Paavali kirjoittaa Galatian seurakunnille Galatalaiskirjeen 1:6-7 mukaan seuraavasti.
Ihmettelen, että näin äkkiä olette kääntäneet selkänne Jumalan lahjalle, Kristuksen tuomalla pelastukselle. Näytätte kuvittelevan, että on olemassa toinenkin ”tie taivaaseen”, mutta näin te luovutte Jumalasta, joka rakastaa teitä ja on kutsunut teidät omikseen. Mehän olemme osoittaneet teille, että Jumalan omaksi päästään vain turvautumalla Kristuksen tekoon. Muuta tietä ei ole! Muulla tavalla ei voi päästä Jumalan lapseksi. Jotkut vain vääristelevät totuutta lisäämällä Jumalan lahjaan omia vaatimuksiaan. (Gal. 1:6-7, Elävä uutine Uusi testamentti vapaasti kerrottuna, 1977)
Luther toteaa, että Paavali ikään kuin sanoo, että kuinka helposti galatalaiset antavat ryöstää ja kääntää itsensä pois Kristuksesta. Luther jatkaa, että samoin hekin kuten Paavali valittavat ihmisten sokeutta ja hulluutta, kuinka kukaan ei halua omistaa armon ja laupeuden oppia. Jos joku omistaakin, niin on valmis siitä pian luopumaan. Näin tapahtuu siitä huolimatta, vaikka se antaa ihnmisille syntien anteeksiantamuksen, sydämen rauhan ja iankaikkisen elämän. Lisäksi se antaa viisautta myös arvostella maallisia asioita ja pitää hallinnassa erilaiset elämänmuodot sekä tuo mukanaan kaikki Jumalan teot. Luther ihmettelee, miten ”maailma” vihaa ja rienaa tätä sanaa, tätä iankaikkisen lohdutuksen, armon, autuuden ja iankaikkisen elämän evankeliumia.
Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta. Gal. 1:3
Näihin kahteen vähäiseen sanaan: armo ja rauha, sisältyy koko kristinusko. Armo antaa synnin anteeksi, rauha tyyntää omantunnon.
Luther, Galatalaiskirjeen selitys, s. 42, vuoden 1957 painos, SLEY.
Huomasin juuri, että sinä olet aiemmassa blogissasi tuonut tämän saman kohdan esille.