Osallistuin eilen mielenosoitukseen teemalla: Meillä on unelma kaikille avoimesta Suomesta. Suomesta, joka ei sulje ketään pois. Läksin paikalle juuri tuolla teemalla. Lähdin siis puolustamaan kaikkien jakamatonta ihmisarvoa ja osallisuutta suomalaisessa yhteiskunnassa. Minulle oli pettymys, ettei kaikki ehkä sittenkään olleet kanssani samaa mieltä. Toki minun tulee näitä toisin kokeviakin sietää. Ainakin siihen saakka kun omia oikeuksiani ei kavenneta ja oikeuksiini toki kuuluu kuunnella mitä muilla ihmisillä on sanottavanaan.
Ensinnäkin monikulttuurisuuden vastustaminen ja rasismi eivät ole sama asia. Henkilö ei välttämättä ole rasisti, vaikka olisi kanssani eri mieltä monikulttuurisuudesta rikkautena. Myös ihminen, joka kokee kansainvälistymisen uhkakuvana, on osa tätä yhteiskuntaa ja jos suljemme hänet pois, unelmamme Suomesta, joka ei sulje ketään pois on jo särkynyt.
Otsikon kysymys on retorinen, mutta olemmeko valmiit dialogiin jonka tavoitteena ei ole kaikkien ihmisten puristaminen samaan muottiin? Hyväksymmekö sen että lähimmäisemme vakauksensa mukaisesti kokee asioita eri tavalla kuin me itse?
Yhtenäiskulttuuri on Suomessa kupla, joka särkyy ja on jo särkynyt ilman ensimmäistäkään uutta maahanmuuttajaa. Maahanmuutto ei ole ainoa syy monikulttuurisuuteen, mutta yksi osa sitä. Minulle monikulttuurisuus on rikkaus, mutta joillekin se on uhkakuva. Tarvetta dialogiin siis on.
Useimmat tuntemani uussuomalaiset arvostavat ja kunnioittavat myös niitä asioita, jotka ovat meille suomalaisille omintakeisia. He eivät ehkä ajattele ja toimi samalla tavoin itse, mutta silti arvostavat meitä suomalaisia sellaisina kuin olemme. Mutta arvostammeko itse omaa suomalaisuuttamme, sitä kulttuuria, johon olemme syntyneet? Ellemme arvosta, siinä on suomalaisuuden todellinen uhka, ei maahanmuutossa.
Mielestäni vähemmistöjen ei tarvitse sulautua enemmistöön eikä elää kaikessa enemmistön ehdoin, mutta myöskään enemmistön et tarvitse kaikessa muuttaa elämäntyyliään vähemmistöille kotoisamman tuntuiseksi. Myös minulla, suomenkielisellä, keski-ikäisellä, valkoihoisella heteromiehellä on siis oikeus olla juuri sitä mitä olen, eikä velvollisuuteni ole elää omaa elämääni vain erilaisten vähemmistöjen kautta. Erilaisten vähemmistöjen keskuudessa sitä vastoin elän ihan vapaaehtoisesti sillä ihmiset ovat minulle samanarvoisia.
Keskustelu aiheesta jatkukoon.
Raamattu antaa meille ohjeet tutkia kaikkea Jumalan Sanalla.”Henkeä älkää sammuttako, profetoimista älkää halveksiko, mutta koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on” (1Tess.5:19-21).
Pyhä Henki johdattaa meidät kaikkeen totuuteen (Joh.16:13), Jumalan Sana on kokonaan totuus (Ps.119:160), Hän kirkastaa Kristuksen ja ottaa Hänen omastaan ja puhuu meille (Joh.16:14,15).
Johannes varoittaa meitä, ettemme kaikkia henkiä uskoisi, vaan koettelemme ne (1Joh.4:1).
Jeesus sanoi opetuslapsilleen, että he ovat Hänen todistajiaan (Apt.1: 7,8).
”Jeesuksen todistus on profetian henki” (Ilm.19:10).
Elävä usko ihmeisiin? Sellaista käsitettä en ole Raamatusta löytänyt. Meillä pitäisi olla elävä usko Jeesukseen eikä ihmeisiin. Uskon, että Kaikkivaltias Jumala voi tehdä ihmeitä ja sellaisia varmasti joskus tapahtuukin, mutta raitis usko ei sellaisia tarvitse eikä ainakaan niiden perässä juokse. ”Autuaita ne, jotka eivät näe, ja kuitenkin uskovat”.
Huuhaakekkuli yrittää vielä pelotellakin. Onpa kristillistä!
Muutama paikalla ollut on tullut julkisuuteen kokemuksineen. Eivät ne kommentit kovin mairittelevia ole.
”Ensinnäkin monikulttuurisuuden vastustaminen ja rasismi eivät ole sama asia.” blogisti
Kiinnitin huomiota siihen, että ko. mielenilmaisua markkinoitiin ensin ”monikulttuuriuuden puolesta” tapahtumana, mutta kohta se olikin ”rasismia vastaan” tapahtuma.
Keihin mahdettiin epäsuorasti viitata kun puhuttiin rasisteista? Perussuomalaisten puolueeseenko? Ymmärsin, että vaikka tilaisuuteen oli kutsuttu kaikkien puolueiden edustajat niin perussuomalaisten edustajalle buuattiin. Eikö kaikilla olekaan tasavertaista oikeutta lausua mielipiteitään?
Hyvä kommentti. Monesti suvaitsevaisina itseään pitävät ovat suvaitsevaisia ainoastaan niille, jotka ovat samaa mieltä heidän kanssa. Ihan oikeasti suvaitsevaisia ei taida montaa Suomessa olla.
Miksi Tino Singh kysyy Turkkilata ”Miksi sinä vihaat minua?” SE kuulostaa suoralta syytökseltä. Tunteeko Turkkila Singhin henkilökohtaisesti ja vihaako hän Singhiä? Singh olisi voinut kysyä ”Vihaatko sinä ulkomaalaisia?” ja näin hän olisi ehkä saanut käyntiin haluamansa keskustelun. Syyttämällä ja leimaamalla Turkkilan vihaajaksi Singh nostatti yleisössä vihaisen reaktion Turkkilaa kohtaan. Mitä tämä kertoo asenteista perussuomalaisia kohtaan?
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1438066858480.html
Maahanmuuttokriittisyys on käsite, jota käytetään usein ukomaalaisvastaisuuden ja rasisminkin kiertoilmaisuna. Siksi siihen on vaikea suhtautua asiallisesti silloinkaan, kun sanalla tarkoitetaan jotain asiallisempaa ja maltillisempaa arviointia. ’Miksi sinä vihaat minua?’ on toki lähellä kompakysymystä ’oletko jo lakannut pieksemästä vaimoasi?’. Siihen voi kuitenkin vastata jokseenkin helposti: ’enhän minä sinua vihaa.’ Joskus on hyvä kysyä asenteita käyttämällä yksikön toista ja ensimmäistä persoonaa. Silloin on vaikea piiloutua kiertoilmaisujen taakse.
Martti Pentti
Siksi olisikin viisasta käydä dialogiin ja keskustella käsitteet auki.
Emme hyväksy rasismia emmekä monokulttuurisuuteen pyrkivää totalismia.
Sitävastoin meidän tulee hyväksyä golbalisaatiokriittisyys paitsi taloudellisessa, myös sosialisessa viitekehyksessä, emmekä saa antaa globalisaatiokriittisyyden kääntyä rasismiksi.
Talouden globalisaatio onkin iso ongelma. Se ei saisi mielestäni jäädä kulttuurikritiikin varjoon, kuten nyt näyttää käyvän.
Miten on tulkittava esim. seuraavan uutisen tieto? Syyriasta paennut mies jakaa lehtiä ja on siis integroitunut yhteiskuntaan. Jugoslaviasta on tuotu käsikranaatteja (kenen toimesta?) ja niitä räjäytellään Malmössä. Monikultturisuuttako?
http://yle.fi/uutiset/lehdenjakajan_lahella_rajahtaa_malmon_iskussa__tuntui_kuin_olisin_ollut_takaisin_syyriassa/8182265?ref=leiki-uu
Mitenkö tulkittava? Ihan niin kuin tekstissä lukee. Malmössa asuva mies, sattumoisin syyrialaistaustainen, selvisi täpärästi kranaattin räjähdyksestä.
Kyseessä oli peräti neljäs käsikranaatti-isku Malmössa tällä viikolla ja poliisi luonnehtii iskuja kostoiksi.
Artikkeli ei kerro mitään monikulttuurisuudesta. Artikkeli ei kerro myöskään mitään huumekaupasta, rahanpesusta tai esimerkiksi moottoripyöräilystä.
Niin, onko kuitenkin jossain olemassa kulttuuri, joka sallii kostaa käsikranaattien heitoilla? Vai onko kyseessä ruotsalainen maantapa?
Suomalaiseen yhteiskuntaan on viime vuosina hiipinyt vihan ilmapiiri. Jokainen, joka on eri mieltä kuin ”me” halutaan vaientaa ja sulkea yhteisen ihmisyyden ulkopuolelle. Todellista suvaitsevuutta ei juurikaan tunnu löytyvän, ei varsinkaan siellä, missä ylpeillään omalla suvaitsevuudella. Vihan hedelmät ovat katkeria, mutta vuodesta 1918 lienee jo kulunut niin paljon aikaa, että kansakunnalta on päässyt unohtumaan, miten katkeria ne voivat todella olla.
Valitettavasti osut Yrjö Sahama tälläkerralla varsin oikeaan. Suomen kansa kykeni vuonna 1918 tappamaan toinen toisiaan. Moniko vuonna 1915 osasi odottaa sitä?
Nationalistien ja globalisaatorien välinen vastakkainasettelu ei saa johtaa väkivaltaan. Vuoropuhelun aika on nyt!
Vuoropuhelun aika on nyt! Olen samaa mieltä. Vuoropuhelua ei kuitenkaan pidä aloittaa syytöksellä ”Miksi sinä vihaat minua?”. Hyvä aloitus olisi esim. ”MItä mieltä olet maahanmuutosta?”
Vapaussodassa Suomi vapautettiin venäläisistä sotilaista. Jos sodassa olisi käynyt toisin, olisimme olleet joko ”itsenäinen kommunistinen valtio” tai kuuluneet Neuvostoliittoon. Minusta viimeaikaisten vaalitulosten perusteella ei voi ajatella, että vasemmisto pääsisi valtaan ei demokraattisesti eikä väkivaltaa käyttäen. Toki tällaiset mielenosoitukset ruokkivat väkivaltaisia ihmisiä.
Juha Heinilä
viitaamasi rintamalinja olivat silloisen talven lumia. Nyt on kyse ”nationalistien” ja ”globalisaattorien” välisestä vastakkainasettelusta.
”Vapaussodassa Suomi vapautettiin venäläisistä sotilaista.” Olitko hereillä, kun koulun historiantunnilla käsiteltiin itsenäisyytemme alkuvuosia?
.
Täsmätietoa vapaussodasta
.
”Täsmätieto” näkyy olevan historian tulkintaa eikä tutkimusta.
Tosiasiat kannattaisi tunnustaa, vaikka ne olisivat kiusallista. Historia on sellainen kuin se on ollut. Sosialistista Suomea ei tullut; hyvä niin.
Sodan uhrit
Tässä tosiasioita:
Kuolintapa Punaiset Valkoiset Muut Yhteensä
Kaatunut 5 199 3 414 790 9 403
Teloitettu, ammuttu, murhattu 7 370 1 424 926 9 720
Kuollut vankileireillä 11 652 4 1 790 13 446
Kuollut vankileireiltä vapauduttuaan 607 – 6 613
Kadonnut 1 767 46 380 2 193
Muut kuolintavat 443 291 531a 1 265
Kaikki yhteensä 27 038 5 179 4 423 36 640
Lähde: Kansallisarkisto – Sotasurmat
Sodan uhrit
Tulipa siitä sekava. Yritän vähän jäsentää: Kuolintapa 1) Punaiset 2) Valkoiset 3) Muut 4) Yhteensä
Kaatunut 1) 5 199 2) 3 414 3) 790 4) 9 403
Teloitettu, ammuttu, murhattu 1) 7 370 2) 1 424 3) 926 4) 9 720
Kuollut vankileireillä 1) 11 652 2) 4 3) 1 790 4)13 446
Kuollut vankileireiltä vapauduttuaan 1) 607 2) – 3) 6 4) 613
Kadonnut 1) 1 767 2) 46 3) 380 4) 2 193
Muut kuolintavat 1) 443 2) 291 3) 531a 4) 1 265
Kaikki yhteensä 1) 27 038 2) 5 179 3) 4 423 4) 36 640
Lähde: Kansallisarkisto – Sotasurmat
Se oli sisällissota, jossa suomalaiset taistelivat toisiaan vastaan. Et sitten tiennyt että Suomi oli jo silloin itsenäinen?
Alempana linkkaamassas sivusto ei ole historiatutkimusta. Tiesitkö, että sisällissodan jälkeen säädettiin armahduslaki, joka esti sen aikana tehtyjen rikosten tutkimisen. Jokainen teloituskomennuskuntaan kuulunut olisi muuten saanut syytteen murhasta tai taposta. Nämä murhaajat muuten elivät kunnoitettuina kansalaisina murhiensa jälkeen kuin ei mitään.
Kuitenkin juuri haukkumasi vasemmisto (keskustan tuella) on työllään luonut nykyisen hyvinvointivaltion. Oikeisto on vastustanut kaikkea aina kaikille tarkoitetusta kansakoulusta lähtien.
Et näköjään kykene erottamaan demokraattista työväenliikettä kommunisteista. Suomessa Väinö Tannerin johtama SDP esti kommunistien vallankaappauksen ja he lopulta integroituivat yhteiskuntaan.
Tuo kuollut vankileiriltä vapauduttua määrä on liian pieni. Jokainen vakileirillä ollut on jo kuollut. Kuolleiden määrä on iso. Voisi verrata siihen, että tänäpänä meillä surmataan noin 10 000 lasta vuodessa. 40 vuodessa on surmattu yli ½ miljoonaa viatonta lasta.
Martti Pentti,
Tässä lisätietoa v. 1918 tapahtumista, jotka eivät mielestäni millään tavalla oikeuta ylläpitämään koko sodan jälkeisen ajan nähtyä ”porvarivihaa”:
Väinö Tannerin mukaan Mannerheim oli halunnut, että suurin osa vangeista vapautetaan ja vain johtajat ja siviilirikoksiin syyllistyneet pidätetään ja tuomitaan tuomioistuimissa. Asiaa vastusti oikeusministeri Talas, jonka mielestä kaikkien vangittujen asia tuli jättää tuomioistuinten harkittavaksi. Senaatissa hän sai enemmistön edustajista puolelleen, jolloin senaatti asetti valtiorikosoikeudet. Kun vankeja oli paljon, asia vei ”tuhottomasti aikaa”, jolloin oikeusjuttuja riitti myöhäiseen syksyyn saakka.
Tannerin mukaan oikeusministeri Talaan vastuulle jäi valtiorikosoikeuksien asettaminen, vankien suuri lukumäärä ja heidän pitkäaikainen vankeudessaolonsa. Vankileirien hoito ja niissä vallinnut kurjuus jäi puolustusministeri Thesleffin vastuulle.
Tannerin hallussa olleen puutteellisen tilaston mukaan ilman tuomiota murhattuja oli 6 201. Näistä 298 oli sattunut kansalaissodan aikana ja 5 903 sen jälkeen. Vankiloissa kuoli 8 370 vankia, vankiloista päästyään 705 ja tuomioiden nojalla teloitettiin 109 henkeä. Kaikkiaan menehtyneitä oli 18 965 henkeä, joista taisteluissa vain 3 580. Kadonneita oli 1 824 henkeä. Myöhemmin oli arvioitu, että yksin vankileireillä kuolleiden lukumäärä nousi 14 000 – 15 000 vaiheille.
Oman isoäitini isä oli noiden 705 joukossa. Hän menehtyi pian vapauttamisensa jälkeen Suomenlinnan vankileirin aiheuttamaan ”nälkänäivetykseen.”
Juhani Aho kertoo ”hajamietteissään”, että vallankumoushallitus sääti siviileille muonitus- ja työvelvollisuuden. Mikko W. Erich kertoo 1928 Työväen kalenterissa ilmestyneessä artikkelissaan Kymmenvuotisten muistojen johdosta, että valtiorikosoikeuksien langettamat tuomiot olivat olleet ”hirvittävän ankaroita aivan mitättömissäkin tapauksissa” ja että ”häikäilemättömän vainon alaisiksi” olivat muiden muassa joutuneet monet tuhannet posti-, tulli-, rautatie- ym. virkailijat, ”jotka eivät sormellaankaan kajonneet itse kansalaissotaan, vaan ainoastaan jäivät virantoimitukseen, siten estäen tärkeitä valtionlaitoksia joutumasta täydelleen tuuliajolle.”
Noiden tietojen valossa vaikuttaa siltä, kysymyksessä oli todella valtiorikosoikeuksien välityksellä tapahtunut ”poliittinen massamurha”, jonka kohteeksi joutuivat myös punaisten valtaamilla alueilla aseettomina punaisten säätämää työvelvollisuutta noudattaneet siviilit. Ehkä kysymyksessä oli myös ”kosto” muonitusvelvollisuuden noudattamisesta, sillä ainakin itselleni on kerrottu, että vanginvartijoina toimineet saksalaiset olivat estäneet toimittamasta ruokaa Suomenlinnan vankileirin vangeille.
Luku vankileiriltä vapauduttuaan kuolleista tarkoittaa toki heitä, joiden kuolema johtuu sodasta ja sen jälkiselvittelyistä. Useat kuolivat tietääkseni, kun soivät aliravittuun vatsaansa kerralla aivan liikaa.
Martti Pentti :”Useat kuolivat tietääkseni, kun soivät aliravittuun vatsaansa kerralla aivan liikaa.”
Mistäpä sen tietää. Punakaartiin kuuluneen ortodoksi-isän virallisista papereista löytyy merkintä, että valtiorikosoikeus tuomitsi hänet rikoksestaan, mutta kuulustelupöytäkirjoja ei löydy. Arkistonhoitajan mukaan ase kädessä pidätetyille langetettiin kuolemantuomio, mutta ilmeisesti hän oli nälkiintymisen vuoksi VRO:n oikeudenkäynnin aikana jo niin heikossa kunnossa, että kuulustelua ei voitu pitää ja hänet vapautettiin kuolemaan ”siviilissä”.
Jukka Kivimäki: Juha Heinilä viitaamasi rintamalinja olivat silloisen talven lumia. Nyt on kyse “nationalistien” ja “globalisaattorien” välisestä vastakkainasettelusta.
Taidatkos tuon paremmin sanoa. Aika usea täällä viisauksiaan jakava ei vain tahdo ymmärtää aikaa, paikka eikä asiaa. Yksi paasaa jostain vapaussodasta (USA:n vapaussotaako tarkoittanee?), toinen on huolissaan lähes joka blogin alla siitä, että sorretaankin persuja rauhanasian varjolla…
Jos ja kun hieno mielenosoitus ilmensi jotain persuvastaista mielipiteenilmaisua, on se vain osoitus siitä toivosta, joka vielä on poliittisessa kentässämme jäljellä. Paljolti meitä sivistyneemmässä Ruotsissa vakavasti otettavat poliittiset puolueet ovat kieltäytyneet kaikesta yhteistyöstä Ruotsidemokraattien kanssa. Sveriges sak är vår sak: Opettakaamme lapsemme edelleenkin puhumaan ruotsinkieltä ja opiskelemaan vanhan du-gammlan kulttuuria ja historiaa, ihan vain opiksemme ja ojennukseksemme. Sivistyneessä yhteisössä kansa ja sen syvät rivit osaavat tehdä eron kansallisuustietoisuuden ja äärinationalismin välillä, sanoa rasistia rasistiksi ja natsia natsiksi.
Nykyisillä puheillaan, teoillaan ja tavoitteillaan persujen ideologia perustuu muukaslaisvihaan, yllyttää monikulttuurisuutta vastaan taistelemaan, militarisoi Ahvenanmaata, lähettää neekerit Ålandiin, kohottavat kätensä natsitervehdykseen ja juovat räkäkännissä viinaa pullonsuusta vaali-illan suorassa TV-lähetyksessä… Eikö ole luonnollista ja tervettä, että tällaista joukkoa vastaan osoitetaan mieltä? Olisi huolestuttavaa, jos ei osoitettaisi.
Vapaussodassa Suomi vapautettiin venäläisistä sotilaista.
Kilpeläinen, USA ei ollut osallinen tässä sodassa. Porvarit ajoivat venäläiset pois Suomesta johtajanaan Suomen Marsalkka Mannerheimin.
On taitolaji käydä dialogia globalisaation eduista ja haitoista, mahdollisuuksista ja uhkakuvista ilman, että sorrutaan rasismiin tai ”rasismikortin heilutteluun”.
Terveen kansallistunnon ja epäterveen nationalismin ero näkyy hedelmistään. Terve kansallistunto ei aja ihmisiä kulttuurikupliin.
”Porvarit ajoivat venäläiset pois Suomesta johtajanaan Suomen Marsalkka Mannerheim.” Sotaa käytiin pääasiassa valkoisten ja punaisten suomalaisten välillä. Keisarillisen Sakasan joukkoja oli valkoisten puolella, mutta venäläisiä varsin vähän tukemassa punaisia. Mannerheim oli tuolloin kenraali.
Jukka Kivimäki :”Terve kansallistunto ei aja ihmisiä kulttuurikupliin.”
13.4.1918 Töölön sokeritehtaan pihalta ase kädessä pidätetyn ja Suomenlinnan vankileirin seurauksena nälkään kuolleen punakaartiin kuuluneen ortodoksi-isän jälkeläisenä suoraan alenevassa polvessa olen sitä mieltä, että samalla tavalla kuin ”historiallisena” on haluttu säilyttää Lenin-museo ja Lenin-patsaat, pitäisi historiassa nostaa esiin myös Tarton rauhansopimus ja erityisesti sen vuoden 1918 tapahtumia koskeva 35. artikla
Tarton rauhansopimus, 35.artikla 4. pykälä:
”Suomen tai Venäjän kansalainen, joka on tuomittu rangaistukseen ennen tämän rauhansopimuksen allekirjoittamista toisen sopimusvaltion eduksi tekemästään valtiollisesta rikoksesta tai siitä, että hän on ollut yhteydessä toisen sopimusvaltion sotajoukkojen tai hallituselinten kanssa tai siitä, että hän on tehnyt rangaistuksenalaisen teon tarkoituksessa toteuttaa kansallisen itsemääräämisoikeuden, vapautetaan enempää rangaistusta kärsimästä ja lasketaan heti vapaaksi.
Jos hän on sellaisesta rikoksesta syytteessä tai vangittuna, mutta ei vielä tuomittu tai jos syytettä häntä vastaan ei ole vielä nostettu, raukeaa syytösoikeus, olkoonpa hän maan rajojen sisä- tai ulkopuolella, eikä sellaista syytettä enää saa panna vireille.
Jos hän joko samalla tai yksistään on tehnyt itsensä syypääksi muunlaiseen rikokseen maansa voimassaolevaa valtiollista tai yhteiskunnallista järjestystä vastaan, ja sen jälkeen paennut toisen sopimusvaltion alueelle, nauttikoon sellaisesta rikoksesta kotimaassaan annettua armahdusta samalla tavalla kuin kotimaahan jääneet syytetyt tai tuomitut sitä nauttivat.”
Hallituksen pitäisi myös kumota Pariisin rauhansopimukseen jätetyt perusteettomat sotasyyllisyysartiklat. Jo riittää ”marxisti-senilistien” jatkuva poliittinen paapominen.
Lisäys ed. viestiin:
Meidät demareiden mielestä ”yhteiskuntavastuuta kantamattomat” yrittäjät on ympäröity puoluepoliittisella ”oikeaoppisuudella”, joka tuli tänä aamuna näkyviin myös verovaroilla ylläpidetyn Ylen aamu-tv:n lähetyksessä, jota ”sattuneista syistä” en normaalisti katso. Eduskunnassa istuva Keskustan kansanedustaja halusi ”lisäselvityksiä” USAn Venäjälle asettamista lisäpakotteista, kun vain hetkeä aiemmin tutkija oli selvittänyt, että syy on se, että Venäjä ei noudata solmimaansa Minskin sopimusta – kuten se ei noudattanut esim. Brest-Litovskin rauhansopimuksen ehtojakaan.
Tilanne on sama kuin maaliskuussa 1922, jolloin Suomen pääministeri Vennola ehdotti Neuvosto-Venäjän edustuston päällikkö Tšernyhille Itä-Karjala- kysymyksen alistamista puolueettoman kansainvälisen komission tutkittavaksi ja ratkaistavaksi. Tšernyh kieltäytyi ehdotuksesta, koska ”neuvostohallitus ei tulisi hyväksymään mitään puolueetonta komissiota, koska Neuvosto-Venäjään nähden ei ole olemassa mitään puolueetonta kansainvälistä orgaania, sellainen ei ole edes Haagin tuomioistuin”.
Tuula Hölttä
Lenin -patsaat tai edelleen voimassa olevat historialliset päätökset eivät edusta kulttuurikuplia. Ne ovat historian jäänteitä. Leninin tai vaikkapa Mannerheimin henkilöpalvonta edustavat kulttuurikuplia. Samoin esim. maa -planeetan pitäminen alle 6000 vuotta vanhana taikka absoluuttinen naturalismi ovat kulttuurikuplia.
Jukka Kivimäki :”Lenin -patsaat tai edelleen voimassa olevat historialliset päätökset eivät edusta kulttuurikuplia. Ne ovat historian jäänteitä.”
Kyllä – ja ”sattuneista syistä” vain jotkut noista ”jäänteistä” on poliittisista syistä katsottu ”ylläpitämisen” arvoisiksi.
Nykyinen Venäjän ja ns. länsiblogin välinen vastakkaisasettelu saattaa Venäjän näkökulmasta osittain liittyä myös globaali – antiglopaali asetelmaan, mutta meidän näkökulmastamme, siis Suomen kannalta, ongelmat ovat toisistaan riippumattomia. Globalisaatio on muista yhteiskunnallispoliittisista kysymyksistä erillinen, vaikkakin niihin limittyvä dimensio.
Lenin on ollut olemassa riippumatta siitä, säilytetäänkö patsaita tai ei.
Vastaava seikka pätee vaikkapa Aleksanterin patsaaseen senaatintorilla.
Jukka Kivimäki :”Lenin on ollut olemassa riippumatta siitä, säilytetäänkö patsaita tai ei.”
Niin ovat olleet myös jääkäreinä toimineet johtavien sosialistien jälkeläiset tai Tarton rauhansopimus neuvottelijoineen, mutta heidän näkökulmansa on peitetty punahistorian hämärään pois Leninin patsaiden ja muiden YYA-Suomelle tärkeämpien ”oikeaoppisuudesta” todistavien asioiden tieltä.
Suomessa osoitetaan mieltä myös presidentin linnassa vietettäviä itsenäisyysjuhlia vastaan varustatuneina kättä pitempään. Tuolloin on kerrottu vastustettavan ”ohranoita” tms. Eikös noissa mielenosoituksissa ole kyse luokkasodasta, siis sodasta eri yhteiskuntaluokkien välillä? Ketkä näitä mielenosoituksia ovat masisoineet?