Voimme lukea Jumalan sanaa Raamatusta, mutta Jumalan Sana on edelleen maailmassa lihallisessa muodossa: ”Niin kuin meillä jokaisella on yksi ruumis ja siinä monta jäsentä, joilla on eri tehtävänsä, samoin me kaikki olemme Kristuksessa yksi ruumis mutta olemme kukin toistemme jäseniä.”
Ari poistan tämän edellisen kommenttisi. Sinulla ei näy olevan pyrkimys ymmärtämään.
Olet tuonnut kantasi ja olen jättänyt sen luettavaksi. Näin useinkin teen, eikä ole kysymys toisen väheksymisestä. – Jankutuksesi jatkuu.
Ari ja Martti,
Teidän keskinäinen sanailunne halvaannuttaa ympäristön, eli poistin kommenttejanne toisillenne. Oikea ja väärä ei ole perusta vaan henkilökohtainen kaunaisuus ties mitä kohtaan.
Olen pahoillani, todella!
Jos tätä tylytystä haluatte minulle kommentoida niin laittakaa se minulle: begra1@hotmail.com
Reijo Mänttäri ohitat Jeesuksen Sanat:
Luuk. 14:33
Niin ei myös teistä yksikään, joka ei luovu kaikesta, mitä hänellä on, voi olla minun opetuslapseni.
VAIKKA itse tuot itsestäsi seuraavaa:
””Viittaan muuttumattomaan Jumalan Sanaan, joka on kirjallisessa muodossa ja Pyhän Hengen, eli Hänen uskossa avaama.
Jumalan sanassa on ohje kaikkeen, mitä elämiseen ja jumalisuuteen kuuluu. Sana avautuu Jumalan Pojan uskossa jokaiseen tarpeeseen ja jokaisen tarpeen mukaan, mutta ei jokaiselle eri tavalla. Erot, joita tulkinnoiksi sanotaan, ovat sumua ihmisestä johon tämän maailman ruhtinaalla on tartuntapinta, liha, ihmisen minä.””
Ei ole sumua vaan pimeyttä eli pimeydessä sielunvihollinen ”avaa” omalla tavallaan omaa evankeliumiaan ja haluaa pitää ihmiset sen orjina etteivät tekisi Jumalan kutsuessa parannusta ja näin pääsisi valoon.
Ari,
laita minulle kaikki mitä sydämelläsi on, koskien mielipdettäsi minusta ja ’ohituksistani’, mainitsemaani sähköpostiin.
vastaan sinulle kyllä, mutta en enää julkisesti.
Martti Pentti 13.01.2020 07:57
“Sana avautuu Jumalan Pojan uskossa jokaiseen tarpeeseen ja jokaisen tarpeen mukaan, mutta ei jokaiselle eri tavalla.” Tarpeemme ovat erilaisia, joten on selvää, että sanakin puhuttelee eri tavalla itse kutakin. Onko kenelläkään valtuuksia arvioida sitä, miten toinen on sanan kuullut ja ymmärtänyt? Eikö hän silloin tule arvioineensa myös Jumalaa, jolta sana on lähtöisin?
Reijo M.: Jokaisella asialla on aikansa. Tämä koskee myös uskovan vaellusta. Esimerkiksi on maitoruoan aika ja sitten vahvemman ravinnon jne., mitä hengelliseen ravintoon tulee. Ensimmäinen ’aika’ on aina uskoontulon hetki tai aika, jos minuuttitarkkuudella ei tiedä. Sitten on on aika’ ottaa vastaan, tulla kastetuksi. Apostolien tekojen opastuksella pääsemme alkuun Taivaan Tiellä ja kahden asian välinen aika on esitetty niin, että vain uskoontulo on ehtona tulla kastetuksi, julistautua julkisesti Jeesuksen seuraajaksi. – Vt. Korneliuksen, ja muiden kuulijoiden uskoontuloon, niin silloin annettiin tässäkin tapauksessa uskoontulon ja Pyhän Hengen kasteen välinen ero ”minuuteissa”, koska Jumalan lahja ja uskovan kuuliaisuus Sanalle ’toimii’ vain uskovalle.
Martti Pentti 14.01.2020 09:31
“Viittaan muuttumattomaan Jumalan Sanaan, joka on kirjallisessa muodossa.” Jumalan Sana ei ole kirjallisessa muodossa, vaan hän tuli Johanneksen evankeliumin alkuluvun mukaan ‘lihaksi ja asui meidän keskellämme’. Miten tuon lihan sitten kävi, kun Jeesus nousi taivaaseen? “Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ‘Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini.’” Voimme lukea Jumalan sanaa Raamatusta, mutta Jumalan Sana on edelleen maailmassa lihallisessa muodossa: “Niin kuin meillä jokaisella on yksi ruumis ja siinä monta jäsentä, joilla on eri tehtävänsä, samoin me kaikki olemme Kristuksessa yksi ruumis mutta olemme kukin toistemme jäseniä.”
Reijo M.:
”.. me emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä” (2. Kor.4:18)
”Mutta usko on luja luottamus siine, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan mikä ei näy.” (Hebr. 11:1)
Lk. 22:19, ”Tehkää se minun muistokseni.”
Sama 2. Kor. 11:24 ja 25.
Jeesus ei ole jättänyt mitään käsin kosketeltavaa tai syötävää omilleen. Asiat on ilmoitettu, annettu niin, että ne uskossa sulautuvat. Usko onkin ainoa elementti, joka ’auttaa’ meitä Taivaan Tiellä.
—
Otin nämä kaksi kommenttiasi erikseen tähän loppuun.
”Jeesus ei ole jättänyt mitään käsin kosketeltavaa tai syötävää omilleen.” Me, hänen omansa, olemme se käsin kosketeltava, jonka hän on jättänyt maailmaan.
Martti, ei mikään iso juttu, mutta ’omilleen’ ei ole sama kuin Hänen omansa lihakotelossa, kotelossa, niin näkyvässä kuin näkymättömässä. Tuo kotelo tuhoutuu kuolemassa. Me emme ylösnouse katoavassa vaan muuttuneessa ’kotelossa’, jos sellaista määritelmää voi edes käyttää.
Tätä lihallista, joka näkyy ja kuuluu ja joskus tuntuukin, Paavalin kautta kehotettiin olla ’hoitamatta’, Room. 13:14.
Kristuksen ruumis maan päällä on hänen seurakuntansa, kristittyjen yhteisö.
Paavali kehotti päinvastoin pitämään hyvää huolta ’tomumajastamme’: ”Meidän on elettävä nuhteettomasti niin kuin päivällä eletään, ei remuten ja juopotellen, siveettömästi ja irstaillen, riidellen ja kiihkoillen. Pukekaa yllenne Herra Jeesus Kristus älkääkä hemmotelko ruumistanne, niin että annatte sen haluille vallan.” Lienee selvää, että ’remuaminen, juopottelu, siveettömyys ja irstailu, riitely ja kiihkoilu’ ovat aivan ajallisestikin ajatellen sekä ruumiin että mielen terveyttä tuhoavia.
”14.01.2020 18:53
Kristuksen ruumis maan päällä on hänen seurakuntansa, kristittyjen yhteisö”.
Uskon, että olet näkemyksesi tuonut esille.
Tähän ylläolevaan kuitenkin minun viimeinen näkemys:
Kun Raamattu puhuu Kristuksen Ruumiista, Seurakunnastaan, niin se ei vaella lihassa, vaikka liha sitä houkuttaa, hidastaa ja estää täyttämästä tehtäväänsä. Kristuksen Ruumis ei ole käsin kosketeltava, vaikka sen yksityiset jäsenet lihakotelossa vaeltavatkin tämän ajallisen ajan. Kristuksen Ruumis voi koskettella uskossa jo päämäärää, Siionin vuorta, iankaikkisuutta, Taivasta, Jeesusta.
Tämä on mahdollista, koska mikään liha ei kestä Jumalan läsnäoloa, Hebr. 12:18-29. Ei mikään katoava ole Kristuksen Ruumiin jäsen täällä, eikä katoava peri katoamattomuutta. Vain uudestisyntynyt henki ihmisessä perii Taivaan, koska se on Jumalasta.
Ihmiskäsityksesi näyttää ratkaisevasti poikkeavan raamatullisesta. Siinä on piirteitä gnostilaisuudesta, joka teki selvän eron alhaisen ruumiillisen ja ylevän henkisen välille. Raamatussa tätä eroa ei tehdä: ”Herra Jumala muovasi maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen. Näin ihmisestä tuli elävä olento.” Ihminen on ’elävä olento’ materian ja hengen muodostamana kokonaisuutena. On totta, että ’tomumaja’ on ajallisena katoavaa, mutta elämme siinä toivossa, että ’maja’ rakennetaan iäisyydessä uusista aineksista.