Sanotaan, että ”joka hallitsee menneisyyttä, hallitsee tulevaisuutta; joka hallitsee nykyisyyttä, hallitsee menneisyyttä”. Hetkelliseenkin sananvaihtoon ajautuva eurooppalainen sivuaa kuka enemmän kuka vähemmän käytävää sotatilaa uutisten, kohoavien hintojen tai epätietoisen tulevaisuuden kannalta. Epätietoisuus nykyisyydestä ei näytä luovan varmuutta tulevaisuudesta.
Hallitsemmeko menneisyyttä, joka valitun aforismin mukaan auttaa hallitsemaan tulevaisuutta? Historia menneisyyden kuvaajana koostuu sotien ja rauhan vuorottelusta sekä sen ohessa tieteen ja taiteen kuvauksista. Sotienkin – Ukrainan kriisihän aiheuttaa hämmennyksemme – tärkeimmät tapahtumat ovat roomalaisen valtiomiehen mukaan enimmäkseen ”mitättömien syiden aiheuttamia”.
Viisastelua sanot. Ehkä. Tarkastelkaamme tilannetta maailmaa tai Eurooppaa pienemmästä näkökulmasta esimerkiksi Ruotsista käsin. Tiedämme sen pysytelleen runsaan 200 vuotta sotien ulkopuolella. Ruotsi on kyennyt luomaan yhteisön, jonka avarakatseisuus on tullut maailmalla käsitteeksi. Ruotsalaiset ovat siis hallinneet menneisyytensä, vai ovatko? Viimeisten vuosien aikana sen sisäinen yhteiskuntarauha on epäonnistuneen kotouttamisen johdosta järkkynyt siinä määrin, että se heijastuu Ruotsin rajojen ulkopuolelle, Suomeenkin. Tosiasia – Ruotsin hakiessa yhdessä Suomen kanssa turvallisuutta Natosta – osoittaa, ettei Ruotsin yli 200-vuotinen rauhanaika sittenkään ole perustunut menneisyyden hallintaan. Geopolitiikka ja diplomatia ovat taanneet Ruotsille rauhan nykyisyyteen asti. Tulevaisuuden määrittelee niin Ruotsin kuin Suomenkin osalta pelko, ei menneisyyden lukutaito (lue historian hallinta).
Jos supistamme näkökulmaa maailman, Euroopan ja yleensä kansakuntien sijasta yksittäiseen ihmiseen, jonka arkitodellisuus poikkeuksetta määräytyy nykyisyydessä, saatamme hahmottaa tekemisemme menneisyys-nykyisyys-tulevaisuus-akselilla aikaisempaa realistisemmin. Todellisen elämän hallinnassa tyydymme usein siihen, miltä asiat näyttävät, ei siihen, miten asiat ovat. Vanhuspalveluiden hoitajamitoituksen lopullinen tavoite on lain mukaan määritelty 0,7:ään. Käytännössä Jyväskylän kaupunki on vähentänyt paikkamääriä, koska vanhuspalvelulain kirjausta ei voi rikkoa ainakaan tarpeen mukaan (HS 10.6.). Ylpeilemme maailman kunnianhimoisimmalla ilmastotavoitteellamme. Se on jäänyt jälkeen niin yksittäisten yritysten kuin EU:nkin tavoitteista. Uudistettua avioliittolakia pidettiin ”historiallisena”, raiskauksen ”kahden kauppana” jäädessä kuten ennenkin näytön varaan. Naisten sukupuolielinten silpominen jatkuu ikään kuin maan rikoslaki ei soveltuisi vähäisempiinkin ruumiillista koskemattomuutta koskeviin rikoksiin. Pelkkä harkinta asian korjaamiseksi on johtanut vain työryhmän perustamiseen. Vasta tehdyllä koulu-uudistuksella laajennettiin oppivelvollisuutta. Sen tuli nostaa mm. koulutus- ja osaamistasoa, kaventaa oppimiseroja sekä nostaa työllisyysastetta. Kuin vastauksena digimaailman tarpeisiin todetaan maamme kärsivän koodaripulasta. Heitä toki koulutettuinakin ”on pilvin pimein” kelpaamatta kuitenkaan yrityksille. Rekrytointi suuntautuu maahanmuuttajiin (HS 6.6.2022). Samanaikaisesti 53 % nuorista kantaa huolta henkisestä hyvinvoinnistaan todeten, että ”Suomea rakennetaan vanhempien sukupolvien sekä valta- ja talouseliitin ehdoilla”(HA 31.5.2022). Mielenterveyspalvelutkaan eivät riitä heidän ongelmiensa hoitoon.
Meille ei riitä, miltä asiat näyttävät, vaan ainoastaan se, mitä ne ovat. Onko ihmiskunnalla olemassa jokin lähtökohta, jonka kaikki hyväksyvät ja jonka jokainen tuntee? Jos on, niin mikä? Vastaako tuon lähtö-kohdan totuus sekä yksittäisen ihmisen että sitä ympäröivän yhteisön tarpeita? Lopuksi arvioitakoon tuon lähtökohdan totuutta valitsemamme aforismin sanomaan.
Totuus on kaikkialla sama. Se toistuu kultaisena sääntönä kaikissa uskonnoissa, juutalaisuudessa, hindulaisuudessa, buddhalaisuudessa ja jainalaisuudessa. Konfutselaisuudessa se saa muodon ”Mitä et toivo itsellesi, älä tee myöskään toiselle”, minkä ajatuksen jokainen tunnistaa osana vuorisaarnaa. Irrallisena uskonnoista se soveltuu oikeudenmukaisuutta ja totuudellisuutta korostavana kaikkeen: kauppaan, oikeuteen, koulutukseen, omistukseen. Sen hylkääminen puolestaan supisti Hitlerin tuhatvuotisen valtakunnan 12:een, kommunismin kokeilun 70:een ja Ruotsin vastaavan toteutuksen 200:aan vuoteen, muista imperiumeista puhumattakaan.
Olisi mielenkiintoista lukea luterilaisen kirkkomme kanta tähän Amnesty n informointiin. Kirkon, joka pitää oppinsa mukaisesti Israelia, juutalaisia, Jumalan valitsemana kansana.
Onneksi meidän ihmisten realistisen ajattelukyvyn lisääntyvän käytön myötä käsitys kirkon opin Jumala-käsitteestä muuttuu koko ajan radikaalisesti.
Me ihmiset olemme syntyessämme kaikki tasa-arvoisia Korkeimman edessä.
Minkälaisen voimankäytön tason Amnesty pitäisi sopivana? Olisiko sormenheristely liikaa?
Aina aseidenkäytön seurauksena menetetään ihmishenkiä. Ihminen kuolee kokonaan, jos saa sellaisen osuman. Kun aseita laukaistaan puolin ja toisin, niin aina ovat ihmishenget vaarassa. Miten määritellään sopiva taso?
Jokaisen valtion on ainakin yritettävä turvata kansalaisten elinehdot.
Kiinnostaako Amnestya tippaakaan pitää kirjaa ”palestiinalaisten” terrori- ja murhaiskuista viimeisten viidenkymmenen vuoden ajalta?
Tai ”palestiinalaisia” tukeneiden kaikenkarvaisten muunmaalaisten juutalaisvihaajien.
Hyvähän se on fokusoida suurennuslasinsa yhden kansan armeijan ja poliisin voimankäyttöön. Israelilla on ikävien kokemusten taakka, minkä takia voimakeinot sen vihollisia vastaan ovat tarpeen.
Kertoo paljon myös Kotimaa24:sta ja Suomen evl-kirkosta, että se rummuttaa tiedotuksessaan vain tätä yhtä kapeaa, poliittisesti valittua ja antisemitististä uutisointia. Valikoimalla ahtaasti mikä kerrotaan, ja mistä ollaan hiljaa, saadaan totuus kätkettyä, ja sen sijaan nostetaan valhetta ja propagandaa, ja näin pyritään ohjaamaan massoja. Juutalaisvihaa ja rasistista vihanlietsontaa Israelia vastaan.
on lähes koomiksta että kristityt jotka ovat aina vainonneet juutalaisia ovatkin yhtä äkkiä sitä mieltä että israel saa tehdä mitä tahansa.eivät kaikki kristitytkään tosin ole samaa mieltä.
Jos faktat sattuisi jotakin kiinnostaa niin tässä jotain YK:sta: 85% YK:n yleiskokouksen päätöslauselmista koskee Israelia ja vain 15% koko muuta maailmaa, eli miksi 1 ainoa valtio, Lähi-idän ainoa vapaa demokratia, saa enemmän huomiota kuin 192 muuta maata yhteensä?
Minusta se todistaa jälleen Raamatun profetioiden toteutumisesta ja siitä, että Israel on Jumalan omaisuuskansa. Eihän maailma omaansa vastaan olisi. Lopun aikana Israel joutuu ahdistukseen, mutta sillä on valoisa tulevaisuus kun se kansana kääntyy ja huutaa avuksi Herran nimeä.
Israelin pelastuminen
Veljet, jotta ette olisi oman viisautenne varassa, tahdon teidän tietävän tämän salaisuuden: paatumus on kohdannut osaa Israelista, ja se kestää, kunnes täysi määrä pakanoita on tullut sisälle. Sitten koko Israel on pelastuva, niin kuin on kirjoitettu: ”Siionista on tuleva Pelastaja. Hän poistaa jumalattomuuden Jaakobista. Ja tämä on minun liittoni heidän kanssaan, kun minä otan pois heidän syntinsä.” Evankeliumin kannalta he ovat vihollisia, teidän tähtenne, mutta valinnan kannalta he ovat rakastettuja, isien tähden, sillä Jumala ei kadu armolahjojaan eikä kutsuaan. -Room. 11:25-29
Antisemitismi
International
On ihmeellistä nähdä Raamatun profetioiden toteutuvan ja koko maailman kääntyvät Israelia vastaan, niin että YK:ssakin tehtiin Israeliin vastaan viime vuonna yli 20 päätöstä, siinä missä ympäröiviä valtioita ei arvosteltu mistään – edes siitä että raiskattu nainen saatetaan ruoskia syyllisenä. Juutalaiset tulevat jälleen nousemaan syntipukiksi.
”Ja sinä päivänä minä teen Jerusalemin väkikiveksi kaikille kansoille: kaikki, jotka sitä nostavat, repivät pahoin itsensä; ja kaikki maan kansakunnat kokoontuvat sitä vastaan.” – Sakarja 12:3
Jos Hitler olisi ainoastaan ajanut teollistamista, infrastruktuurin kehittämistä sekä germaanisten kansojen yhdistämistä, niin siitä olisi voinut tosiaan nousta suurvalta, mutta kun se kääntyi Jumalan valittua kansaa vastaan, niin mitä sille tapahtui? Hitler tuhoutui siihen, että hän koski Jumalan silmäteräksi kutsuttuun kansaan ja näin on tapahtunut aina historian aikana. Näin toteutuu Raamatun sana juutalaisista.
”Ja minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä.” – 1. Mooses 12:3
Pastori ja kirjailija Pekka Sartola avaa Israelin oikeutta muinaiseen maahansa.
http://www.tv7.fi/vod/player/?program=30638
Reino, Kirkon ei tarvitse hirttäytyä Israelin politiikkaan millään tavalla, koska juutalaiset eivät ole enää se sorrettu kansa eikä ainoa kristillinen kansa mitä se oli 2000 vuotta sitten.
Tästä hirmuhallitsijasta ei kannata käyttää lisänimeä ”Suuri”, ihan Pietari I riittää hyvin. Hänen käskystään mm. Suomea hävitettiin vuosikausia ja ihmisiä tapettiin ja vietiin orjuuteen.