On kaksi paikkaa viettää iankaikkisuus:
Taivas, jossa Jeesus on.
Kadotus, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleilleen.
Kumpikin paikka on monesti ja usealla tavalla selvitetty Raamatussa.
Esimerkiksi Matt.7:13, 14:
13 Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät;
14 mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät.
Kerrotaan hetkestä, kun Jeesus tulee noutamaan omansa, Pyhästä Hengestä uudestisyntyneet, kuolleet ja elävät.
Tämän jälkeisestä ajattomuudesta on monenlaisia kuvauksia. Kuolemanjälkeisistä tapahtumista ja niiden järjestyksestä on myös annettu kuvauksia. Sitten kun me kaikki olemme Hänen kanssaan “tänä päivänä”, eli sinä samana päivänä kuin ristillä uskoontullut ryövärikin on taivaassa Jeesuksen seurassa, sitten vasta tulemme tietämään, miten asiat iankaikkisuudessa järjestäytyy. Silloin iankaikkisuutta koskevat profetiat toteutuvat ja saamme hämmästellä, että tätäkö se tarkoitti.
Apostolien tekojen mukaan Jeesuksen viimeisimpiä sanoja ennen taivaaseen nousemista oli:”Ei ole teidän asianne tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa voimalla on asettanut”,
Meidän asiamme on vain olla valmiita poistumaan tästä ajasta. Jeesuksen tulemus on toistaiseksi ollut yhtäkuin kuolema.
Uskontunnustuksen kolmas uskonkappale kertoo selvästi meidän iankaikkisesta toivostamme. Siinä sanotaan että Pyhä Henki vaikuttaa kirkon välityksellä, niin että pyhien yhteys syntyy, saamme syntimme anteeksi, ruumiin ylösnousemuksen ja iankaikkisen elämän.
Kristuksen takaisin tulosta uskontunnustus sanoo, että Jeesus tulee takaisin tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Tämä siis kertoo saman kuin Matteuksen evankeliumin 25 luku missä kuvataan Jeesuksen asettuminen taivaalliselle valtaistuimelle, jolloin kaikki kansat yhtä aikaa kootaan hänen eteensä.
Matias,
yritin tässä saada esille sen seikan, että vain kuolemaan asti meillä on selkeät ilmoitukset. Kun me kuolemme, siirrymme tilaan, jossa aikaa ei ole. Eli henkiinjäänneet eivät voi ”mitata” aikaa ’tuonelassa’. Seuraava aika on iankaikkisuus, joka alkaa kuolleelle seuraavassa ’silmänräpäyksessä’, vanhurskaitten ylösnousemuksessa.
Tästä ajasta jälkeen Jeesuksen toisen tulemuksen, on Raamatussa profetioita. Niissä periaate on aina, että taivaassa on kaikki sellaista, mikä ei inhimilliseen mieleen edes nouse. Eli inhimillinen, katoava ei voi käsitellä katoamattomuutta. Voimme vain verrata ”sen kaupungin” katujen olevan kullasta ja muusta arvokkaasta.
Uudestisyntynyt, Jeesuksen seuraaja, voi kuitenkin uudestisyntyneen henkensä kautta saavuttaa selittämättömän yhteyden, niinkuin Hebrealaiskirje 12:
22 vaan te olette käyneet Siionin vuoren tykö ja elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin tykö, ja kymmenien tuhansien enkelien tykö,
23 taivaissa kirjoitettujen esikoisten juhlajoukon ja seurakunnan tykö, ja tuomarin tykö, joka on kaikkien Jumala, ja täydellisiksi tulleitten vanhurskasten henkien tykö,
24 ja uuden liiton välimiehen, Jeesuksen, tykö, ja vihmontaveren tykö, joka puhuu parempaa kuin Aabelin veri.
Tämäkin on yhtä selittämätöntä, vaikka koettavissa, kuten taivas.
Kristuksen takaisin tulo selviää, kun hän tulee. Kuitenkin, toistuva varmistus ja varoitus Hänen takaisin tulostaan on alettu antaa heti, kun Jeesus oli kohonnut ylös heidän nähtensä, näkymättömiin, vt. Apt.1:11.
Uskontunnustus ei minun mielestäni ole kriteeri, etenkään sinun sanoituksesi:
”Pyhä Henki vaikuttaa kirkon välityksellä, niin että pyhien yhteys syntyy, saamme syntimme anteeksi, ruumiin ylösnousemuksen ja iankaikkisen elämän.”
Etenkään suomen kielessä ei ”kirkko”-sana merkitse ek-klesiaa, uloskutsuttuja, uudestisyntyneitten joukkoa. Samoin on Vulgataan siirretty ek-klesia kreikasta. Sitten se on täytetty epäraamatullisilla merkityksillä ja kieli kerralla siitä on tullut ”chiesa, church” jne.
Reijo
Jumalan kansa on Vanhassa testamentissa
‘ê·ḏāh
עֵדָה
tai
haq·qā·hāl
הַקָּהָ֣ל
Kyseessä on näissä koko Jumalan kansa, Jumalan seurakunta. Kun tultiin kreikkalaiselle kulttuurialueelle, niin käyttöön otettiin sana ekklesia, joka tavallisesti merkitsee yleistä kansankokousta, johon ihmiset kutsuttiin tulemaan yhteen.
Tämä tapahtui erityisesti Uuden testamentin aikana, vaikka osaltaan tuo kausi alkoi jo Aleksanteri Suuresta sen jälkeen kun hän valtasi Pyhän Maan.
Jotta kuulijat olisivat ymmärtäneet mistä kansasta on kysymys niin annettiin täsmentävä sana HERRAN seurakunta, Kyriake ekklesia. Tämä kirkko -sana on käytössä yhä edelleen valtaosassa länsimaisia kieliä. Kirkko siis tarkoittaa Jumalan kansaa, yhteisenä, kokoon tulevana, yhdessä pysyvänä ja yhdessä Jumalaa palvelevana.
Tämä sana on täysin päinvastainen kuin sellainen ajattelu missä kuvitellaan että muka uskoon tuleminen olisi jotain Jumalan kansasta erilleen lähtevään porukkaan liittymistä.
Tuollainen hajoita ja hallitse -ajattelu on lähtökohdissaan ajatuksen vääntävä. Tuo ”ulos lähteminen” jota sanan erillisten osasten eräiden merkitysten kulmausten perusteella jotkut ovat kuvitelleet, nimittäin taittaa sanan sosiaalisen suunnan nurinniskoin. Tuon sanan sosiaalinen konteksti nimittäin on YHTEEN kutsumista. Ajatus siis on että ihmiset jättävät omat poteronsa, omat nurkkansa, ja tulevat ulos koloistaan yhteiseen kokoontumiseen yhteisen kansan kanssa. Kaikki yhdessä, kaikki mukaan, yhteiseen kansankokoukseen.
Tuota ajatuksen ymmärtämisen tärkeyttä vertaan erääseen tapahtumaan missä muuan ihminen kysyi mennäänkö erään ihmisen luo. Autoon vielä jäänyt pyysi astumaan autoon, mutta sanoi puheenvuorossaan sanan ”sisään”.
Silloin kysyjä meni taloon sisään ja autossa ollut harmistui.
Syynä oli se että tuo toiseen kulttuuriin kuulunut ihminen oli ajatellut sisälle menolla lähimpään paikkaan eli siis autoon sisälle tulemista. Mutta toinen puolestaan oli ymmärtänyt että tämä oli tarkoittanut taloon sisälle menoa.
Tämä esimerkki osoittaa ettei jonkun sanan merkitystä voi rakentaa yksin sanan yksittäisten osasten varaan, vaan on myös nähtävä sanan kokonaisyhteys.
Juutalaisessa yhteisössä tuo kokonaisyhteys on helposti nähtävissä. Koko Vanhan testamentin ajan kansa oli elänyt valtiokirkossa ja tähän valtiokirkolliseen perinteeseen myös Jeesus liittyi, kun hän sanoi lähetyskäskyssä että kaikki KANSAT on kansoina kastettava opetuslapsiksi ja sitten nämä on opetettava pitämään koko Jumalan sanan opetus. Matt. 28:18-20.
mathēteusate , μαθητεύσατε
panta , πάντα
ta , τὰ
ethnē , ἔθνη
Edellä olevassa yritän sanoa, että suomen kielessä sana kirkko tarkoittaa Jumalan kansaa eli samaa kuin Uuden testamentin ekklesia -sana.
Kadotus meritse olemattomuuten häviämistä, sana iankaikinen on vain käännöstulkinta.
Esi. eis aionas ton aionon kääntyy yksinkertaisesti ajajaksosta ajanjaksoon. Viittaa syklisyyteen.
Seppo
Raamatun maailmankuva on lineaarinen ei syklinen.
Matias,ei ole,se on vain t u l k i t t u lineaariseksi, Toki kaikilla sykleiläkin on ollut joskus alku ja joskus kaikki syklit loppuvat.
Seppo Heinola :”Kadotus meritse olemattomuuten häviämistä…”
Kokemusteni perusteella olen samaa mieltä. Nyt on jo olemassa ”olemattomuus” mm. vanhusten huollossa. Tämä asia tuli selväksi niin isoäitini, isäni ja mm. Unicefin ajoilta tutuksi tulleen Viipurin viimeisen tuomiorovastin lottana toimineen miniän kohdalla, joka soitti ja pyysi apua.
En tiedä oliko hänen kohdalleen laskettu kunnallisen lähihoitajien optimiaika hänen luonaan kolme vai kuusi minuuttia. Hänestä oli muiden vanhusten tavoin tehty järjestelmän eikä palvelua tarvitsevien vanhusten tavoitteiden mukainen esine, johon sovelletaan teollisuuden tuotantoprosesseista tuttua input-output –mallia koneille säädettävine ”läpimenoaikoineen” optimaalisen suoritemäärän ja sitä kautta suurimman mahdollisen tehokkuuden ja taloudellisen hyödyn saavuttamiseksi.
Hän pystyi yksin liikkumaan kykenemättömänä luopumaan suuresta määrästä hänelle määrättyjä psyykenlääkkeitä sen jälkeen, kun saimme mm. yhdessä puhua saksaa, kuunnella Verdin Nabuccoa, käydä ulkona ja baletissa ja vierailla Lotta-museossa.
Yksi elämäni tähtihetkiä oli, kun hän vain poikia omistavan perheen äitinä halasi ja sanoi, että jos hänellä olisi oillut tyttö, hän olisi toivonut, että se olisi ollut samanlainen kuin minä.
”Jeesuksen kuolo ja kasteeni kallis / niissä mä kurja oon taivaaseen valmis.”
Paljoa ennemmin me siis nyt, kun olemme vanhurskautetut hänen veressään, pelastumme hänen kauttansa vihasta. (Room. 5:9)
Minun Herrani Kristus on kärsinyt puolestani, kuolemallaan auttanut minua, lunastanut minut synnistä, tehnyt minut vanhurskaaksi ja autuaaksi eikä vaadi minulta muuta kuin että uskon tämän ja sitten ahkerasti toteutan kutsumustani ja virkaani. Siinä tahdon pysyä.
Eikö ole totta, että meidät kaikki on lunastettu synnistä ja kuolemasta ja tehty vanhurskaiksi ja autuaiksi Jumalan sulasta armosta ilman mitään omaa työtämme tai ansiotamme? Voiko itse Perkele tai paavi kieltää, että Kristus on syntynyt meidän hyväksemme, kuollut meidän puolestamme ja vuodattanut verensä ansaitakseen meille armon, ja että hän antaa sen meille kasteen ja sanan kautta? Kaikkien helvetin porttien täytyy antaa tämän perustuksen ja kallion olla paikallaan.
Kun ihminen kastetaan, hän tulee varmasti yhtä puhtaaksi, kirkkaaksi ja ihanaksi Jumalan edessä kuin itse aurinko, niin ettei häneen jää jäljelle yhtään syntiä, vaan ainoastaan iankaikkista vanhurskautta. Kristushan sanoo itse: ”Joka uskoo ja saa kasteen, on pelastuva” (Mark. 16:16). Maailman edessä näytämme syntisiltä, mutta Jumalan edessä me olemme vanhurskaita. Maailman edessä meillä on kurja muoto, mutta Jumalan edessä olemme ihanammat ja kirkkaammat kuin aurinko. Pyhä kaste sisältää niin suuren armon, ettei taivas eikä maa voi sitä käsittää. Sen tähden on jokaisella kristityllä kasteessa tarpeeksi oppimista koko elämänsä ajaksi, että hän oppisi uskomaan, mitä se vaikuttaa. Siinähän lahjoitetaan syntien anteeksiantamus, Jumalan armo, koko Kristus ja Pyhä Henki ja kaikki hänen lahjansa. Jumala on siirtänyt meidät siinä Adamin perinnöstä omaan perintöönsä. Me olemme nyt Jumalan uudestisyntyneitä lapsia ja perillisiä ja omistamme kaikki Jumalan lahjat yhtä runsaasti kuin pyhä Pietari ja Paavali. Niin kauan kuin elämme maan päällä, meidän on elettävä siinä toivossa, että ne ilmestyvät nähtäviksemme. Vaikka olemme vakuuttuneet siitä, että kaikki Jumalan aarteet ovat uskon kautta omiamme, emme kuitenkaan näe niitä vielä. Ne on asetettu hetkeksi silmiltämme näkymättömiin.
Autuas tohtori Martti Luther; Matkaevästä
Juha,
Ei ole syytä painottaa Lutheria siinä mielessä, mikä Jeesukselta ”puuttui”.
”Ei ollut hänellä vartta eikä kauneutta; me näimme hänet, mutta ei ollut hänellä muotoa, johon me olisimme mielistyneet..”, (Jes.53:2)
Tässä painotetaan Jeesuksen ”tittelittömyyttä”, vaikka hän joskus kohtasi rabbiksi nimittelyä.
Samaa linjaa seurasi Paavalikin, vaikka oli titteleillä lastattu (pisimmälle edistynyt aikalaisistaan).
Jeesus on Jumala. Jeesus on Jumalan Poika. Jeesus on Kristus. Jeesus on Herrani. Jeesus on kuninkaani. Jeesus on Vapahtaja. Jeesus on pelastaja. Minusta on oikein sanoa Jeesuksesta: Jumala, Herra Jeesus Kristus. Me olemme pieniä matosia. Voimme puhua kunnioittavasti Kristuksesta ja kaikista pyhistä.
Matias,
Vanhassa Testamentissa puhutaan “seurakunnasta”
עֵדָה
εκκλησία (septuaginta)
Kummatkin tarkoittavat Jumalan Seurakuntaa, joka ensin VT:ssa oli erillään, erotettu muista kansoista ja sitten UT:ssa se oli erotettuna siitäkin uskonnollisesta yhteisöstä, jota VT:n aikana kutsuttiin ek-klesia- nimellä. Eli, kun alkoi uusi parempi Liitto, joka tuli vanhan tilalle, niin Vanha Liitto lakkasi olemasta, vaikka jatkoi ‘valtionkirkkona’. Uuden Liiton ihminen, uskova, oli sydämeltään ympärileikattu. Nämä sydämeltään ympärileikatut erotettiin synagogista (niinkuin Jeesus ennusti) ja lisäksi kohtasivat vainot valtionkirkon taholta, niin Israelissa kuin sitten katolisen kirkon taholta ja sitten Lutherkin vainosi niitä, joiden sielun pelastus ei ollut sakramenteissa, vaan Pyhän Hengen aikaansaamassa muutoksessa, sisäisesti.
Väännät väärään tuon ek-klesia -sanan merkityksen, niin kielitieteellisesti, kuin hengellisesti.
Tästä on todisteena heti alkaneet vainot valtionkirkon taholta jotka ovat jatkuneet aivan meidän päiviimme asti. Uskovien oli todella mentävä ”leirin ulkopuolelle”, kutsuittuina Jeesuksen seuraajina.
Tämä “kansoina-kastettava” juttu ei korreloi sitä miten Evankeliumi levisi ja seurakuntia syntyi, kaikkialle maailmaan. Jo helluntaina Jerusalemissa tuli uskoon vain 3000, vaikka ehkä satatuhatta sai piston sydämeen. Sitten kastettiin vain nuo 3000 ja Seurakunta on aina yhteiskunnissa ollut suhteessa tuota kokoa. Tarkoitan Seurakuntaa jotka ovat paikkakunnittain syntyneet vain uudestisyntyneistä ja sen jälkeen kastetuista.
Tämän blogin tarkoitus on painottaa uskovien valmiutta kuoleman hetkellä, nyt ensihätään, ja sitten siltä varalta, jos vaikka Jeesus saapuisi elossa olon aikana.
En pidä lähes ollenkaan tärkeänä selittää kuolemanjälkeistä aikaa ja tilaa, koska ne asiat on tavallaan oitis koettavissa, kun kuolemme. Saamme vain todeta, että tästähän Jeesus jo kertoi.
”Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos.
Sillä minä olen tullut taivaasta, en tekemään omaa tahtoani, vaan hänen tahtonsa, joka on minut lähettänyt.
Ja minun lähettäjäni tahto on se, että minä kaikista niistä, jotka hän on minulle antanut, en kadota yhtäkään, vaan herätän heidät viimeisenä päivänä.
Sillä minun Isäni tahto on se, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on iankaikkinen elämä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.” Joh.6:37-40
On varmasti monelle yllätys, kun ilmenee mistä Jumalan maailmassa on lopulta kysymys. Tuossa edellä Jeesus puhuu yksilöstä, mutta myös uskovista yhdessä, puhuu herättävänsä ”heidät” ja hänet” viimeisenä päivänä. Raamatun kuvaama maailma on lienaarinen, se on alkanut jostain ja päättyy johonkin. Maa sen sijaan pysyy iäti. Näin siis Raamattu opettaa.
Hyvä kysymys onkin, mistä meidät herätetään, jotka uskomme? Ja onko niin, ettei kaikkia herätetä? Kaikki ihmiset nousevat kuitenkin ylös, ainakin Paavalin teologian mukaan:
”Mutta sen minä sinulle tunnustan, että minä sitä tietä vaeltaen, jota he lahkoksi sanovat, niin palvelen isieni Jumalaa, että minä uskon kaiken, mitä on kirjoitettuna laissa ja profeetoissa, ja pidän sen toivon Jumalaan, että on oleva ylösnousemus, jota nämä itsekin odottavat, sekä vanhurskasten että vääräin. Ap.t.24:14-15
Se mitä tähän aikaan kuuluu, koskien Jumalan maailmoja, se on ilmoitettu Raamatussa ja se on uskovalle ymmärrettävissä. Koko kuoleman jälkeinen on yllätys, vaikka siitä on ilmoitettu käyttäen korkeimpia muotoja, mitä ihmisen ymmärrys voi saavuttaa.
Ei ole Paavalin teologiaa. On olemassa vanhurskasten ja vääräin ylösnousemus, Joh.5: 28 Älkää ihmetelkö tätä, sillä hetki tulee, jolloin kaikki, jotka haudoissa ovat, kuulevat hänen äänensä
29 ja tulevat esiin, ne, jotka ovat hyvää tehneet, elämän ylösnousemukseen, mutta ne, jotka ovat pahaa tehneet, tuomion ylösnousemukseen.
Muuten kohdistat meneillään olevaan.
Tämä on viimeinen tekstini tässä ketjussa.
Kirkon olemus on katolinen eli Pyhä Henki haluaa kutsua koko maailman kaikki kansat kokonaisina kansoina kirkon yhteyteen.
Tämä on johdonmukaisesti linjassa sen kanssa, että
1) Jumala on luonut koko maailman. Kaikki mitä on olemassa on olemassa sitä varten että Jumala on sen tehnyt ja ylläpitää sitä.
2) Jeesuksen sovintoteko koskee erotuksetta jokaista ihmisitä. Se on koko maailman pelastumiseksi. Maailmassa ei ole ollut, ei nyt ole eikä koskaan tule olemaan ainuttakaan ihmistä jonka puolesta Jeesus ei olisi kärsinyt.
3) Samasta kokonaisvaltaisesta linjauksesta osallinen on myös koko kirkko, koska Pyhä Henki haluaa koota yhteiseen kirkkoon koko maailman kaikki kansat. Lähetyskäsky on saanut täyttymyksensä vasta kun viimeisenkin kansan viimeinenkin ihminen on pyhän kasteen kautta otettu kirkon yhteyteen.
Koska kirkko on Pyhän Hengen työ ja koska ilman Pyhää Henkeä kukaan ei voi uskoa Jumalaan, niin tämän kanssa on täysin johdonmukaisessa linjassa myös se ettei kirkon ulkopuolella ole pelastusta, extra ecclesiam nulla salus.
Kaikki luonnon pirstominen on synnin seurausta.
Kaikki Jeesuksen sovintotyön kokonaisvaltaisuuden kieltäminen on synnin seurausta.
Kaikki kirkon katolisuuden eli koko maailmaa koskevan yhteyden pirstominen on synnin seurausta.
Koska Jumala on yksi niin myös Jumalan kansa eli kirkko on yksi. Ja koska koko maailma on Jumalan työn tekoa, niin myös kirkon on tavoitettava koko maailma. Pelastus on vietävä koko maailmalle. Usko on yhteinen. Se ei ole yksityisasia, vaan osallisuutta yhteisestä uskostamme.
Usko on yksi, kaste on yksi, Herra on yksi.
Uskon minäkin, että kirkko olemukseltaan ?”katolinen”? ajaa kansoittain kirkon yhteyteen. Mitä Pyhään Henkeen tulee, niin Raamattu kertoo Hänen toimintatapansa ja se on aina yksi kerrallaan-lähestymistä ja silloinkin vain jos kohde siihen suostuu. Eli rajoitin Pyhän Hengen työlle on varsinainen kohde, eli ihminen.
Joh.6:67 Niin Jeesus sanoi niille kahdelletoista: ”Tahdotteko tekin mennä pois?”
Tähän kysymykseen 12 opetuslasta tuolloin vastasi kieltävästi, Pietarin sanoin. Tämä kysymys on päällä koko ajan Jumalan puolelta, ja samalla kehotus seurata Häntä.
Apt. 17:30, “Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus.”
Tämä koskee kaikkia ihmisiä ja kaikki uskovat, eli ne, jotka tekevät parannuksen, ovat valmiita iankaikkisuuteen. Kaikki kuuluvat kirkkoon, niinkuin Jerusalemissa, helluntaina. Vasta kun he vapaaehtoisesti ottivat vastaan pelastuksen, heistä tuli taivaaseenlähtökelpoisia. Kaikille mahdollisille kansoille julistettiin “tehkää parannus”, mutta vain 3000 uudestisyntyi, otettuaan vapaaehtoisesti heille Pietarin julistuksen seuraamuksena, tarjotun pelastuksen.
Kirkon ulkopuolella ei ole kiirastulta tai muuta ihmisen kehittelemää pelastustietä.
(lisäys) Kiirastuli ja sakramentti-pelastusoppi toimii vain ”katolisessa” kirkossa.
Jokaisella uskovalla on oma henkilökohtainen usko, jota ilman ei kukaan ole näkevä Herraa. Näin Raamatussa.
On siis yhteinen usko, siis ne jotka uskovat, ja sitten on subjektiivinen usko, (henkilökohtianen ) ja nämä eivät sulje toisiaan pois ja evankeliumia on julistettava kaikille, koska se on kaikille tarkoitettu, siis koko maailmalle, Jeesus on koko maailman synnin sovittaja.
Se miten me käsitämme tämän ns, yleisen vanhurskauttamisen ja subjektiivisen vanhurskauttamisen, on asian ytimessä.
Siis minä uskon henkilökohtaisesti ja se saa aikaan parannuksen synneistä Kristuksen kautta. Kirkko on niiden yhteisö jotka uskovat yhteisen tunnustuksen mukaan ja ovat saneet saman ymmärryksen kaikki.
Ei siis ole olemassa mitään kirkosta erilleen ajautumista, vaan on juurikin niin, että Kristus omistaa sen kirkon, joka palvelee Jumalaa Hänen mielisuosionsa mukaan.
Seppo Heinola,
En aivan päässyt komppaamaan tuota ilmeistä oivallustasi:
”Kadotus merkitsee olemattomuuten häviämistä” (korjasin näppäilyvirheet).
Olen useinkin ihaillut ”kirkkaita” hetkiäsi, kun tavoittelet Jumalaa ilman sydämen uskoa.
Tämä ei ollut mikään tasoluokittelu, vaan yritys olla moittimatta sinun taivaallisia ilman uudestisyntymistä.
Uudestisyntymätön ei näe näkymättömiä, joka kuitenkin ainoa kohde, mihin meidän tulisi ”katseemme” kiinnittää. Tämä olematon on ikuista ja kaikki oleva, käsin kosketeltava tai tunteella kosketeltava on katoavaa, ei taivaaseen kelpaavaa.