Suomen yliopistoissa tehtävästä tutkimuksesta merkittävä osa tehdään eri säätiöiden myöntämien apurahojen avulla. Apurahatutkijoiden asemaan tuli vuoden 2009 alusta tärkeä parannus eläketurvan myötä. Korjattavaa kuitenkin on edelleen työttömyysturvan ja terveydenhuollon osalta. Apurahatutkijoiden asema osana tiedeyhteisöä on viime viikkoina herättänyt keskustelua Helsingin yliopistolla apurahatutkijoiden tilavuokrien korostusten johdosta.
Helsingin yliopiston rehtori antoi helmikuun lopulla päätöksen, jossa suositetaan tiedekuntia perimään henkilökohtaisella apurahalla työskenteleviltä tutkijoilta 1600 euroa vuosikorvausta työtiloista. Jos ja kun suositus otetaan täysimääräisesti käyttöön tiedekunnissa, se tuo merkittävän korotuksen apurahatutkijoiden tilavuokriin. Ainoastaan Suomen Kulttuurirahasto on toistaiseksi ilmoittanut subventoivansa vuokraa, joten muiden kohdalla se jää tutkijoiden itsensä maksettavaksi. Kohtuullinen tilavuokra on ymmärrettävä, mutta nyt korotukset johtavat siihen, että monella apurahatutkijalla ei ole jatkossa varaa työskennellä yliopistolla. Siitä, että viekö tämän joukon ohjaaminen työskentelemään yksin kotona tai kirjastoissa, suomalaista tieteentekemistä eteenpäin, on aihe, josta olisi hyvä käydä laajempaa keskustelua.
Vuokrankorotus nostaa pintaan laajemman huolen apurahatutkijoiden asemasta. Vaikka apurahatutkijat tekevät identtistä tutkimustyötä palkatun henkilöstön kanssa, heille ei tarjota esimerkiksi työterveydenhuoltoa, vaan ”työterveyshoito” on kaupungin terveysasemilla. Kiireettömän lääkäriajan saaminen Helsingissä kestää nyt lähes pari kuukautta.
Apurahoin tehty tutkimus liitettään yliopiston tutkimuksenarviointeihin ja näin olleen tuo siis yliopistolle tuloja. Suomen yliopistoilla on viime vuodet eletty talouden kanssa haasteellisia aikoja, joten tätä kautta hyvin ymmärtää, että lisätuloja tarvitaan. Toinen kysymys on se, onko hyvin epävarmassa työtilanteessa, välillä töissä ja välillä työttömänä, olevien väitöskirjantekijöiden ja post doc tutkijoiden joukko se kenelle on kohtuullista suunnata uusia maksuja? Tässä suhteessa voi suunnata toivomuksen myös maan seuraavalle hallitukselle yliopistojen perusrahoituksen nostamisesta toiminnan kannalta kestävälle tasolle.
Toivoa sopii, että myös kirkollinen media jatkaisi uutisointia vanhoillislestadiolaisuuden tiimoilta uudessa, tasapuolisemmassa hengessä. Merkkejähän tästä jo on.
Juntunenhan kertoo anteeksipyynnöllään sen, että kaikki ei ole mennyt niin kuin piti eli, että kriittiseen raportointiin on ollut aihettakin. Juntusen ulostulo aloittaa toivottavasti VL-liikkeessä uuden avoimemman ja osin itsekriittisemmän aikakauden, jolloin myös medialla, niin kirkollisella kuin maallisellakin on mahdollisuus tasapuolisempaan ja oikeellisempaan raportointiin. On myös muistettava, että media on vallan vahtikoira, oli sitten kyse maallisesta tai hengellisestä vallasta!
Suunta kuulostaa tosiaan positiiviselta.
Toivottavasti Viljo Juntusen anteeksipyyntä näkyy realistisesti liikkeen ihmisarvo käsityksissä !
Taitavat tarvita ohjaukseen sekä piispoja että julkista mediaa. Parempi olisi uskoa vähemmällä.
Esimerkillistä!
Lumipallo pyörii jo hyvin ja toivottavasti myös muiden herätysliikkeiden johtajat pyytäisivät hekin anteeksi hengellistä väkivaltaa, joita on vuosikymmenten saatossa tehty.
Kuten olen todennut jo useasti aiemminkin, tämä on täällä arjessa ollut jo pitkään tiedossa. Ihmiset eivät ole enää ”vanhojen miesten” johdateltavissa vaan saavat tietoa ja osaavat ajatella itsekin. Vanhoillislestadiolainen liike on voimakkaimmin uudistuva liike tällä hetkellä kansankirkossamme ja ehdottomasti sen selkäranka parhaasta päästä.
Toivon todella Juntusen jatkavan näistä sanoista vielä eteenpäin, että järjetön seurakuntaoppi kumotaan, ja annetaan ihmisten hengellisen kodin säilyä vapaana hengittää Jumalan Armoa ilman pienintäkään pakkoa mihinkään ihmisten luomiin säännöksiin ja sääntöihin, joita on joskus käytetty, ja käytetään osin edelleen, toisen Uskon mitätöimiseen ja ihmisyyden järjettömään polkemiseen. Usko on lahja Jumalalta eikä mikään jäsenkirjan mukainen ”keksintö”.
Vuokko Ilola, ajattelen tuota esille nostamaasi kohtaa. Voidaan se jakaa kahteen osaan; Ensin Raamatullinen oppi ja teologia ja : toiseksi VL käytänteiksi muodostuneet oma sisäinen toiminta tapa. Sisäinen käyttäytymiskriteerit ohitti itse alkuperäisen uskonopin. Seuratilanteiden puheissa näkyi vahvana Raamatullisuus, mutta niinkuin yleisesti uskovat käyttävät uskonnollista normistoa käyttäytymisessa ja siihen liittyy liikeen käyttäytymis normistot hyvin vahvana esiin, miten pitää olla ja mitä tehdä.
Elikkä Mitä Juntunen tarkoitaa, koko skaala vai teologistalinjaa, se olisi erinomainen asia jos vähänkään tiedän heidän linjaansa.
Juntusen mukaan liike pyrkii nyt avoimuuteen ja rehellisyyteen, Tähän asti on siis oltu epärehellisiä, kenelle?? vain itselle ja liikkeen jäsenille, tuskin sentään on onnistuttu sumuttamaan Kaikkivaltiasta.
VL-foorumilla Viljo Juntusen ja Aino Kanniaisen lausunnot ovat aiheuttaneet ”hämmennystä”. Mielenkiintoinen keskustelu löytyy ketjusta ”uuden pj:n aika”
http://vlfoorumi.foorumi.eu/viewtopic.php?f=1&t=5222