”Olla luterilainen on olla diakoninen” – luterilaiset koolla reformaation sydänmailla

Luterilainen maailmanliiton neuvosto kokoontuu vuosittain joko Geneven ekumeenisen keskuksen liepeillä tai sitten jossakin jäsenkirkossa. Tänä vuonna, kun reformaation 500-vuotismerkkivuosi lähestyy, kokoonnutaan 15.-22.6. Lutherin ja Melanchthonin kaupungissa Wittenbergissä. Ensi vuonna tullaan sitten yhteen Namibian Windhoekissa yleiskokouksessa teemalla ”Jumalan armon vapauttama”.

Neuvoston kokousta edelsi pyhiinvaellus yleiskokouksen ja reformaation merkkivuoden LML-alateemojen ”pelastus – ei myytävänä”, ”luomakunta – ei myytävänä” ja ”ihminen – ei myytävänä” ympärillä. Konkreettisesti taivallettiin Coswigin kirkosta n. 5 km:n matka Elben rantaa osana nk. Luther-tietä. Pysähdyttiin myös pohtimaan ko. teemoja elämyksellisesti. Mm. asetuttiin Etelä-Sudanista pakolaiseksi Ugandaan lähteneen perheen osaan roolien oton kautta sekä mitattiin eri näkökulmista ekologista jalanjälkeä ja pohdittiin menestyksen teologiaa (prosperity gospel). Kysyttiin amerikkalaisen menestysteologisen julistuksen pohdinnan ohella mm., onko Saksan evankelisen kirkon iskulause ”wachsen gegen des Trendes” eli ”kasvaa vastoin trendiä” sekin oire menestysteologiasta, jossa koetetaan pelastaa pikemmin kirkko kuin ihmiset, vaikka myös missionaarinen ajatus on mukana.

Oli kiintoisaa kuulla myös analyysia itäisen Saksan tilanteesta, kun kristittyjä on vain murto-osa väestöstä. He edustavat yleisesti ottaen 3. tai 4. polvea mihinkään uskontokuntaan kuulumattomia ihmisiä, jotka ovat varsin pitkälle etääntyneet kristillisestä perinteestä. Monet ovat uskonnollisesti välinpitämättömiä. Itä-Saksan tehokas uskonnonvastainen toiminta korvaavine rituaaleineen oli tehokasta, mutta jo menneiden vuosisatojen rationalismin ja subjektivismin perintö lienee ollut vaikuttamassa asiaintilaan. Lutherin sydänmailla suutarin lapsilla ei tästä näkökulmasta ole kenkiä eikä profeetta profeetta omalla maallaan. Ihmisille tärkeää on perhe ja mm. isovanhempien muistaminen – hieman Kiinan vanhan korkeakulttuurin tapaan. Kirkossa käydään myös intellektuaalista dialogia uskonnottomien kanssa ja heitä on kutsuttu mm. kirkolliskokoukseen kertomaan näkemyksistään, niin että heidän ajatteluaan voitaisiin ymmärtää paremmin. On huomattava, että maahanmuuttajakristityt ja kristityiksi lännessä kääntyneet ovat muuttamassa tilannetta. Muutamat seurakunnat kasvavat voimakkaasti juuri maahanmuuttajakristittyjen myötä.

Neuvoston kokouksen tarkennettu yleisteema on tänä vuonna ”Jumalan rakkauden perustalla – Jumalan tulevaisuutta arvioimassa”. Yksi keskeinen päätös tehtiin, kun hyvin työnsä tehnyt pääsihteeri Martin Junge valittiin yksimielisesti toiselle kaudelle vuoteen 2024. Hän on hyvin kielitaitoinen ja kommunikatiivinen, työskentelee organisoidusti ja selkeästi, pysyy rauhallisena ja sovittelevana sekä ottaa tasapuolisesti eri näkemyksiä huomioon.

Yksi keskeinen prosessi, joka on menossa ajatellen LML:n organisaatiota, on LML:n keskustoimiston ja organisaation toimintaedellytysten arviointi ja tulevan strategian hahmottelu ulkopuolisen konsultin raportin, LML:n neuvoston ja yleiskokouksen antaman evästyksen sekä yleiskokousta edeltävän työskentelyn perusteella. Koska LML:n päämaja sijaitsee Genevessä, arvioitavana on myös se, painavatko edut vaa’assa enemmän kuin Geneven kalleus ja muut sen suotuisaa sijaintia heikentäneet muutokset. Toinen talouteen liittyvä kysymys on, löydetäänkö toimiva malli LML:n ekumeenisia dialogeja palvelevan Strasbourgin ekumeenisen instituutin rahoitukselle. Yleisesti ottaen LML:n talous on kehittynyt olosuhteet huomioon ottaen hyvin. 91 % budjetista muodostava Maailmanpalvelun katastrofi- ja diakoninen apu muodostaa leijonanosan LML:n käytännön näkyvyydestä ja vaikuttavuudesta kentällä. Maailmanpalvelun rooli on keskeinen esimerkiksi pakolaisapua ajatellen niin Lähi-idässä kuin Afrikassa. On hyvä muistaa, että LML:n juuret ovat keskeisesti juuri Euroopan pakolaiskriisin hoitamisessa II MS:n jälkeen. Pääsihteeri Martin Junge esittikin yhteisölle uuden iskulauseen: ”OLLA LUTERILAINEN ON OLLA DIAKONINEN”.

Realiteetti on silti, että nykytrendien valossa käytettävät varat tulevat vähenemään, koska taloudellisesti voimakkaimmat Länsi-Euroopan ja Pohjois-Amerikan luterilaiset kirkot kutistuvat. Nyt suurimmat kirkot ovat ensimmäistä kertaa Euroopan ulkopuolella: Etiopian Mekane Yesus -kirkko ja Tansanian evankelis-luterilainen kirkko. Oma kirkkomme on nyt kuudentena, kun Indonesian protestanttinen Batak-kirkko meni 4,5 miljoonalla jäsenellään edellämme. Vireillä on vuoden 2024 yleiskokouksen jälkeen pudottaa säästösyistä neuvoston jäsenmäärä 48:sta 35:een. Hallintoa tehostetaan muutenkin, mikäli suunnitelmat toteutuvat. Johtoryhmä muuttuu hallitukseksi ja neuvoston alaiset komiteat enemmän asiantuntijavetoisiksi.

Itse osallistuin teologian, ekumeenisten suhteiden ja julkisen todistuksen komitean kokoukseen. Reformaation merkkivuoden 2017 vietto on kokoava teema ajatellen LML:n toimintaa vuosina 2015-17. Yksi keskeinen luterilaiseen identiteettiin liittyvä projekti on saatu päätökseen, kun neuvostolle esitetään vastaan otettavaksi luterilaista raamatuntulkintaa, hermeneutiikkaa käsittelevä asiakirja ”Alussa oli sana”. Valmiiksi on saatu myös asiakirjat kirkon toiminnasta julkisessa tilassa sekä siitä, mitä vuoden 2010 sovinnon ele mennoniittojen kanssa käytännössä tarkoittaa. Pitkään valmisteltu dialogi helluntailaisten kanssa on käynnistymässä syksyllä, ja kärkihankkeena on ekumeeninen reformaation muistaminen juhlajumalanpalveluksen ja areena-tapahtuman muodossa Lundissa ja Malmössä 31.10.2016. Tunnetustihan itse paavi Franciscus on osallistumassa tapahtumiin. Ortodoksien kanssa ollaan viimein saamassa ensi vuoteen mennessä valmiiksi raportti ”kirkon virka/pappeus”. Myös luterilais-katolinen raportti ”Kaste kirkollisen yhteyden kasvun pohjana” on valmistumassa. Anglikaanien kanssa ollaan luotu liturgisia resursseja merkkivuoden viettoa ajatellen sekä kerätty parhaita diakoniaan liittyviä käytäntöjä.

Pohjoismaisten kollegojen ja neuvoston jäsenten kanssa puhuimme eurooppalaisesta ja mahdollisesta pohjoismaisesta esikokouksesta, jossa voidaan yhdessä alueellisesti valmistautua Windhoekin 2017 yleiskokoukseen. Tanskalaiset nostivat esiin tärkeän ehdotuksen, josta on vuosien varrella keskusteltu aiemminkin: olisi tarpeellista, että Luterilaisella maailmanliitolla olisi myös selkeämpi eurooppalainen ohjelma, jossa eurooppalaisten luterilaisten kirkkojen ongelmat vähenevine jäsenmäärineen ja missionaalisen identiteetin löytymisen ongelmineen, pakolaiskysymykseen vastaamisine yhdessä jne. olisivat esillä. Tätä ajatusta ilmeisesti lähdetään kehittämään eteenpäin.