Kun päätän nyt kolme kautta eli 12 vuottani kirkolliskokouksen maallikkoedustajana, on aihetta tehdä jonkinlainen yhteenveto.
Kun tulin muiden uusien ja uudistusmielisten edustajien kanssa kirkolliskokoukseen, tultiin uudistamaan kirkkoa. Melko pian sai huomata, että mitään hyppäystä tai pitkää konkariaskelta uuteen ei ollut odotettavissa. Oli opittava iloitsemaan lyhyistäkin askeleen osista.
Kirkolliskokous ei ole kirkon jäsenistö pienoiskoossa. Kovin paljon ei edes ole yhteyksiä jäsenten enemmistöön. Nuoriin yhteyksiä yritettiin luoda, mikä piristi normityöskentelyä, mutta ei juuri vaikuttanut varsinaisesti päätöksiin.
Tätä ei saisi sanoa, mutta edustajien jako liberaaleihin ja konservatiiveihin on ollut koko ajan olemassa. Sitä ei virallisesti myönnetä, mutta melkein asian kuin asian yhteydessä jako tulee esiin keskusteluissa ja äänestyksissä.
Joskus puheissa kuuli oikeita helmiä, jopa yllätyksiä, mutta usein tiesi jo puheen alussa, mitä mieltä edustaja oli. Ehkä sellaisena suurena linjaeroavuutena on ollut jako korkeamman hengellisen profiilin ja matalamman tason kannattajien välillä.
Näiden kolmen kauden suuri kysymys on ollut samaa sukupuolta olevien parien kirkollinen vihkiminen. Kirkolliskokous ei siinä saanut aikaan ratkaisua, mutta todellisuus on ajanut kirkolliskokouksen päättämättömyyden ohi.
Pappien sukupuoli on ollut yhä myös koko ajan esillä. Kysymys on kuin ikiliikkuja. Naista papin virassa eivät kaikki hyväksy. Kysymys nousee pintaa yhä uudelleen kuin mato-ongen koho.
Rahan riittävyys on ollut kestoaihe. Hallinnon rakenteita on yritetty keventää, jotta toiminta tehostuisi ja rahaa säästyisi. Tehtävän tärkeys on yleisesti myönnetty, mutta pienetkin askeleet ovat olleet vaikeita ottaa. Suppeat intressit usein voittavat laajemman tavoitteen.
Katse on ollut tulevaisuuteen. Tulevaisuuskomitea ehdotti isoja ratkaisuja toiminnan modernisointiin ja rakenteiden purkamiseen, mutta tulokset jäivät vähäisiksi. Emme ole kyenneet kehityksen kuljettajiksi, vaan yrittäneet vain sopeutua.
Demokratia ei juuri ole edistynyt ja sitä vierastetaan kirkossa. Vaaleja ei ole kehitetty siten kuin olisin pitänyt tarpeellisena. Viestintä on ollut yksi keskustelujen lempiaiheita, mutta siinäkin näkyy tuo aikaisemmin mainitsemani jako erilaisiin hengellisiin profiileihin. Toisten mielestä viestinnän tulisi olla julistamista, kun viestinnän ammattilaiset korostavat vuoropuhelin ja ihmisten todellisuuden huomioon ottamista. On muistettava, että viesteillä pitää olla myös vastaanottajia. Monenlaisia jännitteitä on ollut, joko piilossa tai aivan näkyvissä.
Tuosta edellä olevasta en tekisi sellaista yhteenvetoa, että mitään ei ole saatu aikaan. Kyllä monia pieniä askeleita on otettu. Mainitsen vaikkapa Virsikirjan lisälehdet, joilla on upeita uusia virsiä. Kanssakäymistä kirkollisissa toimituksissa on helpotettu. Ympäristöasioita ja tasa-arvoa on edistetty.
Suuri tekninen muutos on ollut siirtyminen sähköiseen kokouskäytäntöön. Korona puolestaan toi etäkokoukset.
Meidän on kyettävä elämään yhdessä, vaikka olisimme joistakin asioista erimielisiä. Ja vaikka on oltu eri mieltä, se ei ole ollut henkilökohtaista.
Markku Jalava
kirkolliskokousedustaja
Kosti Vasumäki. Ei Kaanaan häissä mainittu ketään vihityn. Siellä Jeesus teki ihmeteon ja muutti veden viiniksi. Sen vuoksi kai tarina kirjoitettiin yhteen evankeliumiin.
Häitä varmaan Jeesuksen aikana vietettiin ja pidettiin railakkaitakin juhlia, mutta vihkimisseremonioista ei Raamatussa ole mainintaa. Ehkä avioliitto ei silloin ollut niin yhteiskunnallinen instituutio kuin nykyisin on monissa ”sivistysmaissa”.
Vielä muistutan sinua Raamatussa kerrotuista avioliitoista, joissa miehellä saattoi olla useita vaimoja. Kannattaa ottaa tämäkin asia huomioon, jos haluaa Raamatusta hakea avioliittomalleja.
Minusta Suomessa ja varmaankin muissakin sivistysmaissa on hyvä ja ihmisiä kunnioittava avioliittolaki. Olisi toivottavaa, että ev.lut. kirkon päättäjätkin sen tajuaisivat.
Hääjuhlien merkitys lienee se, että niissä annetaan yhteisölle tiedoksi, ketkä ovat siitä lähtien toistensa puolisoita. Tätä ei ehkä voi kutsua yhteiskunnalliseksi merkitykseksi, mutta yhteisölliseksi kylläkin.
Leo Tihinen. Yleensä kun häät mainitaan, niin kokemuksen mukaan siellä myös on tapana vihkiä hääpari. Tässä tapauksessa häitä vietettiin juutalaisen tavan mukaan. Lisäksi ”luterilainen avioliittoteologia pohjautuu vahvasti ajatukseen Jumalan asettamasta avioliitosta miehen ja naisen välillä. Kaikki muut mahdolliset avioliitot perustuvat muuhun kuin Jumalan asetukseen. Mahdollisesti kaksi rinnakkaista avioliittokäsitystä tulee aiheuttamaan evlut-kirkon sisälle pysyvän hajaannuksen.
Muistanet, että Jumala sääti puolisot toisilleen sopivaksi avuksi luomiskertomuksessa ennen syntiinlankeemusta. Niinpä kaikki avioliitot perustuvat samaan luomisjärjestykseen.
Toki muistan tuon Jumalan säätämyksen. Muistanet myös mitä Kristus sanoi miehestä ja naisesta. Satuin muuten löytämään Paavo Ruotsalaisen tekstin, josta tulee ilmi hänen käsityksensä liittyen nimenomaan tähän kirkolliskokouksen kiistakysymykseen. Hän sanoo, että ”Varo, ettet joudu…….”
”Satuin muuten löytämään Paavo Ruotsalaisen tekstin.” Mikähän se teksi mahtaa olla? Saneltujen kirjeiden lisäksi on tietääkseni vain yksi laajempi, nimeltään Muuan sana heränneille talonpojan säädystä.
H. Hyvärinen. Poimintoja Paavo Ruotsalaisen elämästä ja hänen sielunhoidollisista menettelytavoistaan. Pastoraalitutkielma. Oulu 1923.
Nähtåävästi on kysymyksessä jonkun muun muistiin merkitsemä lausuma, ei Paavo Ruotslaisen itsensä kirjalliseen muotoon sanelema. Enpä vetäisi tuollaisesta yhteyksiä 2020-luvun kirkolliseen keskustreluun.
Eipä ollut muun kuin suoraan Paavon suusta sanottu, joka koskee myös tätä aikaa.
Joku siis muisti Paavo Ruotsalaisen sanoneen. Kun on näköjään kyse tutkielma sielunhoidon käytännöistä, on lainaus mahdollisesti luottamuksellisesta keskustelusta, joka on tohdittu kertoa vasta vuosien jälkeen. Sinun lainauksesi taas päättyy kolmeen pisteeseen, joiden jälkeen tulee ihan mitä vain. ”Varo, ettet joudu ojasta allikkoon, suden suuhun, perumaan puheitasi, …”
Aivan. Tuon mitä Paavo Ruotsalainen on sanonut; ”Varo ettet joudu…” sen hän on sanonut Heikki Ruotsalaiselle, ettei Heikki olisi joutunut suden suuhun Heikkiä koskevan toisen asian yhteydessä.
”… josta tulee ilmi hänen käsityksensä liittyen nimenomaan tähän kirkolliskokouksen kiistakysymykseen.” Häh? Miten suden suuhuhun joutumisesta varoittelu liittyy kirkolliskokouksen keskusteluun?
Jaa. Lainasin tuon ”suden suuhun” joutumisen sinulta, kun ehdotit sitä minulle. Paavo varoitti Heikki Ruotsalaista viinan juomisesta, joka voi sitten johtaa toiseen paheeseen. Siksi Paavo sanoi hänelle: ”Varo ettet joudu…..” Loput saat arvata.
”Satuin muuten löytämään Paavo Ruotsalaisen tekstin, josta tulee ilmi hänen käsityksensä liittyen nimenomaan tähän kirkolliskokouksen kiistakysymykseen.” Vedit Paavo Ruotsalaisen aivan omasta aloitteestasi tähän keskusteluun, Kost Vasumäki. En vieläkän tiedä, miksi. Kirkolliskokous ei tietääkseni ole keskustellut alkoholin kulutuksesta eikä suurpedoista.
Kosti Vasumäki.
Eikö tuo asia ole täysin selvä, että Raamatusta ei löydy kertomusta hääparin – heteron tai samaa sukupuolta olevien vihkimisestä. Sitä asiaa eivät muuta sinun selityksesi toiseksi. Olisi varmaan itsellesikin helpotus, jos voisit em. myöntää.
Minulla ei ole tarvetta tätä keskustelua jatkaa. Asia näyttää mielestäni etenevät ev.lut. kirkossamme kuitenkin oikeaan suuntaan mutta hitaasti.
Kosti ehkä tykkää juutalaisten perinteisistä häätavoista: nykyään sulhanen voi olla 13-vuotias ja morsian 12-vuotias (https://www.jewishvirtuallibrary.org/marriage-in-judaism?utm_content=cmp-true ). Jeesuksen aikoina saattoivat ikärajat olla muutakin.
Jos Kosti nyt tyrmää täysin samaa sukupuolta olevien aikuisten, toisiaan rakastavien ihmisten avioliiton, niin ehkä hän voi selvään Raamatun Sanaan (Kaanaan häät!) vedoten sallia murrosikäisten tai lasten naimakaupat.
Seija. Muuten hyvä, mutta kirjoitat asian sivusta. En kannata nyt enkä vastaisuudessa evlut-kirkon mahdollista poikkeamista kirkon virallisesta avioliittoteologiasta.
”En kannata nyt enkä vastaisuudessa evlut-kirkon mahdollista poikkeamista kirkon virallisesta avioliittoteologiasta.” Oletat nähtävästi, että kirkolla on virallinen avioliittoteologia. ”Samaa sukupuolta olevien parien kirkollinen vihkiminen ei kirkon perinteisen ja edelleen voimassa olevan avioliittokäsityksen vuoksi ole mahdollista.” Näin lausutaan kirkon sivuilla. Enpä kutsuisi tuota ’perinteistä ja edelleen voimassa olevaa käsitystä’ kuitenkaan teologiaksi.
Laura Kallatsa & Jouko Kiiski näyttävät käyttävän tutkimuksessaan käsitettä; ”Luterilainen avioliittoteologia pohjautuu vahvasti ajatukseen Jumalan asettamasta avioliitosta” Mikäli edellisen vääntää rautalangasta, niin avioliiton on Kristus itse vahvistanut.
’Luterilainen avioliittoteologia’ näyttää olevan käsite, jolla tehdään eroa muihin, pääasiassa roomalaiskatoliseen avioliittoteologiaan. Se, mitä oli pikaisesti haettavissa netistä, liittyy sukupuolisuuden arvoon Jumalan antamana lahjana ja tehtävänä. Luomisen teologiaa asia sivuaa, käskyä lisääntyä ja täyttää maa. Niinpä mitään erityisesti kristillisyyteen viittaavaa en huomaa. En myöskään osaa pitää teologiseen keskusteluun liittyvää termiä ’kirkon virallisena teologiana’.
Kosti: Mainitsemasi julkaisu ei ehkä ihan täytä kaikkia tieteellisen tutkimuksen kriteereitä: https://www.karjalanteologinenseura.fi/julkaisutoiminta/uskonto-perhe-ja-hyvinvointi-dos/ .