Nyt olisi ihan viimeiset hetket päivittää taivasta ja iankaikkista elämää kuvaava symboliikka vastaamaan tämän ajan ihanteita paratiisista. Nykyajan ihmiselle tuntuu vastenmieliseltä kuvaukset kultakaupungeista ja kristallivirroista. Saati verellä valkaistuissa valkoisissa kaavuissa virsiä huutavista ihmislaumoista pasuunoiden soidessa.
Raamatun ja uskovaisten symboliset kuvaukset taivaasta ovat ihmismielen keksintöä. Niiden pitää ajatella kuvaavan kunkin ajan ihmisten haaveita ja unelmia siitä, mikä on täydellisesti hyvää. Se mikä oli hyvää 2 000 vuotta sitten tai vaikkapa 1 900-luvun alkuvuosina, ei ole hyvää enää tänään.
Nykyajan ihminen unelmoi velattomuudesta, rauhasta, tasa-arvosta, heikommassa asemassa olevien samanarvoisesta asemasta, hiljaisuudesta, ystävällisyydestä, rehellisyydestä, välittämisestä, empatiasta, käskyttömyydestä, työstressin hellittämisestä ja siitä, ettei elämä olisi aina vain selviytymistä. Minun taivastani kuvaa Inarin erämaa paljon paremmin, kuin ihmisiä vilisevä, rauhaton kultakaupunki.
Islamilaisilla on aivan sama ongelma. Nykyisessä seksin kyllästämässä maailmassa haaveet neitsyistä ovat aikansa eläneitä. Myös islaminuskoisilla on nähtävissä sekularisoitumista ja luopumista uskonnon päämäärän tavoittamisesta. Olisiko kyse samasta ongelmasta, kuin meillä kristityillä?
Taivaan olemusta päivittäminen ei muuttaisi millään tavalla. Taivaassahan on pohjimmiltaan kyse siitä, että ihminen saa elää Kristuksen sovitustyön vuoksi Jumalan yhteydessä ja rakkauden varjon alla. Kanssaihmistensä kanssa ilman vaatimuksia ja pettymyksiä tai valtapyrkimyksiä. Rakkaudessa, joka on täydellistä.
– Harri Mölsä –
Kristallivirta oli liian kirkas minulle.
Pitikö ihmisten heittää
krääsänsä siihen
puhtaaseen, lempeään jokeen.
Nyt ne muovihimmelit siellä
sokaisee silmäni.
Ja kultakaupunki.
Yök.
Minä kun satun tykkäämään
suomalaisesta kelohirrestä.
Taivas on liian
amerikkalainen unelma minulle.
Käännyin pois,
ja kuljin kohti Inarin erämaita.
– Harri Mölsä –
Kaavut ja muut uskonnon harjoittamisen tavat vain hämäävät. Maallistunut kristillisyys ja Islam ovat hämmästyttävän lähellä toisiaan. Joten tietysti ongelmatkin ovat samankaltaisia. Vetovoima puuttuu, koska uskottavuus puuttuu. Kirjoittajakin tahtoo tarjota meille oman mielikuvituksensa luomia kuvia taivaasta. Aivan niin kuin taivas , tai paratiisi olisivat ainoita syitä uskoa. Todellinen elämä alkaisi vasta kuoleman jälkeen.
Onhan sellainen opetus aika kätevä tapa nyhtää ihmisitä rahat. Uskon on tarjottava todellinen elämä nyt. Muuten se on pelkkää ihmisten petkuttamista.
Pekka: ”Todellinen elämä alkaisi vasta kuoleman jälkeen.”
Taitaa kuitenkin olla niin päin, että todellinen kuolema alkaa elämän jälkeen.
Hmm. Eivät kuvat ole ihmisen petkuttamista. Ne ovat kuvia (kristallivirta, virsien pauhina jne.) jostain, josta meillä ei ole kuin kuvia/kuvitelmia. Kuvissa ei ole mitään väärää, jos ne tunnistaa ja tunnustaa kuviksi. Siksi kuvien päivittäminenkin on Harrin kuvaamalla tavalla tärkeää. Minäkin olisin mieluummin Inarin erämaissa tulilla erämaajärven rannalla kuin kultaisessa kaupungissa opettelemassa harpusta cis.dim – sointua…
Minä letkautin joskus, että suostun tarttumaan harppuun vain, jos saan opettajakseni Harpo Marxin. Taivaan ymmärtäminen kodiksi on minulle rakkain ja puhuttelevin kielikuva.
Lapsi nukahtaa leikkipaikalle ja Isä vie kotiin…
Raamatun kuvat ovat ne jotka ovat, ei niitä voi eikä saa muuttaa. Ne ovat todellista Jumalan ilmoitusta. Mutta olennaista on tiedostaa, että ne ovat todellakin vain kuvia, ei kuvauksia siitä, mitä ei laisinkaan voi kuvata. Me odotamme tulevan maailman elämää, joka on kokonaan toisenlaista kuin mikään, mitä ihmissanoin voidaan ilmaista.
Kristinusko on kuin enstisajan rakkausromaanit, jotka päätyvät häihin, mutta eivät kerro ja tiedä itse liitosta mitään.
Ostetaan ’sika säkissä’ ja pahimmassa tapauksessa ei saada edes säkkiä saati potsia.
Kristinuskon existenssiteologinen toimivuus yksilön kohdalla ei olekaan kiinni tuosta vaan elämän ahdistuksen helpottumisesta tässä ja nyt -siis milloin ihminen on aidosti ahdistunut. Porkanaakin tarvitaan vaikka se onkin niin pitkän kepin päässä ettei enää porkkanaksi horisontissa erotu.
Ilmestyskirjan kielikuvilla ei ole tavoiteltu itse kunkin onnen maata, vaan näkijä Johannes ja ihminen yleensäkin on siinä sivuosassa.
Nykyisessä suomennoksessa mainitaan harppu yhden kerran, eikä sitä silloin soita taivaaseen päässeet uskovat, vaan 24 taivaallista vanhinta. Alkukieli käyttää soittimesta nimitystä kithara, josta voi tulla muutakin mieleen kuin nykyinen harppu tai edellisen kirkkoraamatun kantele. Ajatuksena kuvauksessa lienee se, että kithara oli laulun säestyssoitin. Kun vanhimmilla oli sen lisäksi kädessään suitsutusastia, joka taas oli rukousten siivittäjä, voidaan tulkita Ilmestyskirjan tässä (5:8) tarkoittavan lauluja ja rukouksia eli jumalanpalvelusta.
Inarin erämaa voi toki suomalaiselle olla paratiisi, mutta apokalyptisessä näyssä taivaasta sillä ei taida olla paljon annettavaa. Taivaskuvauksilla ei Raamatun ja kristikunnan historiassa ole tavoiteltu yksityisen ihmisen onnen maksimointia, vaan taivaalla on itsellään arvoa. Jos sinne joku ihminenkin eksyy, hän ei ole mitenkään pääosassa.
Onko kellään ollut sellaista hetkeä, jolloin synti ja vääryys on kaikonnut unohduksiin? Olenko ymmärtänyt väärin, kun odotan puhdasta ja synnistä vapaata elämää? Ajatelkaa sitä, kun vääryys ei enää hallitse, kuolemaa ei enää ole, kuten nyt tässä ajassa ja maailmassa on vallalla.
Kukaan meistä ei voi syntiä ja vääryyttä hävittää maailmasta, siksi Jumalan on luotava kokonaan uusi maa ja uusi taivas. Tätä odotan ja tässä toivossa vaellan. En tiedä mitä tuleman pitää, mutta luotan Jumalaan, että tietää varmasti mitä tekee, sen verran olen vakuuttunut myös nykyisestä maailmasta, kun katson Hänen luomia töitään, kuinka ihmeellistä kaikki on. Uskon kautta kaikki on selvää ja ymmärrettävää.
Taivaan oloista ei Raamatussa paljon tietoa jaeta. Opetuslasten kerrotaan kuitenkin pohtineen erästä hypoteettista kysymystä: Israelissa oli tapana, että miehen kuoltua vaimo meni naimisiin hänen nuoremman veljensä kanssa.
Oletuksen mukaan perheessä on seitsemän poikaa, joista vanhin on naimisissa. Hänen kuoltuaan vaimo siirtyy seuraavaksi vanhimmalle veljelle. Kaikki veljet kuolevat vuorotellen ikäjärjestyksessä, jolloin nainen on lopulta ollut naimisissa kaikkien perheen poikien kanssa. Kenen vaimo hänestä tulee kuolemansa jälkeen taivaassa vai tuleeko hänestä veljesten yhteinen vaimo? Jeesuksen kerrotaan vastanneen kysymykseen, että taivaassa ei naida. Taivaassa ollaan kuin enkelit. Siellä ei nautiskella sukupuolielämän iloista. Mitähän kivaa siellä voi tehdä?
Niinpä, Kimmo taivaasta emme paljon tiedä, mutta lupauksensa on, että on valmistanut kaupungin, jossa vanhurskaat elävät.
”Uskossa nämä kaikki kuolivat eivätkä luvattua saavuttaneet, vaan kaukaa he olivat sen nähneet ja sitä tervehtineet ja tunnustaneet olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä.
Sillä jotka näin puhuvat, ilmaisevat etsivänsä isänmaata.
Ja jos he olisivat tarkoittaneet sitä maata, josta olivat lähteneet, niin olisihan heillä ollut tilaisuus palata takaisin; mutta nyt he pyrkivät parempaan, se on taivaalliseen. Sentähden Jumala ei heitä häpeä, vaan sallii kutsua itseään heidän Jumalaksensa; sillä hän on valmistanut heille kaupungin. Hebr.11:13-16