Kun sana joulun ruokakassijaosta levisi porukan keskelle, yksi tuli varmistamaan: ”Onhan siellä varmasti se kahvipaketti mukana tänäkin vuonna?”
Kahvipaketti. Joulun juhlistaa se, että seurakuntien diakoniatyön jakamassa joulukassissa on kahvia.
Kahvipaketista tuli minulle välittömästi köyhän ihmisen joulun symboli.
Join kahvit aamulla. Otin toisenkin kupin. Kohta juon päiväkahvit. Tarjoan kavereillekin. Keitän koko kannun. Noin vain.
Ylioppilasjuhlia valmistellessani naapurin juhla-asiantuntija sanoi, että älä nyt kahta pakettia enempää osta korkeintaan neljällekymmenelle juojalle. Epäilin, ettei riitä. Turhaan. Taidettiin selvitä paketilla.
Kuinka monta juhlahetkeä tulee yhdestä kahvipaketista köyhän päiviin?
Jos olisin kaikkivaltias, tipauttaisin jokaiseen ruoka-avustuskassiin välittömästi parasta presidenttiä tai kultaisinta katriinaa. Onneksi en ole, sillä myös suklaa, glögi tai ehkä jopa suorastaan kinkku ovat köyhän perheen joulupöydässä kaukaisia haaveita. Siksi onkin hyvä, että näitä kasseja kokoavat seurakuntien diakoniatyöntekijät kaikella parhaalla tietämyksellään: Oikea apu. Oikeille ihmisille.
Päiväkahvin jälkeen autan taas avaamaan nettisivullemme yhtä uutta seurakunnan joulukeräystä. Kotimaanavun oman valtakunnallisen keräyksen nimeksi valitsimme ”Ruokaturvaa köyhän jouluun”, koska ihmiset elävät myös leivästä.
Alun tositarinan mies sai toiveelleen vahvistuksen: joulun ruokakassista löytyy myös kahvipaketti! Kiitos sinun. Pääsee hänkin sitten keittämään oikein kahvit suuren ihmeen syntymäjuhlan kunniaksi.
