Kristittynä ihmisen elämään kuuluu onnellisuus. Sehän on mahdollisuutena nyt melkeinpä tieteellisesti todistettu. Helsingin yliopiston professori Mika Pantzar kirjoittaa Tulevaisuuden tutkimuksen seuran lehdessä (Futura 2/21): luottamus tulevaisuuteen ”lisää monin verroin elämän pituutta verrattuna sitä vaikkapa kolesterolitason vaikutukseen”.
Ortodoksisuuden vahvuus on sen valoisassa, jopa idealistisessa ihmiskuvassa. Ihminen on luotu Jumalan kuvaksi, ja Kristuksen kirkkaus saisi säteillä meissä. Tällä elämällä on tarkoitus ja suhde myös tulevaan. Ihmiselle on annettu henkisen kasvun tie, joka jatkuu vieläpä ajan rajan tuolla puolen. Kirkko kantaa rukouksissa meitä.
Jokaisessa aidossa uskonnossa Jumalan läsnäolo ja hyvyys Hengessä, totuudessa ja rakkaudessa saattelee ja kannustaa meitä. Siksi myös elämäntapakysymykset ovat tärkeitä. Hiljaisuuden harjoitus, paastoajat, pysähtyminen, tekevät tilaa näkymättömälle. Kun vain emme täytä elämäämme hyörinällä, tavaralla ja somella.
Vuorisaarnan lauseet ”onnellisista” (vanha käännös: autuaat) ei lupaa helppoa elämää, kun yrittää olla uskollinen kutsumukselleen. Mutta se antaa tarkoituksen, joka kantaa silloinkin, kun mullistuksia on käsillä. Tuolloin ympäröivän maailman – ja oman elämän – kriisit sisältävät luottamuksen, että niistä selviämme.
Kokemus onnellisuudesta on jokaisen optimistin ja idealistin työkalupakissa. Kuinka kokonaisvaltaista elämämme onkaan, kun matala kolesterolitasokin yhdistyy luottamukseen ja kokemukseen Hengen johdatuksesta. Silti on tärkeää syödä terveellisesti ja kulkea kultaista keskitietä.
isä Ambrosius
11.8.2021
Voiko tuloksia soveltaa muualla kuin Teksasissa tai Bible Belt-alueella? Missään muualla tuskin on vastaavia olosuhteita, joten sovellettavuus lienee heikkoa. Herääkin kysymys sen suhteen mikä on uutisen lopullinen tarkoitus? Pyritäänkö tässä lyömään suomalaisia konservatiiveja niin kuin vierasta sikaa vaikka heitäkin on lähinnä vain mielikuvituksessa yksisarvisen kaltaisena olentona. Vastaavaa ilmiötä kuin mitä on Teksasissa ei löydy mistään päin Suomea.
Esimerkiksi Jehovan todistajat voisivat olla hyvinkin verrattavissa tässä asiassa tutkimuksen tuloksiin. Oman (vuosikymmenten) kokemukseni mukaan jehovantodistajanuoret menevät naimisiin hyvin aikaisin ja tämä luo pakostakin alustan huonoille liitoille.
Lisäksi Jehovan todistajat pitävät korkeakouluttautumista merkkinä epäuskosta, joten myös tuo koulutuksen ja palkan alhaiseksi jääminen sopii heihin.
Myös avioitumismarkkinoihin perustuva argumentti sopii Jehovan todistajiin täydellisesti. Seksi on kiellettyä avioliiton ulkopuolella ja jo se saa avioitumaan heti kun vähänkään sopivaa ehdokasta on tarjolla. Toisaalta markkinat ovat muutenkin melko kapeat. Lisäksi Jehovan todistajissa alkaa olla miehistä pulaa kun naisia on miehiä enemmän. Siellä on niin sanotusti myyjän markkinat jossa miehillä (tai pojilla tässä tapauksessa) on valinnanvaraa aika tavallakin.
Länsimaissa vallitseva avoliittokäytäntö sotkee tilastotiedot vertailukelvottomiksi.
Siitä on varmasti kysymys. Vanhoilla päivillä solmittua ”kestävää avioliittoa” on voinut edeltää useampi särkynyt avosuhde.
Uutisessa olisi varmaankin ollut asiallista puhua otsikosta alkaen Yhdysvaltain tiettyjen alueiden protestanteista. Oman kokemukseni mukaan tulokset eivät ollankaan vastaa todellisuutta tuntemien suomalaisten konservatiivien luterilaisten parissa. Eivät avioerot niissäkään piireissä mikään tuntematon vitsaus ole, mutta usein mennään nuorena naimisiin ja eletään onnellisina oman puolison kanssa elämän loppuun asti – useammin kuin ympäristössä.
Olisi mielenkiintoista tietää, millaiset intressit todella ovat tällaisen tutkimuksen takana ja millainen esiymmärrys ohjaa tutkimustulosten tulkintaa.
Tom Saarikoski: ”Esimerkiksi Jehovan todistajat voisivat olla hyvinkin verrattavissa tässä asiassa tutkimuksen tuloksiin
No tulihan se sieltä. ”Yhden asian liikkeeltä”. 🙂 Itselläni on muistikuvia todistajista jo yli 50 vuoden ajoilta. Avioerojen määrä heidän keskuudessaan on ollut aina kautta aikojen ja myöskin nykyään melkoisen vähäistä. Enemmänkin harvinaisenpia poikkeustapauksia. Suomessahan on taas sanottu yleensä ottaen, että kaikista solmituista avioliitoista noin puolet päättyy eroon.
Tom Saarikoski: ”…– kokemukseni mukaan Jehovantodistaja nuoret menevät naimisiin hyvin aikaisin ja tämä luo pakostakin alustan huonoille liitoille.”
Eivät läheskään kaikki. Heidän julkaisuissaan kehoitetaan nuoria olemaan kiirehtimättä avioliiton solmisen kanssa ja tutustumaan tulevaan puolisoon kunnolla ennen avioliittopäätöstä. Minkälaisia päätöksiä sitten yksilöt tekevät asian suhteen, siihen tietysti ei ole järjestöllä ja seurakunnan vanhimmilla mitenkään oikeutta puuttua.
Tom Saarikoski: ”Lisäksi Jehovan todistajissa alkaa olla miehistä pulaa kun naisia on miehiä enemmän. Siellä on niin sanotusti myyjän markkinat jossa miehillä (tai pojilla tässä tapauksessa) on valinnanvaraa aika tavallakin.”
Heh! Tuo nyt aiheutti jo huvittuneen reaktion. Itse olen tehnyt taas havainnon, ettei etenkään hengellisesti seurakunnan piirissä aktiiveille ja hengellisesti vahvoille naisille kelpaa ketkä tahansa ”kaksilahkeiset” ja kuka tahansa ”huit-haipeli.” Tilanne ei siis eroa juurikaan nykyisen ”maailman” ihmisistä. Joitain vain ei syystä tai toisesta haluta aviopuolisoksi. Monet todistajien piirissä olevat naiset avioituvat vasta varsinaisten nuoruusvuosien jälkeen. Jotkut taas päättävät pysyä naimattomina. Täysin henkilökohtaisia ratkaisuja ja valintoja.
Vesa: ”Itselläni on muistikuvia todistajista jo yli 50 vuoden ajoilta. Avioerojen määrä heidän keskuudessaan on ollut aina kautta aikojen ja myöskin nykyään melkoisen vähäistä.”
Minun todistaja-lähipiiristäni taas reilusti yli puolet avioliitoista sittemmin kariutuivat. Tämän toki tiesit, koska olen sen aikaisemminkin kertonut, mutta koska pidät vain omia kokemuksiasi ja oletuksiasi varteenotettavina, et noteeraa poikkeavia näkemyksiä ollenkaan. Jos kuvittelet että näin toimimalla olet objektiivinen, olet enemmän väärässä kuin välttämättä edes yrittämällä pystyisi olemaan.
Tuossa muuten statistiikkaa erotilastoista. Jehovan todistajat eroavat sen mukaan useammin kuin keskimäärin muissa uskonnoissa erotaan.
http://www.jwfacts.com/watchtower/divorce.php
Vesa: ”Eivät läheskään kaikki.”
Kuten tämän uutisen tutkimuksessa todetaan, kyseisenlainen ympäristö vain yksinkertaisesti edistää mahdollisimman nuorena avioitumista, ja se toteutuu vastaavalla tavalla myös Jehovan todistajissa. Sinä et sitä muuksi pysty muuttamaan vaikka kuinka haluaisit.
Meistä kahdesta muuten se olen minä, joka on ollut viimeksi nuori Jehovan todistaja ja tietää miten nämä kuviot käytännössä toimivat. Sinuna kunnioittasin näkemystäni ja kokemuksiani.
Vesa: ”Heidän julkaisuissaan”
Miksi muuten puhut Jehovan todistajista muodossa ”he”, kun olet itse Jehovan todistaja? Häpeätkö uskontoasi?
Vesa: ”Heidän julkaisuissaan kehoitetaan nuoria olemaan kiirehtimättä avioliiton solmisen kanssa ja tutustumaan tulevaan puolisoon kunnolla ennen avioliittopäätöstä.”
”Heidän” julkaisuissaan voidaan kehoittaa avioitumaan vaikka traktorin kanssa, mutta koska yhteisön tavat ja kulttuuri edistää nuorena naimista, niin se myös taopahtuu riippumatta siitä, miten sinä haluaisit asian olevan. Lue tämän uutisen tutkimus uudelleen. Tutkimusympäristö on lähes täysin vastaava Jehovan todisajien yhteisöön verrattuna. Minulla on aivan todella monta esimerkkiä lähipiiristäni, kun avioon on menty aivan liian lyhyen tutustumisen jälkeen. Eikä tämä ole edes mikään ihme, koska säännöt suorastaan tuottavat tällaisia liittoja.
Vesa: ”Heh! Tuo nyt aiheutti jo huvittuneen reaktion. Itse olen tehnyt taas havainnon, ettei etenkään hengellisesti seurakunnan piirissä aktiiveille ja hengellisesti vahvoille naisille kelpaa ketkä tahansa “kaksilahkeiset” ja kuka tahansa “huit-haipeli.””
Huvittunut reaktio tai ei, kyse on tilastollisesta faktasta. Miehiä on huomattavasti vähemmän ja se epäsuhtauttaa nk. markkinoita. Itsellänikin oli tarjokkaita enemmän kuin olisi ollut tarvis (mukaan mahtui muutama tienraivaajakin). Eikä se johtunut siitä että minussa olisi mitään erityistä, vaan siitä että ”veljistä” nyt vain sattuu olemaan pula.
Vesa: ”Monet todistajien piirissä olevat naiset avioituvat vasta varsinaisten nuoruusvuosien jälkeen. Jotkut taas päättävät pysyä naimattomina. Täysin henkilökohtaisia ratkaisuja ja valintoja.”
En nyt hetikään keksi miten voisit olla enemmän väärässä. Sen verran olet oikeassa, että seurakunnissa on jonkun verran niitä, jotka laittavat todistajuuden etusijalle, ja jotka eivät siten hakeudu avioliittoon. Sen minkä minä näitä olen seurannut, niin yhtään sellaista tapausta en tiedä, jolla olisi varsinaista vientiä, mutta joka olisi päättänyt olla avioitumatta. 90% näistä kuuluu siihen ryhmään jonka on vain yksinkertaisesti vaikea päästä avioliittoon ylipäätään – syystä tai toisesta. Ja niistä reilusti yli 90% taas on naisia.
Tom Saarikoski: ”…….Itsellänikin oli tar..”jokkaita enemmän kuin olisi ollut tarvis…”
Sillä lailla 🙂 Taidatpa ollakin melkoinen ”mahtimies”, ja vanhaa sanontaa siteeratakseni: ”ylivertainen kaltaistensa joukossa.” Ei käy tasan ne ns. ”onnen lahjat.” Melkeinpä kateeksi käy 🙂 :), ellei sellaistakin ominaisuutta laskettaisi ns. ”lihan teoiksi”.
Vai olisiko ollut niin, että olit enemmänkin kiinnostunut vain niistä ns. ”lihallisista asioista”, etkä juurikaan niistä uskoon liittyvistä ns. ”hengellisistä asioista.” Seuraukset silloin oat useimmiten huonon puoleisia. Galatalaiskirjeen 5. luku kommentoi asiaa seuraavasti: ” Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat haureus, epäpuhtaus, irstaus, 20 epäjumalanpalvelus, spiritismin harjoittaminen, vihollisuudet, riita, mustasukkaisuus, vihanpuuskat, kinastelut, jakaumat, lahkot, 21 kateus, juopottelu, mässäilyt ja muut näiden kaltaiset. Näistä varoitan teitä ennalta, samoin kuin olen jo ennalta varoittanut teitä, että ne, jotka harjoittavat sellaisia, eivät peri Jumalan valtakuntaa.
22 Toisaalta hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, huomaavaisuus, hyvyys, usko, 23 lempeys, itsehillintä. Sellaisia vastaan ei ole lakia. 24 Sitä paitsi ne, jotka kuuluvat Kristukselle Jeesukselle, ovat panneet paaluun lihan intohimoineen ja haluineen.”
Vesa: ”Sillä lailla 🙂 Taidatpa ollakin melkoinen “mahtimies”, ja vanhaa sanontaa siteeratakseni: “ylivertainen kaltaistensa joukossa.”
Taisin kyllä jo todeta että ei ollut kyse mistään tällaisesta.
Vesa: ”Vai olisiko ollut niin, että olit enemmänkin kiinnostunut vain niistä ns. “lihallisista asioista”, etkä juurikaan niistä uskoon liittyvistä ns. “hengellisistä asioista.””
Sinähän senkin varmasti paremmin tiedät.
Vesa: ”Seuraukset silloin oat useimmiten huonon puoleisia.”
Omalla kohdallani asiat menivät erityisen hyvin. Huolimatta kysynnästä sisarten keskuudessa, pystyin olemaan itselleni rehellinen ja valitsemaan puolisoni sen pohjalta. Se tosin vaati sen että erosin Jehovan todistajista, koska en pystynyt uskomaan lyhyeen leluseurusteluun. Halusin oppia tuntemaan tulevan puolisoni ennen avioliittoa. Avioliitto on minulle tärkeä asia, enkä ryhdy sellaiseen niin pintapuolisesti kuin monissa fundamentalistisissa uskonnoissa on tapana. Tämä siitä syystä että olin nähnyt niin monta surkeaa Jehovan todistajien avioliittoa, jotka solmittiin hätäisesti. Vastaavaa tapahtuu jatkuvasti.
Mielestäni avioliiton kestävyys on enemmän sukupolvikysymys kuin uskonnolliseen suuntautumiseen liittyvä asia. Ei meidän ikäluokka (nykyään 60-70-vuotiaat) ihan ensimmäisen eikä toisenkaan riidan jälkeen ole pyrkinyt eroamaan aviopuolisostaan. Nykyajan nuoret tai keski-ikäisetkin ihmiset alkavat tuntea eronkaipuuta ensimmäisten vastoinkäymisten jälkeen. Uusi ihastus tuntuu niin kivalta. Mutta eron jälkeen karvas totuus alkaa helposti paljastua. Se johtaa usein uuteen eroon. ”Pullamössösukupolvien” (kaikki kiva pitää heti saada, muuten ei ole ”kivaa”) tuntomerkkejä tämäkin.
Totta puhut, Osmo
Eikö ennen vanhaan ruukattua korjata asiat, kun ne menivät rikki? 🙂
Oma havaintoni – entisenä helluntalaisena – on se, että konservatiivikristittyjen suosimasta pidättyväisyyskasvatuksesta (jonka mukaan kaikki avioliiton ulkopuolinen seksuaalisuus, mukaan lukien itsetyydytys, ovat syntejä) seuraa nuorena ja ehkä myös hätiköiden solmittuja avioliittoja. Ne nuoret, ja nuoret aikuiset, jotka eivät – opetusta noudattaen – edes katso voivansa harjoittaa itsetyydytystä, ovat aika mahdottomassa tilanteessa. Tarve seksuaalisuuteen on luonnollisesti vahva ja se on sallittua vain avioliitossa. Monet nuoret tunsivat suurta syyllisyyttä itsetyydytyksestä ja halusivat tästä syyllisyydestä eroon ja mahdollisimman pian naimisiin.
Monet eroavat sitten jälkeenpäin.
Aika erikoiselta ainakin minusta tuntuu, että onanointiakin on saatettu pitää syntinä. Minä sentään kasvoin pappilassa, eikä siellä koskaan mainittu sellaista asiaa synniksi. Tanssia kyllä vähän epäilttiin synniksi, mutta ei ihan vakavassa mielessä. Mutta varsinaiset konsuthan lienevätkin kasvaneet jossain muualla kuin pappiloissa. Sellaisten kotikasvatuksesta ei minulla ole tietoa. Onko se todella ulottunut onanian käsittelemiseen syntinä?
Juuri näin. Nämä TRO-opetukset sun lupaukset johtavat siihen, että on kiire naimisiin.
Itse olen mennyt naimisiin 17-vuotiaana. En ollut ns. uskossa enkä raskaanakaan. Avioliittoa kesti 14 vuotta.Kun täällä niin hypetetään sitä kristillistä avioliittoa ja sitä seuraavaa siunausta, niin voin kertoa, että se oli elämäni suurin tragedia kääntyä uskoon, jatkaa avioliittoa ja tehdä lisää lapsia. Lapsirakas kun olen.
Sitä helvettiä, mitä siitä päätöksestä, että jatkamme avioliittoa ja teemme lisää lapsia, edesauttoi uskovaisten (Vapaakirkko, ei virallinen työntekijä) meille totuutena julistama sanoma. että nyt Jumala siunaa meidän aviolittonne ja ne kolmanteen ja neljänteen polveen kerrotut kiroukset loppuvat tähän armoon, jonka uskoimme.
No, innostuneena ja sokeana uskoin tämän. Mutta mitä sitten seurasi, on niin karmeeta, etten edes kerro siitä. Jokatapauksessa halusin erota 3 lapsenikin takia, mutta se ei ollut sallittua.
Menimme kirkon perheasiain neuvottelukeskukseen ja halusin vain liittoni toimivan. Terapiassa tajusin sen, minkä olin kieltänyt; ei tule mitään. Erosin ja aloin olla oma itseni ja äiti lapsilleni.
Ja sentään tämä kirkon perhetyöntekijä oli koulutukseltaan sekä teologi että perheterapeutti. Voin suositella näitä ammattilaisia kaikkiin pulmiin ja hätään.
Nyt tuosta kaikesta on aikaa, ja olen kiitollinen tälle viisaalle terapeutille. Ja rakastan tätä luterilaisuutta, jossa saa olla ihminenkin.
Sari Roman-Lagerspetz kirjoittaa hieman tyyliin, että se ”pidättyväisyys” olisi jokin täysin mahdottomuus ja mahdoton asia ihmiselle.
Taitaa vähän riippua myös siitä millaisella ”hengen ravinnolla” itseään kukin ”ravitsee” ja myöskin toveripiiristä joiden kanssa viettää enimmän ajastaan. Samoin se on tietysti myöskin yksilöllistä.
On olemassa myös ihmisiä joille se ”pidättäväisyys” ei ole mikään ylitsepääsemätön ongelma, niin uskon omaavissa kuin muissakin ihmisissä. Joillekin taas se puolison tai kumppanin hankkiminen vo olla taas vähän ns. ”akuutimpi” kysymys, oli sitten uskon omaava henkilö, tai ei-uskova.
Ensiksi mainitut taitavat olla vähän paremmassa asemassa. Riski virheratkaisuihin ja itsensä vahingoittamiseen lukuisien kumppanien (huonoiksi ja vahingollisiksi osoittautuvien) vaihtuessa toinen toisensa jälkeen lienee oleman pienempi. Itsehillinn’n kehittäminen itsessään ei nyt varmaankaan vahingoita ihmistä pysyvästi. Päinvastainen aika usein kylläkin.
Helluntalailaisista en tiedä, itse kun olen taustaltani luterilainen, mutta toki itsetyydytystä on konservatiivisessa luterilaisuudessakin pidetty syntinä.
Sitä en kuitenkaan usko ollenkaan, että monien tuntemieni onnellisten, nuorena avioituneiden pariskuntien ensisijainen motiivi avioitua olisi ollut tämän synnin välttäminen. Kyllä siinä vähän isommat asiat ovat olleet pelissä. Ja lopputulos hyvä.
Martti. Pitävätkö konservatiiviset luterilaiset edelleen itsetyydytystä syntinä? Ja jos pitävät, millä perusteella? Outoa maailmaa jopa papin pojalle.
Vesa: ”Sari Roman-Lagerspetz kirjoittaa hieman tyyliin, että se “pidättyväisyys” olisi jokin täysin mahdottomuus ja mahdoton asia ihmiselle.”
Luonnonvastaistahan se on. Eikä lääketieteen mukaan edes terveellistä.
Vesa: ”Taitaa vähän riippua myös siitä millaisella “hengen ravinnolla” itseään kukin “ravitsee” ja myöskin toveripiiristä joiden kanssa viettää enimmän ajastaan. Samoin se on tietysti myöskin yksilöllistä.”
Ei ole pätkääkään kiinni ”hengen ravinnosta” tai mistään muustakaan toissijaisesta asiasta. Seksuaalivietti on niin voimakas perusvietti, että sitä ei pääse valtakunnansalille pakoon, eikä mihinkään muuallekaan. Eikä sen pakoilu ole missään määrin terveellistä sen enempää psyykkisesti kuin fyysisestikään. Päinvastoin. Kun normaaleista tarpeista saadaan aikaan syyllisyyden tunteita, kyse on epäterveestä suhtautumisesta.
Vesa: ”Itsehillinn’n kehittäminen itsessään ei nyt varmaankaan vahingoita ihmistä pysyvästi. Päinvastainen aika usein kylläkin.”
Seksuaalisuudella syyllistäminen on sairasta ja aiheuttaa ongelmia uskonnoissa ympäri maailman. Näin myös Jehovan todistajissa.
Joo Tom. Tuntuu olevan varsin vahva vietti, mistä mm. Ranskassa on tuoreita esimerkkejä, kun keskellä yötä panee mopolla ajelamaan. Ei kai normaaleista tarpeista kannattaisi koko maailman lehdistöä rikastuttavia juttuja laatia? Eikö niin?
Miksi itsetyydytys ei olisi syntiä? Se voi olla asia, jota ei voi välttää, eikä sen merkitystä kannata liioitella. Varmasti se ei kuitenkaan ole se seksuaalisuuden toteutumisen tapa, jonka Jumala on sille tarkoittanut.
Osmo Kauppinen: ”Tuntuu olevan varsin vahva vietti, mistä mm. Ranskassa on tuoreita esimerkkejä, kun keskellä yötä panee mopolla ajelemaan.”
Ja kotona kyseisellä ”pressalla” samaan aikaan odottelee oma ”eukkokin” ja maan asiat ovat hunginnolla. Mielellään saisi olla niinpäin, että ihminen hallitsee viettejä, eivätkä vietit ihmistä, vieden tätä minne kulloinkin sattuu.
Vihdoinkin löytyi yksi asia, jossa olen Vesa Ahlforsin kanssa samaa mieltä.
Martti. Ovatko konsut edelleen myös sitä mieltä, että alkoholin käyttö on syntiä? Entä tuo tupakin poltto?
Martti: ”Miksi itsetyydytys ei olisi syntiä?”
Miksi sen pitäisi olla syntiä?
Seksuaalisuus on Raamatun mukaan Jumalan kehittämä ja meihin istuttama tarve. Miksi Jumala istuttaisi meihin tarpeen jonka toteuttaminen olisi syntiä muten kuin avioliitossa? Seksuaalisuus kehittyy kuitenkin vuosikausia ennenkuin voi päästä avioon. Täydellinen pidättyväisyys teini-iässä on vain ja ainoastaan sadistinen vaatimus. Kuten myös se että siitä potee syyllisyyttä.
Martti: ”Varmasti se ei kuitenkaan ole se seksuaalisuuden toteutumisen tapa, jonka Jumala on sille tarkoittanut.”
Miksi Jumala ei sitten hoitanut asioita niin, että seksuaaliset tarpeet kehittyvät vasta sitten kun olemme avioliitossa tai täysi-ikäisiä?
Vesa: ”Mielellään saisi olla niinpäin, että ihminen hallitsee viettejä, eivätkä vietit ihmistä, vieden tätä minne kulloinkin sattuu.”
Tästä ”epäsuhdasta” me saamme kiittää Jumalaa. Ei olisi ollut temppu eikä mikään Jumalalta hoitaa asioita niin, että ihminen hallitsee viettejä eikä toisinpäin. Mitäpä luulet, miksi Jumala päätti kuitenkin säätää niin että vietit vievät?
Tuli vaan mieleen erään maallikon minulle kerran esittämä synnin määritelmä: ”Kaikki, mikä tuntuu hyvältä, on syntiä.” Hänen mielestään saunominenkin oli tällä määritelmällä syntiä. Oltiin saunoimassa nääs.
Olen tuon Sarin kommentin kanssa vahvasti samaa mieltä. Ei kai sitä kukaan kaksikymppinen jaksa jatkuvasti jääkylmässä suihkussakaan seisoa..
Tom Saarikoski: ”Ei olisi ollut temppu eikä mikään Jumalalta hoitaa asioita niin, että ihminen hallitsee viettejä eikä toisinpäin. Mitäpä luulet, miksi Jumala päätti kuitenkin säätää niin että vietit vievät?”
Jumala nyt ei ole ”asioita niin säätänyt.” Kuten tuli todettua, niin monet ihmiset pystyvät harjoittamaan pidättyväisyyttä ”viettiensä” suhteen. Myös ei-uskovat. Vilpittömille kristityille on lisäksi niille pyrkimyksille luvattu Jumalan apua ja tukea.
Kolossaliskirjeen 3. luku: ”5. Kuolettakaa siis maalliset jäsenenne: haureus, saastaisuus, kiihko, paha himo ja ahneus, joka on epäjumalanpalvelusta,..”
Galatalaiskirjeen 5. luku: ”22 Toisaalta hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, huomaavaisuus, hyvyys, usko, 23 lempeys, itsehillintä. Sellaisia vastaan ei ole lakia. 24 Sitä paitsi ne, jotka kuuluvat Kristukselle Jeesukselle, ovat panneet paaluun lihan intohimoineen ja haluineen.”
1. Korinttolaiskirjeen 9. luku: ”Mutta jokainen kilpailija noudattaa itsensähillitsemistä kaikessa; he saadakseen vain katoavaisen seppeleen, mutta me katoamattoman.
26. Minä en siis juokse umpimähkään, en taistele niinkuin ilmaan hosuen,
27. vaan minä kuritan ruumistani ja masennan sitä, etten minä, joka muille saarnaan, itse ehkä joutuisi hyljättäväksi. ”
Vesa: ”Jumala nyt ei ole “asioita niin säätänyt.””
Ööö, tietenkin on. Kaikki lainalaisuudet maailmankaikkeudessa ovat Jumalan aikaansaannoksia. Outo homma että tämä oli sinulle uusia asia. Uskova ihminen kuitenkin.
Vesa: ”Kuten tuli todettua, niin monet ihmiset pystyvät harjoittamaan pidättyväisyyttä “viettiensä” suhteen. Myös ei-uskovat. Vilpittömille kristityille on lisäksi niille pyrkimyksille luvattu Jumalan apua ja tukea.”
Se nyt ei vain ole tervettä sen enempää psyyken kuin fyysisen terveyden kannalta.
Meidän viettimaailmassamme on paljon sellaista, jota on pidettävä kurissa ja järjestyksessä. Sellaiseen itsensähillintään kasvetaan lapsuuden ensimmäisinä vuosina.
Täydellisesti se ei toimi aikuisellakaan, kuten valitettavasti tiedämme. Se johtuu ilmiöstä, jota sanotaan ”synniksi”. Ja siihen auttaa ”armo” ja ”anteeksiantamus”, ei se, että julistetaan sallituksi kaikki se, mihin heikkoudessamme lankeamme.
No hyvänen aika. Eihän tämä voi mitenkään koskettaa suomalaisia konservatiivikristittyjä. Sitä paitsi Amerikassahan konservatiivit noudattavat Raamatun sanaa.
Jusu Vihervaara: ”No hyvänen aika..”
Jusu Vihervaara kun muistaakseni täällä on kovasti kirjoitellut homoparien avioliitto-oikeuden puolesta, niin vosipa melkein todeta, että ei taida olla Suomessa nykyisin toista ryhmää, jolla olisi yhtä kiire päästä naimisiin, kuin nämä homopareiksi kutsutut. 🙂 Miksi niin kiire naimisiin, kun mitään raskauden vaaraakaan kaiken järjen mukaan ei pitäisi olla olemassa? 🙂 Eikö kannattaisi vain ottaa rauhallisesti?
Vai olsiko sekin ehkä jotain todellista tasa-arvoa, että nämäkin saisivat kokea niiden avioerojen ihanuuden ja kurjuuden siinä kuin muutkin? Mene ja tiedä?
Vesa: ”kun muistaakseni täällä on kovasti kirjoitellut homoparien avioliitto-oikeuden puolesta, niin vosipa melkein todeta, että ei taida olla Suomessa nykyisin toista ryhmää, jolla olisi yhtä kiire päästä naimisiin, kuin nämä homopareiksi kutsutut. 🙂 Miksi niin kiire naimisiin, kun mitään raskauden vaaraakaan kaiken järjen mukaan ei pitäisi olla olemassa? 🙂 Eikö kannattaisi vain ottaa rauhallisesti?”
Lyön vetoa ettet osaa edes hävetä näitä kommenttejasi.
Vesa,
Käsitykseni mukaan samaa sukupuolta olevat parit menevät naimisiin Suomessa keskimäärin muutaman vuoden vanhempina kuin keskenään eri sukupuolta olevat parit. Samoin olemme tällä hetkellä edelleen siinä tilanteessa, että heteroparien avioeroja on jonkin verran enemmän suhteessa uusien avioliittojen määrään kuin homoparien eroja.
Tuore amerikkalaistutkimus on päätynyt tulokseen, että homosuhteiden laatu ja kestävyys saattavat olla heterosuhteita parempia.
http://ranneliike.net/teema/homojen-parisuhteet-voivat-olla-toimivampia-kuin-heterosuhteet?aid=10620
Brittiläinen tutkimus päätyi hiljattain samankaltaiseen lopputulokseen.
http://ranneliike.net/teema/hyvan-parisuhteen-mahdollisia-tekijoita-homokumppanuus-lapsettomuus-ja-valittaminen?aid=10632
Jusu Vihervaara: ”Vesa, Käsitykseni mukaan samaa sukupuolta olevat parit menevät naimisiin Suomessa keskimäärin muutaman vuoden vanhempina kuin keskenään eri sukupuolta olevat parit”
Ei kai Suomesa ole näillä avioliiton solmimisoikeutta. Pitäisikö olla vai ei, siihen en ota kantaa. Se on maallisen esivallan asia päättää. Asia nyt ei koske minua, koska tuttvapiiriini ei sellaisia pareja kuulu. Tiedoitusvälineitä vain olen lukenut, että monilla näistä olisi kova kiire päästä naimisiin, mitä näin ulkopuolelta asiaa tarkitellen ei ole niin koin helppoa ymmärtää.
Aha.. eli siis pitäisikö munkin leikkiä tyhmää?
Vesa. ”Tiedoitusvälineitä vain olen lukenut, että monilla näistä olisi kova kiire päästä naimisiin, mitä näin ulkopuolelta asiaa tarkitellen ei ole niin koin helppoa ymmärtää.”
Mikä siinä itseasiassa on vaikeaa ymmärtää?
Vesa Ahlfors: ”ovat panneet paaluun lihan intohimoineen ja haluineen..” (lainaus Jehovien omasta ”Uuden maailman käännöksestä”, Gal 5:24 mukaan).
Ovat nämä erikoisia raamatunkäännöskupruja, kun sana ”risti” (kreikaksi ”stauros”) on jehoville niin kartettava. Tästäkin jehovalaisesta käännöksestä ”panna paaluun” tulee ei-jehovalaiselle lukijalle todennäköisesti aivan jotain muuta mieleen kuin itsekkäiden himojen kuolettaminen (vrt. Kirkkoraamattu 1992: ”ovat ristiinnaulinneet vanhan luontonsa himoineen ja haluineen”).
Jos tämä on ollut tahatonta mielleyhtymien sekaannusta, niin varmaan he osaavat itsekin vähintään hymyillä omille kännöskupruilleen, mutta jos kyse on siitä, että jehovilla on ollut tarkoituskin johtaa lukijaa harhaan, niin tilanne on tietysti toinen..?
Mielenkiintoista mitenkä nyt K24 kaivaa esille tällaisen tutkimuksen, mutta jos katsotaan mitenkä konservatiivit käyttävät rahaansa hyväntekeväisyyteen tai muuten toimivat kristillisesti, niin niitä tutkimuksia ei ole täällä laisinkaan, hmm…
Jouni Turtiainen: ”Vesa Ahlfors: “ovat panneet paaluun lihan intohimoineen ja haluineen..” (lainaus Jehovien omasta “Uuden maailman käännöksestä”, Gal 5:24 mukaan.” Ovat nämä erikoisia raamatunkäännöskupruja, kun sana “risti” (kreikaksi “stauros”) on jehoville niin kartettava.
Kreikankielen Raamatun Uudessa testamentissa Jeesuksen teloituksen yhteydessä esiintyvä esiintyvä sana ”stauros” tarkoittaa nimenomaan paalua tai pystypuuta, ei ristiä. Raamatun alkukielessä ei sana risti esiinny kertaakaan. Se on siis selvästi väärää kääntämista ja myöhemmin tehtyä lisäystä.
Ps. Arvoisa Jouni Turtiainen: Jehova on Jumalan nimi. Esiintyi siinä muodossa jo ensimmäisessä Suomen kielelle käännetyssä Raamatussa. Samoin muissa kirjallisissa lähteissä. Samoin monien eri kielien monissa eri Raamatunkäännöksissä.
Käyttää joistain ihmisistä nimitystä “jehovalaiset” sisältää melko pilkallisen sävyn ja hipoo jo Jumalanpilkkaa. Sellaiseen ei luulisi kenenkään itseään kristittynä pitävän syyllistyvän.
Käytä siis mielellään, ellei se nyt ole sinulle aivan ylivoimaisen vaikeaa ja mahdotonta, ilmausta Jehovan todistajat, tai vain todistajat. Näin osoitat myös hyvää tahtoa, vilpitöntä ja rehtiä mieltä, hyviä käytöstapoja ja myös osoitat, että sivistyksesi kristillisyytesi ei ole pelkkää pinnallisuutta ja “ulkokuorta”, vaan että siihen sisältyy myöskin “sydämen sivistystä ja kristillisyyttä.”
Vesa: ”Kreikankielen Raamatun Uudessa testamentissa Jeesuksen teloituksen yhteydessä esiintyvä esiintyvä sana “stauros” tarkoittaa nimenomaan paalua tai pystypuuta, ei ristiä.”
Todellisuudessa ei ole olemassa täyttä varmuutta siitä, minkä muotoisessa kidutusvehkeessä oletettu Jeesus kuoli.
Stauros sopii olemaan yhtä lailla risti kuin paalukin ja ristiinnaulitseminen oli joka tapauksessa tunnettu roomalainen teloitustapa. Jos Jeesus naulittiin ristiin, sana stauros sopii siihenkin, sillä roomalaiset pystyttivät ensin paalun maahan ja tuomittu itse toi – nyyttikestimäiseen malliin – poikkipuun tullessaan.
Se että Vartiotorni-seura väen vängällä väittää kidutusvälineen olleen paalu, on pelkästään epärehellistä. Asiasta ei ole kiistatonta näyttöä vaan se on yksi tulkinta muiden joukossa.
Suomessa on arkikielessä käytössä sanat helluntailaiset/hellarit, vapaakirkolliset/vapislaiset/vaparit, luterilaiset/lutskut, jehovantodistajat/jehovalaiset.
Mielestäni mikään noista ilmaisuista ei osoita sen enempää halveksuntaa kuin Jumalanpilkkaakaan. Ne ovat arkikieleen vakiintuneita sanontoja, joita käytetään samaan tapaan kuin mistä asiasta tahansa käytettävää lyhennettä.
Mielestäni ko. lyhenteiden käyttö ei ole osoitus sivistymättömyydestä tai pinnallisuudesta.
Mutta tietysti eri mieltäkin saa olla kunhan ei kohdista sivistymättömyyden leimaa kehenkään henkilökohtaisesti.
Kyllähän Raamattu puhuu paljonkin rististä. Esim. ”Sana rististä on hullutus niille jne”
”En tahdo tuntea muuta kuin Jeesuksen Kristuksen ja hänet ristiinnaulittuna…”
Jeesus kantoi Golgatalle itse sitä poikkipuuta ja tuupertui sen painon alle ja sitten poikkipuuta kantamaan määrättiin Simon Kyreneläinen.
”Ja kun he olivat hänet ristiinnaulinneet, jakoivat he hänen vaatteensa heittäen niistä arpaa.”
Salme Kaikusalo. ”Kyllähän Raamattu puhuu paljonkin rististä. Esim. “Sana rististä on hullutus niille jne” “En tahdo tuntea muuta kuin Jeesuksen Kristuksen ja hänet ristiinnaulittuna…”
Kuten jo tuli todettua, niin alkukielen teksteissä näissä kohdin puhutaan vain paalusta. Risti ilmaisu on väärä käännös ja lisäystä alkuperäisiin teksteihin.
Tom Saarikoski: ”Todellisuudessa ei ole olemassa täyttä varmuutta siitä, minkä muotoisessa kidutusvehkeessä oletettu Jeesus kuoli.”
Siksipä juuri kristityille ja Raamatunkääntäjille pitäisikin riittää se Raamatun alkukielen tekstien ilmoitus pelkästä paalusta, eikä tehdä asiaan omia lisäyksiään.
Tom Saarikoski: ”Stauros sopii olemaan yhtä lailla risti kuin paalukin ja ristiinnaulitseminen oli joka tapauksessa tunnettu roomalainen teloitustapa.”
Viime aikaiset tutkimukset taas vahvistavat sen, ettei Jeesus kuollut missään ristinmuotoisessa puussa, eli ristillä, joka on tunnettu vanhana ns. pakanallisten uskontojen symbolina. Eräässä tutkimuksessa käytiin läpi kaikki vuosien 800 eaa (=ekr) ja vuoden 100 ya (=jkr) välillä olevat antiikin heprean-, aramean-, kreikan- ja latinankielen tekstit, jotka käsittelevät kiinnitys/ripustusrangaistuksia ja teloituksia.
Tutkimuksen tuloksena havaittiin, että niissä ei mainita lainkaan ristiä ja ristiinnaulitsemista. Käsitys Jeesuksen ristillä kuolemisesta perustuu kirkon perinteisiin ja taideteoksiin, ei antiikin ajan teksteihin. Raamatun alkukielen teksteissä Jeesus kuvataan surmatun puunkappaleeseen sitoen, jonka tarkka merkitys käännettynä on paalu tai puunrunko. Se on sittemmin virheellisesti käännetty ristiksi, kun kirkot olivat omineet tämän vanhan pakanallisen symboolin itselleen. Puunrungossa tai paalussa teloitukset olivat yleinen teloitustapa Jeesuksen aikoihin.
Tutkimuksensa esitteli joitakin aikoja sitten Göteborg:in yliopistossa yliopiston uskontotieteen professori, teologian tohtori ja pastori Gunnar Samuelsson väitöskirjassaan ”Ristiinnaulitseminen antiikin aikoina” (Crusifixion in Antiquity: An inquiry into the Backround of the New Testament Terminology of Crusifixition). Vastaväittäjänä toimi tunnettu suomalainen professori Erkki Koskenniemi. Väitöskirja hyväksyttiin.
Alla linkki väitöskirjan sisältöön:
http://gupea.ub.gu.se/handle/2077/22126
Vesa: ”Siksipä juuri kristityille ja Raamatunkääntäjille pitäisikin riittää se Raamatun alkukielen tekstien ilmoitus pelkästä paalusta, eikä tehdä asiaan omia lisäyksiään.”
Minä en taas Jehovan todistajana osoittelisi muita uskontoja yhdelläkään sormella. Te olette laittaneet Jeesuksen suuhun esimerkiksi vuoden 1914. Se on jo sen luokan oma lisäys että ei pahemmasta väliä.
Vesa: ”Tutkimuksensa esitteli joitakin aikoja sitten Göteborg:in yliopistossa yliopiston uskontotieteen professori, teologian tohtori ja pastori Gunnar Samuelsson väitöskirjassaan “Ristiinnaulitseminen antiikin aikoina””
Juuri näin. Kiitos taas hyvästä esimerkistä, miten Jehovan todistajat tulkitsevat asioita. Jos se voi olla kuten Jehovan todistajat esittävät, se tulkitaan niin että se ON kuten Jehovan todistajat esittävät.
”Samuelsson ei kiistä Jeesuksen ristiinnaulitsemista eikä evankeliumien kertomuksia tapahtumasta.”
http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/139327/Ruotsalainen+kohuvaitos+kyseenalaistaa+Jeesuksen+ristiinnaulitsemisen
Eli edelleen on niin, että meillä ei ole minkäänlaisia varmoja todisteita sen enempää rististä kuin paalusta. Kuitenkin teidän Jehovan todistajien on pakko väittää että se oli paalu.
Jehovan todistajien kuvituksissa paaluun naulitsemisessa Jeesuksen kädet ovat pään päällä ristissä, yhteen naulattuina. Miksi Raamattu puhuu käsien läpi menneistä nauloista monikossa, jos nauloja oli vain yksi, kuten teidän kuvituksenne antaa usealta vuosikymmeneltä ymmärtää?
Tom Saarikoski: ”Samuelsson ei kiistä Jeesuksen ristiinnaulitsemista eikä evankeliumien kertomuksia tapahtumasta.”
Samuelsson ei kiistä Jeesuksen teloitusta ja sen tapahtuman merkitystä, mutta osoittaa sen ajan tietolähteiden tutkinnan kertovan, ettei tätä ole voitu teloittaa millään ristinmuotoisella puulla/teloitusvälineellä. http://gupea.ub.gu.se/handle/2077/22126
Tom Saarikoski: ”Eli edelleen on niin, että meillä ei ole minkäänlaisia varmoja todisteita sen enempää rististä kuin paalusta.”
On Raamatun alkukielen tekstien ilmoitus paalusta. Sen pitäisi riittää kristityille. Ristin tuomista kuvioon mukaan ei tarvita, etenkin kun tiedetään sen olevan vanhojen ns. pakanauskontojen maagisluonteisen symbolin ja palvonnan välikappaleen. Jeesus ja Uuden testamentin kirjoituksethan taas kehoittavat irroittautumaan kaikesta pakanuuteen liittyvästä.
Tom Saarikoski: ”…..taas hyvästä esimerkistä, miten Jehovan todistajat tulkitsevat asioita. Jos se voi olla kuten Jehovan todistajat esittävät, se tulkitaan niin että se ON kuten Jehovan todistajat esittävät.”
Kyseistä tutkimusta ei muistaakseni ole koskaan kommentoitu todistajien julkaisuissa. Sen sijaan siitä on uutisoitu monissa ns. yleisissä tiedoitusvälineissa ja se on ollut ns. ”suuren yleisön” sieltä luettavisa.
Vesa: ”On Raamatun alkukielen tekstien ilmoitus paalusta. Sen pitäisi riittää kristityille.”
Niin se stauros. Se kun vaan voi kuvata myös ristiä.
”Juutalaisten ajan kreikan kielessä stauros-sanaa käytettiin kuvaamaan I-seivästä tai puuta mutta myös muista monimutkaisemmista rakenteista kuten T- tai X-ristejä.”
http://www.kotiposti.net/~raamattu/jt/oppi/risti/#sana_stauros_ja_uuden_testamentin
Sinulta jäi sopivasti tuo naulakommentti kommentoimatta. Ei toki yllättänyt.
Tom Saarikoski: ”Juutalaisten ajan kreikan kielessä stauros-sanaa käytettiin kuvaamaan I-seivästä tai puuta mutta myös muista monimutkaisemmista rakenteista kuten T- tai X-ristejä.”
Raamatun ajan koinekreikan sanakirjat ja Raamatun haku- ja lähdeteokset määrittelevät kyllä sanan merkityksen paaluksi. Alla niistä muutama ote (luopumuksen jälkeinen kristikunta kauan Jeesuksen päivien jälkeen alkoi kylläkin sitten tunkemaan sanalle myös ristimerkitystä kätkeäkseen ristin oton kirkon käyttöön alkuperän):
The Imperial Bible-Dictionary tunnustaa tämän sanoessaan: ”Kreikankielinen ristiä vastaava sana [stau·ros′] tarkoitti oikeastaan paalua, pystysuoraa salkoa tai riukua, johon voidaan ripustaa mitä tahansa tai jota voidaan käyttää ympäröitäessä maapalsta paaluaidalla. – – Roomalaistenkin keskuudessa crux [= ’risti’ latinaksi] – – näyttää alun perin olleen pystysuora salko.” (Toim. P. Fairbairn, Lontoo 1874, I osa, s. 376.)
On merkille pantavaa, että Raamattu käyttää silloisesta Jeesuken teloitusvälineestä myös sanaa ksy′lon. Liddellin ja Scottin A Greek-English Lexicon määrittelee sen merkityksen: ”Katkaistu ja käyttövalmis puu, polttopuu, puutavara jne. – – puun kappale, tukki, hirsi, pylväs, – – ryhmysauva, nuija, – – paalu, johon rikolliset kiinnitettiin, – – elävästä puuaineksesta: puu.”
J. D. Parsonsin kirja The Non-Christian Cross (Lontoo 1896, s. 23, 24) sanoo: ”Missään Uuden testamentin muodostavissa lukuisissa kirjoituksissa ei ole ainuttakaan lausetta, joka todistaisi alkuperäisellä kreikan kielellä edes epäsuorasti sen puolesta, että Jeesuksen tapauksessa käytetty stauros oli jotakin muuta kuin tavallinen stauros, ja vielä vähemmän sen puolesta, että se olisi koostunut, ei yhdestä puunkappaleesta, vaan kahdesta kappaleesta, jotka olisi naulattu yhteen ristin muotoon. – – Opettajamme johtavat ihmisiä melko lailla harhaan, kun he käyttävät sanan stauros vastineena ’ristiä’ kääntäessään kirkon kreikankielisiä dokumentteja äidinkielellemme ja kun he tukevat tuota menettelyä panemalla sanakirjoihin stauroksen merkitykseksi ’ristin’ selittämättä tarkoin, ettei se missään tapauksessa ollut tuon sanan perusmerkitys apostolien päivinä eikä siitä tullut sen perusmerkitystä pitkään aikaan sen jälkeenkään, ja kun sille sellainen merkitys sitten annettiin, mikäli lainkaan annettiin, se tapahtui vain siksi, että syystä tai toisesta oletettiin asian vahvistavien todisteiden puuttumisesta huolimatta, että se nimenomainen stauros, jolla Jeesus teloitettiin, oli nimenomaan sen muotoinen.2
”Melkein kaikkialta vanhasta maailmasta on löydetty monenlaisia esineitä, joissa on erimuotoisia ristejä ja jotka ovat peräisin kristillistä aikaa paljon varhaisemmalta ajalta. Intiasta, Syyriasta, Persiasta ja Egyptistä on saatu lukemattomia esimerkkejä tästä – –. Ristin käyttöä uskonnollisena vertauskuvana esikristillisinä aikoina ja ei-kristillisten kansojen keskuudessa voidaan todennäköisesti pitää lähes yleismaailmallisena, ja hyvin monessa tapauksessa se liittyi jonkinlaiseen luonnon palvontaan.” (Encyclopædia Britannica, 1946, 6. osa, s. 753.)
”[Kahdesta hirrestä tehdyn ristin] muoto juontaa alkunsa muinaisesta Kaldeasta, ja sitä käytettiin tuossa maassa sekä sen naapurimaissa, mm. Egyptissä, Tammus-jumalan vertauskuvana (koska se oli hänen nimensä alkukirjaimen, salaperäisen taun, muotoinen). 200-luvun puoliväliin mennessä kirkot olivat joko hylänneet eräät kristillisen uskon opit tai omaksuneet niiden irvikuvat. Tämän luopiokirkollisen pappisjärjestelmän arvonannon lisäämiseksi pakanoita otettiin kirkkoon siitä riippumatta, olivatko he uskosta uudestisyntyneitä, ja heidän sallittiin suurimmaksi osaksi pitää pakanalliset merkkinsä ja vertauskuvansa. Niinpä tau eli T, jonka poikkipuu oli tavallisesti laskettu alas, omaksuttiin Kristuksen ristin muodoksi.” (W. E. Vine, An Expository Dictionary of New Testament Words, Lontoo 1962, I osa, s. 256.)
Rististä lisää alla olevassa linkissä:
http://www.jw.org/fi/julkaisut/kirjat/raamattu-opettaa/Tosi-kristityt-eiv%C3%A4t-k%C3%A4yt%C3%A4-palvonnassa-risti%C3%A4/
Tähän nimitys-keskusteluun liittyen. Mielestäni ilmaisu ”jehovat” Jehovan todistajista on yhtä validi ilmaus kuin meistä luterilaisista käytetty ilmaus ”lutskut” tai ”lutterit” tai vaikkapa ”kansankirkolliset”.
Jos kuitenkin jokin ilmaus ao. henkilöä häiritsee ja hän kokee sen pejoratiivisena, käytän aivan yhtä sujuvasti kaikkia muitakin käytössä olevia nimityksiä.
Sikäli kun näihin ilmauksiin liittyy manipuloivia aineksia (kuten pelkkä ”todistajat” – aivan kuin esim. luterilaiset eivät voisi olla Herransa todistajia), sellaisista kieltäydyn kategorisesti.
Tällainen on myös muslimien usein käyttämä ilmaus islamiin kääntymisestä: ”palata islamiin”. Se siis sisältää implisiitisesti sellaisen omaa identiteettiäni loukkaavan väitteen, että kaikki ihmiset – myös me luterilaiset kristityt – olemme alunperin olleet muslimeja.
Näin tulkitsen myös Jehovan todistajien pelkän ”todistaja”-nimityksen: vain he ovat aitoja uskostaan todistajia. Me muut olemme siis lähinnä vastustajia tai heidän käännytyksensä objekteja.
Itse puhuan aina ja kaikkialla ”islamiin kääntymisestä” tai ”Jehovan todistajaksi” kääntymisestä tai sitten aivan yksinkertaisesti kummassakin tapauksessa kristillisestä uskosta luopumisesta (sikäli kun kastettu kristitty omaksuu jonkun muun uskonnon ja liittyy sen kannattajiin). Se on rehellistä ja yhteistä ymmärrystä avaavaa.
Muslimit ja Jehovan todistajat voivat käyttää omissa nimissään mitä tahansa ilmaisuja itsestään ja pyrkimyksistään, kunhan eivät pyri tekemään niistä kaikille ainoaa sopivaa normia. Sellainen on manipuloivaa.
Sama pätee myös tähän risti-keskusteluun. Mitä muuten tulee tähän risti-keskusteluun, niin totean vain omalta puoleltani, että sellaisesta inttäminen ei minua kiinnosta.
Minulle riittää, että se on varhaisin kristillinen symboli, jolla on kuvattu Jeesuksen teloitusta.
Se, että kyse olisi pakanallisesta lainasta, ei minua hämmästytä. Olisihan se varsin merkillistä, että pakanalliset roomalaiset (jotka olivat oppineet tämän julman teloitustavan pakanallisilta persialaisilta), olisivat käyttäneet jotain muuta kuin pakanallista teloitustapaa (juutalaisethan teloittivat omansa kivittämällä – ei siis kovin inhimillistä sekään, mutta mikä teloitustapa sitten olisi..?).
Jos siis tästä pakanallisesta tavasta noussut teloitusvälineen symboli (risti) on alkujaan pakanallinen, se ei vähennä sen ottamista keskeiseksi kristilliseksi symboliksi. Päinvastoin: Jeesuksen ristinkuolema pyhittää pakanallisetkin symbolit pelastuksen merkeiksi.
Sitä paitsi aivan maalaisjärjellä ajateltunakin (ilman mitään akateemisia kiistoja aiheesta): kaksi ”paalua” (se, joka oli jo valmiina teloituspaikalla ja se, jonka tuomittu itse kantoi sinne) yhteen liitettyinä saadaan muodostamaan hyvinkin sellainen risti, joka perinteisessä po. teloitusvälinettä koskevassa kekustelussa on ymmärretty juuri meidän normaalipuheessa tarkoitetuksi ristiksi (sen muodolla tuskin on aivan ratkaisevaa merkitystä).
Sen sijaan tuo Jehovan todistajien Uuden maailman -käännöksessä käytetty ilmaus ”panna paaluun” herättää minussa yksinkertaisesti tässä yhteydessä enemmän myötähäpeää kuin kunnioitusta po. asiaa kohtaan.
Sen kai saa sanoa ääneen loukkaamatta ketään..?
Jouni Turtiainen: ” Mielestäni ilmaisu “jehovat” Jehovan todistajista on yhtä validi ilmaus kuin meistä luterilaisista käytetty ilmaus “lutskut” tai “lutterit..”
Ei se nyt ihan niin taida olla. Luther niminen heppu oli aikoinaan vain epätäydellinen ja vajavainen ihminen. Jehova taas on Kaikkivaltias Jumala, Luoja ja elämänantaja. Raamatunmukaisessa kristillisyydessä Jumalan nimen pyhittäminen ja kunniaansaattaminen on tärkeä asia.
Jesajan kirjan 43: 10-12 kutsuu muinaista ja silloista Jumalan liittokansaa Israelia JHWH/Jahve/Jehovan todistajiksi. Uusi testamentti taas osoittaa, että sen korvasi “uusi Israel”, “Jumalan Israel”, johon se sanoo kuuluvan myöskin “kansojen ihmisiä.” Näin ollen on johdonmukaista käyttää kristityistä nimitystä Jehovan todistajat. Sehän on sopusoinnussa myöskin Jeesuksen Matteuksen 24:14 esittämän lähetyskäskyn kanssa. Kaikkien kristittyjen pitäisi siis olla Korkeimman Jumalan palvojia ja tästä JHWH/Jahve/Jehovasta todistavia ”todistajia.”
Jouni Turtiainen: ”Itse puhun aina ja kaikkialla “islamiin kääntymisestä” tai “Jehovan todistajaksi” kääntymisestä tai sitten aivan yksinkertaisesti kummassakin tapauksessa kristillisestä uskosta luopumisesta..”
Perustele! Miksi Jehovan todistajaksi kääntynyt ”luopuu kristillisestä uskosta”? Tällöinhän moni tälläinen vasta alkaa tosissaan uskomaan sen opetuksiin ja oikeastaan vasta niihin perehtymäänkään. Satoja vuosia Jeesuksen ja Raamatun kirjoittamisen jälkeen kirkkolaitoksen toimesta tehdyt ”luopumuksen” jälkeiset ihmisten määrittelyt eivät voi siinä olla mikään kriteeri, ei ainakaan Jumalan silmissä.
Jouni Turtiainen: ”Minulle riittää, että se (risti) on varhaisin kristillinen symboli, jolla on kuvattu Jeesuksen teloitusta.
Se, että kyse olisi pakanallisesta lainasta, ei minua hämmästytä. Olisihan se varsin merkillistä, että pakanalliset roomalaiset (jotka olivat oppineet tämän julman teloitustavan pakanallisilta persialaisilta), olisivat käyttäneet jotain muuta kuin pakanallista teloitustapaa..”
Jumalan henkeytetty Sana Pyhä Raamattu ei alkukielen teksteissään puhu mitään rististä. Lisäksi viimeaikaiset tutkimukset sen aikaisista muista teksteistä kertovat, että ristillä teloittamista ei niihin aikoihin harjoitettu: ”http://gupea.ub.gu.se/handle/2077/22126
Alla olevan kommentin linkki on. (ei tullut siinä esiin): http://gupea.ub.gu.se/handle/2077/22126
Asiahan on perin yksinkertainen:
Jos kristinuskoa on se, mitä nimitetään ”klassiseksi kristinuskoksi” (jonka kiteyttävät hyvin esim. Apostolinen ja Nikean uskontunnustus), Jehovan todistajien uus-areiolainen oppi, joka kieltää Jumalan kolmiykseyden ja Kristuksen täyden jumaluuden, ei voi olla kristinuskoa.
Ja kääntäen: jos Jehovan todistajien uus-areiolainen oppi on kristinuskoa, niin silloin ns. klassinen kristinusko, jota mm. luterilainen oppimme edustaa, ei voi olla kristinuskoa.
Keskustelu aiheesta ei tarvinne enempää perusteluja.
Jokainen voi päätellä tämän myös aivan itse tutustumalla kummankin oppisuunnan argumentteihin. Ne kumoavat toisensa.
Sen vuoksi Jehovan todistajaksi kääntyminen merkitsee luopumista kristillisestä uskosta – ja päinvastoin: kristityksi kääntyminen merkitsee luopumista Jehovan todistajien opista.
Itse suosittelen jälkimmäistä vaihtoehtoa kaikille. Vain sellainen Jeesus, joka oli myös täydesti Jumala, voi sovittaa ihmisen synnit ja voittaa kuoleman vallan.
Mutta eihän tätä uskoa voi tietenkään noin vain valita: se on Jumalan Pyhän Hengen antama lahja, joka ei avaudu kaikille. Siihen tarvitaan Jumalan sanan kuulemista ja sakramenttien yhteydessä elämistä.
Lopulta kyse on aina Jumalan salaisuudesta, joka ei avaudu järjelle. Se, joka haluaa rationalisoida kristillisen uskon, tekee siitä vain ihmisfilosofiaa, jolla yritetään vaikuttaa (vajavaisen) järkeen. Oikea, Jumalan lahjoittama usko suostuu siihen, että Jumalan tekojen suhteen järki aina hämmästyy..
Jouni Turtiainen: ”Jos kristinuskoa on se, mitä nimitetään “klassiseksi kristinuskoksi” (jonka kiteyttävät hyvin esim. Apostolinen ja Nikean uskontunnustus), Jehovan todistajien uus-areiolainen oppi, joka kieltää Jumalan kolmiykseyden ja Kristuksen täyden jumaluuden, ei voi olla kristinuskoa.”
Ne ns. ”uskontunnustukset” ovat ihmisten tekeleitä ja määrittelyjä. Vilpittömälle kristitylle tärkeintä pitäisi olla se, mitenkä Jumalan henkeytetty Sana Pyhä Raamattu määrittelee asioita. Se ei millään tavoin aseta kristillisyyden ehdoksi uskoa kolminaisuusoppiin, eikä ylipäätänsä puhu sellaisesta yhtään mitään.
Jouni Turtiainen: ”Mutta eihän tätä uskoa voi tietenkään noin vain valita: se on Jumalan Pyhän Hengen antama lahja, joka ei avaudu kaikille. Siihen tarvitaan Jumalan sanan kuulemista ja sakramenttien yhteydessä elämistä.”
Kyllä sen voi ”valitakin. Uusi testamentti kertoo mitenkä Ihmisille julistettiin Jumalan valtakunnan hyvää uutista (= evankeliumia), ja he ottivat sen vastaan, ja alkoivat uskomaan sen sisältöön. Siksi myös edelleen pätevä Jeesuksen lähetyskäsky Matteuksen 24:14:sta Jumalan valtakunnan hyvän uutisen maailmanlaajuisesta opettamis- ja julistustyöstä.
Jouni Turtiainen: ”Ja kääntäen: jos Jehovan todistajien uus-areiolainen oppi on kristinuskoa, niin silloin ns. klassinen kristinusko, jota mm. luterilainen oppimme edustaa, ei voi olla kristinuskoa…
Hyviä johtopäätelmiä muutoin, paitsi että Jehovan todistajien näkemykset näistä asioista ovat Raamatunmukaisia, eivät ihmisten filosofoinnin tulosta. Suosittelen muutoin lukemaan ja pohtimaan Ilmestyskirjan 17. ja 18. luvun sisältöä ja siinä olevaa kehoitusta ”lähteä ulos ”Suuresta Babylonista”.”