Israelin vastaiset boikotit ovat selvästi epäreiluja. Israelia vaaditaan luopumaan omasta pääkaupungistaan ja alueista, jotka takaavat sen turvallisuuden. Palestiinalaisille vaaditaan omaa valtiota, joka itsenäistyttyään voisi aloittaa heti sotatoimet Israelia vastaan. Samaan aikaan Palestiinalaiset kieltäytyvät neuvotteluista. Osalla heistä on selkeänä tavoitteena jopa Israelin valtion tuhoaminen.
Olisi kiva tietää millaisia vaihtoehtoja boikottien kannattajat näkevät Israelilla olevan. Mitä konkreettista boikoteilla uskotaan saavutettavan.
Mikäli oikeudenmukainen rauha on mahdollinen ja Israel jotenkin kykenisi sen saavuttamaan, niin silloin ymmärtäisin boikotteja paremmin.
Et kai vain tarkoita, että Israelin kykenemättömyys on rauhan pääasiallisin este?
Perimmäinen siihen, että osa arabikansoista ei tule koskaan tekemään rauhaa Israelin kanssa on se, että heidän mielestään Israelin maa kokonaisuudessaan kuluu heille. He näkevät asian niin, että juutalaiset ovat valloittaneet alueensa laittomasti, ja sen takia heidät pitää ajaa maastaan pois kaikin mahdollisin keinoin.
Keinot ovat vahingonteko vihollisen surmaaminen jo lapsesta lähtien. Heille opetetaan jo koulussa, miten se tapahtuu. Puukottaminen kaduilla ja itsensä räjäyttäminen sellaisissa paikoissa, joissa mahdollisimman monta ihmistä kuolisi. Tällaiset teot ovat terroritekoja, eikä niitä voi muuksi nimitellä.
Kaikkialla maailmalla taistellaan terrorismin lopettamiseksi, mutta Israelissa se pitäisi sallia. Boikotoimalla Israelin tuotteita annetaan tuki tämän tyyppiselle toiminnalle, minusta se on antisemitismiä sanan varsinaisessa merkityksessä.
Arabit ovat myös seemiläisiä. Niinpä tällainenkin kannanotto on antisemitismiä.
Hienoa Martti, kun rohkeasti tuot omaa näkemystäsi esiin. Kaipasinkin tähän keskusteluun vastakkaisia pohdintoja. Niitä ei ole muut rohjenneet esittää. Olisiko sinulla jotain selkeitä näkemyksiä siitä miten asioita tulisi Israelissa hoitaa?
Käytännön ratkaisut ’miten asioita tulisi hoitaa’ löytyvät ymmärtääkseni kyllä, jos niitä lähdetään etsimään yhdessä kaikkien asianosaisten kanssa. Tämä edellyttää asenteiden muutosta. Kukaan ei voi muuttaa kuin omiaan. Äänekkäästi julistetun uhon takana on joka taholla paljon sovinnollista ja toisia osapuolia kunnioittavasti kuuntelevaa rauhantahtoa. Sille tulisi antaa tilaa.
Miten sitä tilaa tulee, kun Yk yksipuolisesti ja epäreilusti asettuu Israelia vastaan?
Suomikin on selvästi valinnut puolensa. Miten siellä voisi syntyä asenteiden muutosta, kun sitä ei ole täälläkään.
Israelin valtio on eri asia kuin juutalaiset. Israelin valtio nyt on eri asia kuin Israel 20 vuotta sitten tai Israel 20 vuoden päästä. Mitä taas tulee YK:hon, siellä on Israelin tukijoita niin arvovaltaisissa asemissa, ettei huolta luulisi olevan. Tärkeimmät asenteet ovat kuitenkin Gazan alueella, Länsirannalla, siirtokunnissa, Tel Avivissa, Jerusalemissa…
Mitään olennaista eroavuutta en osaa Israelin valtiossa nähdä, sen viidenkymmenen vuoden aikana mitä olen tuon kansan elämää seurannut. Silti en pidä itseäni minään Israelin erityistuntijana. Mikähän oli Pentti mielestäsi muutos 20v. sitten?
Parikymmentä vuotta sitten yritettiin tosissaan neuvotella pysyvää rauhaa Palestiinaan. Missä ovat tämän ajan yritykset?
Hankalaa kai se on neuvotella jos toinen osapuoli kieltäytyy niistä.
Kieltäytymiselle lienee syynsä.
Onko teilläpäin tapana ensin vaatia neuvottelujen lopputulos ja sitten kun se on saatu, niin sitten aletaan neuvottelemaan. Yleensä neuvotellaan ensin ja sitten vasta neuvottelujen tuloksena syntyy sopimuksia.
En tiedä, mitä tarkoitat tuolla ’teilläpäin’. Melkein noin voisi kuvata hallituksemme kiky- aktiivimalli- ja soteneuvotteluja.
Palestiinalaisvaltio taitaa olla mahdoton ajatus ja molemmat osapuolet tietää sen. Ylläpidetään vain haavetta siitä, jotta sillä voidaan painostaa Israelia.
Eiköhän juutalaisvaltiokin ollut mahdoton ajatus, kun Theodor Hertzl alkoi siitä haaveilla? Minä tosin haaveilen valtiosta, jossa juutalaisuus tai palestiinalaisuus ei vaikuttaisi millään tavalla ihmis- tai kansalaisoikeuksiin.
Olisihan se hyvältä kuulostava tilanne, jos Länsiranta liitettäisiin osaksi Israelia ja kaikki alueella asuvat saisivat samat kansalaisoikeudet. Vihaa näiden kansanryhmien välitä sekään ei varmaankaan poistaisi. Joten sen seurauksena voisi syntyä sisällisota.
”Vihaa näiden kansanryhmien välitä sekään ei varmaankaan poistaisi.” Onko viha sittenkään kansanryhmien välillä? Ihmiset saadaan vihaamaan ketä vain, jos se on johtajien valtapyrkimyksille hyödyksi. Kyllä ihmiset voi opettaa myös sietämään toisiaan ja ystävystymäänkin.
Tuttavaperheen lapset kävivät koulua Jerusalemissa ja kansallisuuksia oli koulussa yli 40. En kuullut mitään eripuraisuutta kansallisuuksien välillä olleen. Joten opetuksella on tärkeä merkitys. Se ei kyllä paranna tilannetta yhtään että, koulupäivän jälkeen Palestiinalais-teinit lähtevät puukot repussa kaupungille.
Onhan Helsingin rautratieasemalla iltojaan viettävillä nuorillakin ollut ainakin takavuosina tapana pitää puukkoa mukana ’henkensä pitimiksi’. Amerikan suurkaupungeissa taitavat tuliaseet olla yleisempiä. Nuoriso-ongelmat heijastavat kenties yhteiskunnan yleisempiä asenteita, mutta ovat kuitenkin asia sinänsä.