Monet kyselevät, mikä on elämän tarkoitus, ja papitkin usein antavat ympäripyöreitä vastauksia kuten ”rakkaus” tai omaa toimintaamme korostava ”merkityksellisyys”.
Oma käsitykseni muodostuu Raamatun kertomusten perusteella seuraavaksi:
Kun Jumala loi maailman, oli kaikki hyvin, kunnes käärme vietteli naisen syömään kielletystä puusta. Sen seurauksena Jumala karkotti ihmisen, Aatamin ja Eevan, paratiisista tänne maapallollemme, joka avaruudessa lienee maailmankaikkeuden reunamilla, eli ”Jumalan selän takana”. Karkotuksen tarkoituksena oli, että ihminen täällä katuisi Jumalan tahdon vastaista toimintaansa, eli syntiä ja pääsisi ehkä takaisin paratiisiin.
Ihminen ei kuitenkaan katunut, jolloin Jumala lähetti maapallolle vedenpaisumuksen. Sekään ei saanut ihmistä katumaan syntistä elämäänsä, joten Jumala joutui lähettämään oman poikansa Jeesuksen ja uhraamaan Hänet meidän syntiemme sovitukseksi ristinkuolemalla ja herättämällä Hänet kuolleista ylösnousemukseen.
Niinpä meidän elämämme tarkoitus on tämän elämän aikana uskoa, että Jeesus on Jumalan Poika ja synneistä Vapahtaja, sen sydämessämme uskoa ja suullamme tunnustaa. Uskontunnustuksessamme sen joka sunnuntai saamme suullamme tunnustaa.
Näin yksinkertaista on elämän tarkoitus, jonka tavoite on päästä taivaaseen tämän elämän jälkeen. Ja Raamattu on siihen ainoa tiekarttamme.
Se, minkälaisissa olosuhteissa tämän elämämme elämme, ei ole merkityksellistä. Ainoastaan usko Jeesukseen on merkityksellistä. Siksi kaikki voivat pelastua, jotka uskovat Jeesukseen, olipa mies tai nainen, vapaa tai orja tai vanki tai syrjitty tai kiusattu tai kreikkalainen tai juutalainen tai suomalainen tai maahanmuuttaja.
Tietysti pitää lopuksi todeta, että ihmisen kuuluu täällä myös pyrkiä elämään Jumalan tahdon mukaisesti rakastaen Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseään sekä koettaa noudattaa Hengen Hedelmiä Galatalaiskirjeen mukaan, sekä tuhansia muita kristillisiä elämänohjeita, jotka kuitenkin kaikki ovat toissijaisia elämän tarkoitukseen nähden. Rakkaus on Jeesuksen mukaan sitä, että pidämme Isän Jumalan käskyt.
”Papitkin usein antavat ympäripyöreitä vastauksia kuten ’rakkaus’.” Rakkaus on vain siinä mielessä ’ympäripyöreä vastaus’, että Raamatussa kaikki kiertyy sen ympärille. Rakkaus on sitä, että pitää käskyt ja käskyjen sisältö on rakkaus. ”Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minun iloni sydämessänne ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi. Minun käskyni on tämä: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä. Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa, kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta. Te olette ystäviäni, kun teette sen minkä käsken teidän tehdä. En sano teitä enää palvelijoiksi, sillä palvelija ei tunne isäntänsä aikeita. Minä sanon teitä ystävikseni, olenhan saattanut teidän tietoonne kaiken, minkä olen Isältäni kuullut. Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät, ja minun tahtoni on, että te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää, sitä hedelmää joka pysyy. Kun niin teette, Isä antaa teille kaiken, mitä minun nimessäni häneltä pyydätte. Tämän käskyn minä teille annan: rakastakaa toisianne.”
Auranen: ”Kun Jumala loi maailman, oli kaikki hyvin, kunnes käärme vietteli naisen syömään kielletystä puusta.”
Mitään ongelmia ei siis olisi, eikä olisi ollut, jos se Jumala olisi jättänyt sen käärmeen luomatta. Tai miksi ylipäätään se paljonpuhuttu omenapuu piti istuttaa sinne paratiisiin? Ihmisten kiusaksi? Mitä muuta virkaa sillä muka oli? Olisihan Jumalan kaikkitietävänä kaikkivaltiaana alunperin, jo luomispuuhia suunnitellessaan, pitänyt tietää miten siinä tulee käymään. Melkoita vittuilua Jumalalta.
Auranen: ”joten Jumala joutui lähettämään oman poikansa Jeesuksen ja uhraamaan…”
On se nyt ihme ja kumma, jos kaikkitietävä ja kaikkkivoipa kaikkivaltias ei keksi muuta tapaa pitää porukka kuosissa kuin, että tapattaa – verellä ja väkivallalla mässäilemällä parhaaseen pulp fiction- tyyliin – ”poikansa” ja sitten taas hetken kuluttua herättää hänet henkiin.
Kaikkivaltiaalta voisi odottaa vähän fiksumpia ja tyylikkäämpiäkin konsteja homman hoitamiseen.
No draamaa siitä hommasta ei ainakaan puuttunut.
Voisit jättää nämä veealkuiset sinne kotiin. Tylsä lukea.
Joo, puhut asiaa Charlotta. Pitäisi sanoa varmaan, että melkoista piruilua Jumalalta.
Kun elämän tarkoitus esitetään perinteisellä Raamatullisella tavalla, se tuntuu minusta naiivilta vaikka olen kristitty ja pappi. En ihmettele, jos se herättää kovaa kritiikkiä.
Kristinuskon mukaan Jumala ei halunnut ilmoittaa tahtoaan filosofisesti kutkuttavalla tavalla vaan lähes brutaalilla ja yksinkertaisella tavalla. Tämä loukkaa järkeämme.
Jätä järki rauhaan ja keskity Henkeen.
Raamatun ydinsanoman mukaan ihmiselämän tärkein ompunsyönnin jälkeinen tarkoitus on pyrkiä välttämään ikuinen käristyminen helvetissä.
Seppo, mielestäni määritelmäsi on hieman ontuva.
Kristinuskon mukaan ihminen on luotu rakastavaan yhteyteen Jumalan kanssa.
Elämän tarkoitus on ”päättää” haluanko palata Jumalan yhteyteen ja myös jatkaa tätä iloista ja fantastista elämän hurmaa kuoleman jälkeen vai haluanko elää Hänestä erillään jo täällä ajassa ja myöhemmin kuoleman jälkeen.
Helvetti on rakkauden puutetta, erossa oloa Jumalasta. Ei Jumala kärvennä ihmistä tulimeressä vaan tuli kuvaa sitä rakkautta, jota ilman ihminen haluaa elää ajassa ja iäisyydessä.
Miksi ihminen haluaisi taivaaseen kuoleman jälkeen, jossa Jumala ja uskovaiset ovat, jos hän ei eläessään kään halua kuulua jengiin?
Eli ihminen rakentaa itse itsellensä kristinuskon mukaan helvetin eli erossa olemisen rakkauden ja elämän lähteestä.
Aika tulee näyttämään onko kristinusko totta.
Mistäs johtuu että kirkon traditio yli 1900 vuotta katsoi helvetin olevan konreettinen i k u i n e n kidustuspaikka ja monet kirkon jäsenet ja muut fundamentalistiset uskovaiset katsovat niin yhä?
Miksi rajoittaa kysymys elämän tarkoituksesta ihmisen tarkoitukseen? Ihmine on yksi vähäpätöine ja vähäjärkinen itseään tuhoava laji kymmenien miiljoonie muiden lajien joukossa, viruksaikin on biljoonia biljoonia enemmänkuin ihmisiä. Sis mikä on ylipäätään organisen elämän eli aineen jakautumisen/lisääntymisen ja kopioitumisen (katalyysi,synteesi jne) tarkoitus?
Ahonnen: ”iloista ja fantastista elämän hurmaa kuoleman jälkeen”
Voipi olla kaikenlainen harrastaminen vähän vaikkeeta, jos jäljellä ei ole enää kuin kasa tuhkaa, joka sekin taivaan tuuliin ripoteltuna. Taitaa jäädä ilo, riemu ja hurma vähän vähemmälle.
Ahonen: ”Ei Jumala kärvennä ihmistä tulimeressä”
Pari sataa vuotta sitten kuulemma vielä kärvensi (ainakin pappien puheitten mukaan). Tiedä hänestä sitten. Niin ne ajat vaan muuttuvat. Helvettikin on sammutettu.
Eipä tuota kai kukaan elävä ihminen tiedä. Eikä kukaan kuollut ole tullut kertomaan. Saas nähdä kun aika tulee.
Elämän tarkoitus on se, että me syntyessämme samanarvoisen ihmisarvostuksen saaneet ihmiset ymmärrämme lähimmäisen rakkauden merkityksen ja sen noudattamisen.
Raamatulla ei ole mitään merkitystä tähän.
Reino, kannattaisi sanoa, että ”mielestäni Raamatulla ei ole mitään merkitystä tähän.”
Se on mielipiteesi, jolle ei voi vaatia absoluuttista totuusarvoa. Siihen on tyytyminen.
Elämän tarkoitus on mainitsemani vaikka Raamattua ei olisi olemassakaan.
Reino, tästä olen samaa mieltä.
Eikö ole niin, että valmistaja määrittelee tuotteensa tarkoituksen? Me, jotka pidämme Raamattua Luojan sanomana, etsimme elämän tarkoitusta siis Raamatusta, eikä se ole hukassa.
Raamatun alussa luomiskertomus sisältää tehtävän, jota varten meidät on luotu, sen ihmiselämän alkuperäisen tarkoituksen. Näin se on muotoiltu: ”Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne. Vallitkaa meren kaloja, taivaan lintuja ja kaikkea, mikä maan päällä elää ja liikkuu.”(1. Mo1:28)
Meidät luotiin elämään siis tänne maapallolle ja ”täyttämään” sopivalla tavalla tämän planeetta, ei toki ylikansoittamaan. Eli kuten Psalmien kirja tarkoituksen ilmaisee: ”Taivas on Herran, maan hän on antanut ihmisille.”(Ps115:16)
Blogissa todetaan, että ”Kun Jumala loi maailman, oli kaikki hyvin, kunnes käärme vietteli naisen syömään kielletystä puusta.” Mutta romuttuiko Jumalan alkuperäinen tarkoitus, ihmiskunta nauttimassa ikuisesta elämästä paratiisissa, yhden pariskunnan tottelemattomuuden vuoksi? Eivät kai niin pienet kapulat Jumalan rattaita voineet estää, vaikka mutkia tulikin matkaan. Jeesus tuli ja maksoi lunnaat ”viimeisenä Aadamina” sen ensimmäisen töppäyksestä.(1. Ko15:45)
Raamatun ihan lopussa kerrotaan, että alkuperäinen tarkoitus ihmiselämälle tulee toteutumaan ”uuden maan” myötä. Näin tuo tarkoitus toteutuu: ”Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa. Jumala itse on heidän luonaan, ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut.”(Ilm21:3,4)
”Jumala karkotti ihmisen, Aatamin ja Eevan, paratiisista tänne maapallollemme”
Siis A&E ja paratiisi eivät olleetkaan maan päällä alusta alkaen??
”koettaa noudattaa Hengen Hedelmiä”
Eikö Pyhä Henki niitä vaikutakaan meissä??
” Viljelkää ja varjelkaa maata.”
Yksinkertaiset ohjeet, mutta kaiken kattava Kristuksen vapaus ja armonjulistus sai meidät lankeamaan ahneuteen ja maan raiskaamiseen. Yleiseen vastuuttomuuteen ja holtittomuuteen.
Ei millään ole mitään väliä, kun kaikki on anteeksi annettu. Riittää kun olet kirkon jäsen ja maksat verot.
Tarja, anteeksisaaminen ei vapauta ihmistä tekojensa seurauksista.
Oletetaan, että mies vihaa naapureitaan ja polttaa yöllä heidän talonsa, jossa kuolee lapsiperhe.
Myöhemmin mies herää pahuuteensa ja katuu syvästi tekoaan. Hän tunnustaa syntinsä Jumalalle ja saa armosta tekonsa anteeksi. Sitten hän menee poliisille tunnustamaan tekonsa, koska hän ottaa nyt vastuun itsestään.
Hän joutuu vankilaan 20 vuodeksi.
Hän sai Jumalalta anteeksi mutta kantaa seuraukset.
On järkkymätön laki, että mitä kylvää, sen myös niittää.
Jumalan armo ei ole halpaa vaan ilmaista ja siksi äärettömän kallisarvoista.
Entäpä, jos mies ei raukkamaisuuttaan menisi poliisin puheille? Pysyisikö Jumalan anteeksianto, jos mies katuisi aidosti? Kyllä
Mutta mies kantaisi omassatunnossaan ja psyykeessään syntinsä seuraukset. Jatkuva pelko kiinni joutumisesta, alituinen ahdistus pelkuruudestaan. Hänen elämänsä olisi hyvin onnetonta, sillä kylvämisen ja niittämisen laki on voimassa.
”Näin yksinkertaista on elämän tarkoitus, jonka tavoite on päästä taivaaseen tämän elämän jälkeen.” Olisiko kuitenkin niin, että vain omasta pelastumisestaan huolehtivan on vaikea sinne päästä? ”Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni ja evankeliumin tähden kadottaa, on sen pelastava.”