Olen elämäni aikana asioinut muutamassa autoliikkeessä. Jossain kuulen kohteliaan äänen: Voinko palvella? Useimmiten sanon, että minä vai katselen ja sitten saan rauhassa katsella. Jossain toisessa paikassa minua ei huomata ja voi jäädä kauppa tekemättä. Nyt luulisi, että on hauskempaa katsella netin kautta valikoimia ihan rauhassa, mutta saanko? En saa, kohta yleisönpalvelija ilmestuu eli minut on bongattu. Olen katsonut jotain muuta sivua, jota en edes muista mikä se oli. Puhelimeni soi ja minulle ilmoitetaan mitä sivua olen katsellut netissä ja nyt se katselu edellyttää jatkotoimia ja melkein pakko olisi ottaa vastaan kuudenkympin lahja kolmenkympin tilauksesta. Koitan sanoa joka väliin, että en tilaa mitään enkä maksa mitään mistään, mutta ei tahdo mennä perille, kun en kuitenkaan haluaisi heittää luuria korvaan.
Toinen asia, joka kummastuttaa on seuraava. Sinänsä hyvä yhteisö laittaa mainoksen, että tule kympillä mukaan hyvän asian puolesta. Kun vastaan, että ok kympillä mukaan kuukausittain. Minulle tulee puhelu ja kiitetään kympistä, mutta kaiki muut ovatkin laittaneet vähintään viisitoista ekeä. No harmistuneena sanon, että olkoon sitten jos kaikki muutkin. Eipä aikaakaan, kun puhelin soi taasen ja ensin kiitellään kovasti lahjoituksista, mutta nyt se pitäisikin melkein kaksinkertaistaa, kun on niin hyvät asiat. Hyvä asia ja ärtymys kamppailevat hetken mielessäni ja hyvä asia ottaa minusta niskalenkin. Kuitenkin minulle jää hyväksikäytetyn olo.
Kävin kuuntelemassa Sadinmaata. Hän uskaltaa olla väärässä, keskeneräinen ja ahdistunut. Ajattelin, jotain suurta tuossa miehessä on! Mutta sitten havahduin. En halua seurata ketään keskeneräisestä ja ahdistunutta miestä. Haluan seurata vain Kristusta. Sillä tahdon elämääni jonkun, joka on aina oikeassa ja antaa minulle iankaikkisen varmuuden ja vapauden.
Tuon logiikan perusteella jätät siis kokonaan äänestämättä?
Pursiaisen ”vakanssi” vasuririntamalla on tosiaan auki.
Samaten eduskunnan pellekiintiö on vielä hieman vajaa.
Ehkä se olis Sadinmaalle parempi suojatyöpaikka kuin kirkko. Ehkäpä kirkollekin parempi. Kirkon ydintoiminnalle ei ole erityistä etua siitä, että sen työntekijä on kohu-, julkkis-, ääri-, radikaali-, anarkisti-, uudistaja-, tv:stä tuttu-, kritisoija-, sosialisti-pappi. Päinvastoin, tällöin ikäänkuin väline nousee viestiä tärkeämmäksi.
Koska olemme kaikki peruuttamattomasti kokoomuslaisen talous- ja yhteiskuntapolitiikan panttivankeja, ovat kansalaisten poliittiset vaikutusmahdollisuudet käytännössä hävinneet. Symbolisesti asettuminen vasemmiston listoille voisi olla kuitenkin onnistunut veto. Sadinmalla on kaikki tarvittava into ja karisma kerätä paljon ääniä. Ja jokainen piikki porvarin lihassa, vaikka kuinka hentoinenkin, on ainakin minulle kuitenkin aina rakas.
Hienoa Kai Sadinmaa!
Onko Sadinmaa ollut tähän saakka muutakin kuin poliitikko..?
Puoluepoliittisuus minua häiritsee, ei niinkään se, että Sadinmaa on juuri sosialisti.
Mielestäni papin ja kirkonmiehen ei tule olla tunnustava puoluepoliittinen aktiivi.
Voiko hän sellaisena auttaa kaikkia seurakuntalaisiaan? Puoluekannasta riippumatta?
Näissä soittopyyntöjen kautta tulevissa kohteissa , vaatii todellakin kylmää päätä sanoa ei.