Työnantajan kuuluu hankkia työntekijälleen kunnolliset työvälineet, joita työntekijän on osattava käyttää. Tarvitaan jonkin sortin työpiste, koppi tai soppi, pöytä, jonka päälle tietsikan voi laittaa. Ja sitten siihen pöydän äärelle jäädään vain seisomaan.
Korjaan: lösähdetään istumaan. Tuoli kuuluu myös konttorityöläisen luontaisiin etuihin. Toisaalta seisominen olisi paljon parempi asia, sillä ihmistä ei kerta kaikkiaan ole suunniteltu istumaan pitkiä aikoja. Varsinkin kaikki kokoukset tulisi pitää seisten. Eivät kestäisi kolmea tuntia.
Mutta koska kun kerran työnantaja haluaa istuttaa meidät työpöytämme ääreen, niin työtuolin on oltava sikahyvä, oikean värinen ja merkkinen, kaikki mahdolliset säädöt. Käsinojat. Ainakin viisi pyörää.
Työtuoli ei kuitenkaan ole vielä hallinnassasi, kun pelkät ergonomiset säädöt on tehty. Sinun on myös testattava tuolisi nopeus ja kaarreominaisuudet, kääntösäde, kiihtyvyys. Erilaisilla alustoilla tuolisi käyttäytyy eri tavoin. Suoralla parkettikäytävällä voi paahtaa lujaa, mutta kaarteet täytyy ottaa varoen, muuten työtuoli alkaa sutia tyhjää ja pyöriä ympyrää. Jos asetat painosi kurvissa väärin, voit pudota kyydistä.
Monenmuotoiset käytävät antavat lisähaastetta testiajoon. Hyvin haastava paikka on ison kuramaton ylittäminen. Siihen matka usein hyytyy, ajopeli tarttuu kuin täi tervaan. Silloin on vain purtava hammasta, vedettävä vatsa sisään ja työnnettävä rinta ulos. Keskityttävä. Pysyttävä rauhallisena. Hengitettävä aktiivisesti. Ajateltava, että suomalainen kuski menee sisulla läpi vaikka harmaan kiven. Jos sellainen nimittäin osuu ajoradalle.
Kuten kaikki arvaavat, olen tässä pakinassa puhunut pelkästään itsestäni. Mutta nyt kun harjoitus on tehnyt minusta melkoisen mestarin, uskallan haastaa Bulevardi 16:n seurakuntatalon eri kerrokset kunnon kilpa-ajoihin: Papiston joukkue vastaan kansliaväki täydennettynä kirkkomuusikoilla ja diakoniatiimillä. Talon vuokralaiset perustakoot oman tallin, samoin vitoskerroksessa majaileva tuomiokapituli.
Kisoja käydään useissa eri kerroksissa, sillä joka paikassa kilparadat ovat erilaiset. Myös henkilökohtaiset haasteajot ovat suotavia Yhteisvastuun hyväksi. Uskon, että piispa voisi saada monta haastajaa.
Leikkimielisellä kisalla olisi parhaimmillaan koko talon yhteishenkeä parantava vaikutus. Siitä voisi tulla vuotuinen perinne. Media voisi kiinnostua aiheesta ja tulla salaa kuvaamaan tapahtumaa YLE:n MOTitusohjelmaan. Vapaa-ajattelijat paheksuisivat tilannetta, varmuuden vuoksi. Pidä työtuolistasi, kiinni, Jori Mäntysalo, voit nimittäin piankin saada haasteen…
Kuvatekstit:
Yläkuva: Kiihdytys, vauhdin hurma…
Alakuva: … ja tapaturma (Riivattua!)
Näin on myös meidän hengellisessäkin elämässämme? :p
Älkää istuko pitkiä aikoja! Demoni, joka ei tykkää käyttää jalkoja pääsee sisäälle tuhomaam ihmistä elinsairauksien myötä. Koittakaa liikkua monipuolisest ennen kuin tämä saattaa teidät hautaan laiskuudellaan.
Varoiitus heikkohermoisille:
Täsä käytetään kristillistä termistöä lääketieteellisen termistön sijaan.
Vielä eilen jokin demoni esti bloggaajaa saamasta pakinan alempaa kuvaa paikalleen. Oikeastaan on ymmärrettävää, että vastustaja ei olisi tahtonut näyttää demonisen hurjastelun lopputulosta, demonista ulosajoa… :p
Pidä huoli itssestä Hannu. Älä hanki laiskuusdemonia. Itse joudun istumaan aamusta iltaan pyörätuolissa ilman demonia, ja siltikään yhteiskunta ei tahdo ymmärtää minun kunnossapysymisen tärkeyttä, eikä monien minun kaltaisten ihmisten. Taidan olla tulevaisuudessa tärkeä lähdetieto patologian laitoksella, mitä istuminen vaikuuttaa ruumiinosille.
Kohta mekin, Katja, vissiinkin joudumme mukaan sinne MOTtaus-ohjelmaan, jos julistamme, että Jumalan valtakunta on kuningaskunta, mutta maan päällä monin paikoin vallitsee demonikratia…
Voi pahuus. Kuningaskunta taisi MOTata sitten perustellisesti demo(ni)kratiaa voitokasti ristillä, että tämä jatkaa yhä kiukuttelua tuhansien vuosien jälkeenkin.
Katsokaapa Areenalta dokumentti pianistilegenda Glenn Gouldista, miehestä joka ei luottanut konserttisalien pianotuoleihin, vaan kuljetti aina omaa resuista tuoliaan mukanaan. http://areena.yle.fi/tv/1638856
Ai pahus, tämä haaste voi olla paha. Itselleni sopisi enemmän semmoinen akuankkamainen kuka istuu pisimpään -kisailu…
Kuka istuu pisimpään-kisa… Saako ammattilainen osallistua? Sitä kun on harjoitellut päivittäin noin kymmenen tuntia istumalihaksia? Vammattomilla vaarana olisi veritulpan riski. En väitä että minulla ei olisi riskiä, se riski minullakin on älytön iso, mutta noin 12 vuotta istuneena ajallisesti olen ollut onnekas tai fysiologia on muokkautunut korttitalon kaltaiseksi.
Terveydellä leikkiessään kannattaa ottaa huomioon, että päätös on lopullinen huonon onnen sattuessa. Hyvällä onnella kuntoutuu, huonolla onnella jää jälki päätöksestä. Sitä päätöstä kantaa lopun elämän. Arvostan siksi paljon teidän vammattomien mahdollisuutta liikkua omin jaloin. Meidät on tehty tekemään fyysisesti töitä, eikä istumaan. Raatamalla meidän ruoka maasta on revittävä…näin karkeasti sanottuna. Näin on ollut pitkään, vain lyhyen ajan olemme saaneet ajatuksella ruuan pöytään. Koituuko se meidän fygiologiseksi onnettomuudeksi? Jos on fyysisesti hyvässä kunnossa, on sitä silloin myös henkisesti.
Katja: Entäs sitten nämä ihmiset, jotka eivät pääse syystä tai toisesta vuoteesta ylös? Sairaalassa puhutaan ”jalattomista” ilmeisesti ihan virallisena terminä…