Taas väsäävät lisävihkoa virsikirjaan. Tahtovatko lisää virsiä, joita kukaan ei kuitenkaan veisaa? Vai olisiko parempi ottaa varman päälle ja kelpuuttaa biisejä, joita kansa kuitenkin hoilaa?
”Aavan meren tuolla puolen jossakin on maa, missä onnen kaukorantaan laine liplattaa. Missä kukat kauneimmat luo aina loistettaan, siellä huolet huomisen voi jäädä unholaan. / Oi, jospa kerran sinne satumaahan käydä vois, niin sieltä koskaan lähtisi en linnun lailla pois, vaan siivetönnä en voi lentää, vanki olen maan. Vain aatoksin, mi kauas entää, sinne käydä saan”.
Jostakin kumman syystä suomalainen kristillisyys on onnistuttu naittamaan suomalaiskansallisen surumielisen kansanluonteemme kanssa. Kyseessä on ainoa avioliitto, jonka toivoisinn pikaisesti purkautuvan, päättyvän eroon. Evankeliumi on ilosanoma eikä suruviesti.
Kaikesta edellä sanomastani huolimatta en voi olla liittymättä niitten joukkoon, joiden mielestä Unto Monosen Satumaa-tangon pitäisi päästä virreksi seuraavaan virsikirjaan. Uusi molli-voittoinen osastokin voitaisiin tämänkaltaisille kaipauslauluille perustaa. Sen nimi voisi olla vaikkapa Itkuvirsiä ja kansallisia parahduksia kenkkumaisina aikoina.
Kaipauksen kaikkinielevää mahtia todistaa väkevästi se, että sama ihmisen ikävä soi niin tangoissa, virsissä kuin juomalauluissakin huolimatta siitä, tiedostaako ihminen itse kaipauksensa syytä vai ei.
* * * * * * * * *
Aloitin vuosia sitten blogistina Kotimaa24:ssä vaatimalla Finlandiaa virsikirjaan. Sanoituskin olisi jo valmiina (Be still my Soul). Ehdotukseni kuitenkin teilattiin sillä perusteella, että ihmiset mieltävät tämän Sibeliuksen hittibiisin isänmaalliseksi teokseksi eivätkä halua siitä hengellistä iskelmää, parodiaa.
No, entäs Maan korvessa kulkevi lapsosen tie? Tai Hectorin Lumi teki enkelin eteiseen? Juice Leskisen Syksyn sävel? Ymmärrän kyllä, että virsikirjakomita haluaisi vähän tarkistaa joitakin lyriikoita, mutta silti.
Toivoo Nimimerkki: Onnellinen vaeltaja (käyn maailmasta parempaan..)
Ja yhtä hyvin adventtivirsiin se sikalaulu ”joulun viettomme alkaa jo…”
Kuten parhaimmissa/pahimmissa avioliitoissa, suomalaisella kristillisyydellä ja suomalaisella melankolisella kansanluonteella on niin vahva symbioottinen suhde ettei ero ole mahdollinen. Hohtavahampaiset evankelistat tai tekoreippaat ratkaisukristityt murjotetaan maan rakoon, mikä on vähintään oikeus ja kohtuus.
Oma ehdotukseni virsikirjatoimikunnalle olisi Eppu Normaalin ”Murheellisten laulujen maa.”
Per-Olof: hanke on jo vireillä. Ensi syksynä Kirjavaja julkaisee Jarkko Heinäväen opuksen SEKULAARIN KIRKKOKANSAN RUPISIMMAT RIIMIT, jossa Juicen Sika kuuluu osastoon PikkuJouluLaulut sun muut KovaSikaJutut. :p
Kari-Matti: hyvä valinta. Eppu Normaalia ei voi mitenkään ohittaa suomalaisen sielunmaiseman tulkkina. Olen varma, että Heinäväki hyväksyy myös Eppujen biisin Pidetään ikävää…
Toi Onnellinen Vaeltaja pitäis ehdottomasti saada virsikirjaan!
http://www.youtube.com/watch?v=gIlbZAP8ASQ
Nuorten henksuistahan löytyisi vaikka mitä Dankesta alkaen…
http://www.youtube.com/watch?v=zyAOV_Qs6Mk
Entäs sponsoroidut virret sitten? Kotimaa-Yhtiöt olisivat varmaan kiinnostuneita näistä piilomainoksista:
– Oi, jospa kerran sinne Kotimaahan käydä vois…
– Tule Askel askeleelta minun kanssani kulkemaan…
Sen sijaan Jukka Kuoppamäen ”Sininen ja valkoinen” ei ehkä sopisi konsernin tunnusbiisiksi. Sehän alkaa sanoilla: ”Kotimaa kun taakse jäi…”
Kari-Matti: maksajaksi käy myös Finnair…