Toisinaan myrsky voi kaataa suuriakin puita Kamerunissa. Tässä yksi meidän lähetysasemamme läheltä.
Nsimeyong Yaounde.
Taudit vaivana
Viime aikoina olemme saaneet kuulla surullisia uutisia eri puolilta maailmaa. Koronavirus on aiheuttanut monelle kuoleman. Joissakin maissa ihmisiä on haudattu isoihin hautoihin arkku toisensa viereen. Valitettavasti myös moni, joka on auttanut näitä sairaita, on itse saanut tartunnan, kun olosuhteet eivät ole yhtä hyvin hallittuja kuin meillä täällä armaassa kotomaassamme.
Pitkän historian aikana on ollut myös muita suuria kulkutauteja, jotka ovat tehneet tuhoaan.
Näistä kuuluisimpia lienee Musta surma, joka riehui Euroopassa ja Pohjois-Afrikassa vuosina 1346-1353. Se tappoi kolmanneksen tai puolet Euroopan väestöstä ja lisäksi tulivat vielä Pohjois-Afrikan ja Lähi-Idän lähes yhtä isot menetykset.
Länsimailla sitä edeltänyt suuri kulkutauti Justiaaninen rutto vei yli miljoona ihmistä ennen aikojaan hautaan 500 – 700 luvuilla AD. Se oli yksi Rooman valtaskunnan tuhoon johtaneista syistä.
Myös profeetta Aamos puhuu aikansa suuresta taudista, joka vei mennessään niin paljon ihmisiä, että jopa hautaaminen oli välillä vaikeaa.
– Sinä päivänä palatsin laulajattaret puhkeavat valituksiin.
Paljon on ruumiita, joka paikkaan viskattuja. – Hiljaa! Aam. 8:3.
Aurinko pimentyy
Nykyisin pystymme laskemaan auringonpimennysten esiintymisen melkoisella tarkkuudella. Muinaisessa Israelissa ja Juudassa ei näitä vielä pystytty ennakoimaan. Ne loivat erikoisen tunnelman. Jokapäiväisessä elämässä oli totuttu ajattelemaan, että aurinko menee illalla nukkumaan ja herää sitten aamulla uuteen päivään. Mutta auringonpimennyksen yhteydessä tuo tuli yllättävään aikaan.
Aamoksen aikana auringonpimennyksiä on siellä näkynyt 9. helmikuuta 784 ja 15.heinäkuuta 763 eKr..
Aamos käyttää tästä ilmausta ”auringon lasku keskellä päivää”.
– Sinä päivänä – sanoo Herra Jumala –
minä annan auringon laskea puolenpäivän aikaan
ja pimennän maan keskellä kirkasta päivää. Aam. 8:9
Ympäröivässä pakanuudessa aurinkoa ja muita taivaankappaleita palvottiin jumalina. Tämäntapaisista ilmiöistä pakanat tekivät omia ennustuksiaan. Pyhän kansan keskuudessa Jumala on yksi ja siksi kaikki taivaankappaleet ovat vain hänen tekoaan. Niinpä taivaankappaleitten ilmiöistä ei tehdä erityisiä teologisia johtopäätöksiä, mutta myös Vanhan testamentin ajan ihmisille nuo olivat valtaisa elämys, joten niiden tultua näkyviin pysähdyttiin mietiskelemään Jumalaa ja hänen suuria tekojaan maailmassamme.
Maa tärisi
Maanjäristykset ovat myös kuuluneet uutisiin milloin mistäkin päin nykyistä maailmaa. Toisinaan tuhot ovat suuria, toisinaan vähäisempiä.
Myös profeetta Aamoksen aikana tapahtui maanjöristyksiä. Yksi niistä oli jopa niin merkittävä elämys hänelle, että hänen kutsumisensa Jumalan sanaa julistamaan toimi hänelle muistikuvana, milloin hän oli hengellisen työnsä aloittanut.
Aamoksen sanat. Aamos oli Tekoan seudun karjankasvattajia. Tämän sanoman Israelista hän sai kaksi vuotta ennen maanjäristystä. Silloin oli Juudan kuninkaana Ussia ja Israelin kuninkaana Jerobeam, Joasin poika. Aam. 1:1
Aamos käytti maanjäristystä myös voimakkaana vertauskuvana ilmisten keskinäisessä elämässä koettujen vääryyksien tuhoisasta vaikutuksesta. Ihmisen pahat teot, toisille tehdyt loukkaukset ja vääryydet ovat niin paha asia, että ne huutavat taivaaseen asti. Näitä vääryyksiä ei paineta villaisella, vaan ne saavat maan järkkymään. Tämä ajatus on kovaa puhuttelua meille ihmisille. Tehkäämme hyvää, älköönkä vääryyttä. Tehkäämme oikein eikä rikkomuksia toinen toistamme kohtaan. Vääryys on jopa niin pahaa, että jopa niinkin vakaa kuin maan kamaran tukevuus, voi muuttua väriseväksi ja tutisevaksi maaperäksi.
Aamos siis haluaa korostaa oikeudenmukaisuuden vaatimusta tällaisen valtaisan luonnonilmiön herättämiin kokemuksiin vetoamalla.
Aamos julistaa Jumalan oikeudenmukaisuutta varoittaessaan vääryyden vaaroista näillä maanjäristykseen viittaavilla sanoilla:
Herra on vannonut Jaakobin kunnian kautta:
– Minä en unohda yhtäkään heidän tekoansa!
Eikö maa tämän takia järise,
eivätkö kaikki sen asukkaat valita?
SUNNUNTAI 14.6.2020
2. sunnuntai helluntaista
Katoavat ja katoamattomat aarteet
Ensimmäinen lukukappale: Aam. 8: 4-8
Ensimmäinen lukukappale on mitä voimakkain kuvaus Pohjoisen valtakunnan eli Israelin yhteiskunnassa vallinneesta eriarvoisuudesta.
Varoitus köyhien riistoa vastaan ja kehotus harjoittamaan vanhurskautta.
Rikkaat sortivat köyhiä. Lopulta köyhimmillä ei ollut oikeastaan mitään, millä he olisivat voineet korjata tilannettaan. Kaiken mitä köyhät saivat kokoon, meni kaikkein välttämättömimpiin menoihin. Usein jopa ruoka oli tiukilla ja kuivina vuosina jopa veden hankintaan menivät viimeisetkin tähteeksi jääneet varat, eikä sekään tahtonut riittää. Nuoria neitosia ja nuorukaisia hoippui nälissään ja janoissaan pahimpina kuivina aikoina, kun vedestä ja ruuasta oli pulaa.
Terävien piikkikasvien maaperä vaati jalkineet jalkaan. Köyhimmät joutuivat ostamaan jopa nämäkin velaksi. Milloin köyhä ei saanut maksetuksi velkaa takaisin, niin joku hänen perheestään myytiin jollekin toiselle orjaksi, jotta lainan antaja olisi saanut omansa takaisin.
Aamos vetoaa valtaisalla julistuksellaan kansaan, että tämä tekisi parannusta vääryyksistään. Ensimmäinen lukukappale on juuri tätä oikeudenmukaisuuteen kehottamista.
Aamoksen kirjan kokonaissanomaan sisältyy myös varoitus siitä, että koko maan itsenäisyys on vaarasssa, jos parannusta ei tehdä. Näin sitten kävikin. Pääkaupunki Samaria hävitettiin 722-720 eKr. ja niin päättyi Israelin eli Pohjoisen valtion itsenäisyys omana kansakuntanaan.
Opetuksena meille tulee se, että vanhurskaus maan rakentaa, mutta vääryys ja sorto sen hajottaa.
Kansan yhtenäisyys ja keskinäinen toinen toisensa kunnioittaminen luovat kansakunnan yhtenäisyyden takeen. Vastuksset ja vaikeudet voitetaan vain siten, että huolehditaan kansan kyvystä toimia yhdessä, niin että jokainen kokee tämän maan meidän yhteiseksi isänmaaksemme ja kaikki yhdessä ovat valmiita panemaan voimansa, kykynsä ja taitonsa tätä yhteistä maata rakentamaan.
Aamoksen tunnuslause on yhä edelleen ajankohtainen ja merkittävä:
Oikeus virratkoon kuin vesi ja vanhurskaus kuin ehtymätön puro. Aam. 5:24.
Tässä sunnuntain 14.6.2020 ensimmäinen lukukappale
Aam. 8: 4-8
Kuulkaa tätä, te jotka poljette vähävaraisia
ja ajatte maaseudun köyhät perikatoon!
Te sanotte:
”Milloin päättyy uudenkuun juhla,
että saamme myydä viljaa,
milloin sapatti, että saamme avata varastot?
Silloin voimme taas
pienentää mittaa,
suurentaa hintaa
ja pettää väärällä vaa’alla.
Näin saamme varattomat valtaamme rahalla
ja köyhät kenkäparin hinnalla.
Ja akanatkin myymme jyvinä!”
Herra on vannonut Jaakobin kunnian kautta:
– Minä en unohda yhtäkään heidän tekoansa!
Eikö maa tämän takia järise,
eivätkö kaikki sen asukkaat valita?
Eikö se kaikkineen nouse kuin Niilin vesi,
kohoa ja laske kuin Egyptin virta?
Sunnuntain tekstit näyttää ja aihetta esittelee seuraava linkki
https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/kalenteripaiva/sunnuntai-14-6-2020/
Texterna och temat för Andra söndagen efter pingst presenteras här:
Andra söndagen efter pingst
Matias
” Eikö maa tämän takia järise. ”
Jos maa sen takia järisisi, että ei ole avustettu köyhiä, niin miksi maa järisee useimmiten juuri köyhiä murskaten, kuten vaikka Haiti.
Eikö sen pitäisi järistä rikkaiden maissa?
Tarja
Kiitos kommentistasi.
Kysymyksesi sisältää merkittävän kysymyksen siitä, miksi maaiilmassa on paljon kärsimystä ja onnettomuuksia, joiden syvempää merkitystä emme ymmärrä.
Yleisesti ottaen voimme todeta, että Jeesuksen kannanotto muutaman kerran tämäntapaisissa kysymyksissä, oli että ei pidä syyllistää näitä kohteeksi joutuneita eikä heidän läheisiään.
Sen sijaan hän käytti näitä ikäänkuin ajatuksellisena ponnahduslautana sille, että aina on syytä tehdä parannus, jotta ei minkään todellisen syyn takia itse joutuisi omaa syytään johonkin yhtä suureen onnettomuuteen.
Mielestäni Aamos käyttää maan järisemistä myös tällaisena ajatuksellisena vertauskuvana. Yhtä pelottavaa kuin tukevan maan ylös alas väriseminen on ihmisen elämykselliselle turvallisuuden tunteelle, kun muutoin aina on pitänyt tukevaa maan pintaa luotettavana perustana, joka ei missään tilanteessa anna periksi vaan pysyy aina vakaana, yhtä suuri, jollei vieläpä suurempi on se elämän todellisuus, mikä seuraa ihmisten vääryydestä. Silloin kaikki elämän perustana olevat erilaiset henkiset ja sosiaaliset tukirakenteet sortuvat eikä tuon vääryyden mukanaan tuomaa tuhoa vastaan ole olemassa mitään puolustusta.
Muutoinhan Jumala on rakkaus ja usko häneen on luottamusta Jumalan hyvyyteen, mutta ongelmaksi tulee, jos tämän hyvyyden varjolla alkaakin toimimaan toisia ihmisiä kohtaan vihamielisesti ja toisia sortaen niin silloin ikään kuin kääntääkin Jumalan rakkauden heijastuksen vastakohdakseen: Vihan säkenien leimahduksiksi toisia Jumalan luomia ihmisiä kohtaan.
Monin muinkin kuvin Aamos kuvaa tätä, miten jumalattoman riiston, vääryyden ja sorron takia muutamat muutkin todella hyvät ja suuremmoisetkin toimet kääntyvät vastakohdikseen ja Jumalan siunauksen tilaan aiheuttavatkin kirousta ja katkeruutta ympäristöönsä.
Tästä aikansa vääryyksien suuruudesta Aamos varoittaa verratessaan pahan teon tuottamaa tuskaa maanjäristyksen aiheuttamaan turvallisuuden tunteen järkkymiseen.
Kiitos kysymyksestäsi.
Kärsimyksen ongelmaa en aio ratkaista, mutta huomasin sellaisen jutun, että Jeesus pudistaa ne oksat, jotka tuottaa hedelmää. Käytännössä se kai merkitsee sitä, että kristityn ja evankeliumin voimasta elävän elämässä on usein hyvin suuria kärsimyksiä, jopa aivan helvetillistä tuskaa. Hedelmää tuottavia oksia puhdistetaan, jotta ne tuottaisivat enemmän hedelmää.
Miksi näin on? Siksi että kun olemme joutuneet pimeään laaksoon ja Helvetin liskojen suuriin kärsimyksiin, niin sen jälkeen kykenemme kulkemaan niiden rinnalla, jotka nyt ovat vastaavien kärsimysten keskellä. Jeesus ei ole luvannut omilleen helppoa tietä, vaan vaikeuksia ja vaikeuksia.
Niissä nisunjyvä hiljalleen kuolee ja syntyy enemmän hedelmää ja uutta elämää iankaikkisuuteen.
Pekka
Kiitos puheenvuorostasi
Pientä historiallista tietoa
Ussia oli hallitsijana 786 – 735 eKr. Eteläisessä valtakunnassa eli Juudassa, jonka pääkaupunki oli Jerusalem.
Hänen sairastuttuaan hänen sijaishallitsijanaan toimi hänen poikansa Jotam, joka toimi hallitsijana vuosina 750-735 eKr.
Pohjoisessa valtakunnassa eli Israelissa, jonka pääkaupunki oli Samaria, toimi Aamoksen saadessa kutsun tehtäväänsä kuninkaana Jerobeam II 787 – 747 eKr. Hänen isänsä Joas oli hallinnut vuosina 802-787 eKr..
Aamos ei kuulunut julkiseen jumalanpalvelukseen tai kuninkaiden neuvonantajiksi pyhän öljyn voitetulla valtuutettuihin ammattiprofeettoihin, vaan hän oli ammatiltaan karjankasvattaja. Hän asui Eteläisessä valtakunnassa eli Juudassa, mutta teki julkisen profeetantyönsä Pohjoissessa valtakunnassa eli Israelissa.
Jumala oli kutsunut hänet julistamaan Jumalan sanaa, joten hän oli eräänlainen oman aikansa ”maallikkosaarnaaja”. Tuon tehtävänsä hän toimitti uskollisesti silloinkin, kun vastukset toisinaan olivat varsin kovia.