Osallistuin eilen mielenosoitukseen teemalla: Meillä on unelma kaikille avoimesta Suomesta. Suomesta, joka ei sulje ketään pois. Läksin paikalle juuri tuolla teemalla. Lähdin siis puolustamaan kaikkien jakamatonta ihmisarvoa ja osallisuutta suomalaisessa yhteiskunnassa. Minulle oli pettymys, ettei kaikki ehkä sittenkään olleet kanssani samaa mieltä. Toki minun tulee näitä toisin kokeviakin sietää. Ainakin siihen saakka kun omia oikeuksiani ei kavenneta ja oikeuksiini toki kuuluu kuunnella mitä muilla ihmisillä on sanottavanaan.
Ensinnäkin monikulttuurisuuden vastustaminen ja rasismi eivät ole sama asia. Henkilö ei välttämättä ole rasisti, vaikka olisi kanssani eri mieltä monikulttuurisuudesta rikkautena. Myös ihminen, joka kokee kansainvälistymisen uhkakuvana, on osa tätä yhteiskuntaa ja jos suljemme hänet pois, unelmamme Suomesta, joka ei sulje ketään pois on jo särkynyt.
Otsikon kysymys on retorinen, mutta olemmeko valmiit dialogiin jonka tavoitteena ei ole kaikkien ihmisten puristaminen samaan muottiin? Hyväksymmekö sen että lähimmäisemme vakauksensa mukaisesti kokee asioita eri tavalla kuin me itse?
Yhtenäiskulttuuri on Suomessa kupla, joka särkyy ja on jo särkynyt ilman ensimmäistäkään uutta maahanmuuttajaa. Maahanmuutto ei ole ainoa syy monikulttuurisuuteen, mutta yksi osa sitä. Minulle monikulttuurisuus on rikkaus, mutta joillekin se on uhkakuva. Tarvetta dialogiin siis on.
Useimmat tuntemani uussuomalaiset arvostavat ja kunnioittavat myös niitä asioita, jotka ovat meille suomalaisille omintakeisia. He eivät ehkä ajattele ja toimi samalla tavoin itse, mutta silti arvostavat meitä suomalaisia sellaisina kuin olemme. Mutta arvostammeko itse omaa suomalaisuuttamme, sitä kulttuuria, johon olemme syntyneet? Ellemme arvosta, siinä on suomalaisuuden todellinen uhka, ei maahanmuutossa.
Mielestäni vähemmistöjen ei tarvitse sulautua enemmistöön eikä elää kaikessa enemmistön ehdoin, mutta myöskään enemmistön et tarvitse kaikessa muuttaa elämäntyyliään vähemmistöille kotoisamman tuntuiseksi. Myös minulla, suomenkielisellä, keski-ikäisellä, valkoihoisella heteromiehellä on siis oikeus olla juuri sitä mitä olen, eikä velvollisuuteni ole elää omaa elämääni vain erilaisten vähemmistöjen kautta. Erilaisten vähemmistöjen keskuudessa sitä vastoin elän ihan vapaaehtoisesti sillä ihmiset ovat minulle samanarvoisia.
Keskustelu aiheesta jatkukoon.
Kyllähän nämä tämän palstan kommentit suurimmaksi osaksi osoittavat aika alkeellista ja vanhingoniloista mielialaa.
Etukäteen on halveksittu ja naurettu Herzog henkihieveriin, sitten vielä lyödään jälkikäteen järjen, rakkauden ja omantunnon äänekkäällä kirveellä kuoliniskuja.
Joku raja pitäisi solvaamisellakin olla. Olipa kysymyksessä huijari, Jumalan lähettiläs tai jotain inhimillistä lihaa siltä väliltä.
> Kyllähän nämä tämän palstan kommentit suurimmaksi osaksi osoittavat aika alkeellista ja vanhingoniloista mielialaa. >
No sanopa ilman sarvia ja hampaita oma rehellinen mielipiteesi, millaista mielialaa nuo Herzogin uhkailut sinusta osoittavat.
Ei Jumalan lähettilään saarnaa kuunnellessa nokkaan leiju lihan haju….
Jorma Ojalalle:
”Ei Jumalan lähettilään saarnaa kuunnellessa nokkaan leiju lihan haju….”
Eikö? Missä sellaista julistusta on?
Aina kannattaa kavahtaa kun joku kieltää, että häntä ei saa edes arvostella.
Profeettoja on lupa arvostella. Jos sen takia alkaa tulla uhkailuja tai pelottelua, sanoma ei ole Jumalalta. Tämä on selvä kuin vesi. Jeesuksen Henki ei ole pelottelun uhkailun ja kauhujen manauksen henki, vaan voiman, rakkauden ja terveen harkinnan henki. Meillä ei ole lupa uskoa sokeasti ketään, vaan julistajat ja heidän sanomansa kuuluu arvioida. Voi sitä, joka sellaisen kieltää.
Toki profeettoja voi arvostella ja arvioida, mutta joskus se voi osua myös omaan nilkkaan, jos ei ole varovainen. Pitäisi varoa nimenomaan väärää arvostelua, josta Jumalan sydän tulee murheelliseksi.
Erkki O. Auranen on mielestäni oikeassa; Raamatussa on tosiaan monia varoittavia esimerkkejä siitä, kun Pyhän Hengen työtä arvosteltiin ja arvioitiin väärin.
Minusta David Herzog varoittaa ensisijaisesti Jumalan kirkkauden arvostelusta. Uskon että Herzogin varoitus on hyvinkin aiheellinen. Olen vakuuttunut siitä, että Jumala haluaa laskea kirkkautensa tänne maan päälle ja osoittaa valtavan rakkautensa ihmiskuntaa kohtaan, ennenkuin pahalle annetaan hetkeksi valta. (esim. Ilm. 3:10-11 ja 2. Kor. 3: 17-18)
Kun meillä on Jumalan sana, meillä on kaikki.
Sitä sanaa meille ei tarvitse tuoda Amerikasta.
Mitäs pahaa valtiotieteen mies näkee Amerikassa? Minusta Suomeen kohdistuu uhka ihan muusta suunnasta.
Jorma Ojala:
”Kun meillä on Jumalan sana, meillä on kaikki.”
Vaikka meillä on Jumalan sana, kaikki eivät ole evankeliumille kuuliaisia. Kun meillä on Jumalan Sana, Jeesus Kristus, elämämme Herrana, vasta silloin meillä on kaikki.
Herzog julisti lavalta, että tämä ja tuo vakava sairaus paranee siellä. Yhtään tällaista tapausta ei tullut esille. Ne jotka tulivat kertomaan parantuneensa, olivat kokeneet asian niin. Yhtään todella vakavaa sairautta ei edes väitetty parantuneen.
Mitä tekemistä Herzogin perättömien asioiden väittämisellä on Pyhän Hengen työn kanssa? Aina näköjään löytyy niitä, jotka tulevat varoittamaan että saattoihan sitä jotain tapahtuakin vaikka mitään ei tapahtunut.
Englanninkielinen wikipedia ei edes tunne kyseistä miestä. Sen sijaan sieltä löytyy v. 1946 syntynyt saman niminen Harvardin professori, joka on ollut anoreksia ja bulimian hoitojen edelläkävijä. Kyseessä tuskin on sama mies.
Verkosta löytyy myös messiaanisten juutalaisten varoitus Herzogista, jolla on kuulemma juutalaiselta kuulostava sukunimi, minkä varjolla hän on päässyt jakamaan mainoksiaan sinnekin.
http://roshpinaproject.com/2011/11/03/thanks-rabbit-kravitz-don’t-be-fooled-by-david-herzog/
Jenkkipuolelta löytyy muitakin varoituksia hänestä. Pitäisikö nekin muka ohittaa yhdentekevinä? Ovatko kaikki suomalaiset kriittisesti suhtautuvat olleet väärässä?
Linkin viestin perusteella kirkkaus viittaa Jumalan selvästi aistittavaan läsnäoloon.
http://www.tv7.fi/vod/player/?program=28893
Käsite saattaa olla Suomessa outo, mutta sunnuntain evankeliumiteksti viittaa johonkin sellaiseen. Kirkastusvuorella taidettiin keskustella mm. tulevista päivistä ja pääsiäisen kärsimyksestä.
Jos käsite ”Jumalan kirkkaus” on outo Suomessa, se vasta onkin outoa. Jumalan kirkkaus säteilee Kristuksen kasvoilta. ”Poika on Jumalan sädehtivä kirkkaus, hänen olemuksensa kuva, ja hän ylläpitää kaikkea olemassa olevaa sanansa voimalla.” [Hepr. 1:3]
Ville Riekkisen teksti kirkastussunnuntaihin liittyen kirkon nettisivuilta. Samaa asiaa.
http://evl.fi/EVLUutiset.nsf/Documents/01F46578B66AEB5CC2257D230043D633?OpenDocument&lang=FI
Yhdyn Erkki O Aurasen mielipiteisiin. Minulle on tullut mieleen Apostolien tekojen 5. luvun kertomus Ananiaasta ja Safirasta. En ole kenenkään kuullut kutsuvan Pietaria harhaoppiseksi, vaikka hänen puheensa tuossa on vielä hurjemmalla tavalla rankkaa kuin Herzogin sana. Miksi Pietarista ei valiteta? Siksi koska meillä ei ole elävää suhdetta Raamattuun. Ajattelemme vain että ”no joo, se oli silloin ja se oli vain kertomus”, vaikka kuinka hurskaasti sanoisimme, että ”Raamattu on Jumalan Pyhää Sanaa…”
Olin 5 päivää kuuntelemassa Herzogia ja luin hänen kirjansa Glory Invasion. Huomasin, että Herzogilla on elävä usko Raamatun ihmeisiin. Hän puhuu niistä ikään kuin niiden olisi tarkoitettu jatkuvan tässäkin ajassa. En muista kuulleeni julistajaa, joka vahvemmin olisi saarnannut Raamatun ihmeitä ja kertonut sitten itse vastaavia kokemuksia ja haastanut kuulijoita ja lukijoita mukaan. (Ihmeet eivät ole se koko juttu. Rakkaus on se koko juttu. Mutta ihmeilläkin on paikkansa.)
Minusta kaikki tämä on kiintoisaa. Muuta en osaa henkilökohtaisesti sanoa toistaiseksi. Mutta sitä en ainakaan usko, että taivaan ja maan Luoja olisi tylsä. Siihen ei uskoni riitä!
”En ole kenenkään kuullut kutsuvan Pietaria harhaoppiseksi, vaikka hänen puheensa tuossa on vielä hurjemmalla tavalla rankkaa kuin Herzogin sana. Miksi Pietarista ei valiteta?”
Siksi koska Pietarin tapaus kerrottiin Raamatussa ja Herzog kehitteli omia väitteitään. Kuka tahansa voi tulla lavalle huutelemaan ja väittää parantumisia tapahtuneen.
Kaikki ne todella vaikeista sairauksisa parantumiset ja vieläpä kuolleista heräämiset ovat aina tapahtuneet jossain muualla, ei koskaan Suomessa. Aina löytyy ihmisiä, jotka uskovat kun vain väitetään.