Olen radion ystävä. Kun aloitin syksyllä seurakuntatyön Oulun hiippakunnassa, jätin työkortteerin sisustuksesta television pois. Oli sellainen transkulturaatio-orientaatio mielessä. Työntekijöiden jouluatrialta noustessa kuuntelin sivukorvalla, kun vanhoillislestadiolaiset työtoverini juttelivat tonttu Toljanterista.
Turhaan, oi turhaan olin tihrunnut koko syksyn läppäristä Yle Areenan kautta uutisia ja Sydämen asialla. Pätkivällä nettitikkuyhteydellä Midsomerin murhia ja Nuorta Morsea. Sitten sainkin huoneeni nurkkaan ison lainatelevision. Mutten katso sitä. Se tuo kammariin ääntä ja siitäkin kuuluu Radio Puhe.
Nuorena minulla oli world receiver –maailmanradio. Siinä oli taajuuksia paljon enemmän kuin normaaleissa Asoissa ja Saloroissa. Sonyn world receiver toi maailman koululaiskämppääni. Ilta tummui Petroskoissa ja Chilessä samoin edistyksellisin rytmein. Jossain kaukana lauloi Georg Ots. Vanhan kotiradion merkki oli Loewe-Opta. Mustassa etulevyssä oli eksoottisia paikannimiä kuten Saarbrücken, Hilversum, Kalundborg, Motala ja Ylivieska.
Vaikka maailma on joka saralla mennyt huonoon suuntaan, on radio edelleen pitänyt pintansa henkisen ravinnon lähteenä. Viisasten kerhoa, Kantolan perhettä ja Maamiehen tietolaaria ei enää lähetetä, mutta tulee sieltä Aristoteleen kantapää, Kuinka minusta tuli minä, Ajantasa sekä Maailmanpolitiikan arkipäivää. Eurooppalaisia puheenvuoroja ynnä Naisten tunti.
Kaikesta voi siis päätellä, että olen Ylen kuuntelija. Novaa jaksan noin kolme sekuntia ja kaupallisia paikallisia noin puolet siitä Yhteensä.
Autolla ajaessa radio on paras kaveri. Ilman radion taustaääntä sitä jotenkin pelkää pimeää. Takapenkiltä hyökkää päätön hirviö ja kuristaa pianonkielellä. Mutta eipä pelota, kun laittaa soimaan Olli Ihamäen kinkunpaisto-ohjeet tai Alivaltiosihteerin palindromit. Se on melkein kuin hyräilisi itsekseen Maan korvessa kulkevi lapsosen tie. Ei pelota. Kiekkokierros. Päivä tunnissa. Uutiset selkokielellä. Luontoilta. Poppikoulu. Kantritohtori. Muistojen Bulevardi. Kevyesti keskellä päivää.
Viime syksyn kirkolliskokouksessa herätti keskustelua kirkon tiedotuskeskuksen toimintasuunnitelma. Kokouksessa muutettiin sen linjausta muiden uskontojen huomioimisesta kirkon viestinnässä. Käytännössä kai on kysymys radio-ohjelmista, koska kovin laajaan uskontojournalismiin televisiokanavilla ei kirkolla ole ollut resursseja eikä haluakaan.
Ymmärrän kirkolliskokouksen päätöksen lähtökohdat ja intention, mutten ole aivan samoilla linjoilla. Jos asiapitoista ja maailmankatsomuksellisesti rikastuttavaa uskontoja käsittelevää ohjelmaa tuottaa esimerkiksi Horisontin toimitus, ei se voi kovin paljon sotia kirkon pyrkimyksiäkään vastaan. Ehkä muiden uskontojen paikka ei silti ole toimintasuunnitelman riveillä, mutta onko siellä kaikki muukaan tavara ihan kaikkitietävän Jumalan edessä ja tämän seurakunnan läsnä ollessa kelpaavaa.
Ehkä uskontoradio voisi toimia samalla rahoitusperiaatteella kuin hautaustoimi. Kirkko toteuttaisi ja yhteiskunta maksaisi.
Sitten on ihan toisenlaisella konseptilla toimiva Radio Dei. Sen ohjelmista olen ennenkin kehunut Jorma Kalajoen Leipää ja kalaa –tuokioita. Ne eivät ole yhtä tunnettuja kuin Jukka Norvannon Raamattu kannesta kanteen –ohjelmat, mutta itse tykkään Kalajoesta enemmän. Makuasia. Ehkä se johtuu Oulusta.
Dein kilpailijaksi on tullut Patmos-radio. Siellä höyryää ystäväni Leo Meller. Tunnustan, että jään usein koukkuun kuuntelemaan hänen vastauksiaan kuuntelijoiden kysymyksiin. Aika usein olen samaa mieltä hänen kanssaan Raamatun ongelmista. Terveisiä vain Leolle, joka kuulemma lukee näitä mun sepustuksiani.
Tavallisen ihmisen konstailematon evankeliumiradio on vielä keksimättä. Sellainen, jolla olisi hyvä sanoma ja laadukas toteutus. Nykyään on usein joko tai.
Nykyään autoradioni vakiokanava on Radio Pooki. Sieltä tulee humppaa, iskelmää, jumalanpalveluksia ja Rauhanyhdistyksen seuroja. Mielenkiintoista kuunneltavaa, paitsi humppa ja iskelmät.
http://www.youtube.com/watch?v=Q33MM5JGzGM
Teemu Kakkuri :”Dein kilpailijaksi on tullut Patmos-radio. Siellä höyryää ystäväni Leo Meller.”
Tiedän, että edustan puolisoni laillisen ja rauhanomaisen harrastuksen vuoksi ”melleriläisten” ja ilmeisesti monien muidenkin silmissä lähinnä ilmestyskirjan petoa, joka kuuluu olevan Suomessa poliittinen realiteetti. Kun en pidä sen enempää radiosta kuin televisiostakaan, tyydyn kuuntelemaan esimerkiksi tätä:
http://www.youtube.com/watch?v=8_Y0GUA7Xm0
Itsekin kuuntelen ajoittain verkosta Patmoksen puheluohjelmaa. Radioformaattiin, jossa kuuntelijat soittavat ja asiantuntijat vastaaavat, olen ollut osittaisessa koukussa Luontoillan klassisista ajoista lähtien. Vaikka joskus olen vastausten kanssa jyrkästikin eri mieltä, niin olin varsinkin alkuun kyllä yllättynyt vastausten tasapainoisuudesta ja perehtyneisyydestä, sillä mielikuvani vapaiden suuntien herätyskristillisyydestä oli, että sellainen on puhdasta hihhulointia ilman järjellistä näkemystä. Olin ilmeisen väärässä.
Vastaukset johtuvat toki aika paljon kysymysten luonteesta. Ja kristillinen oppikin on yllättävän yhdenmukaista, vastasipa kysymyksin sitten Joseph Ratzinger tai Leo Meller. Yllättävä tieto muuten lienee monelle se, ettei Meller kuulu vapaisiin suuntiin, vaan isoon kirkkoon. Patmoksen meno ja melske on toki välillä varsin vapaata.
Täällä toinen wanha radion ystävä. Minulla oli vinttikamarissa tuonnäköinen radio kuin kuvassasi. Sieltä se maailma aukesi melko yksinäistä nuoruutta viettävälle pojanklopille. Taisin kirjoittaa yo-aineenkin radion ”interaktiivisista” ohjelmista – pohdin kai lähinnä Luontoillan ja Sävel on vapaa -puhelinkonsertin syvimpiä olemuksia. Jopa ällään asti kurkotin, kun oli kerrankin läheinen aihe…
Nykyään tulee harmillisen vähän kuunneltua radiota. Silloin elämä oli kyllä rattoisaa, kun vaihtoehtoina olivat yleisohjelma ja rinnakkaisohjelma. Ei ollut hölötysradioita eikä tätä suota, jota netiksi kutsutaan.
Aikuisiälläkin, kun tein työmatkoja iltaisin, kuuntelin autossa paljon puheohjelmia. Samoin kotona aamupäivisin. Naapurin (vakaan uskovaisen mummon) kanssa kehuttiin kovasti Haanu Taanilaa.
Vanhoja suosikkeja: Taanila, Viisasten kerho, Sävel on vapaa, Luontoilta, Jake Nyman, Heikki Harma, Einojuhani Rautavaara, Knalli ja sateenvarjo, Mika Viljanen, Raine Haikarainen, Kari Rydman, Eero Tarasti….
Kaikki nuo vanhat upeat radioäänet pystyy palauttamaan vielä mieleen. Oi niitä aikoja:).
Vauhtia metsätöihin.
Kakkurin mieltymys ei ole minulle yllatys, alykolta tuskin muuta vois odottaakkaan.
Olen haaveillut, ett’ saisin viela ostaa ASAn putkimatkradion, siis paristoilla.
Haaveilin pikkupoikana Lafayette nimisest’ lyhytaaltoradiosta, mutta koyha aitini ei voinut sita ostaa. Ihmettelein aikoinaan, miten h’n, tavallinen lihakaupan myyja tiesi kuinka Lafayette kuului Ranskan vallankumouksen suuriin nimiin (ei verisiin)….
Sitten sotavaessa muuan kaveri halusi siiviilinlahdon aamuna myyda sellaisen minulle. Olikohan siina johdatusta..
Taidanpa virittaa taas antennit kuntoon ja kuunnella, kuinka maailma uutisoi.
Tyomatkoilla kuuntelen ykkosohjelmaa. Radio ei passivoi eik’ sotke tyontekoa, kuten televiissio.
Lafayette osallistui ennen Ranskan suurta vallankumousta myös Yhdysvaltain vapaussotaan. Hänellä on siksi myös Amerikassa kansallissankarin maine. Hänen nimeään kantaa useat pikkukaupungit ja jokaisessa vähänkin isommassa maupungissa kulkee Lafayette Street.
Kommenttien perusteella kuulostaa, että radiota ja Deitä kannattaa kuunnella, sillä kuunnellessa avartuu uskonnollinen/hengellinen maailmankuva erityisesti vapaiden suuntien osalta. Hienoa!
Ei tuossa, Salme, ollut vapaita suuntia esillä. Mutta olet kyllä oikeassa. Dein siinä ohjelmablokissa, joka on järjestöjen tuottamaa, saa toisenlaisen tuntuman monien sikäläisten seurakuntien elämään.
Minustakin Yle Puhe on laatukanava, Deitäkin jaksaa aika hyvin kuunnella, vaikka ohjelmatarjonta on joskus aika ”monipuolista”. Netistä olen välillä yrittänyt löytää jotain kv-kanavia, mutta vielä ei ole tullut vastaan mitään erityisen kiinnostavaa.
P.S. Patmoksen radiokanavahan ei ole samassa mielessä radiokanava kuin nuo muut. Se pyörii ”vain” 3 kuukauden väliaikaisluvilla ja on alueellisesti rajoittunutta.
Minulla on autoradion esivalinnoissa
1 = Radiodei Tätä kuuntelen ehdottomasti eniten. Taivaan ja maan väliltä on tosi kiinnostava myöhäisillalla.
2 = Patmos Tätä kuuntelin syksyllä toiseksi eniten, nyt tulee välillä vain musiikkia siltä taajuudelta.
3 = Yle 1 Sieltä kuuntelen uutiset, enkä juuri muuta, joskus klassista musiikkia.
Tuo YLE:n ohjelma on niin kovin ”moniarvoista”, että heikompaa hirvittää. Ajellessani hautajaisista kotiin sattui autoradio aukeamaan joltakin Ylen kanavalta, ja sieltä tuli (sarja)ohjelmaa homokirjallisuudesta. Lyhyt katkelma riitti, kun kanava vaihtui. Täytyykö yhden prosentin marginaaliväestölle jakaa valtakunnan pääkanavalla ohjelmaa. Halutaanko että ne 99% kuuntelijoista vaihtavat kanavaa. Vai luulevatko ”suvaitsevaiset” toimittajat, että valtaenemmistö innostuu asiaan? Tuo on kyllä niin vastenmielistä homotusta, että se kyllä tekee hallaa sille ajatukselle, että porukka suhtautuisi myönteisemmin homoihin.
Ohjelman katkelma vielä kuvaili sitä miten mies nauttii koko yön nuoresta pojasta. Mutta sitten vedetään jalostajan hernesoppapurkki nenään, jos joku erehtyy viittaamaan homojen yhteydessä alaikäisiin partnereihin viehtymiseen. Oli kuulemma joku homokirjallisuuden klassikkoteos.
Tulen vastaisuudessa avaamaan YLE.n kanavan entistä harvemmin.
Uutisetkin saa kuunnella muualta, ja klassiselle musiikillekin on oma kanava.
La Fayette se nimi oikeammin kai krirjoitettiin…,
Mutta Amerikan vapaussota toi Suomen porvareille hyvän rahtiboomin kun tavaraa kuskattiin yli ison veden.
Sotaan tai sivat lähteä myös Sprentporten nuorempi ja kenties jokunen muukin. Kakkuri kai tietää raamattuihinsa katsomatta olivatko he Royal Suedoisin miehiä kaikki, vai mönstrattiinko heidät Tukholmasta…
Jos olisi nuorempi, voisi näitä päiväkirjoja kaivella esiin…
Ranska luuli heikentävänsä Englantia auttamalla kenraali Washingtonia, mutta itse asiassa sahasi omaa oksaansa. Meni järvien alueen osa ja sitten Lousiana autetulle Yhdysvalloille……
Hoito pitää järjestää, äärimmäisen tärkeää olisi saada viinankulutus ylipäätään voimakkaasti alenemaan,mutta sitä eivät mitkään puolueet todella halua. Hommaan liittyy liian paljon yksiyisiä hyödyntävää rahaa. Ja äänestäjät ovat yksitysiä.
Tilanne on järkyttävä. Jos äiti juo alkoholia raskausaikanaan, hän aiheuttaa lapselle kehitysvamman, asiaa ei voi mitenkään vähätellä aikä millään asialla puolustella. Johtui sitten tilanne äidin välinpitämättömyydestä tai päihderiippuvuudesta, asialle pitää tehdä jotain. Eikö tahallinen vahingontuottamista luokitella väkivallaksi? Ei liene semmoista äitiä ole olemassakaan, joka ei tiedostaisi asiaa ja sen vakavuutta.
Suuri osa äideistä yrittää tehdä kaikkensa, jotta vatsa-asukilla olisi kaikki asiat niin hyvin kuin ne voivat olla.