Kansakoulussa, kun emme vielä osanneet lukea, opettaja kertoi uskontotunnilla Raamatusta jonkin kertomuksen. Sen jälkeen hän kysyi, halusiko joku oppilaista kertoa saman omin sanoin. Kirjassaan, jonka alaotsikko on Kuinka kirjoitin hengelliset muistelmat, Olli Seppälä haluaa kirjoittaa omasta hengellisestä tiestään, ehdottomasti omin sanoin.
On uhkarohkeaa kirjoittaa Seppälän kirjasta Kotimaan sivuilla, mutta teen sen silti. Yritän nyt kertoa omin sanoin, miksi pidin kirjasta.
Kirjassa on kolme osaa: Muistin varassa, Jumalan edessä ja Sanojen virrassa. Kolme osaa, mutta pointteja on moninkertaisesti enemmän, sillä kukin osa koostuu useista lyhyistä kappaleista, jotka on otsikoitu yhdellä sanalla, kuten esimerkiksi Paranoid, Draken, Teletappi ja Fiat. Otsikot ovat yllättäviä eivätkä useimmiten mitenkään näytä hengellisiltä, mutta ne kaikki liittyvät Seppälän hengelliseen tiehen.
Pitkään uskontojournalistina toiminut ja ilmeisen paljon lukenut Seppälä kirjoittaa sujuvasti, mikä saa lukijan lisäämään vauhtia, koska teksti tuntuu helpolta. Mutta se on harhaa. Huolellisesti valitut sanat saattavat kätkeä yksinkertaiseenkin lauseeseen paljon ajatusta. Ainakin minun piti tiukimmissa kaarteissa hieman vähentää vauhtia, välillä vähän pakittaakin, ja silti monta asiaa varmasti jäi huomaamatta. Kirja vaatinee uuden lukukerran jonkin ajan päästä, mikä on vain plussaa. Monet kirjat tyhjentyvät kertalukemisella, mutta ei tämä.
Jossain lukemisen vaiheessa minulle tuli mieleen Petri Merenlahden kirja Ihmisen näköinen Jumala. Muutamaa sivua myöhemmin Seppälä siteerasikin Merenlahtea. Silloin maallikkomeikäläisen oli pakko hieman röyhistää rintaa: vailla teologista koulutusta olevanakin voi näköjään jotain tajuta teologisista virtauksista. Ja teologiaahan Seppälän kirja myös on, vaikka hän haluaa esiintyä mieluummin tien kulkijana kuin teologisena auktoriteettina.
Seppälä siteeraa jonkin verran muita kirjoittajia, mutta ei liiaksi asti. Pääpaino on kiistatta hänen omassa tekstissään ja omassa tavassaan kuvata asioita. Kirjojen lisäksi Seppälä on toimittajan työssään tutustunut monenlaiseen teologiseen ja uskonnolliseen ajatteluun sekä erilaisiin kristillisiin traditioihin ja tapoihin ilmaista uskoa. Kaiken sen jälkeen hän osaa kertoa omasta tiestään omin sanoin.
Jos haluat sopivasti ravistella ajatuksiasi, lue tämä kirja. Jos haluat pysyä bunkkerissasi, lue silti. Samalla tiellä kuitenkin ollaan.
Olli Seppälä: Jälleenlöydetty tie — Kuinka kirjoitin hengelliset muistelmat (Väyläkirjat 2024)
PS: Kirjan luettuani toivoin, että se olisi tullut esiin myös Vuoden kristillinen kirja -kilpailussa. Tätä olisin äänestänyt.
Kiitos arviostasi. Hauska tuo Merenlahti-enne/tunne. – Tarkoitukseni ei ollut ensisijaisesti kirjoittaa muistelmia (ketä minun elämäni sellaisenaan kiinnostaisi), vaan kirjoittaa siitä, miten muistelmat kirjoittaisin ja uskaltaa etsiä oma ääni omille kokemuksille ja ajattelulle. Olet sen kirjasta lukenut esille.
Olli, kiitos kommentista. Oman äänen löytäminen tekisi hyvää meille kaikille, mutta se vaatii taidon lisäksi myös rohkeutta. Kirjasi voi siinä rohkaista lukijoitaan. – – Huomaan, että ammattikirjoittajan kommentin kommentointi nostattaa rimakauhun, joten lopetan tähän, vaikka vielä tekisi mieli sanoa jotakin. – – Kirjasi oli virkistävä!
Pirjo
Kiitos hyvästä blogistasi
Huomaan että myös sinä olet ahkera lukija
Lukeminen kannattaa aina. Mielenkiintoisia kirjoja ilmestyy enemmän kuin ehtii lukea. Kirja-arvostelut ja ystävien vinkit auttavat valinnassa. Vinkiksi ystäville on tarkoitettu myös tämä blogikirjoitus.