Näin juuri tositapahtumiin perustuvan elokuvan islantilaisesta kalastajasta joka aluksen uppoamisen ja kavereiden hukkumisen jälkeen ui yksin 6 tuntia 3 asteisessa meressä, käveli 2 tuntia avojaloin märissä vaatteissa teräväsärmäisen laavakentän yli islannin talvessa ja pelastui raajojaankaan menettämättä. Mieleen tuli asiasta tehdyt lehtijutut aikoinaan. Veneen kaukainen uppoamispaikka varmennettiin kaikuluotauksella. Järjellistä selitystä ihmeenomaiselle pelastumiselle ei ollut. Uidessaan mies rukoili Jumalaa antamaan hänelle lisäaikaa elämäänsä.
TV:ssä oli hiljan tarina suomalaisesta avustustyöntekijä – reportterista Afrikassa, jota pyydettiin tekemään elokuva 3 tunnin matkan päässä olevan naapurikylän kristillisestä seurakunnasta. Lähtiessään hän unohti ladata kameransa akun ja ottaa latauskaapelin mukaansa. Akussa oli virtaa vain 5 minuutiksi. Kun akku oli loppu, hän rukoili Jumalalta virtaa akkuun pitäen sitä käsiensä välissä. Kun hän pisti sen taas kiinni kameraan, mittari osoitti täyttä. Kaiken lisäksi se oli täynnä koko ajan 2 -viikkoisen vierailun ajan, ilman lataamista. Seurakunnan väki todistaa akun salaperäisen täytenä pysymisen jatkuvista kuvauksista huolimatta.
Suomessa 1980 luvulta alkaen, jotkut lahjan saaneet ihmiset alkoivat rukoilla sairaiden puolesta. Varsin ihmeellisiä paranemisia alkoikin tapahtua.
Kirkkomme on ollut joko vaitonainen, tai jopa yrittänyt vaivautuneesti hyssytellä järjen vastaisia tapahtumia hiljaiseksi. Samoin Islannin kirkkokaan ei ilmeisesti hyödyntänyt mahdollisuutta tämän Jumalan ”ihmeen” avulla todistaa Jumalan voimasta tässä ja nyt. Miksi? Mikä ihmeissä ahdistaa?
Luemme jatkuvasti Raamatusta ihmekertomuksia 2000 – 3000 vuoden takaa, mutta kun ne pitäisi nähdä, todeta ja niistä iloita nykypäivässä, asiasta tuleekin ongelmallinen. Luemmeko Raamattua ”ahven on kala – ahven on kala…” rutiinilla miettimättä, mitä Jeesuksen lupaamat asiat voisivat tarkoittaa myös tänään. Tosiasioissa monenlaisia järjellä selittämättömiä ja täysin epätodennäköisiä asioita tapahtuu maailmassa rukouksen jälkeen pilvin pimein, joskus jopa tuttavapiirissä.
Onko nuivassa suhtautumisessamme kyseessä uskon puute vai luutunut ja ahdasmielinen ja torjuva yleissuhtautuminen suhtautuminen konservatiivisesti kaikkeen vähänkään erilaiseen tai selittämättömään.
”Pyytäkää niin teille annetaan…”, ” Jos teillä olisi uskoa sinapin siemenenkään verran, voisitte käskeä tämän vuoren heittäytyä mereen…” ” Jos te, jotka olette, pahoja osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, miten paljon enemmän teidän taivaallinen isänne voi teille antaa jos te vain häneltä pyydätte”… opetti Jeesus.
Tärkeä kysymys kuuluu: Mitä muita arvokkaita ja kristinuskon ytimeen kuuluvia asioita torjuvat ne päättäjät, jotka pragmaattisina, järkevinä ja perinteisinä ”järjen ääninä” vastustavat yli-inhimillisyyttä Kristinuskossa meidän ajassamme. Ilmeisesti aika paljon, päätellen kirkkomme surkeasta uskottavuus- ja kannatustilanteesta nuorten ja työikäisten keskuudessa.
Ehkä meidän pitäisi sisäistää paljon paremmin mitä tarkoittaa: ”Lasten kaltaisten on Jumalan valtakunta”
Kiitos ajatuksista.
Mutta: Onko kaikista Jumalan parantamisteoista ja muista ihmeistä tarpeen/tarkoituskaan kertoa eteenpäin? Matteus kertoo Jeesuksen jopa varoittaneen parantamiaan ihmisiä (kahta sokeaa) siitä, ettei kukaan saisi tietää tapahtuneesta. ( Matt. 19:27-31) Lopputulos toki tuolla kertaa oli päinvastainen.
”Uidessaan mies rukoili Jumalaa antamaan hänelle lisäaikaa elämäänsä.” ——– ”Kun akku oli loppu, hän rukoili Jumalalta virtaa akkuun pitäen sitä käsiensä välissä.” ——— ” jotkut lahjan saaneet ihmiset alkoivat rukoilla sairaiden puolesta.——– ”epätodennäköisiä asioita tapahtuu maailmassa rukouksen jälkeen pilvin pimein, ”
Mitä rukous on? Pascal Boyer kuvaa kirjassaan ”Ja ihminen loi jumalat” rukoilemista seuraavaan tapaan: ”Jotkut ystävämme menevät toisinaan tiettyyn paikkaan puhumaan näkymättömälle olennolle, joka on kaikkialla ja tietää etukäteen mitä he aikovat sanoa.”
Miksi ihmeessä sitä Jumalaa pitää jatkuvasti rukoilla tekkemään jotain, pääasiassa parantamaan jostain taudista, pelastamaan ihminen jostain pinteestä tai pääsystä taivaan iloon. Hänenhän väitetään tietävän koko ajan, reaaliajassa, mitä Telluksella tapahtuu jokaisen yksilön kohdalla. Eikä hiuskarvakaan katkea, etteikö Jumala olisi siitä tietoinen. Kaipa hän näin ollen osaa pitää huolta rakkaista luoduistaan ihan ilman mitään näiden ruinausta ja rukouksiakin? Jos ihminen kiittääkseen rukoilee, niin kovin on kaikkivaltias Jumala perso ihmisolentojen kiitoskselle jos rukoilemista siksi vaatii.
Kenties teologienkin olisi reiluinta vain myöntää rukouksen voiman olevan sen psykologisessa vaikutuksessa rukoilijaan itseensä, ei siinä, että rukouksen välityksellä tiedotettaisiin asioita Jumalalle tai yritettäisiin vaikuttaa hänen päätöksiinsä.
Tämä on kuitenkin teologisesti hankalaa, sillä se tekisi Jumalan tarpeettomaksi. Jos uskonto onkin vain yksi ihmisten keksimä mielenhallintatekniikka, käy koko kirkkoinstituutio tarpeettomaksi. Toisaalta rukoileminen voi selittyä sillä, että se on toimintaa, jota ihmiset eivät vain voi olla tekemättä. Kyseessä on tietoisen kontrollin tavoittamattomissa oleva toiminta, joka syntyy kokemuksesta, että jokin nimetön vaara uhkaa ja jotain pitäisi tehdä. Kun tätä käyttäytymismallia lisäksi vahvistetaan toistuvasti varhaislapsuudesta lähtien, se vakiintuu hyvin helposti käyttäytymiskaavaksi, jota ei voi enää järjellä hallita. Rukouksen laiminlyönnistä voi myös tulla niin syyllinen olo, että rukoilemisesta tulee kirjaimellisesti pakkomielle.
kimmo wallentin :”Jos uskonto onkin vain yksi ihmisten keksimä mielenhallintatekniikka, käy koko kirkkoinstituutio tarpeettomaksi. ”
Tuo on yksi ”marxisti-senilistien” kuningasajatuksista, joka näkyy itärajan takana mm. tuhottuina kirkkoina ja hautausmaina – ja myös mm. Pietarin katulapsina. Kai sinäkin uskot, että maa ei vajoa seuraavan askeleesi alla, ja jos se riittää sinun uskonnoksesi, niin pidä hyvänäsi, mutta älä oleta, että kaikkien pitäisi uskoa samalla tavalla.
On rehellisyyttä epäillä kaikkea. Rehellisyys voi kuitenkin kasvattaa rautaiset kalterit, joiden vangiksi jää lojumaan surkeaan vankilaan.
Usko tarvitsee välttämättä hyppyä tuntemattomaan. Joka siihen ei uskallaudu, jää oman ymmärryksensä varaan kiikkumaan.
Ehkäpä ihmeellisin asia on siinä, että kaiken luoja haluaa olla kanssamme yhteistyössä …. rukouksessa.
Pekka: ”Ehkäpä ihmeellisin asia on siinä, että kaiken luoja haluaa olla kanssamme yhteistyössä …. rukouksessa.”
Tämän selityksen esittää mm. Vincent Brummer teoksessaan ”Whar Are We Doing When We Pray?” Siis, että ihminen tarjoutuu rukouksessa yhteistyöhön Jumalan työtoveriksi. Näin voidaan välttää se hullunkurisuus, että ihminen yrittäisi rukouksillaan pakottaa Jumalan tekemään jotakin. Myös se outous, että kaikkitietävälle olennolle pitää kertoa asioita, näyttäisi hieman hälvenevän tämän teorian myötä, onhan rukouksessa kyse myös jonkinlaisesta oman tahdon harjaannuttamisesta eikä vain Jumalan informoimisesta.
Todellisuudessa selitys on vain juuri niin kehno kuin miltä se kuulostaakin. Kun minkäänlaisesta, maailman kulkuun silloin tällöin puuttuvasta ihmeolennosta ei ole todisteen häivääkään, niin miksi ihmisen pitäisi tarjoutua ”työtöveriksi?”
Paljon uskottavampi selitys on se, että rukoileminen rauhoittaa mieltä ja saattaa vaikuttaa positiivisesti rukoilijaan ja hänen elämäänsä.
Pekka: ” jää oman ymmärryksensä varaan kiikkumaan.”
Oma ymmärrys ja tieteen tarjoamasta alati muuttuvasta tiedosta koostuva totuus riittävät ainakin minulle tämän elämän aikana varsin mainiosti.
Usko ja luulo eivät ole koskaan tiedon väärttejä.
Pekka: ”Rehellisyys voi kuitenkin kasvattaa rautaiset kalterit, joiden vangiksi jää lojumaan surkeaan vankilaan.”
Mieluummin rehellisenä vankilassa, kuin epärehellisenä vapaana.
Jumala tekee ihmeitä tässä ajassa, siitä ei ole epäilystä. Jumala puhuu tavalla jos toisella, sitä ei vain aina huomata. Lapsille maailma ei ole niin kovin rationaalinen.
Todellinen ihme kuitenkin on, että Jumala Pelastaa jumalattoman ihmisen kadotukselta, lahjoittamansa uskon mukaan, jonka perustus on Kristus ja antaa Hänen kauttaan ihmiselle iankaikkisen Elämän.
Veli-Jussilta erinomainen kirjoitus. Osuu juuri keskelle Raamatun punaiseen sydämmeen.
ismo malinen :”Lapsille maailma ei ole niin kovin rationaalinen.”
Maailma on vasta aikuisille ”rationaalinen”. Esim. oma nuorimmaisemme sanoi näistä asioista jutellessamme, että kyllä hän tietää, minkänäköinen hänen suojelusenkelinsä on, ja kun luin lapsille Tuntematonta sotilasta, jonka keskeytti ukkonen, jonka salamointia ja jyrinää siirryimme katsomaan parvekkeelta, hän kohotti katseensa ja sanoi ukonilmalle :”Tähtää alemmas, ”stanan” kierosilmä”. Kun seuraavana aamuna menimme parvekkeelle, ukkonen oli pudottanut pihakoivussa olleen linnunpöntön maahan, jolloin hän taas katsoi ylöspäin ja sanoi, että ei hän sitä niin tosissaan tarkoittanut. Ihan aikuisen-oikeat kyyneleet hän sai tulemaan silmistäni, kun hän juhannuksena kuunteli pappansa kanssa radio-ohjelmaa, jossa käsiteltiin talvi- ja jatkosotaa ja hän juoksi kesken ohjelman tupaan, jossa olin laittamassa ruokaa ja sanoi: ”Äiti, ajattele miten tyhmä minä ole. Minä luulin, että ne pudottaa niitä pommeja ihmisten päälle.”
Suomessakin on käynyt ihmisiä joita tituleerataan ihmeparantajiksi. Kaikki ”ihmeet” ovat kuitenkin aina tapahtuneet muualla mutta ei koskaan Suomessa. Todisteita ei ole vaan kaikki perustuu pelkkiin väitteisiin.
Juhani: ”Todisteita ei ole vaan kaikki perustuu pelkkiin väitteisiin.”
Olen kanssasi tässä tasan samaa mieltä. Yhtään ”ihmeparannusta” tai muuta ”ihmetekoa” ei ole missään eikä koskaan ainakaan Telluksella tieteellisesti todistettu tapahtuneeksi.
Juhani Ketomäki :”Kaikki “ihmeet” ovat kuitenkin aina tapahtuneet muualla mutta ei koskaan Suomessa. Todisteita ei ole vaan kaikki perustuu pelkkiin väitteisiin.”
Tosiasia kuitenkin on, että me elämme ihmeessä.
”Tosiasia kuitenkin on, että me elämme ihmeessä.” Tuula
Olen samaa mieltä.
”minä olen suuri ihme”
Ihmeitä on kahdenlaisia. Ensinnäkin ihmeeksi voidaan kokea jokin epätodennäköinen yhteensattuma, joka ei kuitenkaan sisällä mitään tunnettujen luonnonlakien vastaista. Tällaisista on varmaan aika paljonkin kokemuksia. Mutta olen myös kuullut täysipäisiltä ihmisiltä muutamia omakohtaisia todistuksia tapahtumista, joitka ovat mahdottomia selittää, mutta jotka ovat kuitenkin tapahtuneet. Toisaalta mikään usein toistuva ilmiö ei voine olla ihme sanan tiukimmassa merkityksessä. Luonnossakin on perin kummallisia ilmiöitä, joista voi vain todeta taannoisen kielenopettajakollegani sanoin kun häneltä vaadittiin selitystä johonkin kieliopin epäjohdonmukaisuuteen: ”Se nyt vaan on niin.”