Tätä loppuun kaluttua aihetta ei enää haluaisi jatkaa, mutta viimeaikaisten tapahtumien ja mielipiteiden valossa tulee tällainenkin ajatus mieleen. Kun 30-vuotiaat naiset vieroksuvat kirkkoa ja jättävät lapsensa kastamatta, viestii se vahvasti jostain asiasta, jota pitää selvittää.
Naisten tultua vihityiksi papeiksi saimme heidän toimestaan yhden hyvän uudistuksen, eli toisen viikoittaisen vapaapäivän, kun miehet olivat siihen saakka työskennelleet kuusi päivää viikossa. Kiitos siitä.
Meillä on nyt kaksi naista piispoina, ja molemmat rummuttavat julkisuudessa Kirkkolain ja Raamatun vastaisia ajatuksiaan aikaansaaden entistä enemmän epätietoisuutta ja ristiriitaisuutta. Edes Kirkolliskokouksen päätökset eivät heitä hetkauta. Pitääkö tosiaan joka asiasta hakea KHOn ennakkopäätös, ennen kuin piispat ja kirkkoherrat ja tuomiokapitulit asettuvat nykyisen Kirkkolain ja pappislupauksensa ja piispan lupauksensa taakse?
Monet naiskirkkoherrat kannattavat äänekkäästi myös Raamatun vastaista toimintaa, koska ”niillä saadaan ryhmät täyteen” ja toimintatilastot näyttävät silloin hyviltä. Tällaisia ovat esimerkiksi Raamatun vastaisella asenteella Pride tapahtumaan osallistuminen ja viimeisin villitys on hindulaiset meditatiiviset Hiljaisuuden Jooga ryhmät.
Kun ehdotetaan jäsenkatoon esimerkiksi maahanmuuttajille Alfa-ryhmiä, joissa ensin aterioidaan pienissä ryhmissä, sitten annetaan kristinuskon opetusta selkokielellä ja sitten keskustellaan ryhmissä, tai jos ehdotetaan armolahjojen opettamista seurakuntalaisille, jotta yhä useammat voisivat palvella Pyhän Hengen voimassa lähimmäisiään, tai ehdotetaan nuorille aikuisille ylistyslauluiltoja muistaen, että Vanhassa Testamentissa Jumala ilmestyi usein, kun oli alettu soittaa tai laulaa Hänelle, ei näiltä sinänsä hartailta naiskollegoilta saa minkäänlaista kannatusta. Mutta auta armias kun aletaan puhua lihattomasta lokakuusta tai maapallon pelastamisesta sammuttamalla valot tunniksi kerran vuodessa!
Kaikella kunnioituksella jokaista pappisvihkimyksen saanutta kohtaan toivon, että tuomiokapitulitkin ottaisivat lakisääteisen paikkansa uskon ja kirkon ykseyden varjelemisessa, vaikka piispat tuomiokapitulien puheenjohtajina ovatkin entisiin tsaareihin verrattavassa asemassa ja alamaiset eli tuomiokapitulin jäsenet saattavat tuntea pelkoakin olla eri mieltä piispansa kanssa.
Naisia on pappeina maailman kristityistä kirkoista ja seurakunnista vain noin 2%:ssa, eli vahvana vähemmistönä, jota meidän tulee suojella. Älköön se kuitenkaan olko este Jumalan tahdon mukaiselle naisten toiminnalle pappeina, kirkkoherroina ja piispoina Suomen kirkossa Pyhän Hengen ohjauksessa.
Blogistia voisi muistuttaa, että Suomessa on vain yksi hiippakunta, jossa piispa on antanut papeille luvan vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja. Ja kyseessä on Helsingin hiippakunta. Piispan sukupuolen voi jokainen tarkistaa.
Arkkipiispa on todennut, että hänen mielestään kirkossa pitäisi saada vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja ilman pelkoa rangaistuksista. Samaa mieltä on Tampereen piispa. Heidänkin sukupuolen voi tarkistaa.
Mielestäni kannattaisi vähän pohtia ennen kuin lähtee kirjoittamaan tällaisia naisia demonisoivia viestejä. En haluaisi, että kukaan käyttäisi tätä kirjoitusta osoituksena meidän miesten harkintakyvystä, tai sen puutteesta.
Nieminen: ”Mielestäni kannattaisi vähän pohtia ennen kuin lähtee kirjoittamaan tällaisia naisia demonisoivia viestejä.”
Luulin, että sovinismi alkaa olla jo menneen talven lumia suomalaisessa yhteiskunnassa, mutta näyttääkin siltä, että kirkon piiristä pahimmat sovinistilinnakkeet yhä vielä löytyvät.
Auranen: ”Pitääkö tosiaan joka asiasta hakea KHOn ennakkopäätös, ennen kuin piispat ja kirkkoherrat ja tuomiokapitulit asettuvat nykyisen Kirkkolain ja pappislupauksensa ja piispan lupauksensa taakse?”
Kuvitteleeko herra Auranen ihan oikeasti ja tosissaan, että KHO:n kannanotoilla olisi jotain merkitystä jo kauan sitten käynnistyneen kirkon liberalisoitumisen estämisyrityksissä. Jos kuvittelee, niin turha on toivonsa. Se juna meni jo.
Eiköhän jokaisella ole mahdollisuus tarkistaa, millä tavoin todellakin kirkkoa on viime ajatkin demonisoitu. Jossain vaiheessa tuli todellakin virkakysymyksen muutos, valmistamaan tietä sukupuolen häivyttämisen kautta avioliiton murtamiseen.
Erkki O Auranen: ”Tätä loppuun kaluttua aihetta ei enää haluaisi jatkaa, mutta viimeaikaisten tapahtumien ja mielipiteiden valossa tulee tällainenkin ajatus mieleen.”
Tulee mieleen, että mikä tarve sinulla on tätä ”loppuunkaluttua” aihetta jatkaa? Kannattaako tänne kirjoittaa kaikkea mitä tulee mieleen. Tämä aihe on jo käsitelty ja päätökset siitä tehty. ”Joulu on jo ovella”, joten eiköhän käännetä mielet sen sanomaan, kukin uskonsa ja tapojensa mukaan.
Kiitos Erkki O. Auraselle. Ns. tunnustukselliselta taholta muistutettiin hyvin monta kertaa siitä, että kirkon viran muutoksen myötä tulee väistämättä muuttumaan myös moni muu oppi. Muistuttajat vaiennettiin. Olisko niin, että teologisella liberalismilla on monia erilaisia ilmiasuja?
Olen kuullut Ruotsin karismasttisen OAS-liikkeen aktiiveilta aivan samoja kokemuksia kuin Auranen kertoo naispappien suhtautumisesta karismaattiseen kristillisyyteen. Jopa vihamielisyyttä kuuluu esiintyvän, vaikka virkakysymyksellä ei elämöidä. Olisiko syynä osaltaan se, että karismaatikot ovat useimmiten konservatiivisen raamatuntulkinnan kannalla ja liikkeen piirissä pidetään yllä myös perinteistä käsitystä miehen ja naisen rooleista perheessä (mies perheen päänä)?
Virhepä hyvinkin, johan sen aikalaiset kertoivat. Kertoivatpa myös , että tätä siitä seuraa, mitä on seurannut.
Aurasen vuodatus ei ole vain ennakkoluuloinen ,vaan se kuvastaa myöskin sopimattoman väheksyvää asennetta sekä naisia että miehiä kohtaan. Jos haluaa keskustella naispappien oikeutuksesta niin sitä voi tehdä kunnioittavaan sävyyn.
Suomessa ja Ruotsissa, kummassakin papistosta on noin 50% naisia eikä 2 %.Naispappien mukaantulo on todellakin muuttanut kirkollista kulttuuria.
On hyvä muistaa se, että Kirkon arvovallan menetys väestön silmissä alkoi jo 1800-luvulla . Yksi pahimmista sen aiheuttajista oli arkkipiispa Johansson viime vuosisadan alkuvuosina.
Vaikka kirkosta eroaminen näin suuressa määrin on verraten tuore ilmiö, niin ajan merkkejä voi lukea jo hyvin kauas taaksepäin katsomalla kirkossakäyntitilastoja . Paljon kauemmaksi aikaan jolloin naispapeista ei vielä osattu edes haaveilla. Kyllä se on miespapit jotka kirkkolaivan ovat karille ajaneet.
Sitä paitsi, on epäoikeudenmukista yleistää ja olettaa että on vain yhden tyyppisiä naispappeja. Heitä on varmasti yhtä moneen lähtöön kun miespappeja. Tietyissä tasa-arvon ja ihmisoikeuksien puolustamisessa naiset ovat olleet rohkeampia ja avonaisimpia kun miehet, miehille häpeäksi. Siitä ei pidä vetää johtopäätöksiä ja kyseenalaistaa heidän aitoudestaan ja halustaan olla tosi kristittyjä kirkon palvelijoita.
En oikein ymmärrä sitä että Marko ei ole törmännyt karismaattisiin naispappeihin. OAS-liike on tapaus sinäänsä mutta kyllä naispappeja löytyy aivan kotitarpeiksi suomalaisista herätysliikkeistä.
Markku Hirn. Vastaus on yksinkertainen. Kaikki minun tuntemani karismaatikot ovat OAS-rörelsenin porukkaa.
Markku Hirn. Jatkan vielä. On todellakin tärkeää välttää väärän laisia yleistyksiä. Myönnän, että olen teologinen luukala (=elävä fossiili, jonka pitäisi olla jo sukupuuttoon kuollut monien mielestä). Voin myös olla väärässä. Mutta ajattelen niin, että hyvin monet aikamme ilmiöt, jotka ymmärrän Raamatun ja luterilaisen tunnustuksen vastaisiksi ja siksi kielteisiksi ilmiöiksi ovat saaneet alkunsa jo aikapäiviä sitten. Yritän tehdä eron persoonan ja hänen virkansa/toimintansa välillä. Ketään ihmistähän ei saa syrjiä tai halveksia. En kuitenkaan voi välttyä siltä käsitykseltä, että juuri virkakysymys on ollut monella tapaa tärkeä merkkipaalu kirkon liberalisoitumiskehityksessä. Käsittääkseni on myös tutkimusnäyttöä siitä, että naiset ovat edustaneet perinteisestä kristinuskosta poikkeavia käsityksiä useammin kuin miehet. Joku voi pitää tätä myönteisenä kehityksenä. Minä en. Ja vielä kerran: voin olla väärässä.
”Käsittääkseni on myös tutkimusnäyttöä siitä, että naiset ovat edustaneet perinteisestä kristinuskosta poikkeavia käsityksiä useammin kuin miehet.” Tämä on aivan loogista. Kun ’perinteinen’ kristinusko alistaa naisia, naiset toki edustavat poikkeavia käsityksiä vapautuakseen miesten ylivallasta. Tämä ristiriita on vanha; katson sen juurten olevan kertomuksessa Jeesuksesta ja syntisestä naisesta (Joh. 8:1-11).
Älä sano väärää todistusta (kristinuskosta.)
Pidän kristinuskoa ja sen ’perinteistä’ tai ’klassista’ versiota eri asioina. Edellistä kuvaa elävä henki ja jälkimmäistä kuollut kirjain.
Sjöblom: ”väärän laisia ”
”väärän laisia” = vääränlaisia
Virheistä voi oppia. Virheitä voi korjata. Virheistä voi tehdä parannusta.
Ruotsissa naispapit ovat hartauselämän suhteen jakaantuneet selvästi korkeakirkollisiin , perinteellisestä liturgiasta kiinnipitäviin ja liberaaleihin , sellaisiin jotka haluavat kokeilla liturgian erimuotoja.
Ruotsissa oli takavuosina käsikirjan uudistus ja sinne jäi oliko se seitsemän eri mahdollista liturgiaa. Samoin seurakuntalaiset jakaantuvat niihin jotka pitävät moderneja kokeiluja merkkinä kirkon maallistumisesta ja siksi hakeutuvat perinteellisiin jumalanpalveluksiin.
Tukholmassa on pari poikkeusta , sellaista jotka vetävät paljon yleisöä melkein vapaamuotoisin jumalanpalveluksin. Niitä on yritty kopioida mutta näyttää siltä että muoto ei aina ratkaise , ihmiset liikkuvat myöskin nimeltätunnettujen pappien , sekä mies – että naispappien perässä.
”Olisiko syynä osaltaan se, että karismaatikot ovat useimmiten konservatiivisen raamatuntulkinnan kannalla ja liikkeen piirissä pidetään yllä myös perinteistä käsitystä miehen ja naisen rooleista perheessä (mies perheen päänä)?”
Olisikohan syytä näiden menneen ajan dinosaurustenkin jo pikkuhiljaa alkaa tulla tälle vuosituhannelle.