Oikeus ja etu

Minä olen adoptiolapsi ja olen paljon viime aikoina pohtinut käsitettä lapsen etu. Onko lapsen etu se, että hänellä on kaksi biologista vanhempaa vai voiko kaksi tai peräti vain yksi adoptiovanhempi olla lapsen edun mukainen ratkaisu.
Lapsen oikeuksia pohdittaessa on syytä ottaa huomioon, että kaikista tärkein lapsen edun mukainen asia on, että lapsi saa turvallisen ja rakastavan ympäristön, missä kasvaa. Tällainen ympäristö luo hyvät edellytykset kasvaa tasapainoiseksi nuoreksi ja aikuiseksi. Varhaisen lapsuuden huonotkin kokemukset voivat muuttua voimavaraksi, kun niitä saa turvallisesti ilman pelkoa purkaa.
Väittämä siitä, että on lapsen edun mukaista, että hänellä on sekä isä että äiti, ei ole kategorisesti niin. Joskus voi olla paras ratkaisu, että jompikumpi on pois lapsen elämästä. Lapsella on oikeus tietää, mutta aikuisilta se vaatii tarkkaa arviota siitä, milloin on oikea ajankohta.
Nykyinen lainsäädäntö jättää pitkään biologisille vanhemmille mahdollisuuden päättää huostaan otetun tai sijoitetun lapsen tulevaisuudesta. Biologinen vanhempi voi pitkänkin ajan jälkeen haluta lapsen luokseen. Itse pidän tätä ongelmallisena niissä tapauksissa, kun varmuutta tai näyttöä biologisten vanhempien elämän vakiintumisesta ei ole nähtävissä. Onko siis lapsen etu pompottelu paikasta toiseen. Juuri, kun elämä alkaa tasoittua, pitääkin muuttaa toiseen paikkaan.                          Itse en olisi selviytynyt.Tuntuu hurjalta sanoa, mutta kiitos biologisille vanhemmilleni , jotka eivät halunneet minua takaisin.
Meillä Suomessa on erilaisia perheitä. Yksinhuoltajia, kahden vanhemman, kahden äidin ja kahden isän perheitä. Eikö kuitenkin lapsen etu ole se, että hänellä on rakastava lähipiiri, joka on valmis tukemaan ja auttamaan. Biologia on biologiaa, mutta yksikin rakastava aikuinen riittää kasvattamaan tasapainoiseksi, saati sitten kaksi.