Jussi Laine Tampereelta alusti keskustelun FaceBookissa, lähtien viime vuoden isosta joukosta, joka lähti kirkostamme. Lainaan lyhyesti häntä:
”Olen tässä pyöritellet pitkään mielessäni mallia, jossa seurakunnan suorasta työ- ja resurssiyhteydestä irrotettaisiin jonkinlaiseksi säätiö/ järjestötoimijaksi käytännössä kaikki muut työmuodot kuin jumalanpalvelus, toimitukset ja paikallinen pieni yhteisöpuuha.”
Laine sai liikkeelle laajan, kiinnostavan ja monipuolisen keskustelun kirkon uudistamisesta. Naamakirjassa mukana olevat – käykää lukemassa! En käy tässä sitä referoimaan.
Luterilaisen kirkkomme muutostarpeen moni näkee ja myöntää. Jottai tartteis tehrä; mutta mitä? Yksi iso kysymys on seurakuntien talous. Meillä on nyt liikaa sekä kiinteistöjä että henkilökuntaa. Talouden perustana on ollut verotusoikeus, mutta keskusteluun tuodaan jo kysymys: Kuinka kauan? Ennemmin tai myöhemmin tämäkin perusta rapautuu. Mielestäni kirkon olisi itse otettava aloite käsiinsä. Tehtävä jotakin, ennen kuin valtiovalta alkaa sitä ehdotella.
Olen aika monta kertaa ehdottanut asiassa muutosta, eri yhteyksissä. Teen sen nyt kotimaa24:ssä lainaamalla itseäni. Nimittäin kirjasta ”Suomen kirkon tulevaisuus? Kipukohtia, ongelmia ja mahdollisuuksia” s.143-144 (Sammakko 2010):
”Ehdotan, että siirtyisimme nykyisestä vähemmistöjä sortavasta kirkollisverosta yhteisöveroon, joka kohtelisi tasapuolisesti kaikkia uskonnolliusia ja katsomuksellisia ryhmiä. Miten? Aivan yksinkertaisesti: Veroilmoitukseen liitetään lista, kaikista uskonnollisista yhteisöistä, ja lisäksi Vapaa-ajattelijoiden tyyppiset valtakunnalliset järjestöt.
Entä ne veronmaksajat, jotka eivät löytäisi listalta omaansa? Uskonnottomat! Kattavuutta voitaisi lisätä ottamalla mukaan esimerkiksi Suomen Amnesty International ja Suomen Greenpeace. Kirkkojen jäsenillä osoite olisi kirkko ja ja muut voisivat valita sen tilalle yhden osoitteen. Kun ajatellaan uskonnollisten yhteisöjen ja maailmanparannusjärjestöjen tekemää mittavaa ja moninaiusta työtä, voidaan yksin tein päättää siitä, ettei vapaamatkustajia hyväksytä. Kaikki maksavat tietyn osan, ehkä yhden prosentin tuloistaa. Eihän valtiosta tai kunnastakaan voi erota omia menoja säästääkseen. Käsitykseni mukaan tästä järjestelmästä on jo kokemusta EU:n Välimeren maissa.”
Kun en itse Ulkoministeriön kautta ole pystynyt selvittämään, mikä verotuskäytäntö on Välimeren katolisissa maissa, olen pyytänyt Kirkon tutkimuskeskusta Tampereella selvittämään sen. Verotus on aina herkkä asia, eikä tässä esittämäni malli varmaankaan ole täydellinen. Yksi heikkous saattaa liittyä listaan järjestöistä. Asia on kuitenkin selvittämisen arvoinen. Tarvitsemme lisää sekä tietoa, että laajaa keskustelua.
Kirkollisverosta luopuminen merkitsisi myös Kotimaa 24: stä luopumista. Sitä kai emme halua. Siinä kun kävisi niin että kirkollinen toiminta loppuisi ja enää ei jäisi mitään pohdiskeltavaa.
PEKKA,
oletko tosissasi? Kotimaa on lehti ja kustantamo, liikeyritys. Kirkko on kirkko, Jumalan maanpäällä vaeltavan kansan kirkkolaitokseksi järjestäytynyt julkisoikeudellinen yhteisö. Rahaa molemmat tarvitsevat, mutta ei ihan samoilla pelisäännöillä.
39 vuotta sain virastomestarina verotuksessa seurata verotuksen kehittymistä ja toden totta. Jossain vaiheessa tulee se piste, jolloin kirkollisvero lakkaa. Silloin laitetaan muutaman kuukauden aikana pillit pussiin ja toimina loppuu tässä muodossa, jossa se nyt on.
Ehkäpä olemme vähitellen matkalla kohti Amerikan mallia, jossa kukin ”poppoo” hioitaa itse finassiasiansa? AIka näyttää. Toisaalta jotkut aatteelliset järjestöt jo nyt pääsevät nauttimaan rahallisesta tuesta mm. ammatti- ja opiskelijajärjestöjen kautta.
Minulla ei viisastenkiveä ole, kuitenkaan.
PEKKA,
virastomestarina? Et siis kuitenkaan seurakuntamestarina?
”Pillit pussiin muutaman kuukauden aikana?” Ei kai nyt sentään? Seurakunnilla ja kirkolla on tällä hetkellä 20 000 työntekijää. Eikö näin isoista yrityksiustä tavallisesti sanota, ettei niitä päästetä kaatumaan?
Saksassa on evankeelisen ja katolisen kirkon verotusoikeus edelleen voimassa ja tuskin pian poistuukaan. Näin siitä huolimatta, että niiden kahden yhteenlaskettu jäsenyysprosentti on selvästi Suomen evankelisluterilaista kirkkoa pienempi. Veroa ei peritä yksityiusen ihmisen tuloista, vaan hänen maksamastaan verosta.
Kaikissa Pohjoismaissa ei ole yhtenäistä mallia. Ruotsin uudistuksessa maksetaan kirkolle (käsittääkseni) jäsenmaksua. Kuka tuntee tarkemmin eri Pohjoismaiden mallit – minä en.
Jos seurakunnan verotulot lakkaa, niin toimintaa ei tietenkään voi enää jatkaa. Mikä tässä on epäselvää HEIKKI ?
Pekka, Hyvä Ystävä,
Jos ja kun kirkon / seurakunnan verotusoikeus lakkaa, hoidetaan talous jollkakin muulla tavalla. Eikä se muutamassa kuukaudessa lakkaa eikä toiminta lopu. Vai uskotko Sinä, että kirkon historia meilla muutamassa kuukaudessa loppuisi?
Ei tietenkään. En ole sellaista esittänyt. Kysyin talouspäälliköltä tilannetta ja sain em. vastauksen. Siihen tilanteeseen, että verotuloja ei saataisi.
Väistämättä eteen tulevien muutosten vaikutuksia voi tietysti hiukan ennakoida. Heinolan srk: n väki vähenee joka päivä.
20 vuotta eteenpäin ja srk. väki on jo puolittunut. Pelkästään poisnukkuneiden toimesta. Tämä tuleva tilanne tulisi nyt jo ottaa huomioon ja rakentaa tätä päivää tulevaisuuden valossa. Eli pyrkiä vahvistamaan niitä rakenteita, jotka tulee säilymään. Niiden kustannuksella, joista joudutaan joka tapauksessa luopumaan. Silloin jatkuvasti ei tarvitsisi kaikkien eri alojen toimintaa vähentää juustohöylällä ja pakon edessä. Siten toimien 20 vuoden päästä meillä olisi yhä hyvin toimiva seurakunta ja sen talous yhä kunnossa.
Jos verotuskäytännössä tehtäisiin jokin iso muutos, niin käsittääkseni se ei muuttaisi kirkon taloustilannetta mihinkään kovin hyvään suuntaan. Ehkäpä siksi asiasta ollaan aika hiljakseen ja toivotaan, ettei se muutos tapahtuisi ihan vielä.
Pekka, nyt alamme jo ymmärtää toisiamme, niin ainakin luulen. Samaa mieltä olen tästäkin: ”asiasta ollaan aika hiljakseen ja toivotaan, ettei se muutos tapahtuisi ihan vielä.”
Kirkollamme on ollut komiteoita, strategioita, monen muotoista tulevaisuuden suunnittelua niin maan perusteellisesti. Jussi Laine && lisäsivät näihin hiukan konkreettisuutta ja realismia, mutta jos näillä palstoilla ”ollaan aika hiljakseen ja toivotaan”, olkoon sitten niin. Vieläkin suosittelen hänen pohdintojaan FB:ssa kavereille ja tovereille, jotka siellä liikkuvat.
Hannu Paavola kirjoitti jossain, ettei kirkko luovu mistään. Kai se pätee tähänkin. Kaikesta pidetään kiinni ja mitään ei haluta muuttaa, vaikka kaikki muuttuu ympärillä.
PEKKA, joku kirkossa voi näinkin ajatella. Toivoa minussa herättää, että moni myös tajuaa muutoksen välttämättömyyden. Kirkko on perinneliike, jo parituhatta vuotta. Mutta elävä kirkko on aina ollut muutosliike. Paras perinne olisi, että pitäisimme Jeesuksen, evankeliumien ja ainakin osaksi myös apostolien julistuksen ytimestä kiinni: Rakastaisimme Jumalaa, lähimmäistä ja itrseämme. Julistaisimme elämällä armon, anteeksiantamuksen ja uuden elämän muutos-viestiä itsellemme ja toisillemme.
HEIKKI. Ydin on ( niikus tiiät) meidän ulkopuolelta tuleva täydellinen armo. Siihen pääsee kiinni, kun sen ottaa vastaan. Tämä aikaansaa rauhan, ilon ja rakkauden Jumalaa, lähimmäistä ja itseä kohtaan. Siinä tuo yksikertainen ydin on edessämme. Mutta miten vaikea se on elää todeksi on toinen juttu. Vaikeus tämän omistamiseen on siinä, että odotamme sen suhteen jotain itseltämme. Yritämme ansaita armon ja silloin se ei tuo iloa ja rauhaa. Täydellisen armon voi saada vain se, joka ei sen eteen voi mitään tehdä. Siksi suostun ja tunnustan olevani täydellisesti syntinen. Tämmöisenä saan omistaa Jumalan täydellisen armon Kristuksessa. Pyrin parempaan ja tavoite on korkealla.