Osallistuin eilen mielenosoitukseen teemalla: Meillä on unelma kaikille avoimesta Suomesta. Suomesta, joka ei sulje ketään pois. Läksin paikalle juuri tuolla teemalla. Lähdin siis puolustamaan kaikkien jakamatonta ihmisarvoa ja osallisuutta suomalaisessa yhteiskunnassa. Minulle oli pettymys, ettei kaikki ehkä sittenkään olleet kanssani samaa mieltä. Toki minun tulee näitä toisin kokeviakin sietää. Ainakin siihen saakka kun omia oikeuksiani ei kavenneta ja oikeuksiini toki kuuluu kuunnella mitä muilla ihmisillä on sanottavanaan.
Ensinnäkin monikulttuurisuuden vastustaminen ja rasismi eivät ole sama asia. Henkilö ei välttämättä ole rasisti, vaikka olisi kanssani eri mieltä monikulttuurisuudesta rikkautena. Myös ihminen, joka kokee kansainvälistymisen uhkakuvana, on osa tätä yhteiskuntaa ja jos suljemme hänet pois, unelmamme Suomesta, joka ei sulje ketään pois on jo särkynyt.
Otsikon kysymys on retorinen, mutta olemmeko valmiit dialogiin jonka tavoitteena ei ole kaikkien ihmisten puristaminen samaan muottiin? Hyväksymmekö sen että lähimmäisemme vakauksensa mukaisesti kokee asioita eri tavalla kuin me itse?
Yhtenäiskulttuuri on Suomessa kupla, joka särkyy ja on jo särkynyt ilman ensimmäistäkään uutta maahanmuuttajaa. Maahanmuutto ei ole ainoa syy monikulttuurisuuteen, mutta yksi osa sitä. Minulle monikulttuurisuus on rikkaus, mutta joillekin se on uhkakuva. Tarvetta dialogiin siis on.
Useimmat tuntemani uussuomalaiset arvostavat ja kunnioittavat myös niitä asioita, jotka ovat meille suomalaisille omintakeisia. He eivät ehkä ajattele ja toimi samalla tavoin itse, mutta silti arvostavat meitä suomalaisia sellaisina kuin olemme. Mutta arvostammeko itse omaa suomalaisuuttamme, sitä kulttuuria, johon olemme syntyneet? Ellemme arvosta, siinä on suomalaisuuden todellinen uhka, ei maahanmuutossa.
Mielestäni vähemmistöjen ei tarvitse sulautua enemmistöön eikä elää kaikessa enemmistön ehdoin, mutta myöskään enemmistön et tarvitse kaikessa muuttaa elämäntyyliään vähemmistöille kotoisamman tuntuiseksi. Myös minulla, suomenkielisellä, keski-ikäisellä, valkoihoisella heteromiehellä on siis oikeus olla juuri sitä mitä olen, eikä velvollisuuteni ole elää omaa elämääni vain erilaisten vähemmistöjen kautta. Erilaisten vähemmistöjen keskuudessa sitä vastoin elän ihan vapaaehtoisesti sillä ihmiset ovat minulle samanarvoisia.
Keskustelu aiheesta jatkukoon.
Eikös täällä nyt ihan äskettäin ollut vaikka kuinka monta ”kristittyä kertomassa, että kaikki Herzogin hommat on Jumalasta? Mihin ne nyt yhtäkkiä hävisivät?
HERZOG JULISTI STADIONILLA TÄYSIN RAAMATUN JA EV LUT KIRKON KIRKKOLAIN MUKAISEN OPIN MUKAAN.
Näin on!
Saatanahan hyökkää juuri uskovien sisältä. Raamattu sanoo, että eksytys tulee kirkon sisältä. Se on jo täällä!
Missä on keskustelijoiden RAKKAUS ja halu pelastaa suomalaisia sieluja?
Menkää keskustelijat Helsingin kaduille katsomaan miten surkeasti kansamme voi.
Taitaa olla keskustelijoissa enemmän rahanahneita kateellisia, vaikka Raamattu sanoo, että evankelista on palkkansa ansainnut!
Poistivat näköjään aikaisemmat kommenttinsa.Heh heh.
Osmo, eihän täällä voi nykyään itse poistaa kommentejaan?
Kun kommenttiketjusta katoaa kommentteja, niin jäljelle jää torsoja, mitkä eivät liity mihinkään.
Esim. minun kommenttini ”Osmo, eihän täällä voi nykyään itse poistaa kommentejaan?” leijuu nyt ilmassa, kun se kommentti mihin se on vastaus, on poistettu. Kommenttini on vastaus siihen kun Osmo ihmetteli, että ovatko jotkut itse poistaneet kommenttejaan täältä. No, tämä ei ole mitenkään ”vakava” tapaus, mutta joissain toisissa ketjuissa on voinut syntyä merkillisiä mielleyhtymiä poistettujen kommenttien johdosta kun niihin vastatut kommentit ovat jääneet esille.
Onko meidän nyt pyydettävä Herzogilta anteeksi, jos emme usko ihan kaikkea?
Näitä helppoheikkejä on Amerikasta tänne laahattu vuosikymmenet. Hicksin muistan itse ensimmäisenä.
Jumalalle kiitos, että Herzog sanoi tuon.
Jorma Ojala sen kiteytti!
Entistä suurempi arvostus omalle kirkollemme ja ruisleipäopetukselle!
Pyydän anteeksi, Hicks-kommenttiani.
Minusta hänen kirjansa ”Jumalan sanan atomivoima” oli erikoinen, mutta kenties outous on kulttuurinen.
Olihan Hicksillä niitä hiukan vastenmielisiä käsityksiä, kuten että kaikki sairaus on saatanasta jne..
Kaukana luterilaisuudesta missään mielessä ainakin Hicksin kirjanen ”Jeesus-nimen atomivoima uskoville” oli, kuten ehkä jo sen nimestä voi päätellä:-)
Mutta Hicks aiheutti Helsingissä todellisen kansanliikeen, toisin kuin nämä muutama kymmen tai sata Herzogin kuulijaa.
Hicksistä vähän. Suomen Akatemia käynnisti 1955 keskustelun atomivoimasta ja silloin asetettiin valtion energiakomitea. Lehdissä keskusteltiin atomivoimasta ja kustannusliike Kuva ja Sana nappasikin sanan Hicksin kirjan nimeen.
Hicksin suosioon vaikutti hänen amerikkalaisuutensa ja se, ettei ulkomaisia saarnaajia ollut vielä paljon vieraillut Suomessa. Coca cola, Elvis ja monet muut amerikan ilmiöt kiinnostivat suomalaisia, koska haluttiin jäädä rautaesiripun paremmalle puolelle. Olympiakisojen jälkeen Suomessa pyrittiin rakentamaan siteitä länteen, kirkossa se oli alkanutr jo sodan loppuvaiheessa 1945.
Kannattaisi pyytää hänet tänne uudelleen! Stadionin vuokralla saataisiin imettyä Suomeen huijaamalla saatuja pääomia.
Vähän mietityttää, että luuleeko amerikan poika, että me ollaan jotain maaorjuudessa eläviä, ettei meillä ole hammashoitoakaan. Ja sitten kyseenalaistan ne hänen tai jonkun muun tykö menevät, odottaen ettei enää laihduttaakaan tarvitsisi. Eikä silmälaseja.
Tiedän ihmisen, joka oman kertomansa mukaan on käynyt liki 20 rukousjonossa odottamassa, että Jumala poistaisi hänen leikkauksessa saamansa hyvin toimivan varaosan. Josta leikkauksesta hän toipui yli odotusten. Eikö tämä muistuta Jumalan pilkkaa?!
Äskettäin Hannu Taanila arvosteli virsiä, joista Jumalan pyhyys on hävitetty ja uskonto muutettu pikkuporvarilliseksi sentimentalismiksi.
Tämä lausunto sopii erinomaisen hyvin myös Herzogin ja kumppaneiden julistukseen. Ilmoitellaan vain eri tauteja ja läskien häviämisiä ja samalla ohitetaan Raamatun ja Sanan julistus, mikä on aivan välttämätöntä, sillä usko tulee vain ja ainoastaan Kristuksen Sanan (rhema) kuulosta. Samalla itse ristin Herra on pantu sivuun ja julistetaan Hänen sijastaan omatekoista , ihmisen omaa, luotua ”kirkkautta”!
Taanilan kuvaus nykyajan hengellisestä musiikista sopii ja soveltuu myös kuvattuun menoon: ”Se on kapitalismia”. ”Se ei eroa millään tavalla paskamusiikista, mitä soitetaan muutenkin.”
Miksi kaikenlaiset hurmoksiin lavalla pyrkivät bändit ovat valloittaneet varsinaisten kokousvieraitten edustuksen ja oikeuden siinä, että nämä saisivat henkilökohtaisesti antaa syntisen kiitoksensa omin sanoin ja nuotein. Itku, tuo lapsen aito syntyneen uuden elämän ilmaisu, näyttää puuttuvan kokonaan näistä pippaloista!
Tähän omatekoinen hurmoksen tavoittelu ei poikkea millään tavoin muinaisesta Baalien palvontamenoista. Niissäkin hurmoksissa profetoitiin etupäässä oman sydämensä näkyjä. Ja kaikki arvostelu oli kielletty, muutoin tuomiot tulevat. Herätys ei tällä pelillä tule tähän maahan, mutta kenties pahanlainen tsunami saattaa hyvinkin yllättää! Herätys tulee, kun julistetaan häpeämättömästi puhdasta evankeliumia Jeesuksesta (Room 1:16-17).
Sen sijaan voi aivan vapaasti, ilman pelkoa, tällaista arvostella, sillä ”Kuin lentävä lintu, kuin liitävä pääsky on aiheeton kirous: se ei yllesi jää (Sananl. 26:2).
Pääasiallisesti uusi elämä ei synny ja varsinkaan ei pääse kasvamaan yksin hallelujatunnelmissa, vaan parkuen ja “itkun tyrskeessä”, kuten eräs sulkavalainen emäntä Aku Rädylle asiaa luonnehti:
– Mitä Aku ajattelee Hicksistä, kysyi sulkavalainen emäntä.
– En osaa sanoa mitään, koska en ole ollut kuulemassa, vastasi Aku.
– Minä olin Mikkelissä kuulemassa häntä.
– Tehän osaatte sitten kertoa minulle, mitä te ajattelette hänestä.
– Ei synny luonnollinen lapsi ilman tuskaa, ei ilman itkua. Äiti itkee, lapsi itkulla ilmaisee elämänsä, vaivassa elää ja vaivalla kerran kuolee. Ei synny hengellinen lapsi naurun tyrskeessä, riemun raikuessa. Pyhä Henki synnyttää uuden elämän tuskalla, vaivassa elää, itkien matkansa kulkee ja tuskassa kerran päättää tiensä, kuten hänen Lunastajansa, Kristus.
– Nyt pannaan suu kiinni, ettei mene panettelun tielle, sillä nyt on asia ytimessään, lopetti Aku keskustelun.
(Naulan kantaan, Aku Rädyn sattuvia sanoja)
Tämmöinen mieliala vastustajiksi koettuja kohtaan kertoo paljon…
Minusta kyse ei ole siitä, että koetaan vastustajaksi, vaan järjen ja omantunnon säilyttämisestä.
”Jos toimintamme on Jeesuksesta, pankaa merkille sanani, heille tapahtuu jotakin hyvin pahaa, Herzog sanoi.”
Pankaa merkille minunkin sanani: Ihan riippumatta siitä, mistä herra H:n toiminta on, jokseenkin kaikille ihmisille tapahtuu jotakin hyvin pahaa jossain vaiheessa elämäänsä. Uskallanpa luvata senkin, että melkein kaikille tapahtuu myös jotain hyvää.
Ei tuollaisiin ennutuksin mitään ylimaallista tarvita. Minäkin osun oikeaan, vaikka en usko jumaliin (eivätkä nekään luultavasti uskoisi minuun, jos olisivat olemassa 😉