Olemme seuranneet Lähi-Idän tilannetta jälleen herkeämättä. Hiljattain tuli vuosi siitä, kun terroristijärjestö Hamas teki brutaalin terrorihyökkäyksen Israeliin ja surmasi sekä kidutti sen aikana ihmisiä. Lisäksi se vei suuren joukon lapsia ja aikuisia panttivangeiksi, joista osan tiedetään kuolleen ja vain osa on vapautunut.
Israel tuli reilu vuosi sitten täysi yllätetyksi. Se oli suuri järkytys ja siitä toivuttuaan maa käynnisti hyökkäyksen Gazaan kostaakseen iskun. Israelin johto ja IDF (armeija) ilmaisi tavoitteekseen tuhota Hamas Gazasta ja kokonaan. Myöhemmin taisteluja on käyty myös Länsirannalla miehitysalueilla ja viimeksi Israel käynnisti aseellisen operaation Libanonissa, kun sieltä terroristijärjestö Hizbollah laukaisi ohjus- ja raketti-iskuja Israelin puolelle.
Israelin oikeus puolustaa maataan on kiistämätön. Sitä ovat kautta sen historian ympäröineet vihamieliset arabi- tai muslimimaat, joista osalla on edelleen avoimesti ilmaistu tavoite tuhota Israel. Israel on kyennyt tekemään rauhansopimuksia joidenkin naapuriensa kuten Egyptin ja Jordanian kanssa.
Israelilla on oikeus puolustaa itseään, mutta se on kansainvälisen arvion mukaan käyttänyt suhteettoman paljon voimaa siviiliväestöä kohtaan erityisesti Gazassa. Sinne on syntynyt humanitäärinen katastrofi ja iskuissa kuolleiden määrä on hyvin korkea. Israelin sotatoimien rajaamista ja kohdentamista vaikeuttaa paljon se, että Hamas toimii siviiliväestön keskeltä ja suojista.
Tuen itsekin Israelia, mutta olen ottanut vaikkapa some-keskusteluissa esille IDFn toimien aiheuttaman inhimillisen kärsimyksen. Useimmiten on käynyt niin, että olen saanut kriittisiä kommentteja ja Israelin toimia on puolusteltu. Toki erikseen ovat vielä niin kutsumani ”Israel-uskovaiset”, jotka näkevät hengellisesti Israelin taistelun raamatullisena taisteluna, jolle löytyy perustelut Raamatusta ja jota ei pidä mitenkään arvioida eikä arvostella.
Onko Israel-ystävyys siis silmien ummistamista alueen muiden ihmisten kärsimykseltä?
Toivo Loikkanen
Toivo hyvä,
Pahoittelen, jos annoin sellaisen käsityksen, että olisit väheksynyt Hamasin toimia.
Et todellakaan yrittänyt vähätellä Hamasin toimia, ei tekstini sellaisesta ajattelusta kummunnut. Pahalta minustakin tuntuu ajatellessani tilanteen ja ihmisten epätoivoisuutta.
En kirjoittanut Sinun kirjoitustasi ”vastaan” vaan pohtiakseni taustoja, (inhorealistista) todellisuutta ja ns. yleistä uutisointiamme, jossa tunnutaan usein (lähinnä vain) vertailevan 7.10 uhreja ja toisaalta siitä alkaneen sotatilan lukuisia uhreja.
Olen itsekin usein miettinyt, ovatko noin suuret manööverit tarpeellisia saati välttämättömiä, ja mitä seurausvaikutuksia niillä on tulevaisuuden kannalta. Muistanemme Persianlahden sodan taustat ja seuraukset. Toisaalta ymmärrän senkin (historian valossa), että jotain ”radikaalia” on tehtävä tai tapahduttava, jotta tilanne ihan oikeasti rauhoittuisi. En ”hurraata” julista, pikemminkin melkein itken.
Tulee usein mieleeni Vanhan Testamentin kertomukset, joissa Israelin ja muiden kuninkaiden toiminnan ja esimerkin seurauksena kansa(t) Israelissa ja muualla joutui(vat) suureen ahdinkoon. Voi nyt pohtia, kuka tai ketkä nykytapahtumissa tai ”kertomusksissa” ikäänkuin edustaisivat VT:n kertomusten kuningasta tai kuninkaita, menemättä kuitenkaan muuten Raamatun, uskonnon ja nykypolitiikan sekoittamiseen. En jaksa uskoa, että kyse kriisissä olisi vain (julkisuusselitysten mukaisesti) kiista maanomistuksesta ja suurvaltapolitiikasta: jotain vielä perustavampaa ja ”ideologisempaa” nahdäkseni taustalla on. Niin oli Euroopassakin 1930-1040 -luvuilla, kun myös saksalaisia siviilejä kirjaimellisesti poltettiin (siviili)kaupunkien tarkoituksellisissa liittoutuneiden pommituksissa. Olivatko ne tarpeellisia tai välttämättömia, ken tietää… Niitä ei ole yleisesti moralisoitu samalla tavoin kuin Hiroshiman tapausta.
Uskon ymmärtäväni kyllä kirjoituksesi tarkoituksen. Jotain tarttis tehdä.
Kiitos, Jukka! Eipä mitään, en pahastanut kommentistasi, halusin vain selventää kirjoitustani ja ajatustani. Olen itsekin miettinyt sitä, että Israelin oli pakko reagoida 7.10.23 hyökkäykseen – ja edelleen miettinyt, millä tavalla ja missä laajuudessa. Kyse on tietysti ollut muustakin, kun ohjuksia, drooneja ja raketteja on myös ammuttu Israeliin. Onneksi Israelin kolminkertainen ilmapuolustusjärjestelmä kykenee torjumaan lähes kaikki sinne ammutut aseet.
Ja edelleen olen tullut kyyniseksi sen suhteen, että voiko lainkaan toivoa ja uskoa lopullisen rauhan koittamiseen tuolla alueella. Aika epätoivoiselta ja epärealistiselta se näyttää. Uskon enemmän rauhan saamiseen Ukrainaan.
Mehän ei oikeasti tiedetä paljoakaan siitä mikä on totta. Se nyt ainakin että aikanaan Britannia luopui mandaatista siksi, että jo silloin oli tiedossa ettei rauhalle ole sijaa. Juutalaisilla ja Arabeilla oli täysin yhteensovittamattomat vaatimukset.
Sama tilanne on edelleen. Samoja keinoja on yritetty vuosikausia asian korjaamiseksi. Palestiinan valtion perustaminen ei poista tätä perusasiaa miksikään. Neuvotteluja käydään ja sopimuksia tehdään, mutta ristiriita pysyy muuttumattomana.
Olemme täysin Israelin armeijan ja Hamasin tiedotuksen varassa. Kumpikin osapuoli pyrkii esittämään itselleen sopivan näkökulman kaikkeen. Luotan enemmän Israelin valtion tiedottamiseen , kuin terroristien, joille siviiliuhrien määrä on tiedotuksessa tärkeää. (Hamasin johdoin omien sanojen mukaan.) Mikään taho ei tarkasta niiden todellista määrää. Tiedän sen hirvittävän vihan mikä osapuolien välillä on ja siltä pohjalta ymmärrän tilanteen vaikeuden. Viha ei oikeuta toisten tappamista tietenkään.
Uskon että kyseessä on prosessi joka jouduttaa lopunajallisia tapahtumia. Israelin Messias ei saavu takaisin ennen kuin Hänet toivotetaan tervetulleeksi Israelissa. Se edellyttää sitä, että Israel jää sitä ennen kokonaan vaille tukijoita ja turvaa. Kaikkien maiden tulee kääntyä Israelia vastaan YK:n johdolla. Jolloin ainoaksi avuksi heillä jää Vapahtajamme paluu.
Itse en ole niin vahva hengellinen näkijä, että pystyisin näkemään tuollaisen kehityskulun näiden käynnissä olevien tapahtumien pohjalta. Israel ei ole tullut hylätyksi vaan sillä on edelleen vahvoja tukijoita, vahvimpana USA ja myös monet muut tukevat sen olemassaolon oikeutusta vaikkakin kritisoivat sen politiikkaa ja joitakin toimia. Minusta se on järkevä toimintatapa.
Olet, Toivo oikeassa siinä, että yhä edelleen USA ynnä muut (harvenevat) maat ovat edelleen Israelin tukena. Lienee yksi USA:n vaalikampanjassakin huomioitava tekijä. YK ei näytä olevan puolueeton, mutta sehän edustaakin jäsenmaidensa synnyttämään ääntä, jossa äänessä on oma paino(s)tuksensa.
En minäkään haluaisi ”tuomiopäivän profeetaksi” ruveta mutta on vaikea uskoa, että tämä jäisi suurimmaksi ”purkaukseksi” alueella. En ennustelemaan ala mutta pelkäänpä, että edessä on vielä ”tosirytinä”.
On vaikea ymmärtää alueen tilannetta jos ei ota huomioon oleellista hengelllis-uskonnollista ulottuvuutta. Monissa ”uskonnollisissa” kriiseissä (esim. Pohjais-Iranti; protestattisuus vs. katolisuus) uskonto on ollut vain taustavaikuttaja. Lähi-idässä hengellis-uskonnollinen vaikutos on näkemykseni mukaan oleellinen, ja maanomistus- ym. kiistat myös toki vaikuttavat. On muuten vaikea ymmärtää Iranin (äärishiiojen) suurta roolia vihan lietsonnassa, onhan kyse kuitenkin pinta-alaltaan ”mitättömästä” maapalasta heidän kannaltaan. Tukevat ”vääräuskoisia” sunneja, yhteinen vihollinen kun on. Todellinen aluekiistan keskus lienee Jerusalem.
En usko alueella todellisen rauhan koittavan ilman todellista Rauhanruhtinasta, haluamatta kuitenkaan arvuutella eskatogisten sfäärien yksityiskohtaista toteutumista. Jossain vaiheessahan Rauhanruhtinas tulee takaisin, jos kristinuskoon on uskominen. Käsittääkseni palestiinalaisille on tarjottu moniakin ehdotuksia omaksi alueekseen, Israelinkin taholta. Yksityiskohdista ei ainakaan täkäläisissä ”valtamedian” uutisissa ole alalyyttisia tarkasteluja mielestäni harrastettu. Muualta on tihkunut mielenkiintoissiakin (ja avartavia) tietoja. Ken tietää totuuden?
Jukka, Suhtaudun itsekin vakavasti Raamatun ennustuksiin. Oman uskonnäkemyksen mukaan jätän niiden toteutumisen Jumalan haltuun enkä ala määritellä, mikä nykyajan tapahtuma tarkoittaa mitäkin. Toivon, että se isompi rytinä jää tulematta, mutta tiedän jännitteiden ja vihanpidon jatkuvan. Meillä ja USAssa ratkaisuna on kahden valtion malli, jota on jotenkin pohjustamassa palestiinalaisalueet. Niissä on ainakin kaksi isoa ongelmaa: Ne eivät muodosta yhtenäistä ”elinkelpoista” aluetta ja toiseksi Israel on kansainvälisen oikeuden vastaisesi vallannut ja miehittänyt osan noista alueista. Ihanteellisin olisi moniuskontoinen yksi valtio alueella, jossa palestiinalaisilla voisi olla jonkinlaiset itsehallintoalueet ja elinkelpoiset maa-alueet. Tämä on kuitenkin ”hurskas” toive, joka ei liene realistinen.
On tietenkin olemassa muitakin ratkaisumalleja. Niiden esiin ottaminen ei nyt vain käy päinsä kun on päätetty ja vaadittu, että vuoden päästä Palestiinan valtion alue tulee tyhjentää juutalaisista. Se tilanne merkitsisi Palestiinan alueille sitä että vesijärjestelmät pitäisi uusia täysin kun nyt kaikki on täysin Israelin varassa. Ensimmäinen kysymys olisi se mistä alueelle saataisiin juomavesi.
Sama tilanne on evankeliuminkin suhteen seurakuntatyössä. Vasta silloin evankeliumi otetaan vastaan kun ensin muut turvat on menetetty. Se tilanne tulee lopulta Israelille myös vastaan ettei mikään maa anna tukeaan ja silloin sen on haettava turvaa Messiaan paluusta.
Iran on shiiamuslimien maa. He pitävät itseään oikeina uskovina Muslimeina. Heitä on muslimeista noin 10 %.
He odottavat omaa messiastaan Mahdia, joka ilmestyy lopun aikana. Mahdi ei voi ilmestyä ennen kuin Israelin valtio on tuhottu.