Turun kristillinen opisto on kirkkomme tärkeitä, strategisia paikkoja, siellä kokoontuu myös kirkolliskokous. Tänään, lauantaina 23.3. oli opiston parkkipaikka taas täynnä ja sisällä lähes parisataa seminaarilaista innostuneessa ilmapiirissä. Järjestäjinä Kotimaa-lehti ja opisto itse ja aiheena Jaakko Elenius – kirkon körtti. Eleniusta ei valittu piispaksi, mutta hän jätti kirkkomme elämään syvän ja vaikuttavan jäljen.
Seminaarin selostaminen on lehti-ihmisten tehtävä, mutta tuon sieltä tuoreet terveiset keskittyen vain yhteen asiaan, joka on sekä opillinen, että kristittynä elämisen yksi ydinkysymys.
Minulle kiinnostavin seminaarin monista kiinnostavista esitelmistä oli se, jonka piti piispa Eero Huovinen. Olen monta kertaa, pitkin matkaa miettinyt pelagiolaisuutta ja semipelagiolaisuutta kirkon historiassa. Eero Huovinen kertoi Jaakko Eleniuksen ehdottomuudesta tässä kysymyksessä. Muutama lainaus. Ne perustuvat muistiinpanoihini, eli en voi taata niiden ehdotonta paikkansapitävyyttä. Näin evankeelinen piispa kuvasi körtti-vaikuttajan ja johtajan uskonnäkemystä:
”Pelastusta ei tule rakentaa edes murto-osalta ihmisen omaan varaan. Mikään ihmisessä ei voi olla pelastumisen, autuuden edellytyksenä.” ”Kristuksen puolesta, uskoa vastaan.” ”Pelagiolaisuus on hylättävä ja sen tilalle otettava Kristus-varmuus.” ”Mikään oma ei riitä, mutta Kristus riittää.”
Jaakko Eleniuksesta usein puhuttiin Jaskana. Jaskan huumori oli pohjalaista, omansa laista, ehkä sitä voisi sanoa myös mustaksi ja suoraksi huumoriksi. Kerrottiin hänen puhuneen kuusi ällää saaneelle pojalleen ylioppilasjuhlissa: ”Muista sitten, että sinä et ole yhtään mitään.”
Mutta tämä ehdottomuus siitä, että kaikki on Jumalan tekoa, eikä siinä ihmisellä ole mitään osuutta eikä ansiota. Niin luterilainen kirkko, Martti Luther itse, kuin myös katolinen kirkko on hylännyt ja tuominnut harhaopiksi pelagiolaisuuden ja semipelagiolaisuuden, joka näkee pelastumisen Jumalan ja ihmisen yhteistyönä.
Eikö uskonnollisessa puheessa aika usein kuulla houkuttelua, taivuttelua, manipulointia? Eikö herätyshenkinen puhe haasta ihmistä tekemään uskon ratkaisunsa? Eikö viidennen herätysliikkeen USA:sta tuotu ratkaisukristillisyys, eteen tuleminen ja kaikki ne elkeet uskonratkaisun tekemisessä ole tämänpäivän semipelagiolaisuutta? Kysyn vain.
Liittyen Samin mainitsemaan Aku Visalan kirjaan; Vapaan tahdon filosofia, Visala toteaa kirjansa lopussa yhteenvetona mm; ”Viisaiden ihmisten olemassolo on itsessään vakuuttavaa todistusaineistoa sen puolesta, että tahtomme on vapaa tavalla, jolla on meille oikeasti moraalista ja eksistentiaalista merkitystä.”
Onko tästä siis pääteltävissä, että kaikki ne, jotka uskovat tahtonsa vapauteen ovat viisaita ihmisiä, joiden moraali ja teot ovat aina ja joka asian suhteen kunnossa, ettei niitä mikään muu poispäin (moraalittomuuteen ja tekemättömyyteen täällä maan päällä) suuntautuva tahdonliike heilauta?
Entäpä sitten jos ajatellaan, että menen autolla tiettyyn paikkaan. Valittavana on kaksi reittiä, jotka ovat suunnilleen yhtä pitkiä. Valitsen vapaasta tahdostani (vai välttämättömyyden pakosta) tällä kertaa reitin, jota en yleensä käytä. Kuinka ollaakaan olen joutua kolariin. Vapaasta valinnastaan kyseinen henkilö lähti juuri sillä hetkellä sivukadulta autollaan ja oli ajaa minun autoni kylkeen. Sen esti vain se, että joku on siirtänyt autonsa vapaasta valinnastaan (milloin en tiedä, vai onko siihen välttämättömyyden pakosta jäänyt tyhjä tila) kadunvarresta tuossa risteyksessä, että ehdin koukata tuon tyhjän tilan kautta ja vältyin siten juuri ja juuri onnettomuudelta.
Tuliko valittua vapaasta tahdostani väärin, vai oliko onni onnettomuudessa? No joka tapauksessa, olisiko asia kenties niin, että pääsin pelkästään Jumalan armosta ”ehjänä” perille, vaikka minulle tulikin muistutus kuolevaisuudesta ehkäpä välttämättömyyden pakosta.
Luther opetti vapaasta tahdosta selkeästi, kun sanoi, (vapaasti) ettei ihminen voi pelastaa itseään tekemällä oikeita tahdon valintoja, mutta syntiin nähden ihminen on kuitenkin vapaa. Voin kääntyä oikealle tai vasemalle, mutta uskon ja pelastuksen kannalta sillä ei ole merkitystä. Voin siis toimia ja tehdä hyvää vapaasti, mutta sillä en voi avittaa pelastustani. Voin myös toimia vapaasti vastoin lakia saamatta rangaistusta, mutta se ei vaikuta pelastukseeni.
Olemme siis syntiin nähden vapaita tekemään ns.hyvää ja pahaa ja tahtomme on vapaa, mutta sidottuja (myyty synnin alaisuuteen) siihen nähden, että voisimme vapaudellamme lunastaa sielumme pelastuksen. (Lutherin ”Sidottu ratkaisuvalta” ajatus pähkinän kuoressa)
Tarvitsemme pelastuksen, joka tulee syntisen luontomme ulkopuolelta ja lahjoitetaan meille Kristuksen Evankeliumin kautta, joka synnytttää Pelastavan uskon ihmisessä. Kenessä synnyttää ja kenessä ei? Sitä me emme voi tietää, sillä Jumala on jättänyt sen onneksi omaan tietoonsa. Evankeluimi on julistettava kaikille ja Evankeliumi tekee sen työn, jota varten se on maailmaan Taivaasta Lähetetty.
Itse en osaa vastata onko ihmiset tahto vapaa vai sidottu. Sidottu tahto mikä on se Raamattu argumenttatio mihkä tämä perustuu? Entä voiko näitä kohtia tulkita toisella tavalla?
Ismo;
Olen samaa mieltä siitä, että pelastus tapahtuu armosta, Jumalan lahjana uskon kautta, joka tarjotaan Kristuksessa meille kaikille sanan ja sakramenttien välityksellä ilman tekoja tai valintoja. Me olemme, kuten toteat vapaita tekemään syntiä, niin vapaita, että emme ilman Kristusta muuta voi tehdä, joka yksinkertaisesti tarkoittaa käytännössä päinvastaista.
Mitä tulee muihin kuin hengellisiin asioihin, me olemme kaiketi jossain määrin vapaita. Olen vapaa lähtemään autolla tai olemaan lähtemättä. Tuossa kirjoituksessa pohdin lähinnä sitä, kuinka vapaita me oikeastaan olemme valinnoissamme. Minä valitsin menemisen tiettyyn paikkaan, mutta oli vähältä käydä siten, ettei tuo valinta olisi toteutunutkaan loppuun saakka.
Me kyllä valitsemme, mutta Jumalan lopulta päättää siitä pääsemmekö me siihen pisteeseen, jonka valitsimme täällä ajallisessa elämässämme. Käytännössä vaikka -”minä” – valitsin tuon reitin, Jumala kuitenkin päätti oman tahtonsa mukaan sen mitä tietä minä menen osoittaakseen tässä tapauksessa, että elämä ja kuolema ovat Jumalan kädessä. Tämä on toki vain oma mielipiteeni ja yksi esimerkki.
Sami;
Eikö Paavali osoita – toisaalta – tahtonsa olevan lihaan sidottu, kun hän toteaa: (Room 7:24-25) ”Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta – lihalla synnin lakia. Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? Hän tunsi siis olevansa toisaalta täysin – himoon , konkupisenssiin sidottu- joka on perisynnin juuri.
Toisaalta tuo himo ei katolilaisille ole syntiä, mutta kuitenkin se on – jumalanvastaisuutta. Kuinka voidaan sitten olla jumalanvastaisia ilman syntiä on loogisesti ajateltuna todella problemaattinen ja absurdi?
Kosti Vasumäki 25.03.2019 13:20
”Eikö Paavali osoita – toisaalta – tahtonsa olevan lihaan sidottu, kun hän toteaa: (Room 7:24-25)”
Paavali kuvaa tässä kristityn yleistä tilaa, kahta luontoa. Toisaalta hän sanoo; ” Sillä jos te lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman; mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää.” ( Rm 8:13). Jos siis luonto kuolee sitä ei enään ole. Siksi väiteesi; ” Kuinka voidaan sitten olla jumalanvastaisia ilman syntiä on loogisesti ajateltuna todella problemaattinen ja absurdi?” kumoutuu.
Kristillisessä kilvoitus perinteessä puhutaan himottomuuden tilasta. Tämä tila liittyy Jumalan kuvaan tarkemmin kaltaisuuteen ( tähän osioon), jumalallistumiseen, joka on prosessi. Idässä ihminen jaetaan kolmeen osaa: 1. himosieluun, 2. intosieluun. 3. järkisieluun.
Vatsanpalvonta
Haureus
Rahanhimo
Murhe
Raivo
Alakuloisuus
Turhamaisuus
Ylpeys
Tämä paheiden luettelo on peräisin p. Cassianus Roomalaiselta, mutta jaottelun perusta löytyy jo Klemens Aleksandrialaiselta. Jokaista kardinaalipahetta vastaan taistellaan vastaparien ja käytännön harjoitusten avulla ja pyrkimyksenä on tietysti täysi himottomuus ja sielun kaikkien kolmen osan puhdistaminen. Esimerkiksi vatsanpalvontaa vastaan taistellaan paastolla,( idän kirkoissa puolet vuodesta on paastoa, joka on kirkon kollektiivinen päätös) vihastumista vastaan itsesyytöksillä, murehtimista vastaan hengellisten ihmisten kanssa käydyillä keskusteluilla, alakuloisuutta vastaan tekemällä työtä ja pyrkimällä ymmärtämään sen seurauksia, turhamaisuutta vastaan taistellaan itserakkautta torjumalla jne. Pahin on tietysti ylpeys, sillä se on ihmisen olemusta kokonaisvaltaisimmin rikkova synti. Sitä vastaan taistellaan antamalla kaikesta kunnia Jumalalle.
Näyttäisi siltä ainakin kirjallisuuden perusteella, että himottomuuden tila on mahdollista saavuttaa, onko juuri tässä kysymyksessä Paavalin kuvaama ruumiin tekojen kuolettaminen, Jumalan kaltaiseksi tuleminen?
Toinen kysymys tietysti on se, riistikö syntiinlankeemus ihmiseltä totaalisesti vapaan tahdon. Luterilaisissa Tunnustuskirjoissa ihmisen luonto ( mitä sillä sitten tarkoitetaankin) ja perisynti eivät ole synonyymejä. Liikumme siis Raamatunkohtien tulkinnan rajapinnalla.
Kuten sanoin, en osaa vastata onko ihmisen tahto vapaa vai sidottu suhteessa Jumalaan. Jos se on vapaa, se poista Paavalin sanaa: ” Armosta te olette pelastetut” . Objektiiviseen sovitukseen ei ihminen voi tahdollaan myötä vaikuttaa, koska pelastus suunnitelma oli Jumalan suvereeni päätös.
Vaikeita asioita, yhdessä ehkä löydämme jotakin uutta.
Sami;
Tässä kohdassahan (Room.7:25) Paavali puhuu itsestään kristittynä uskosta vanhurskaaksi tulleena, kun hän toteaa: ”Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.” Tähän voidaan siten soveltaa käsitettä ”simul justus et peccator” samalla kertaa kokonaan vanhurskas ja kokonaan syntinen.
Tuo (Rm 8:13) ei siten ole sovellettavissa siihen, mitä Paavali toteaa itsestään. Tuossa kohdassahan Paavali neuvoo, ettei heidän tule elää lihan mukaan – toisin sanoen seurata himojaan. Koettu totuushan on, että meidän luontomme ei kuole, etteikö synti meissä asuisi edelleen, vaikka Kristuksen takia sitä ei syyksi lueta, koska me olemme uskosta vanhurskaaksi tulleet. Siten tämä jumalanvastaisuus- himona – seurannee meitä hautaan asti, eikä ole kumottavissa.
Muun muassa Konstantinos Kavarnos kirjassaan – Bysanttilainen ajattelu, käsittelee tuota himottomuuden tilaa, josta hän toteaa: ”Elävästä uskosta syntyy nöyryys; nöyryydestä kasvaa rakkaus Jumalaan ja lähimmäsiin; rakkauden avulla me edistymme tiedossa…… ja edelleen uskon, nöyryyden, rakkauden ja muiden hyveiden avulla saavutetaan himottomuus eli puhtaus. Himottomuus ei tarkoita vapautumista ainoastaan tahallisista synneistä, vaan jokaisesta paheesta ja kaikista pahoista ajatuksista ja tunteista- asteittain”.
Kun Pietari toteaa: (Apt. 15:9) ”Hän ei tehnyt mitään eroa heidän ja meidän välillämme, vaan puhdisti heidän sydämensä uskolla,” niin se johtanee siihen, että olemme Jumalan silmissä puhtaat Kristuksen vanhurskauden ansiosta, mutta ei niin, ettemmekö me tuntisi lihassamme sitä lakia, jonka myös Paavali tunsi.
Kavarnoksen tie puhtauteen etenee asteittain – hyveitten avulla. Mahdottomalta vaikuttaa tuon tilan saavuttaminen, että olisimme vapaita kaikista pahoista ajatuksista jne.
Kuten toteat, ”sovitukseen ihminen ei voi tahdollaan vaikuttaa”, koska se on Jumalan armopäätös. Paavalihan toteaa tähän liittyen; ”Minä sitä vastoin olen turmeltunut ihminen, synnin orjaksi myyty.” (Room.7:14)
Vapaa tahtomme on Paavalin mukaan siten synnin orjaksi myyty. Siksi pelastus on uskosta, että se olisi armosta” (Room. 4:16).
Kosti Vasumäki 26.03.2019 08:08
Jotain vastuksia kirjoitukseesi. Ei nämä roomalaiskirjeen kohdat ole toisiaan poissulkevia, miksi olisi?
” Sillä jos te lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman; mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää.” ( Rm 8:13). ” koskeehan tämä kristittyä nimenomaan.
” Siten tämä jumalanvastaisuus- himona – seurannee meitä hautaan asti, eikä ole kumottavissa.” Tästä en ole varma kuten lainaat ”Konstantinos Kavarnos kirjassaan – Bysanttilainen ajattelu, käsittelee tuota himottomuuden tilaa, josta hän toteaa:…”
” Mahdottomalta vaikuttaa tuon tilan saavuttaminen, että olisimme vapaita kaikista pahoista ajatuksista jne.” Niin meistä luterilaisista kyllä mutta ainakin idän kirjallisuudessa tämä tunnetaan.
” Vapaa tahtomme on Paavalin mukaan siten synnin orjaksi myyty. Siksi pelastus on uskosta, että se olisi armosta” (Room. 4:16).” Kosti, tarkoittaako vapaa taho sitä , että Jumala ei pelasta meitä armosta? Sitäkö se ainoastaan tarkoittaa? Kumooko siis vapaa tahto armosta pelastumisen ja miten ja missä mielessä?
“Minä sitä vastoin olen turmeltunut ihminen, synnin orjaksi myyty.” (Room.7:14) Tässä todetaan syntiinlankeemuksen todellisuus, mutta se ei kerro vapaasta tahdosta mitään, ei se kerro että vapaa tahto on menetetty.
Mielestäni olisi hyvä, jos vähentäisitte tekoälynsä avulla kvartaalista/neljän vuoden jaksosta toiseen visiopilvillään pönöttävien ylimpien käskynhaltijoidenne laskelmiin uskomista.
Kun 90-luvulla kysyin Stakesin tutkijalta, miksi he eivät tutki ongelmia, joita poliittinen päätöksenteko aiheuttaa, hän vastasi, että heitä on kielletty tutkimasta asioita, jotka kyseenalaistavat poliittisen päätöksenteon. Valtioneuvoston kanslian raporttisarjan 14/2011 mukaan ylimpien käskynhaltijoiden tämän vuosikymmenen haasteellisin tehtävä on ollut mm. julkisen sektorin ”1. Panosten käytön ym. toiminnan tehostaminen. Tehoton tuotanto voi tarkoittaa sitä, ettei käytettävistä panoksista tuoteta kulloisenkin tuotantoteknologian sallimaa maksimimäärää. Tehottomuus voi olla esimerkiksi sitä, että henkilöresursseja tuhlataan jossakin terveyskeskuksessa. 2. Tuotosvalikoiman (output mix) parantuminen. Tuotanto voi olla tehottomasti organisoitua myös siten, että eri tuotoksia tuotetaan väärissä suhteissa tavoitteisiin nähden. Esimerkiksi terveydenhuollossa tämä tarkoittaisi sitä, että tiettyjä terveyspalveluja tuotetaan liikaa ja toisia liian vähän.”
Mikä on muka muuttunut 90-luvun laman käytänteistä, kun koneille soveltuvaan panos-tuotos –ajatteluun perustuvaksi ”ihmisen arvoksi” on mediaan tällä hetkellä nostettu ”kuntalaisen kokonaistuottavuus, joka voi olla joko plus- tai miinusmerkkinen” siten, että maksimoitu tuottavuus täyttää ”poliittisen päätöksentekijän tavoitteet” ja raportin mukaisesti ”Kustannuspainot ovat ”täsmälleen” oikeat silloin, kun tuotanto on organisoitu tehokkaasti hyvin määriteltyjen politiikkatavoitteiden saavuttamiseksi.”
Tuulan puheenvuoroon liittyen tämän päivän lehdessä: https://www.iltalehti.fi/talous/a/62418597-fdf5-49fc-bf3c-e7c63a43f273
Tuula, yritin, mutta en ymmärtänyt. Voitko sanoa uudestaan vähän yksinkertaisemmin.
Kenelle kohdistat toiveesi ja mikä se on?
Heikki Palmu :”Tuula, yritin, mutta en ymmärtänyt.”
Onko asukas yhäkin kunnalle yhtä kuin suorite?
Suorite (output, prestation) tarkoittaa Tuotantoprosessin tulosta, tavaraa tai palvelusta. Edellä mainittu ”teoreema” antaa ymmärtää, että meidät kuntalaisina samaistetaan tuotantoprosessin X lopputulokseksi. Suoritteiden odotetaan tuottavan tulosta sille, joka suoritteen on valmistanut. Näin meidän tehtävämme kunnan Suoritteina on tuottaa taloudellista hyötyä sille kunnalle, jonka suoritteita olemme.
Henk.koht. en millään voi hyväksyä ajatusta siitä, että olisimme kunta- tai minkään muunkaan organisaation suoritteita. Me olemme ihmisiä ja ihmisyhteisöjä, jotka olemme perustaneet historian kuluessa erilaisia organisaatioita pitämään huolta siitä, että keskuudessamme toteutuu oikeudenmukaisuus. Miten voidaan keskeyttää se kehitys, jossa nämä aikoinaan perustetut organisaatiot eivät enää pidä lähtökohtanaan yhteisöjensä jäsenten tarpeita, vaan näkevät nämä ”suoritteina”, jotka ovat heidän tuotantoprosessiensa lopputuloksia ja kohteita?
Tuula, suoritteita emme ole, emmekä edes asiakkaita, vaan valtiossa kansalaisia ja kunnassa kuntalaisia eli osallisia.
Kun uskonnottomat nykyään vaativat kirkkoa ja seurakuntaa pois julkisesta tilasta, he unohtavat senkin, kuinka seurakunta aina 1860-luvulle asti oli se yhteinen ja perustava yhteisö.
Voiko tämän ’tehokkuuden maksimoinnin’ siirtää ’pelagiolaiseen evankeliointiin’? Mieleeni tulee nuoruuteni Campus crusade -kristillisyys, jolla oli tavoitteena ’voittaa koko maailma Kristukselle’ jokseenkin lyhyessä ajassa suunnilleen Tuula Höltän kuvailemin keinoin, ’panostusta ja tuotosvalikoimaa’ uudistamalla.
Heikki Palmu :”Tuula, suoritteita emme ole, emmekä edes asiakkaita, vaan valtiossa kansalaisia ja kunnassa kuntalaisia eli osallisia.”
No hyvä. Entä mitä on valtion ja kunnan ylimpien känkynhaltijoiden oikeudenmukaisuus? Palataan vuoteen 2003, jolloin presidentti Tarja Halonen sanoi ”Rikos on aina rikos”. Mitä silloin tapahtui Suomen ensimmäiselle naispääministerille? OIkeus, johon hän eduskunnan valvoman ”ylen tylsän tölsyn” virittämän virtuaalirovion jälkeen joutui, totesi hänet syyttömäksi rikoksiin, joista häntä julkisesti oli syytetty. Onko myös Työväen urheiluliitto syyllistynyt rikokseen, kun on valheellisten tietojen avulla ahnehtinut niukkoja verovaroja puoluepoliittisen hallintonsa ylläpitämiseen?
Piti oikein guuglettaa mitä tuo semi tarkoittaa. No, sehän antoi saman tuloksen, jonka minulle antoi TT Mikko Louhivuori aikoinaan. Rauha hänen muistolleen. En häntä koskaan tavannut, mutta jonkin jakson keskustelimme Augustinyksen ja Pelagiuksen ottelusta köysikehässä. No voittaja sai tietysti kaikki tuomariäänet ja sai luvan vielä määritellä vastustajansa, niinhän se on, että historia on voittajan kynästä.
TUULA,
jos joku on varmaa niin se, ETTEI oikeudenmukaisuus tapahdu, tai vain harvoin. ”Jo vääryys vallan saapi, se huutaa taivaaseen”-virsi perustuu psalmin sanoihin ja se on yhä ajankohtainen. Siksi meidän myös kristittyinä tulee taistella oikeudenmukaisuuden puolesta, vääryyttä vastaan.
Otat esimerkiksi TUL:lin jäsentilastot. Meillä on paljon yhdistyksiä ja liittoja, joita valtio ja kunnat tukevat. Maan tapa on ollut suurennella jäsenmääriä. En epäile, etteikö TUL olisi suurennellut omiaan. Ja niin ovat suurennelleet lähes kaikki muutkin – mikä ei tietenkään tee sitä oikeutetuksi.
Keskustelu, joka alkoi Jaakko Eleniuksen uskosta ja teologiasta on laajentunut ja rönsyillyt niin laajalle, että on monta puheenvuoroa, johon tekisi mieli liittyä, pohtia edelleen. En nyt osaa kohdistaa tätä erityisesti kellekään, mutta jotakin haluan sanoa.
Jaskalla oli suora, joskus karkea huumori, sitä pitäisi kerätä kokoelmaksi yhtä suurella syyllä kuin muitten körtti-isien sanomisia on kerätty.
Tässäkin keskustelussa moni vetoaa Lutheriin. Sen ymmärrän, se on ihan perusteltua, koska pelagiolaisuuden alkuvuosisadoilta alkanut taistelu tai sanotaanko harhaoppi uudestaan ryöpsähti tuhat vuotta myöhemmin.
Minulle ei M.Lutherin käsitykset vapaasta tai sidotusta ratkaisuvallasta ole ratkaisevia. Palaan vieläkin Isä meidän-rukoukseen. Ratkaisevaa minulle on, että Jeesus niin paljon puhui Jumalan valtakunnasta ja että hän neuvoi pyytämään Jumalan tahdon toteutumista MAAN PÄÄLLÄ. Jos emme sotkeennu filosofian tai teologian syövereihin, vaan ajattelemme Jumalan meille antamalla järjellä ja ymmärryksellä, on tämä asia harvinaisen selvä: Rukoilemme Jumalan tahdon toteutumisen puolesta omassa elämässämme ja koko kaikessa maailmassa. Ja koska sitä rukoilemme, teemme työtä sen puolesta.
Tämän suuntaisesti Jaakko Elenius ajatteli. Että minä muuttuisi meiksi. Että yhdessä rukoilisimme ja yhdessä eläisimme ja toimisimme Jumalan valtakunnan jäseninä, Jumalan tahdon tapahtumisen puolesta. Rakkaat ystävät ja Jumalan työtoverit, mitä ajattelette tästä?
En ole ”rakas ystävä” enkä apostolien tavoin ihmiseksi tulleen Jumalan työtoveriukaan, mutta vastaan kuitenkin.
Aktiivisen valehtelemisen ja omassa organisaatiossa tapahtuvien ”vallankumousten” avullako Jumalan tahto mielestänne toteutuu?
Julkisilla palstoilla syytetään SS-joukkoihin kuuluneita suomalaisia sotarikoksista yksilöimättä niitä kuten laki edellyttää. Miksi ette halua muistaa, että työväenliike- ja demaritaustainen Otto Ville Kuusinen kuului kolmikkoon, joka 1936 määritteli Kominternin linjanvedot, jossa asetuttiin ehdottomasti kannattamaan Stalinin vihollisten tuhoamista. Suurimittaiset puhdistukset (likvidoinnit) pantiin toimeen Kominternissä 1937”. (Lebedeva-Rentola-Saarela: Kallis toveri Stalin) ja sitä, että Kuusinen allekirjoitti Terijoen hallituksen edustajana ”Suomen demokraattisen tasavallan” nimissä 2.12.1939 Neuvostoliiton kanssa keskinäisen ystävyys- ja avunantosopimuksen, jonka perusteella Molotov saattoi 4.12.1939 torjua Kansainliiton esittämän rauhan välitystarjouksen sillä perusteella, että ”Neuvostoliitto ei ollut sotatilassa Suomen kanssa eikä uhannut Suomen kansaa, vaan oli rauhansuhteissa Suomen demokraattiseen tasavaltaan, jonka hallituksen kanssa oli 2.12.1939 solmittu keskinäinen ystävyys- ja avunantosopimus.” (Tampereen yliopisto/ Peltola-Vehviläinen: Yksi sota, monta näkemystä; Mihail Semirjaga: Erään julistamattoman sodan historia, Tampere 1990)
Eikö se ollut rikos?
TUULA,
jos olet kristitty, olet saman Isän lapsi Jumalan valtakunnassa, jota parhaiten inhimillisistä sanoista kuvaa sana ”rakkaus”. Kerran Turun tuomiokirkossa joku karismaatikko edestä kehotti sanomaan vieressä istuvalle: ”Minä rakastan sinua.” Ja kun siinä ei istunut Kristiina vaan tuntematon vieras nainen, en sanonut. Sanojenkin kanssa pitää alla tarkka. Usein liturgi ja saarnava pappi JP:ssa sanoo: ”Rakkaat seurakuntalaiset”. Jos se on aitoa puhetta, hyvä, mutta tuskin se aina on. Rakkaus oli kuitenkin se, minkä tähden alkukirkko kasvoi ja levisi. Siihen meidän pitäisi pyrkiä.
Jos olet kristitty, olet Jumalan työtoveri.
Kuusisesta, Stalinista, Hitleristä, Maosta jne. Suuria roistoja ja pettureita kaikki tyynni, kuten nyt Tramp, joka lopettaa puheensa toivottamalla Jumalan siunausta AMERIKKALAISILLE. Paska homma, mutta minkäs teet.
Pappina olen aina ajatellut, etten voi enkä saa puhua yli sen, mihin uskon. Rehellisyys on kaiken perusta. Meidän tulisi puhua totta ja vain totta toisillemme.
En kai osannut esittää asiaani oikein, kun Heikki vastasit noin. Pohdin sitä tarkoittaako ”Eleniuksen” ajatus sitä, ettei omaan pelastumiseen voi mitenkään vaikuttaa. Kuvainnollisesti: edes pelastusrenkaaseen tarttumalla.
Se mitä Vapahtajamme teki ristillä riittää kyllä, mutta eikö meillä ole osuus siinä, että otamme henkilökohtaisesti pelastuksen vastaan? Jollei voi, niin se saa aikaan myös passiivisuutta vastuun ottamisessa seurakunnassa ja elämässä. Samalla se opetus vahvistaa myös ennaltamääräämisoppia. Johon täälläkin keskustelussa jotkut viittaavat ja perustelevat sitä, ettei pelastus ole kaikkia varten. Toiset on sen mukaan tuomittu kadotukseen jo ennen syntymäänsä ym.
Luterilaisten ei tarvitse horjua kaikissa harhaoppien tuulissa.
http://tunnustuskirjat.fi/augstunn.html
.
PEKKA,
sen mitä Jaakko Elenius sanoi, sen luemme torstain Printti-Kotimaasta. Mutta seminaari oli niin hyvä, että emmeköhän me voi siitä keskustella jo ennen torstaita.
Omasta puolestani voin sanoa, etten usko predestinaatioon, enkä usko myöskään siihen, että muut kuin kristityt olisivat jotenkin automaattisesti helvetin omia. Kristityistä ajattelen. ettei se varsinainen juttu ole joittenkin lauseitten totena pitämistä, vaan Jumalan lapsena ja työtoverina elämistä.
”Pohdin sitä tarkoittaako ’Eleniuksen’ ajatus sitä, ettei omaan pelastumiseen voi mitenkään vaikuttaa. – – – Jollei voi, niin se saa aikaan myös passiivisuutta vastuun ottamisessa seurakunnassa ja elämässä.” Minulla on toisenlainen havainto. Kristityt, jotka jättävät huolen omasta pelastumisestaan kokonaan Jumalalle, vapautuvat usein näkemään ympärillään Jumalan tahdon mukaiset tehtävät, joihin heidän tulee tarttua. He myös usein tarttuvat toimeen joko naapurustossaan tai kenties maapallon toisella laidalla.
Heikille: niin ja aamen
Samalla on muistettava, että Jeesus tuskin oli semi- tai muu pelagiolainen, kun hän kehotti ihmisiä kääntymään ja uskomaan evankeliumin (Mk 1:15).
Pointti on siinä, että ihmiselle voi ja pitää saarnata kääntymistä ja kehottaa uskomaan evankeliumi – tietoisena siitä, että kaikki se on ihmiselle mahdotonta, ellei Jumalan Henki saa aikaan kääntymystä ja herätä meissä uskoa.
”Menkää ahtaasta portista sisälle” ja ”seuraa minua (Jeesusta)” on yhtäaikaa totta sen kanssa että ”te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät”.
Tätä jännitettä ei pidä poistaa julistuksessa, mutta opetuksessa on pidettävä huolta siitä, että ihminen ymmärtää uskon olevan yksin Jumalan työtä.
Evankelista-kirjailija Erkki Lemiseltä (KRS) kysyttiin kerran, mikä on ihmisen osuus pelastuksessa. Siihen hän vastasi yksioikoisesti: ”vastaan hangoittelu”.
”Jumala saa teissä aikaan sen, että tahdotte tehdä ja myös teette niin kuin on hänen hyvä tarkoituksensa.”
Hupaisaa on lukea miten nurikurisesti tekstini on käsitetty. Pääsisipä joskus henkilökohtaisesti näistä keskustelemaan teidän kanssanne. silloin väärikäsitykset voisi heti korjata.
Paljon hyviä ja mielenkiintoisia ajatuksia. Jouni.T toi hyvin esiin, että lain ja Armon jännitettä ei saa kadottaa, mutta niitä ei saa myöskään sekoittaa. Martti.P kanssa samaa mieltä. Pelastukseen ei voi vaikuttaa, ja juuri se tekee Armosta sen mitä se on ja juuri se saa aikaan Rakkautta, joka taas vaikuttaa meissä lähimmäisen rakkautta. Kaikki teot ovat Jumalassa tehdyt. Pyhä huolettomuus ei ole toimettomuutta ja välinpitämättömyyttä, vaan lähimmäisen Rakkautta Vapaudesta käsin uskonlain mukaan.
Sitten vielä Samille ja Kostille erikseen. Kun Paavali käyttää kuuluisaa sanontaa: ”Hengellä kuolettakaa lihan teot”, niin sen ajatus ei ole lihallisen luontomme parantamista ja kilpailua siitä, kuinka hyvin me himomme hallitsemme, vaan Paavali tarkoittaa, että pitäisimme sitä kuolleena joka on kuollut. Toisessa kohtaan kirjoittaa:
”Jos te siis olette herätetyt Kristuksen kanssa, niin etsikää sitä, mikä on ylhäällä, jossa Kristus on, istuen Jumalan oikealla puolella.
Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä.
Sillä te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa; kun Kristus, meidän elämämme, ilmestyy, silloin tekin hänen kanssaan ilmestytte kirkkaudessa.
Kuolettakaa siis maalliset jäsenenne: haureus, saastaisuus, kiihko, paha himo ja ahneus, joka on epäjumalanpalvelusta, sillä niiden tähden tulee Jumalan viha, ja niissä tekin ennen vaelsitte, kun niissä elitte. Kol.3:1-7
”Kuolettaminen” on oikeastaan hautaamista ja siinä ei ole enää elämää mikä on kuollut. Jos luulemme, että lihan teot merkitsevät ja vaikuttavat pelastukseen, niin palvomme epäjumalaa, eli itseämme.
Kuolettaminen Hengellä on siis synnin pitämistä kuolleena, eli sillä ei ole enää voimaa lain edessä, siten, että syyttäjä pääsisi siihen kiinni. Voitto on saatu.
Katsominen Kristukseen, sen sijaan mikä on maanpäällä (meidän lihallinen olemuksemme) on lihan ”kuolettamista” sillä katsomalla Kristukseen me muutumme. Ei ole syytä enää katsoa oman kuoleman ruumiin tekoja, sillä lihan teot ovat ilmeisiä ja jokaisessa ne vaikuttavat loppuun asti.
Luokaa katse yksin Kristukseen. Hengellinen elämä on Uskossa elämistä, Hänessä me muutumme ja kasvamme Hänen Armonsa kautta. Laki on laitettu lihalle, mutta emme ole enää lain alla vaan Hengen, miksi me siis haihattelemme turhia ja kilvoittelemme lihan tekojen kanssa? Uskonkilvoitus on Kristuksessa pysymistä ja Hänessä kasvamista.
”Sillä Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siinä on vapaus. Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki. Kirjoittaa Paavali (2.Kor.3:17-18)
Luther vei ajatuksen niin pitkälle, että kävi saatanan (syyttäjän) kanssa keskusteluja, kun se pyrki pääsemään niskanpäälle ja turhentamaan Jeesuksen täydellisen työn hänen kohdallaan ja oli jälleen vaatimassa lain kautta synnitöntä ja virheetöntä vaellusta Lutherilta.
Lutherin ajatus saatanalle oli suunnilleen näin: Mene Kristuksen luokse vaatimaan minua takaisin, sillä olen varma, ettei Hän minua luovuta, vaan pitää minusta huolen, sillä olen Hänen omansa ja Hän voi minussa kaiken. Sinulla ei ole minussa enää mitään.
Niin Ismo, eihän meidän lihallinen luontomme ole parannettavissa, eikä se ole siten se tie, miten Konstantinos Kavarnos asian käsittää, että me voisimme päästä himottomuuteen, niinkauan kuin synti riippuu meissä kiinni (siis hautaan asti) eikä se siten ole kilpailua siitä kuinka hyvin himomme hallitsemme, mikäli nyt sain ajatuksestasi kiinni. Vaikka me siis olemmekin uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meissä kaikissa asuu Pyhä Henki, mutta samaan aikaan meissä asuu myös liha ja sen mukana synti.
(Room.6:11) Paavali toteaa, että: ”Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa.” Mikäli nyt tulkitsen tämän asian oikein, niin me uskosta vanhurskaiksi tulleina olemme myös kuolleet pois synnistä – uskolla puhdistettuina- (”niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina”, kuten Paavali sanatarkasti toteaa) ja elämme Kristuksessa. Toisin sanoen, vaikka olemmekin kuolleet pois synnistä, synti kuitenkin asuu meissä ja houkuttelee meitä. Vaikka synti väijyykin ”ovella”, Paavali toteaa: ”ettei synti meitä vallitse, koska emme ole lain alla, vaan armon alla”. (Room. 6:14)