Kristittynä ihmisen elämään kuuluu onnellisuus. Sehän on mahdollisuutena nyt melkeinpä tieteellisesti todistettu. Helsingin yliopiston professori Mika Pantzar kirjoittaa Tulevaisuuden tutkimuksen seuran lehdessä (Futura 2/21): luottamus tulevaisuuteen ”lisää monin verroin elämän pituutta verrattuna sitä vaikkapa kolesterolitason vaikutukseen”.
Ortodoksisuuden vahvuus on sen valoisassa, jopa idealistisessa ihmiskuvassa. Ihminen on luotu Jumalan kuvaksi, ja Kristuksen kirkkaus saisi säteillä meissä. Tällä elämällä on tarkoitus ja suhde myös tulevaan. Ihmiselle on annettu henkisen kasvun tie, joka jatkuu vieläpä ajan rajan tuolla puolen. Kirkko kantaa rukouksissa meitä.
Jokaisessa aidossa uskonnossa Jumalan läsnäolo ja hyvyys Hengessä, totuudessa ja rakkaudessa saattelee ja kannustaa meitä. Siksi myös elämäntapakysymykset ovat tärkeitä. Hiljaisuuden harjoitus, paastoajat, pysähtyminen, tekevät tilaa näkymättömälle. Kun vain emme täytä elämäämme hyörinällä, tavaralla ja somella.
Vuorisaarnan lauseet ”onnellisista” (vanha käännös: autuaat) ei lupaa helppoa elämää, kun yrittää olla uskollinen kutsumukselleen. Mutta se antaa tarkoituksen, joka kantaa silloinkin, kun mullistuksia on käsillä. Tuolloin ympäröivän maailman – ja oman elämän – kriisit sisältävät luottamuksen, että niistä selviämme.
Kokemus onnellisuudesta on jokaisen optimistin ja idealistin työkalupakissa. Kuinka kokonaisvaltaista elämämme onkaan, kun matala kolesterolitasokin yhdistyy luottamukseen ja kokemukseen Hengen johdatuksesta. Silti on tärkeää syödä terveellisesti ja kulkea kultaista keskitietä.
isä Ambrosius
11.8.2021
Noin yleensä ottaen tämän ketjun eri kommenteista, voisi todeta että Raamatun teksteistä voi tehdä johtopäätelmän, että kristitylle olisi ehdottoman väärin alkaa puolustelemaan selvästi Raamatun periaatteiden ja lakien vastaisia tekoja ja asioita ja kaiken viimeksi alkaa julistamaan, että minulla olisi oikeus ja vapaus toimia halutessani sillä tavoin.
Jos hän niitä epätäydellisenä ja synnin ja kuoleman orjuudessa olevana ihmisenä rikkoo, pitäisi tämän silloin osoittaa hyvin nöyrää ja hiljaista mielenlaatua, ja alkaa pikemminkin etsimään Jumalan edessä anteeksiantoa Kristuksen lunnaiden perusteella. Jumalahan on luvannut ihmisille armoa ja anteeksiantoa jos hän, Jumala siihen löytää perusteita yksittäisen henkilön suhteen. Tälläistä väärien tekojen tekemisen puolustelua ja joidenkin mielestä oikeutta sellaiseen esim. juuri sukupuolimoraalin suhteen käsittelee esim. 2. Pietarin kirjeen 2. luku siteeraus UM-käännöksestä):
”4 Varmasti jos Jumala ei pidättynyt rankaisemasta enkeleitä, jotka tekivät syntiä, vaan heittämällä heidät tartarokseen luovutti heidät sakean pimeyden kuiluihin tuomiota varten säilytettäviksi 5 eikä pidättynyt rankaisemasta muinaista maailmaa, mutta varjeli Nooan, vanhurskauden saarnaajan, sekä seitsemän muuta tuottaessaan vedenpaisumuksen jumalattomien maailmalle, 6 ja polttamalla Sodoman ja Gomorran kaupungit poroksi langetti niille tuomion ja asetti siten jumalattomille mallin tulevaisista 7 ja vapautti vanhurskaan Lootin, jota lakia uhmaavien ihmisten antautuminen irstauteen vaivasi suuresti – 8 sillä se, mitä tuo vanhurskas mies näki ja kuuli asuessaan heidän keskuudessaan päivästä päivään, piinasi hänen vanhurskasta sieluaan heidän laittomien tekojensa takia –, 9 niin Jehova tietää, miten vapauttaa jumalisen antaumuksen ihmiset koettelemuksesta, mutta miten säilyttää epävanhurskaat tuomion päivää varten pois karsittaviksi, 10 erityisesti kuitenkin ne, jotka kulkevat lihan perässä ja haluavat saastuttaa sen ja jotka halveksivat herrautta.
Uhkarohkeina, omapäisinä he eivät vapise kunniakkaiden edessä vaan puhuvat herjaavasti,….. 12 Mutta niin kuin järjettömät eläimet, jotka ovat syntyneet luonnostaan pyydystettäviksi ja tuhottaviksi, tulevat nämä siinä, mistä he ovat tietämättömiä ja puhuvat herjaavasti, myös kärsimään tuhon omaan tuhoonsa johtavalla tiellä 13 tehdessään itselleen vääryyttä väärinteon palkaksi…….
14 Heidän silmänsä ovat täynnä aviorikosta eivätkä pysty luopumaan synnistä, ja he houkuttelevat epävakaita sieluja. Heillä on ahneuteen valmentunut sydän. He ovat kirottuja lapsia. 15 Hylättyään suoran tien he ovat eksyneet. He ovat seuranneet Bileamin, Beorin pojan, tietä, hänen, joka rakasti väärinteon palkkaa 16 mutta joka sai ojennuksen rikottuaan itse sitä, mikä oli oikein……
17 Nämä ovat vedettömiä lähteitä ja rajumyrskyn ajelemia usvia, ja heille on varattu pimeyden synkkyys. 18 Sillä he lausuvat mahtipontisia ilmauksia, joista ei ole mitään hyötyä, ja he houkuttelevat lihan haluilla ja irstailla tavoilla niitä, jotka ovat juuri pääsemässä erheessä vaeltavia pakoon. 19 Vaikka he lupaavat heille vapautta, he itse ovat turmeluksen orjia. Sillä joka on toisen voittama, on tämän orjuuttama. 20 Jos näet he päästyään Herran ja Pelastajan Jeesuksen Kristuksen täsmällisen tuntemuksen avulla maailman saastutuksia pakoon kietoutuvat jälleen juuri näihin ja tulevat voitetuiksi, niin viimeiset olosuhteet ovat tulleet heille pahemmiksi kuin ensimmäiset. 21 Sillä heille olisi ollut parempi, etteivät olisi täsmällisesti tunteneet vanhurskauden tietä, kuin että he sen täsmällisesti tunnettuaan kääntyvät pois heille annetusta pyhästä käskystä. 22 Heille on tapahtunut, mitä tosi sananlasku sanoo: ”Koira on palannut omalle oksennukselleen ja pesty sika rapakkoon rypemään.”
1. Korinttolaiskirjeen 10. luku: ”12 Varokoon siis se, joka luulee seisovansa, ettei hän kaadu. 13 Teitä ei ole kohdannut muu kiusaus kuin se, mikä on yleistä ihmisille. Mutta Jumala on uskollinen, eikä hän anna kiusata teitä yli kestokykynne, vaan kiusauksen ohella hän valmistaa myös poispääsytien voidaksenne kestää sen.”
Aikaisemmin täällä oli periaate, että keskustelu käydään omilla mielipiteillä eikä raamattua copy-pasteamalla. Ylläpito kävi tyypillisesti poistamassa raamattusitaatit.
Edelleen olen sitä mieltä, että jokainen voi lukea Raamattua aivan omatoimisestikin ja keskustelun täällä voisi säilyttää ihmisten välisenä keskusteluna. Raamatun kopioiminen tänne keskustelualueelle ei tuo mitään lisäarvoa.
Olen Jusun kanssa samaa kieltä. Kyllä jokainen osaa ilmeisesti lukea ja voi etsiä halutessaan ne raamatunkohdat, joihin viitataan.
Jusu Vihervaara: ”Edelleen olen sitä mieltä, että jokainen voi lukea Raamattua aivan omatoimisestikin ja keskustelun täällä voisi säilyttää ihmisten välisenä keskusteluna. Raamatun kopioiminen tänne keskustelualueelle ei tuo mitään lisäarvoa.”
Koska kommentissani halusin tuoda esiin Raamatun näkemystä käsiteltäviin asioihin, en omiani, siksi siteeraus mielestäni nimenomaan toi sitä ”lisäarvoa” keskusteluun. Vähän pitkä siteeraus tosin viime kommentissani, mutta katsoin sen tarpeelliseksi, jotta asiakokonaisuus tulisi kunnolla esiin. Parilla lauseella se aina sitä välttämättä tee.
Aikoinaan täällä oli kommentoija, jolla oli tapana kopioida kokonaisia Raamatun lukuja näille palstoille. Siinä pakkasi sitten jo tulemaan (tahattomia) kirjoitusvirheitäkin, jotka muuttivat koko ajatussisällön. Eikö tarkoitus ole täällä vaihtaa mielipiteitä eikä harjoittaa kopioimista tai Raamatun ulkoa opettelemista. Se on sinällään hyvä asia (se ulkoluku), mutta sitä voi tehdä yksin kotonaankin.
Pitää ottaa huomioon että kopioija on Jehovan todistaja. Hehän joutuvat raportoimaan julistamiseen käytetyn ajan seurakuntaan. Ehkä Vesa raportoi nämä Kotimaa24-keskustelut, ja jotta voisi tehdä sen hyvällä omallatunnolla, pistelee välillä Raamattua kopioiden?
Vesalta jäi ristikeskustelu väliin, mutta jos nyt sen verran vastaisit, Vesa, että miksi Raamattu puhuu nauloista monikossa, jos kerran on, kuten kirjallisessa kuvituksessanne, että Jeesuksen kädet naulattiin paaluun pään pääkke päällekkäin ja vain yhdellä naulalla?
Ps. Arvoisat Osmo Kauppinen ja Jusu Vihervaara! Voisitteko kommentoida itse sen kommenttini sisältöä, jossa siteerauksen tein. Jään mielenkiinnolla sitä odottamaan. Pyrin tulevaisuudessa välttämään kovin pitkiä Raamatun siteerauksia, jos se asia teitä jotenkin mahdollisesti ehkä loukkaa. Viime kommentissani vain katsoin sen asiakokonaisuuden vuoksi tarpeelliseksi. Pahoittelen teille mahdollisesti aheuttamaani pahaa mieltä/harmia.
Tom Saarikoski: ”Vesalta jäi ristikeskustelu väliin, mutta jos nyt sen verran vastaisit, Vesa, että miksi Raamattu puhuu nauloista monikossa, …..”
Asiasta mahdolliesti kiinnostuneille vinkiksi: keskustelua siitä rististä löytyy edelliseltä sivulta. ”Naulojen” määristä on nyt taas turhaa saivarrella. Kädet pään päälle, tai minne hyvänsä naulittuna, on voitu käyttää useimpia kuin yhtä ”naulaa.”
Ok. Arvoisa Vesa Ahlfors. Todistajaliikettä (onko termi oikea?) huonosti tuntevana iloitsen siitä, että olin kommentista havaitsevinani, että todistajat uskovat Kristuksen lunastustyöhön. Siinä on yhteinen lähtökohta kristinuskolle ja todistajaliikkeelle. Onko tulkintani oikea.
Vesa: ”“Naulojen” määristä on nyt taas turhaa saivarrella. Kädet pään päälle, tai minne hyvänsä naulittuna, on voitu käyttää useimpia kuin yhtä “naulaa.””
Ei se mitään saivartelua ole. Naulitsemiseen tarkoitetut naulat olivat eittämättä aika isoja, eikä niitä päällekkäin asteteltuihin käsiin varmasti olisi kahta naulattu.
Kun oikein tarkasti luet allaolevan lainauksen (UM), niin voit ehkä hahmottaa että asia ei suinkaan ole yhdentekevää saivartelua. Naulat monikossa voi ymmärtää ristin tapauksessa, mutta jos me tarkastelemme Jehovan todistajien kuvitusta tapahtumasta, me emme saa nauloja käsiin monikossa millään tavalla.
24 Mutta Tuomas, yksi niistä kahdestatoista, se jota kutsuttiin Kaksoseksi, ei ollut heidän kanssaan, kun Jeesus tuli. 25 Niinpä toiset opetuslapset sanoivat hänelle: ”Olemme nähneet Herran!” Mutta hän sanoi heille: ”Ellen näe hänen käsissään naulojen jälkeä ja pistä sormeani naulojen jälkeen ja pistä kättäni hänen kylkeensä, niin en varmasti usko.”
Minäkin olen saanut käsityksen, että jehovantodistajat uskovat Kristuksen sovitustyöhön, mutta koska he eivät usko, että Kristus on Jumala, niin siinä tulee ristiriitaa. (liittyy kolminaisuuteen) Raamatussa kun sanotaan, että ”Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa jne”
Tom Saarikoski: ”mutta jos me tarkastelemme Jehovan todistajien kuvitusta tapahtumasta, me emme saa nauloja käsiin monikossa millään tavalla.”
Kuvat ovat vain taiteilijoiden näkemyksiä jostain tilanteesta tai asiasta. Niistä ei ole syytä alkaa laskeskelemaan ”naulojen” määriä.
Vesa: ”Kuvat ovat vain taiteilijoiden näkemyksiä jostain tilanteesta tai asiasta. Niistä ei ole syytä alkaa laskeskelemaan “naulojen” määriä.”
Jep jep. Täysin samanlaisia kuvia on esitelty kirjallisuudessanne vuosikymmeniä. Ihan vain taiteilijan näkemys. Jep jep.
Mikä on oma näkemyksesi tuosta Johanneksen kohdasta jossa puhutaan käsien läpi menneistä nauloista monikossa, miten se olisi ollut mahdollista paaluversiossa?
Salme Kaikusalo: ”Raamatussa kun sanotaan, että “Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa jne”
Raamattu sanoo kyllä lähinnä, että ”Jumala (=JHWH/Jehova/Jahve sovitti maailman itsensä kanssa Kristuksen kautta.”
Kaikusalo viittauksessaan tarkoittanee 2. Korinttolaiskirjeen 5:19,20 kohtaa, joka kuuluu Vanha kirkkoraamattukäännöksessä:
”19. Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan.
20. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.”
Tarkoittaa siis, että Jehova Jumala oli Kristuksessa (=lähetti tämän tekemään tehtäväänsä ja tuki tätä hengellään). Jehova sovitti maailman itsensä kanssa Kristuksen välityksellä. Jeesuksen seuraajat sitten toimivat lähettiläinä Kristuksen opetusten, sanoman ja lunnaiden puolesta, ja Jumala Jehova kehoittaa heidän kauttaan, jotta ihmiset tulisivat sovitetuksi Jumala Jehovan kanssa Kristuksen lunnaiden kautta.
Jakeessa 19 alkukielen teksteissä nimenomaan viitataan siihen, että Jumala sovitti maailman Kristuksen välityksellä. Kirkkoraamatun käännös kyseisessä kohdassa ei ole paras mahdollinen.
Todistajien UM-käännös kääntää kohdan selvemmin ja paremmin alkukielen tekstiä vastaavasti: ”nimittäin sen, että Jumala sovitti Kristuksen välityksellä kanssaan maailman eikä laskenut heidän tililleen heidän hairahduksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. 20 Me olemme sen tähden lähettiläitä Kristuksen sijasta, ikään kuin Jumala pyytäisi hartaasti meidän välityksellämme. Me pyydämme Kristuksen sijaisina: ”Antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.”
Osmo Kauppinen: ”Ok. Arvoisa Vesa Ahlfors. Todistajaliikettä (onko termi oikea?) huonosti tuntevana iloitsen siitä, että olin kommentista havaitsevinani, että todistajat uskovat Kristuksen lunastustyöhön. Siinä on yhteinen lähtökohta kristinuskolle ja todistajaliikkeelle. Onko tulkintani oikea.”
Ehdottomasti uskovat Kristuksen lunnaisiin. Se on edellytys epätäydellisen ja synnin ja kuoleman orjuudessa olevalle ihmiselle saavuttaa Jumalan hyväksymys ja lopulta myös iankaikkisen elämän palkinto.
Mitä niihin ”termeihin” tulee, niin Jesajan kirjan 43: 10-12 kutsuu muinaista ja silloista Jumalan liittokansaa Israelia JHWH/Jahve/Jehovan todistajiksi. Uusi testamentti taas osoittaa, että sen korvasi ”uusi Israel”, ”Jumalan Israel”, johon se sanoo kuuluvan myöskin ”kansojen ihmisiä.” Näin ollen on johdonmukaista käyttää kristityistä nimitystä Jehovan todistajat. Sehän on sopusoinnussa myöskin Jeesuksen Matteuksen 24:14 esittämän lähetyskäskyn kanssa.
Vesa taisi jäätyä kun kysyttiin omaa mielipidettä, josta ei löytynytkään Vartiotorni-seuran materiaalista vastausta. Näin se maailmankatsomus muutenkin muotoutuu Jehovan todistajilla. Se luetaan Vartiotornista.
Kerrataan nyt vielä kysymys:
Mikä on oma näkemyksesi tuosta Johanneksen kohdasta jossa puhutaan käsien läpi menneistä nauloista monikossa, miten se olisi ollut mahdollista paaluversiossa?
Tom Saarikoski: ”Mikä on oma näkemyksesi tuosta Johanneksen kohdasta jossa puhutaan käsien läpi menneistä nauloista ..”
”Sori”. En ole oikein specialisti näissä ”naula ja vasara” kysymyksissä. Käytän itse aika niitä harvakseen. Olisikohan ns. ”peukalo keskellä kämmentä”? Jeesuksen teloitusvälineen suhteen minulle riittää Raamatun alkukielen tieto, että se oli paalu. Muuta, etenkään mitään vanhoja pakanallisia symboleja ei minulla ole tarvetta asiaan sekoittaa.
Vesa: ”Jeesuksen teloitusvälineen suhteen minulle riittää Raamatun alkukielen tieto, että se oli paalu. Muuta, etenkään mitään vanhoja pakanallisia symboleja ei minulla ole tarvetta asiaan sekoittaa.”
Stauros ei ole alkukielen mukaan ehdottomasti paalu, vaan se voi olla myös risti. En tiedä miksi sinulle pitää esittää samat asiat moneen kertaan, mutta kerralla ei näytä monikaan asia menevän perille.
Ristin pakanallisella historialla ei ole asian kanssa tuon taivaallista merkitystä. Jeesus kun tuskin sai mahdollisuutta valita millaisessa laitteessa tulee kuolemaan ja onko se mahdollisesti pakanallista alkuperää vai ei.
Sinänsähän se on se ja sama oliko laite risti vai paalu. Mitä väliä sillä on missä huvipuiston laitteessa Jeesus tehtävänsä suoritti?
Sinänsä kyllä jännä kysymyksen väistäminen. Huomaa kyllä ettei asiasta ole Seuran rompulla mitään tekstiä. Ja kun oma ajattelu on kiellettyä, niin eipä sitä Vesalta vastausta saa.
Irtosuhteet voivat tutkimuksien mukaan aiheuttaa masennusta ja itsetuhoisia ajatuksia, joten selkeästi kukasta-kukkaan hyppely ei ole se oikea tie, vaan sitoutuminen tai pidättäytyminen – aivan kuten Raamattukin opettaa.
http://www.telegraph.co.uk/women/sex/10463976/Casual-sex-linked-to-depression-and-suicidal-thoughts.html
Jos palataan siihen, mitä uutinen koski, nimittäin avioeroja. Käsittääkseni UT:n mukaan avioero on synti. Se on sitä, erosipa konservatiivi tai liberaali tai kuka kristitty tahansa. Paavi taitaa olla ainoa, joka tässä asiassa vielä ottaa todesta Pyhän Raamatun selvän sanan.
Osmo Kauppinen: ”Jos palataan siihen, mitä uutinen koski, nimittäin avioeroja. Käsittääkseni UT:n mukaan avioero on synti.”
Se antaa oikeuden avioeroon ja uudelleen avioitumiseen vain jos puoliso on syyllistynyt aviorikokseen. Voidaan myös ymmärtää, että oikeutus asumus- tai pysyvään eroon on olemassa jos puoliso kohtelee liitossa toista äärimmäisen julmasti, väkivaltaisesti, tai muulla tavoin kohtelee tätä äärimmäisen huonoilla tavoin. Tällöin ei kuitenkaan tällä ole Raamatun mukaan oikeutta avioitua uudelleen. Asuu vain tästä erillään.
Näin minäkin olen Pyhästä Raamatusta lukenut. Tässä olen Ahlforsin kanssa samaa mieltä.
Sen verran lisään, että Vesan mainitsemilla edellytyksillä (aviorikos, julma ja väkivaltainen kohtelu jne.) eronnut voi avioitua uudestaan sen jälkeen, kun huonosti kohdellut puoliso on kuollut.
Raamatun mukaan puolison aviorikos oikeuttaa uudelleen avioitumiseen. Muista syistä eroaminen ei.
Vesa: ”Raamatun mukaan puolison aviorikos oikeuttaa uudelleen avioitumiseen. Muista syistä eroaminen ei.”
Tämän tiukka noudattaminen onkin aiheuttanut paljon epäinhimillisiä tilanteita. Esimerkiksi kun aviomies on syyllistynyt toistuvasti perheväkivaltaan. Näissä tapauksissa saatetaan vähätellä naisen kokemusta ja kehoittaa vain kunnioittamaan miestään. Tällaisiakin tapauksia tiedän useamman. Seurakunnan koulja käymättömillä vanhimmilla ei ole välineitä käsitellä tämäntyyppisiä tapauksia ja jälki on siksi välillä rumaa.
Tom Saarikoski: ” Esimerkiksi kun aviomies on syyllistynyt toistuvasti perheväkivaltaan.”
Silloin on pahoinpidellyn naisen itse pohdittava, olisiko erilleen asuminen parempi vaihtoehto. Seurakunnan vanhimmat voivat antaa asiaan liittyviä yleisluonteisia neuvoja, ei kuitenkaan ”eksakteja” vastauksia asiaan. Päätöksen asiasta täytyy tämän itsensä tehdä.
Vesa. Minusta puolison aviorikos ei oikeuta uudelleen avioitumiseen ennen kuin aviorikoksen tekijä on kuollut.
Vesa: ”Silloin on pahoinpidellyn naisen itse pohdittava, olisiko erilleen asuminen parempi vaihtoehto.”
Varmasti todella helppo tilanne naiselle. Eiköhän tuollaisestakin päätöksestä tule pataan ihan huolella jos kyse on väkivaltaan taipuvaisesta miehestä. Ongelmahan tässä on se, että viranomaiselle ilmoittamista ei suositella. Nainen on vanhimmiston ja nyrkin välissä. Näin se Vesa menee elävässä elämässä. Naiivit kuvitelmasi siitä miten asioiden pitäisi mennä, ovat ihan oma maailma, jolla ei ole todellisuuden kanssa mitään tekemistä.
Vesa: ”Seurakunnan vanhimmat voivat antaa asiaan liittyviä yleisluonteisia neuvoja, ei kuitenkaan “eksakteja” vastauksia asiaan. Päätöksen asiasta täytyy tämän itsensä tehdä.”
Asiassa ei olisi mitään ongelmaa jos vanhimmistoa olisi ohjeistettu kehoittamaan naista viemään asia viranomaiselle. Näin ei kuitenkaan ole. Asiat halutaan hoitaa hiljaisesti ja ilman viranomaista. Se taas aiheuttaa miltei tapauksesta riippumatta pelkästään lisää vaikeuksia naiselle.
Osmo: ”Minusta puolison aviorikos ei oikeuta uudelleen avioitumiseen ennen kuin aviorikoksen tekijä on kuollut.”
Kuulostaapa reilulta…
Tom. Raamatun pyhä sana ei aina ole ”reilu”.
Näyttää järki seisovan muillakin kuin minulla. Eihän Raamattu nähdäkseni kiellä eronneiden avoliittoja tai siviilivihkimisiä. Miksi siis mennä kirkkoon vihittäväksi? Avoliitto ja siviiliavioliitto eivät ole kristillisiä liittoja. Sellaiseenhan eronneet voivat aina mennä. Sitten avioliittoa solmimaan, kun edellinen kuolee. Olenhan kyynikko? Diogenes Sinopelainen on aina viehättänyt.
Mitäs tästä kristillisestä avioliitosta lopulta pitäisi ajatella? Historiahan näköjään kertoo, että joitain paikallisia poikkeuksia lukuun ottamatta vuoteen 1545 asti Euroopan kristilliset avioliitot solmittiin yhteisestä suostumuksesta, senkun ilmoitettiin, että naimisiin mennään jne. rituaaleja. Pappia ei tarvittu.
Jehovilla näyttää olevan omat systeeminsä. Pakko sentään heidänkin hyväksyä tämä maallinen valta siltä osin, että maistraatissa on käytävä, jottas liitto täyttäisi viralliset vaatimukset, jos olen oikein ymmärtänyt.
Ja todella Vesa Ahlfors. Kuten Tom Saarikoski kirjoitti, et vastaa kysymyksiin, joissa odotetaan mielipidettäsi. Oma mielipiteeni vain, mutta hyydytät monet mielenkiintoiset keskustelut noilla tolkuttomilla Raamatun kopioinneilla. Ihmettelen, miksi ylläpito edelleen ne hyväksyy vaikka ohjeet on annettu, että niitä pitäisi välttää.
Osmo Kauppinen: ”Vesa. Minusta puolison aviorikos ei oikeuta uudelleen avioitumiseen ennen kuin aviorikoksen tekijä on kuollut.”
Jeesuksen sanat esim. Matteuksen 5: 31,32:ssa ja Matteuksen 19. 8,9:ssä (en nyt kopio niitä tähän, koska jotkut tuntuvat niin kovin pahoittavan mielensä sellaisesta) osoittavat, että avioside katkeaa aviorikoksen johdosta Siis jos petetty osapuoli sitä haluaa. Tämä voi toki myöskin antaa sen puolisolleen anteeksi ja jatkaa avioliittoa.
Vesa. Minäkin kannatan anteeksiantoa. Anteeeksiantamus on eräs kristinuskon avainsanoja. Vapahtajakin kehotti antamaan anteeksi jopa enemmän kuin seitsemän kertaa. Ilman anteeksiantamusta avioliitto ei ole toimiva. Mieluummin anteeksianto kuin ero.
Tom Saarikoski: ”Varmasti todella helppo tilanne naiselle. Eiköhän tuollaisestakin päätöksestä tule pataan ihan huolella jos kyse on väkivaltaan taipuvaisesta miehestä. Ongelmahan tässä on se, että viranomaiselle ilmoittamista ei suositella.”
Jos tarkoitat ylläolevalla Jehovan todistajia, niin heidän vanhimmistoaan ei ole millään tavoin ohjeistettu, ettei viranomaisiin pitäisi ottaa yhteyttä mahdollisissa perheväkivaltatilanteissa, jos heidän kanssaan joku seurakuntalainen tulee asiasta keskustemaan sellaisesta tilanteessa.
Viranomaisiin yhteydenotto on pahoinpidellyn osapuolen täysin itse päätettävissä. Jos mahdollinen pahoinpitelija on todistajia, on tämän asema silloin hyvin kyseenalainen seurakunnassa, ja erottaminenkin saattaa tulla kyseeseen, ja henkilö on valmis liittymään Saarikosken porukoihin ruikuttamaan kuinka julmasti entiset ystävät häntä kohtelevat kun eivät halua jatkaa lähempää kanssakäymistä enään pidempääm tämän kanssa.
Todistajien keskuudessa perheväkivaltatapaukset ovat kuitenkin varsin harvinaisia. Eivät oikein sovi Jumalan ja Raamatun periaatteiden raameihin, joita nämä yrittävät soveltaa jokapäiväisessä elämässään.
Tom Saarikoski: ”Stauros ei ole alkukielen mukaan ehdottomasti paalu, vaan se voi olla myös risti…”
Raamatun ajan koinekreikan sanakirjat ja Raamatun haku- ja lähdeteokset määrittelevät kyllä sanan merkityksen paaluksi. Alla niistä muutama ote (luopumuksen jälkeinen kristikunta kauan Jeesuksen päivien jälkeen alkoi kylläkin sitten tunkemaan sanalle myös ristimerkitystä kätkeäkseen ristin oton kirkon käyttöön alkuperän):
The Imperial Bible-Dictionary tunnustaa tämän sanoessaan: ”Kreikankielinen ristiä vastaava sana [stau·ros′] tarkoitti oikeastaan paalua, pystysuoraa salkoa tai riukua, johon voidaan ripustaa mitä tahansa tai jota voidaan käyttää ympäröitäessä maapalsta paaluaidalla. – – Roomalaistenkin keskuudessa crux [= ’risti’ latinaksi] – – näyttää alun perin olleen pystysuora salko.” ( I osa, s. 376.)
On merkille pantavaa, että Raamattu käyttää silloisesta Jeesuken teloitusvälineestä myös sanaa ksy′lon. Liddellin ja Scottin A Greek-English Lexicon määrittelee sen merkityksen: ”Katkaistu ja käyttövalmis puu, polttopuu, puutavara jne. – – puun kappale, tukki, hirsi, pylväs, – – ryhmysauva, nuija, – – paalu, johon rikolliset kiinnitettiin, – – elävästä puuaineksesta: puu.”
J. D. Parsonsin kirja The Non-Christian Cross ( s. 23, 24) sanoo: ”Missään Uuden testamentin muodostavissa lukuisissa kirjoituksissa ei ole ainuttakaan lausetta, joka todistaisi alkuperäisellä kreikan kielellä edes epäsuorasti sen puolesta, että Jeesuksen tapauksessa käytetty stauros oli jotakin muuta kuin tavallinen stauros, ja vielä vähemmän sen puolesta, että se olisi koostunut, ei yhdestä puunkappaleesta, vaan kahdesta kappaleesta, jotka olisi naulattu yhteen ristin muotoon. – – Opettajamme johtavat ihmisiä melko lailla harhaan, kun he käyttävät sanan stauros vastineena ’ristiä’ kääntäessään kirkon kreikankielisiä dokumentteja äidinkielellemme ja kun he tukevat tuota menettelyä panemalla sanakirjoihin stauroksen merkitykseksi ’ristin’ selittämättä tarkoin, ettei se missään tapauksessa ollut tuon sanan perusmerkitys apostolien päivinä eikä siitä tullut sen perusmerkitystä pitkään aikaan sen jälkeenkään, ja kun sille sellainen merkitys sitten annettiin, mikäli lainkaan annettiin, se tapahtui vain siksi, että syystä tai toisesta oletettiin asian vahvistavien todisteiden puuttumisesta huolimatta, että se nimenomainen stauros, jolla Jeesus teloitettiin, oli nimenomaan sen muotoinen.”
”Melkein kaikkialta vanhasta maailmasta on löydetty monenlaisia esineitä, joissa on erimuotoisia ristejä ja jotka ovat peräisin kristillistä aikaa paljon varhaisemmalta ajalta. Intiasta, Syyriasta, Persiasta ja Egyptistä on saatu lukemattomia esimerkkejä tästä – –. Ristin käyttöä uskonnollisena vertauskuvana esikristillisinä aikoina ja ei-kristillisten kansojen keskuudessa voidaan todennäköisesti pitää lähes yleismaailmallisena, ja hyvin monessa tapauksessa se liittyi jonkinlaiseen luonnon palvontaan.” (Encyclopædia Britannica, 1946, 6. osa, s. 753.)
”[Kahdesta hirrestä tehdyn ristin] muoto juontaa alkunsa muinaisesta Kaldeasta, ja sitä käytettiin tuossa maassa sekä sen naapurimaissa, mm. Egyptissä, Tammus-jumalan vertauskuvana (koska se oli hänen nimensä alkukirjaimen, salaperäisen taun, muotoinen). 200-luvun puoliväliin mennessä kirkot olivat joko hylänneet eräät kristillisen uskon opit tai omaksuneet niiden irvikuvat. Tämän luopiokirkollisen pappisjärjestelmän arvonannon lisäämiseksi pakanoita otettiin kirkkoon siitä riippumatta, olivatko he uskosta uudestisyntyneitä, ja heidän sallittiin suurimmaksi osaksi pitää pakanalliset merkkinsä ja vertauskuvansa. Niinpä tau eli T, jonka poikkipuu oli tavallisesti laskettu alas, omaksuttiin Kristuksen ristin muodoksi.” (W. E. Vine, An Expository Dictionary of New Testament Words, Lontoo 1962, I osa, s. 256.)
Rististä lisää alla olevassa linkissä:
http://www.jw.org/fi/julkaisut/kirjat/raamattu-opettaa/Tosi-kristityt-eiv%C3%A4t-k%C3%A4yt%C3%A4-palvonnassa-risti%C3%A4/
Mitenkä tämä risti/paalu juttu liittyy keskusteltavaan asiaan, eli avioeroihin? Ylläpito taitaa todella olla talvilomalla.
Osmo Kauppinen: ”Mitenkä tämä risti/paalu juttu liittyy keskusteltavaan asiaan, eli avioeroihin? Ylläpito taitaa todella olla talvilomalla.”
No, kun joku tuolla vähän alempana asian otti esiin ja esitti siitä väittämiä, joita oli syytä kommentoida ja oikaista virheellisiä tietoja.
Vesa: ”Jos tarkoitat ylläolevalla Jehovan todistajia, niin heidän vanhimmistoaan ei ole millään tavoin ohjeistettu, ettei viranomaisiin pitäisi ottaa yhteyttä mahdollisissa perheväkivaltatilanteissa, jos heidän kanssaan joku seurakuntalainen tulee asiasta keskustemaan sellaisesta tilanteessa.”
Kyse on siitä yleisestä suhtautumisesta joka liittyy viranomaisten ”sotkemiseen” eri tapauksiin. Asiat halutaan hoitaa viimeiseen asti sisäisesti ja se on aiheuttanut aivan todella paljon epäinhimillisyyttä ja pahuutta seurakunnissa. Juuri tästä samasta suhtautumisesta Vartiotorni-seura käy ympäri maailmaa nk. pedofiilioikeudenkäyntejä. Hyväksikäyttötapaukset on haluttu hoitaa seurakunnan sisäisesti (Vartiotorni-seuran ohjeistuksen mukaan) ja se on pelkästään edistänyt hyväksikäyttötapausten esiintymistä. Sama pätee perheväkivaltaan. Jos suhtautuminen olisi se, että viranomaisille kuuluvat asiat ohjataan poikkeuksetta ja epäröimättä viranomaisille, Vartiotorni-seura ei olisi niin syvällä suossa näiden asioiden kanssa kuin se nyt on.
Vesa: ” …ja henkilö on valmis liittymään Saarikosken porukoihin ruikuttamaan kuinka julmasti entiset ystävät häntä kohtelevat kun eivät halua jatkaa lähempää kanssakäymistä enään pidempääm tämän kanssa.”
Entiset todistajat eivät kokemukseni mukaan suhtaudu väkivaltaan hyväksyvästi. Jos haluat olla jatkossa asiallinen, jätät tämän tyyliset kommentit kirjoittamatta.
Ongelma on nimenomaan siinä, että tällaisia tapauksia ei välttämättä eroteta. Tiedän useammankin tapauksen kun naisen kertomuksia pahoinpitelytapauksissa on vähätelty ja kehoitettu olemaan ilmoittamatta asiasta viranomaisille. Siinä on kuule naisella erittäin vaikea paikka kun mies on väkivaltainen ja seurakunnassa asioita vähätellään.
Tässä on esimerkiksi tapaus jossa seurakunta suojeli pedofiilia. Kolmen vuoden ajan komitean kolme vanhinta vaikenivat kieltäytyen yhteistyöstä poliisin kanssa.
http://www.dailymail.co.uk/news/article-2365992/Gordon-Leighton-child-abuse-trial-orders-Jehovahs-Witness-leaders-evidence.html
Vesa: ”Todistajien keskuudessa perheväkivaltatapaukset ovat kuitenkin varsin harvinaisia.”
Sinulla on valitettavan mustavalkoinen ja naiivi käsitys uskontosi jäsenistä. Ihmisiä he ovat siinä missä muutkin, ja perheväkivaltaa tapahtuu yhtä paljon kuin muualla. Jehovantodistajuus ei suojaa väkivaltaan taipuvia toteuttamasta taipumustaan. Siihen tarvitaan oikeaa hoitoa.
Tom Saarikoski: ”Kyse on siitä yleisestä suhtautumisesta joka liittyy viranomaisten “sotkemiseen” eri tapauksiin.”
Viranomaisiin yhteydenotto on aina osapuolten asia ja heidän päätettävissä. Seurakunnan vanhimmisto ei myöskään voi toimia minkäänlaisena ”poliisina” alkaen esim. oma-aloitteisesti urkkimaan jonkun yksittäisen perheen asioita.
Todistajien keskuudessa perheväkivaltatapaukset ovat kuitenkin varsin harvinaisia. Eivät oikein sovi Jumalan ja Raamatun periaatteiden raameihin, joita nämä yrittävät soveltaa jokapäiväisessä elämässään. Jos sellaisia haluaa sensaatiohakuisesti varta vasta vasten etsiä, yksittäisiä tapauksia voi varmaankin löytää 8 miljoonaisesta joukosta jostain maailman kolkasta.
Mitä niihin pedofilia-asioihin tulee, niin tiedän Suomessa viime vuosilta todistajien keskuudessa yhden sellaiseen syyllistyneen henkilön/tapauksen. Tämä sai teostaan 2 vuoden vankeusrangaistuksen. Viranomaisiin siis otettiin yhteyttä. Lisäksi tietysti kyseinen henkilö erotettiin todistajista. Vertailun vuoksi voisi todeta, että Suomessa muutoin tehdään vuosittain noin 6000 – 7000 ilmoitusta sellaisista rikoksista.
Vesa: ”Viranomaisiin yhteydenotto on aina osapuolten asia ja heidän päätettävissä.”
Yleisellä suhtautumisella on kuitenkin erittäin iso rooli kuviossa. Haluat sinä sitä tunnustaa tai et.
Muistat varmasti esimerkiksi sen periaatteen, että kaikkia veljien kiistoja ei tulisi viedä maallisen oikeuden käsittelyyn, vaan ne tulee pyrkiä hoitamaan ilman sitä. Ja tämä ihan vain siitä syystä ettei Jehovan todistajien maine kärsisi. Samasta syystä moni muukin viranomaisasia jää viemättä eteenpäin. Jehovan todistajien maineen takia. Erityisesti pedofiilitapauksissa tämä on kantanut rankkaa satoa ja vain pahentanut asioita.
Vesa: ”Seurakunnan vanhimmisto ei myöskään voi toimia minkäänlaisena “poliisina” alkaen esim. oma-aloitteisesti urkkimaan jonkun yksittäisen perheen asioita.”
Kyse ei ole nyt mistään tällaisesta, vaan siitä että kun viranomaisille kuuluvia tapauksia vanhimmistossa käsitellään, ne jätetään valitettavan usein toimittamatta viranomaisten selvitettäväksi.
Vesa: ”Todistajien keskuudessa perheväkivaltatapaukset ovat kuitenkin varsin harvinaisia.”
Luetun ymmärtäminen tässä tuntuu harvinaista olevan. Jehovantodistajuus ei suojaa perheväkivallalta ja väkivaltaisilta taipumuksilta, sen enempää kuin pedofilialtakaan.
Vesa: ”Mitä niihin pedofilia-asioihin tulee, niin tiedän Suomessa viime vuosilta todistajien keskuudessa yhden sellaiseen syyllistyneen henkilön/tapauksen.”
Ja mikä oli siinäkin suhtautuminen ensialkuun?
”Ensi alkuun meitä ei uskottu, vaan ihan suoraan sanoen naurettiin, että sehän on hieno mies, älkäähän nyt.”
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288335219290.html
Mitä mieltä olet tuosta linkittämästäni tapauksesta Briteistä, jossa seurakunnan vanhimmat suojelivat pedofiilia kolmen vuoden ajan? Toimittiinko siinä oikein? Ja mikä oli Seuran ohjeistuksen osuus tapauksessa?
Tom Saarikoski: ”Jehovantodistajuus ei suojaa perheväkivallalta ja väkivaltaisilta taipumuksilta, sen enempää kuin pedofilialtakaan.”
Muodollinen sellainen ei todellakaan sitä sinällään tee. Sen sijaan kylläkin se, että yksilö pyrkii soveltamaan omaan elämäänsä Jumalan ja Raamatun periaatteita. Ne harvat todistajista jotka sitä mahdollisesti eivät tee, riskeeraavat pudota joukosta pois, ja yleensä aina jossain vaiheessa niin käykin.
Tom Saarikoski: ”Mitä mieltä olet tuosta linkittämästäni tapauksesta Briteistä..”
En mitään mieltä, koska lehtien sensaatiohakuinen uutisointi ei aina välttämättä vastaa tosiasioita. Lisäksi myös todistajat saattavat tehdä pahojakin virheitä, luopua uskostaan jne. Tälläisestähän Uusi testamenttikin kertoo tapahtuneen alkuseurakunnassa. Todistajia on maailmassa noin 8 miljoonaa. ”Suurennuslasin” kanssa etsittäessä jostain päin maailmaa voi löytyä yksittäisiä huonojakin esimerkkejä heistä.
Todistajien vanhimmat eivät ole mikään ”välikäsi” viranomaisten ja seurakuntalaisten välillä. Jos on aihetta ottaa yhteyttä viranomaisiin, tulee se tehdä sen, jolla on jotain selvää havaintoa jostain viranomaisille kuuluvasta asiasta.
Mitä ovat ne ”vanhimmat”? Ovatko he iältään vanhimpia porukasta?
Osmo: ”Mitä ovat ne “vanhimmat”? Ovatko he iältään vanhimpia porukasta?”
Seurakunnasta vastuussa olevia vanhimmaksi nimitettyjä miehiä. Iällä ei välttämättä ole asian kanssa mitään tekemistä. Pitkästi alle kolmekymppisiäkin voidaan nimittää vanhimmiksi.
Osmo Kauppinen: ”Mitä ovat ne “vanhimmat”? Ovatko he iältään vanhimpia porukasta?”
Ikä ei siinä ratkaise, vaan hengellinen kypsyys ja että elämäntavat ovat sopusoinnussa Jumalan periaatteiden ja lakien kanssa. Alkseurakunnissa niiden määrällä ei ollut ylärajaa. Kaikki miehet, jotka täyttivät pätevyysvaatimukset nimitettiin sellaisiksi. Pätevyysvaatimukset on esitettynä esim. 1. Timoteuksen kirjeen 3. luvussa ja Tiituksen kirjeen 1. luvussa.
Uuden testamentin alkukielestä käännettynä episkopos sana tarkoittaa lähinnä seurakunnan ”valvojaa”. Presbyteros lähinnä seurakunnan ”vanhimpia”. Niitä ei uuden testamentin kuvausten mukaan voi erottaa mitenkään toisistaan, vaan ensimmäisen vuosisadan seurakuntia johtivat vanhimpien/valvojien ryhmä.
Vesa: ”Muodollinen sellainen ei todellakaan sitä sinällään tee. Sen sijaan kylläkin se, että yksilö pyrkii soveltamaan omaan elämäänsä Jumalan ja Raamatun periaatteita.”
Melkoista saivartelua.
On myös selvää että vaikka olisi kuinka Jehovan todistaja, niin se ei suojaa mm. persoonallisuushäiriöiltä tai muilta käyttäytymishäiriöiltä.
Vesa: ”En mitään mieltä, koska lehtien sensaatiohakuinen uutisointi ei aina välttämättä vastaa tosiasioita.”
Niinpä niin. Kyse on ihan oikeasta oikeudenkäsittelystä ja siinä ilmi tulleista faktoista. En ylläty, että sinä laitat silmät ja korvat kiinni kun käy ilmi että yhteisösi on toiminut törkellä lainvastaisella tavalla ja suojellut pedofiilia. Ja tämähän ei ensinkään ole ainutlaatuinen tapaus. Päinvastoin.
Mitä muuten olet mieltä, mitä Jumalasi on siitä mieltä, että et käsittele oman yhteisösi ongelmia samalla tavalla kuin muiden uskonnollisten yhteisöjen ongelmia? Tuletko saamaan tällaisesta yksisilmäisyydestä palkinnon?
Vesa: ”Lisäksi myös todistajat saattavat tehdä pahojakin virheitä, luopua uskostaan jne”
Kun tässä ei ole kyse yksittäisistä todistajista, vaan siitä miten pedofiilitapauksia on neuvottu Vartiotorni-seuran taholta seurakunnissa käsittelemään. Tämä suunnaton epäkohta on Järjestön aiheuttama ja ylläpitämä. Sen takia myös tuossa linkittämässäni uutisessa virkavallalta oli järjestelmällisesti pimitetty tärkeitä tietoja.
Vesa: ”Todistajien vanhimmat eivät ole mikään “välikäsi” viranomaisten ja seurakuntalaisten välillä. Jos on aihetta ottaa yhteyttä viranomaisiin, tulee se tehdä sen, jolla on jotain selvää havaintoa jostain viranomaisille kuuluvasta asiasta.”
Pedofiilitapauksissa seurakuntien tulee ottaa yhteyttä Haaratoimistoon ja toimia sen ohjeiden mukaisesti. Ja mikä on ollut seuraus? Jehovan todistajat ovat ympäri maailman oikeudessa hyväksikäyttötapausten edistämisestä.
Tom Saarikoski: ”Pedofiilitapauksissa seurakuntien tulee ottaa yhteyttä Haaratoimistoon ja toimia sen ohjeiden mukaisesti.”
Jos itse tekisin havainnon jostain pedofiliatapauksesta, kaiken ensiksi tekisin asiasta poliisille rikosilmoituksen. Jos tämä mahdollisesti kuuluisi todistajiin, toisena toimenpiteenä ottaisin yhteyttä tämän seurakunnan vanhimpiin, jotta tämän asema seurakunnassa selvitettäisiin ja tämän mahdollisuus jatkaa Jehovan todistajana. Mistään järjestöltä tulleista ohjeista tämän kaltaisessa mahdollisessa tilanteesta en ole ikinä kuullutkaan. Toimisin tietysti niin kuin näen itse oikeaksi pyrkiessäni olemaan lainkuuliainen kansalainen.
Tom Saarikoski: ”Jehovan todistajat ovat ympäri maailman oikeudessa hyväksikäyttötapausten edistämisestä.”
Erityisesti Yhdysvalloissa nostetaan mitä erilaisemmista eri asioista korvausvaateita mitä erilaisimmille tahoille. Lakimiehiä työllistetään ja ”lihotetaan” ahkerasti. Aika usein niiden vaateiden tulos on 0,0 dollaria.
Vesa: ”Jos itse tekisin havainnon jostain pedofiliatapauksesta, kaiken ensiksi tekisin asiasta poliisille rikosilmoituksen.”
Tämä on hieno asia, mutta ei muuta Järjestön ohjeistusta seurakuntien vanhimmille.
Vesa: ”Mistään järjestöltä tulleista ohjeista tämän kaltaisessa mahdollisessa tilanteesta en ole ikinä kuullutkaan.”
Se voi johtua siitä, että et ole vanhimman asemassa etkä ole joutunut käsittelemään tällaisia asioita Järjestön ohjeistuksen mukaisesti.
vesa: ”Erityisesti Yhdysvalloissa nostetaan mitä erilaisemmista eri asioista korvausvaateita mitä erilaisimmille tahoille. Lakimiehiä työllistetään ja “lihotetaan” ahkerasti. Aika usein niiden vaateiden tulos on 0,0 dollaria.”
Jehovan todistajat on jo tuomittu Yhdysvalloissa miljoonakorvauksiin Candance Contin hyväksikäyttötapauksessa. Oikeus totesi, että hyväksikäyttötapaus mahdollistui Järjestön toimintamallien takia.
Kiitos tiedosta koskien ”vanhimpia”. Mutta en silti ymmärrä, miksi iältään ja elämäkokemukseltaan vähäisiä miehiä (miksi ei muuten naisia?) voidaan nimittää ”vanhimmiksi”. Taitaa olla taas jotain ikä-tai sukupuolirasismia?
Tom Saarikoski: Vesa: “Jos itse tekisin havainnon jostain pedofiliatapauksesta, kaiken ensiksi tekisin asiasta poliisille rikosilmoituksen.”
Saarikoski: ”Tämä on hieno asia, mutta ei muuta Järjestön ohjeistusta seurakuntien vanhimmille.”
Rikoksesta havainnon tehnyt on tietysti velvollinen tekemään asiasta rikosilmoituksen. Seurakunnalle ilmoittaminen on taas täysin eri asia. Jos havainnon tehnyt ei sitä jostain syystä tee, ulkopuolisten on vaikea tätä siihen pakottaa.
Osmo Kauppinen” ”Kiitos tiedosta koskien “vanhimpia”. Mutta en silti ymmärrä, miksi iältään ja elämäkokemukseltaan vähäisiä miehiä (miksi ei muuten naisia?) voidaan nimittää “vanhimmiksi”. Taitaa olla taas jotain ikä-tai sukupuolirasismia?”
En ole tehnyt havaintoa, että kovin nuoria olisi nimitetty seurakunnan vanhimmiksi. Elämänkokemuskin vaikuttaa ”hengellisen kypsyyden” saavuttamiseen, mutaa ikä ei ole se ratkaiseva tekijä.
Raamatussa kun on esitetty vanhimpien pätevyysvaatimuksia, puhutaan siinä yhteydessä nimenomaan miespuolisten seurakuntalaisten nimittämisesta niihin tehtäviin.
Vesa: ”Rikoksesta havainnon tehnyt on tietysti velvollinen tekemään asiasta rikosilmoituksen. Seurakunnalle ilmoittaminen on taas täysin eri asia. Jos havainnon tehnyt ei sitä jostain syystä tee, ulkopuolisten on vaikea tätä siihen pakottaa.”
Vähän vaikea keskustella kanssasi, kun samat asiat saa kerrata useampaan kertaan, etkä sittenkään sisäistä (tai halua sisäistää) mitä sinulle kerrotaan.
Kysymys on seurakunnan vanhimmiston tietoon tulleista hyväksikäyttötapauksista. Vanhimmisto ei saa Järjestön sääntöjen mukaan tehdä itsenäistä päätöstä ilmoittaako viranomaiselle vai ei, vaan toimintamalli pitää selvittää Haaratoimistosta. Juuri tästä syystä Järjestö on tälläkin hetkellä lukuisissa oikeudenkäynneissä ympäri maailman, kun se on järjestelmällisesti peitellyt viranomaiselta hyväksikäyttötapauksia. Aivan kuten antamassani linkissä, jossa seurakunnan vanhimmisto oli kieltäytynyt kolmen vuoden ajan antamasta tietojaan seurakunnan pedofiilistä.
Jäikö vielä jotain epäselväksi?
Tom Saarikoski: ”Kysymys on seurakunnan vanhimmiston tietoon tulleista hyväksikäyttötapauksista. Vanhimmisto ei saa Järjestön sääntöjen mukaan tehdä itsenäistä päätöstä ilmoittaako viranomaiselle vai ei, vaan toimintamalli pitää selvittää Haaratoimistosta.”
Seurakuntalaisille ei sellaista kehoitusta ole kuitenkaan koskaan annettu. Siis jos teen havainnon rikoksesta, teen siitä ensin rikosilmoituksen poliisille ns. maallisten lakien ja vallan sellaiseen velvoittamana.
Jos rikoksen tekijä on todistaja, ilmoitan sitten asiasta myöskin seurakunnan vanhimmistolle. He käsittelevät sitten rikokseen syyllistyneen mahdollisuuden ja kelpoisuuden jatkaa todistajana. Muita valta-oikeuksiahan heillä ei yksilöiden suhteen ole.
Jos vanhimmistoon kuuluvat eivät ole itse tehneet havaintoa rikoksesta, on heidän todennäköisesti useimmiten vaikeaa lähteä tekemään asiasta rikosilmoitusta pelkän seurakuntalaisen kertoman perusteella. He eivät voi, ja heillä ei ole oikeuksia hallita sillä tavoin yksilöiden elämää, ja olla aina ”selän takana” sanomassa mitä näiden pitäisi tehdä eri tilanteissa. Yksilöillä on oma ´vastuunsa tekemisistään niin Jumalan kuin maallisten viranomaistenkkin edessä.
Tom Saarikoski: ”Jäikö vielä jotain epäselväksi?”
Samat sanat täältäkin.
Tom Saarikoski: ”…….linkissä, jossa seurakunnan vanhimmisto oli kieltäytynyt kolmen vuoden ajan antamasta tietojaan seurakunnan pedofiilistä.”
Mahdollinen pedofiili ei voi jatkaa seurakunnan jäsenenä, vaan tämä erotetaan siitä. Mitä jossain yksittäisessä tapauksessa on mahdollisesti voitu kysyä joltain jonkun paikan seurakunnan vanhimmistolta, on mahdoton ulkopuolisen kommentoida, kun ei tunne asiaan asiaan liittyviä yksityiskohtia.
Onnellisuuden yksi suurimpia esteitä on huono omatunto joka sisäisesti kalvaa lähimmäiselle tehdystä kamalista ja kieroista teoista. Ja Jumala näkee.
Onnellisuus on suorassa suhteessa armoon Kristuksessa. Kirkas uskonvanhurskauden opetus on avain seurakunnassa, ei isien ja äitien perityt säännöt ole aina sitä.
Kumpi on tarkeämpää ihmiskunnan kannalta Ortodoksia vai Ortopraksia, kuviteltu oikea uskominen, vai uskominen oikeaan toimintaan.
Eläminen eristyksissä ajatuksiin vaipuneena, vai eläminen ihmisten parissa ja toimissa. Autismi, vai realismi, todellisuus todellisena.
Onni on olla Jumalaa lähellä.
Sehän merkitsee sitä ettei olosuhteilla ole niin väliä. Kunhan on parhaassa mahdollisessa seurassa. Tuohon sanaan perustuva onni on varmasti kaikkein kestävintä laadultaan.