Jos tämä kuvaus saa aikaan väristyksiä, niin ei hätää. Valaistusta asiaan voi saada sukupuolen- tai raamatuntutkimuksen asiantuntijoilta. En kuitenkaan henkilökohtaisesti apua tämän kertomiseen tarvitse. Arvostan tiedettä ja luen tieteellisiä julkaisuja mielelläni. Olen kuitenkin oma itseni.
Otsikon kuvailemaa toimintoa ’tutkimus’ ei kuitenkaan voi muuttaa. Olen mies. Kuten useimmat suomalaiset olen tietoinen sukupuolikeskusteluista. Edustan luultavasti enemmistöä siinä katsomuksessa, että ihmiselle sukupuolikeskusteluja tärkeämpää on ihmisarvoinen kohtelu. Ei nykypäivän suomalainen enää karsasta aiemmin tunnistamattomia vähemmistöryhmien edustajia. Tärkeintä on ihmisyys ja toisen ihmisen kunnioittaminen.
Monia kuitenkin hämmentää, että pitäisikö sittenkin alkaa näiden otsikoiden perusteella tutkia omaa sukupuoli-identiteettiään. Sellaisista pohdinnoista monilla meistä on kokemuksia jo oman lapsuuden ja nuoruuden ajoilta.
Muistan itsekin toivoneeni, että olisinpa tyttö. Ajattelin, että tyttönä elämäni olisi ollut paljon helpompaa kuin pojan elämä. Luultavaa toki on, etteivät tytöt tuolloin ajatelleet samalla tavoin elämän helppoudesta. Eikä tällä muistikuvalla ole tekemistä minkään muun kuin oman kasvuvaiheen mietteiden kanssa.
Entäpä Raamatun lukeminen? Pitäisikö osata eksegetiikkaa eli lukea selitysteoksia Raamatun tekstien tueksi ja tulkinnaksi, ymmärtää aikakautta ja apostolien ja profeettojen tilannetta ja kielen sanojen taustoja ja merkityksiä? Ei siitä haittakaan olisi – jos tutkimusta ei nosteta henkilökohtaisen hartauden herraksi. Eksegetiikka on hyvä renki mutta huono isäntä.
Kun sitten luen Raamattua niin luen Raamattua. Yksityiselle ihmiselle se on hiljaisuuden, rukouksen ja rauhan paikka.
Viime aikoina olen toki ajatellut kirkkoakin ja Raamatun käyttöä. Pitäisiköhän kirkon kiistoissakin vain lukea Raamattua. Tarkoitan sanasta sanaan. Jos kiistellään avioliittoon vihkimisestä, niin katsotaan, miten Raamatussa ohjeistetaan toimimaan avioliiton esteiden tutkinnassa, vihkikaavoissa jne. Entäpä vihkijän eli papin viran oikeutus ja tehtävät? Puhutaanko suorasanaisesti kristillisen kirkon papeista ja vihkitoiminnoista jotain? Vai ovatko kirkko ja sen ryhmittymät tulkinneet kirjoituksia?
Olisiko nyt kuitenkin enemmän kysymys siitä, että kirkon viranhaltijaryhmä käyttää nykyisessä Suomessa valtion antamaa vihkioikeutta? Jos käytetään annettua oikeutta niin käytetään sitä sitten lain mukaan. Tai sitten ei käytetä ollenkaan.
Olemassa olevista avioliitoista Raamatussa toki puhutaan ihan perinteisessä miehen ja naisen liiton merkityksessä. Seurakunnan johtamisesta puhutaan myös mutta kristillisen kirkon papin virasta ei puhuta. On toki paljonkin heitä, jotka tulkitsevat Raamattua, vaikka eivät myönnä tulkitsevansa.
Tuntuu erikoiselta lukea julkisuudesta kommentteja, joiden mukaan kirkko näyttää pohtivan, keiden puolesta voi rukoilla. Tai keille toivottaa Jumalan siunausta. Olen ajatellut aina, että ihmisten puolesta voi rukoilla ja siunausta voi toivottaa jokaiselle.
Pyhän kirjan alussa kerrotaan Jumalan luomistyöstä. Hän loi ihmisen ja loi heidät mieheksi ja naiseksi. Ihan selvä asia. Kiellettiinkö samassa yhteydessä sitten sukupuolten tutkiminen tai pitäisikö sen jotenkin vaikuttaa omaan lukemiseeni? No ei todellakaan. Mielenkiinnolla voin toki seurata tutkimuksen kulkua.
Poliitikkojen lausumia on pakkokin seurata. Niiltä otsikoilta ei oi välttyä. Jokainen hämmennys on käyttökelpoista bensaa politiikan liekkeihin.
On valitettavaa, että kirkon uskonnollisten ryhmittymien käytännöt eivät mitenkään eroa maailman poliittisten ryhmittymien käytännöistä.
Perinteisesti ajattelevat ja uudistusmieliset tulkitsevat Raamattua tahoillaan. Molemmat ryhmittymät ovat kunnioituksen ansaitsevia pyrkimyksessään. Kovin tarkkoja ja raamattu-uskollisia eivät kuitenkaan. Kukaan.
