Pakko kai se nyt on viimein tunnustaa, kun lehtorin virasta on viime päivät keskusteltu rakentavasti ja vähemmän rakentavasti. Olen mies. Olen teologi. Olen lehtori. Tästä löytyy ihan tuomiokapitulin paperi.
Nykyisen kirkkojärjestyksen mukaan lehtorin virka seurakunnassa ei ole enää sidottu sukupuoleen. Siihen voidaan vihkiä sekä mies että nainen ja antaa lehtorin oikeudet. Harvakseltaan näin nykyään tapahtuu, mutta joskus kuitenkin. Ainakin Lähetysyhdistys Kylväjän palvelukseen on vihitty kaksikin lehtoria muutaman vuoden sisällä. Lappeenrannassa (josta kuuluu Naisteologien sihteerin jyrkkä ääni) puolestaan Kirsi Ryösö sai lehtorin oikeudet erottuaan pappisvirasta. Ei ole pitkä aika tästäkään.
Näkisin, että lehtorin viralla olisi seurakunnassa käyttöä kahdella tapaa. Ensinnäkin lehtorin virka voisi olla sielunhoidon virka. Niin sanotut selektiivit eli sairaalasielunhoito ja perheneuvonta kaipaavat työntekijöitä, jotka voisivat keskittyä näihin tehtäviin ilman paineita kirkollisista toimituksista ja messuista. No, niinhän on toki nytkin, mutta usein nämä virat ovat nykyisin papin virkoja. Miksi ihmeessä, kun pappeus ei ole mikään välttämättömyys näissä viroissa?
Toiseksi kristillinen kasvatus huutaa teologisen osaamisen ja orientaation perään. Vuosisadan virhe oli kaksikymmentä vuotta sitten siirtää nuorisotyönohjaajien koulutus ammattikorkeakouluun. Se merkitsi kirkon nuorisotyön orientaation muuttumista entistä enemmän välillisen työn ja sosiaalityön orientaation suuntaan. Entistä vähemmän voidaan seurakuntien nuorisotyössä puhua kristillisestä kasvatuksesta – opetuksesta puhumattakaan. Syy ei ole ammattikorkeakoulusta valmistuneissa työntekijöissä, vaan koulutuksessa, joka kulkee käsi kädessä yhteiskunnallisen sosionomikoulutuksen kanssa. Lehtorit, tulkaa ja ottakaa kristillisen opetuksen kenttä haltuunne! Esimerkiksi Kannuksen seurakunnassa on lehtorin virka kasvatusta ja opetusta varten – ja lämmöllä muistelen Ilomantsissa pitkän päivätyön tehnyttä lehtori Sirkka Konttista, jonka työnäkynä oli puhua lapsille Jeesuksesta. Voisiko sen parempaa työnäkyä olla? On sellainen toki lukemattomilla lapsi- ja nuorisotyöntekijöillä, mutta se on toisen blogin aihe.
Hyvin sanoitti eräs lehtori syyn pysyä lehtorina, vaikka ei naispappeutta vastustanutkaan: lehtorina hän kohtasi sellaisia ihmisiä, joita papit eivät kohdanneet. Tämän kertoi pitkään lehtorina toiminut Mirja Rautkoski erään aihetta käsittelevän artikkelin kommenttiosiossa. Hänen ajatuksiaan kannattaa lukea.
Nyt täytyy taas tunnustaa. Aloitin kirjoitukseni ketunhäntä kainalossa. En kuitenkaan valehdellut. Arkistossani on piispa Voitto Huotarin ja lakimiesasessori Pirjo Pihlajan allekirjoittama paperi: ”Pastori Kimmo Jaatila. Tuomiokapituli on merkinnyt tiedoksi toimintanne Savonlinnan kaupungin koulutoimen palveluksessa Talvisalon koulun uskonnon lehtorina 01.08.2006 alkaen.”
Tässä lehtorin virassa olen edelleen. Mutta jos mahdollista, voisin yhtä hyvin olla seurakuntalehtorinakin. Vaan eipä silloin yhdeksän vuotta sitten mieslehtoreista kirkossa mitään tiedettykään…
Kirkon ympäristöpäivien monissa puheenvuoroissa luonto nostetaan Jumalaa korkeammaksi.
Joo, että maailman tulee antaa tuhoutua Jumala-mantraa hokiessa!
Maan v a r j e l e m i n e n on muuten Jumalan universaali käsky parahin Hosike!
Ihmisen ja luonnon suhde on mielenkiintoinen asia. Ihmislapsi ja koiranpentu oppivat samalla tavalla leikkimään pallolla. Ihminen kuitenkin varttumisen myötä luo ja synnyttää kuvan myös ideaalista pallosta, joka on saanut uusia ominaisuuksia. Sitten kun ja jos ihminen on tarpeeksi innokas, hän pystyy haluamalla ymmärtämään pallon sisäistä substanssia. Tässäkin tulee kuitenkin näkymättömän raja vastaan ja sitten on huomattava tai keksittävä uusia apuvälineitä. Näin on päästy maailmaan, mikä on näkymätön, mutta yhtä todellinen kuin näkyvä maailma, ja jota ilman näkyvä maailma ei olisi olemassa tai mahdollinen. Tällä tavalla, jotta voisimme ymmärtää ja hallita näkyvää, olemme luoneet käsitteellisen maailman. Mutta Inhimillisintä ja Ihmiselle ominaista tässä on se, että tämä ideain ja myös magiaakin sisältävä maailma tulee Ihmiselle myös todellisemmaksi kuin silmin havaittava maailma. Ja tässä vaiheessa sitä nyt ollaan samassa veneessä nyt menossa. No pyöreällä pallolla voi nyt aikuinen ja koira leikkiä samalla tavalla. Mutta sitten Jumala. Antoiko Jumala Ihmiselle aineettoman ideain maailman vallittavaksi sen takia, että kirkko opettaa Ihmiselle tämän olevan kykenemätön mihinkään hyvään ja että tämä on suvullisesti periytyvän perisynnin alainen kaikissa pyrkimyksissään. Ihmisen edistyminen tarkoittaa Ihmiselle joko edistystä tai tuhoutumista. Ainoa asia, mikä voi estää tuhoutumisen, on suhteemme moraalisiin arvoihin. Jos Meille opetetaan ja hyväksymme kirkon tienviitat, ei tulevaisuus ole ruusuinen. Kirkon on todella alettava suhtautumaan Ihmisen sieluun Ihmisarvon mukaisesti. Miten esim.kastetut vanhemmat saavat perisynnin vaivaaman lapsen. Missä perisynnin substanssi oleilee sen aikaa, kun ihmisalku elollistuu äitinsä kohdussa. Mikä on ihmisen elollistumisikä äitinsä kohdussa. Onko Calvinin käsitys ihmisestä vielä saarnalistalla. Miksi Ihmisen on hylättävä kaikki hyvä ja ponnistus omassa Itsessään ja miksi sitä on sitten pala palalta rukoiltava takaisin Jumalalta varsinkin kun sen on ensiksi Jumalalta lahjaksi saanut. Ymmärtääkö kirkko itsekään, mitä se opettaa ja mistä ja mihin se haluaa Ihmisen pelastaa. Miksi kirkko ei halua, voi tai saa hyväksyä Jumalan Ihmiselle antamaa henkistä substanssia sellaisenaan ja lähteä toimimaan niin, että se ymmärtäisi antaa Ihmiselle sielun hoito-opetusta, mikä veisi eteenpäin ja jalostaisi Jumalalta saatua lahjaa. Kenen tässä oikein olisi tehtävä parannusta synnistä, kirkon vai sen laiskanpullean rivijäsenen, jonka on vaikea hahmottaa kenen asialla kirkko oikein on. Onneksi vielä koirasta ja minusta pallolla leikkiminen tuntuu jotensakin yhtä mukavalta. Etusivun otsikosta olen kyllä eri mieltä.
Ihminen on luontoa lähellä, jopa osa luomakuntaa. Siunaussanat ovat puhuttelevat. Maasta sinä olet on tullut, maaksi pitää sinun jälleen tulla. Ja sitten se loppuhuipennus: Jeesus Kristus on sinut viimeisenä päivänä herättävä. Oikeastaan on hyvä, että ruumis saa levätä elämän jälkeen haudassa ja tulla maaksi jälleen, ennen kuin herätetään kuolleista viimeisenä päivänä. Vanhana ihminen huomaa levon merkityksen ehkä paremmin kuin nuorena. Siksi on olemassa myös vanhuuseläke, joka antaa levätä työstä ihmisen tullessa vanhaksi.
Koko luomakunta odottaa hartaasti Jumalan lasten ilmestymistä.
Kaiken luodun on täytynyt taipua katoavaisuuden alaisuuteen, ei omasta tahdostaan, vaan hänen, joka sen on alistanut. Luomakunnalla on kuitenkin toivo,
että myös se pääsee kerran pois katoavaisuuden orjuudesta, Jumalan lasten vapauteen ja kirkkauteen.
Me tiedämme, että koko luomakunta yhä huokaa ja vaikeroi synnytystuskissa. (Room. 8:19-22)
Luomakunta tulee kuntoon vasta Kristuksen palatessa perustamaan 1000-vuotista valtakuntaansa. Siihen asti toteutuu Herran sanat Aadamille;
17 Ja Aadamille hän sanoi: ”Koska kuulit vaimoasi ja söit puusta, josta minä kielsin sinua sanoen: ’Älä syö siitä’, niin kirottu olkoon maa sinun tähtesi. Vaivaa nähden sinun pitää elättämän itseäsi siitä koko elinaikasi;
18 orjantappuroita ja ohdakkeita se on kasvava sinulle, ja kedon ruohoja sinun on syötävä./ 1.Moos. 3
Ennenkuin luomakunnan uudistuminen tapahtuu Kristuksen paluussa tapahtuu vielä seuraavaa;
”Mutta nykyiset taivaat ja maa ovat samalla sanalla talletetut tulelle, säästetyt jumalattomain ihmisten tuomion ja kadotuksen päivään.” (2.Piet. 3:7)
Koko luomakunta huokaa nyt ja odottaa herätystä, ei vain itsemurhan partaalla olevat synnissä ripevät onnettomat ihmiset, vaan myös eläimet kärsivät. Mutta heillekin koittaa ilonpäivä kuten ihmisillekin. Paras on uskoville vielä edessä!
http://ennustuksia.com/2014/03/10/luomakunta-huokaa/
Joo. Eläimetkin. Minä kyllä uskon Voitto Viron lailla, että tapaan taivaassa edesmenneen koiranikin.
Kuten Mauno Mattila postissaan mainitsi myös eläimet kärsivät. Ja Osmo Kauppisen lailla uskon, että eläimet menevät taivaaseen. Enpä muista yhtäkään eläinlajia, joka olisi pystynyt sellaiseen laajakantoiseen maapallon elinolosuhteiden tärvelemiseen kuin ihminen nyt.
Sirkka Konttinen tuli mullakin yhtenä esimerkkinä mieleen. Olisin toivonut, että Ilomantsi olisi laittanut lehtorin viran auki Sirkan jäätyä eläkkeelle. Olisin hakenut.
Niin minäkin 🙂
Kisa olis ollut kova… 😉
Voi ihme! Mistä te miehet, veljet minut ja työni tunnette? Tuli ihan silmät kosteiksi lukiessani arvostuksestanne. Kiitos siitä! Voin allekirjoittaa kaiken sen, mitä lehtorin viran ”autuudesta” on nyt kirjoitettu näille sivustoille. Se on äärettömän monipuolinen ja mielekäs virka ja olisin suonut, että Ilomantsissa virkaa ei olisi lakkautettu. Tiedän, että hakijoita, niin miehiä kuin naisia olisi ollut. Jäin Ilomantsiin kärkkymään töitä kasvatuksen ja sielunhoidon alueella.
Olet ollut toisessa kotikirkossani, Kivilahdella, soittamassa jumiksessa ja leiriä perustamassa sinne. Ollaan myös joskus tultu Taivalmajalle Enon leiriä pitämään sun leirisi jälkeen.
Sirkka,
joissakin SLEY:n tilaisuuksissa Joensuussa olemme tavanneet. Ja lehtihaastattelun olen sinusta lukenut. Jäit mieleeni esimerkillisenä seurakunnan työntekijänä.
Ja olen siis ollut lehtorin toimessa seurakunnassa kesinä 1999-2006. Tai työsopimuksessa ilmoitettiin, että tehtäviini ”Kirkkolain X pykälässä mainitut kasvatus- ja sielunhoitotehtävät”.
Selkeäsanainen ja asiapitoinen kirjoitus.
Kiitos! Sinullakin on ollut asiassa hyviä kommentteja!