Omatunto – kunta- ja valtiolliset vaalit – vuorisaarna

Vaalit luovat odotuksia tulevasta ja mielikuvan mahdollisuudesta vaikuttaa tulevaan. Äänestäjän tulee kiinnittää huomio kysymyksiin: yhdistääkö lähtökohtaa, tavoitetta sekä menetelmää tavoitteen saavuttamiseksi yhteinen nimittäjä? Kuvattakoon ensiksi luomiskertomusta / evoluutioteoriaa kuudella ympyrän sisäisellä kehällä, joista kukin kuvaa 1) alkuaineitten, 2) fysiikan eli luonnonlakien sekä 3) valon ja pimeyden, 4) maan ja veden että 5) kasvien ja eläinten luomista. Viimeisellä eli uloimmalla 6) kehällä (6. päivänä) näyttämölle astui ihminen, johon Jumala – edellisistä poiketen – puhalsi henkensä, omantunnon.

Ajan saatossa omantunnon ihminen sijoittuu vastaavaan kuuden sisäkkäisen kehän keskiöön. Siinä hänen vaikutuksensa 1) perheen isänä/äitinä on suuri. Ympäröivän 2) suvun, sittemmin 3) työpaikan ja vielä suuremmalla syyllä 4) mahdollisesti suuryrityksen työntekijänä, 5) ay-liikkeessä tai puolueessa toimivana henkilönä sekä 6) varallisuuden kasvun myötä yhteisöön sitoutuvana hänen omantuntonsa ääni hiljenee tai lakkaa kokonaan kuulumasta. Syyt saattavat olla ideologiset tai johtua työnantajan ja -tekijän arvojen erilaisuudesta. Riippuvuus saattaa pakottaa laulamaan sen lauluja, jonka leipää syö. Eli sopeudut.

Sijoittamalla maapallon väestö ja sen kokonaisvarallisuus vastaavanlaiseen kehään, tällä kertaa keskipisteenä Jumalan valtakunta ja omatunto, havaitaan Oxfam-säätiön mukaan maailman kahdeksan rikkaimman omistavan enemmän kuin ihmiskunnan köyhempi puolikas yhteensä tai varakkaimman 10-osan omistavan ”suurimman osan kaikesta omistamisen arvoisesta (tavallisesti 60–90 %)”.

Vertaamalla keskenään kehällisin esimerkein 1) omantunnon syntyä, 2) siihen kohdistuvan arvostuksen muuttumista ja 3) varallisuuden aiheuttamaa rappiota henkisyydestä ja moraalista, havaitaan vaikuttamismahdollisuuksien vaaleissa oman ja yhteiskunnan elämän osalta kaventuneen. Evankeliumi vuorisaarnoineen ja jopa Isä meidän – rukous lupaavat vain yhtä asiaa: Hänen tahtonsa, Hänen valtakuntansa toteutumista maan päällä. Kaikki tämä voi tapahtua vain yksilöllisen rakkauden ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden avulla. Oikeudenmukaisuus on korostetun yhteiskunnallinen käsite. Sitä ei voi liittää vain itselleen elävään vaikka kuinkakin hurskaaseen pylväspyhimykseen. Yhteiskuntaan voi vaikuttaa vain yhteiskunnallisin välinein tavalla, jossa tavoite ja sen saavuttamiseksi käytetty väline ovat yhtä.

Vuorisaarnassa, joka sisältää evankeliumin ja Isä meidän-rukouksen, Kristus julisti Jumalan valtakuntaa, mikä yhteisönä, kollektiivisena henkilönä (yhteiskuntajärjestelmänä, hengellisenä yhteisönä, seurakuntana tms.) tekee nimissään sitovia oikeustoimia. Kristus ei tullut perustamaan valtakuntaa pieninä yksikköinä, luostareina, paikallisseurakuntina, kirkkoina tai kirkkokuntina, vaan kautta ihmiskunnan kylistä kansoihin leviävänä uutena yhteiskuntajärjestelmänä. Vuorisaarna ei ole uskonto, sillä se sisältyy kaikkiin aatesuuntiin aina juutalaisuudesta, islamilaisuuteen, hindulaisuuteen, buddhalaisuuteen ja jopa konfutselaisuuteen asti. Uskonnoksi se tulee vasta jonkun pyrkiessä monopolisoimaan vuorisaarnan omakseen. Miehen yhdynnässä vapautuneet (3-5 ml siemennestettä, á 50-100 miljoonaa siittiötä) miljoonat siittiöt kuuluvat biologian piiriin. Hedelmöittyneenä ja elämästä myöhemmin kyllin saaneena hän kuvittelee astuvansa taivaan iloihin kohdatenkin vain murheen lyömän Jumalan, joka kerran valitsi juuri hänet miljoonien syntymättömiksi ja näin elämästä osattomiksi jääneiden veljien ja sisarten joukosta. Kerrottuaan Jumalalle osuudestaan Hänen tahtonsa, valtakuntansa edistämisestä maan päällä, vasta silloin Jumalan pettymyksen nähtyään hän saattaa havaita biologian siittiöineen Jumalan luomaksi todellisuudeksi ja uskonsa olleen vain uskontoa. Katolisten ja luterilaisten sakramenttien (edel. 7 ja jälk. 2) sijasta hän saattaakin nyt valita vain yhden hengellisesti ja moraalisesti eläväksi tekevän sakramentin, nimittäin omantunnon lahjan. Vaalien yhteydessä se tarkoittaa oman päätösvallan luovuttamista toiselle mutta vain omantunnon omaavalle ehdokkaalle. Epäluuloisuutta politiikkoihin on ruokkinut kohu taloudellisesti sinänsä mitättömästä pääministerin aamupala- ja kylmäruokakiistasta. Asian korjaamiseksi pelkkä pahoittelu ja anteeksipyyntö olisivat riittäneet. Nyt vaikutelmaksi jää kuten politiikassa usein käy, näivettyneen ellei peräti kuoletetun omantunnon esittäminen kuin ulkoilmateatterissa ikään.

Eläimellä on vain yksi vaihtoehto: noudattaa rakennettaan. Ihmiselle – eläimestä poiketen – suotu omatunto tarkoittaa täydellistä valinnanvapautta jopa siinä määrin, että Jumala joutuu hyvässä ja pahassa alati sopeuttamaan suunnitelmiaan valintojemme mukaan, koska hän – huolimatta harjoittamastamme riistosta, sodista ja toistemme murhaamisesta – rakastaa meitä. Näin ihminen – niin sinä ja minä työssä ja vaalien yhteydessä – ratkaisemme oman, lasten ja lastenlastemme sekä tulevien sukupolvien kohtalon kärsimyksineen vuosisadoista vuosituhansiin. Se on todellisuutta, ei uskontoa. Tämä puolueohjelma on kirjattu vuorisaarnassa. Sen sakramentti on omatunto ja antisakramentti ahneus. Nuo vaalit pidetään joka päivä. Pelkona on valinta eli vaihtoehto, joka lykkää ratkaisua toisella 2000 vuodella.