Olemme seuranneet Lähi-Idän tilannetta jälleen herkeämättä. Hiljattain tuli vuosi siitä, kun terroristijärjestö Hamas teki brutaalin terrorihyökkäyksen Israeliin ja surmasi sekä kidutti sen aikana ihmisiä. Lisäksi se vei suuren joukon lapsia ja aikuisia panttivangeiksi, joista osan tiedetään kuolleen ja vain osa on vapautunut.
Israel tuli reilu vuosi sitten täysi yllätetyksi. Se oli suuri järkytys ja siitä toivuttuaan maa käynnisti hyökkäyksen Gazaan kostaakseen iskun. Israelin johto ja IDF (armeija) ilmaisi tavoitteekseen tuhota Hamas Gazasta ja kokonaan. Myöhemmin taisteluja on käyty myös Länsirannalla miehitysalueilla ja viimeksi Israel käynnisti aseellisen operaation Libanonissa, kun sieltä terroristijärjestö Hizbollah laukaisi ohjus- ja raketti-iskuja Israelin puolelle.
Israelin oikeus puolustaa maataan on kiistämätön. Sitä ovat kautta sen historian ympäröineet vihamieliset arabi- tai muslimimaat, joista osalla on edelleen avoimesti ilmaistu tavoite tuhota Israel. Israel on kyennyt tekemään rauhansopimuksia joidenkin naapuriensa kuten Egyptin ja Jordanian kanssa.
Israelilla on oikeus puolustaa itseään, mutta se on kansainvälisen arvion mukaan käyttänyt suhteettoman paljon voimaa siviiliväestöä kohtaan erityisesti Gazassa. Sinne on syntynyt humanitäärinen katastrofi ja iskuissa kuolleiden määrä on hyvin korkea. Israelin sotatoimien rajaamista ja kohdentamista vaikeuttaa paljon se, että Hamas toimii siviiliväestön keskeltä ja suojista.
Tuen itsekin Israelia, mutta olen ottanut vaikkapa some-keskusteluissa esille IDFn toimien aiheuttaman inhimillisen kärsimyksen. Useimmiten on käynyt niin, että olen saanut kriittisiä kommentteja ja Israelin toimia on puolusteltu. Toki erikseen ovat vielä niin kutsumani ”Israel-uskovaiset”, jotka näkevät hengellisesti Israelin taistelun raamatullisena taisteluna, jolle löytyy perustelut Raamatusta ja jota ei pidä mitenkään arvioida eikä arvostella.
Onko Israel-ystävyys siis silmien ummistamista alueen muiden ihmisten kärsimykseltä?
Toivo Loikkanen
Maa puolustautuu terroristihyökkäyksiä ja joukkomurhia vastaan. Tämä tuntuu olevan joidenkin mielestä väärin. Onko unohtunut, että muslimien hyvin selvästi ilmaistu tavoite on tuhota Israel ja murhata sen juutalaiset asukkaat. Juutalaiset eivät jostain syystä halua alistusta tähän, eivät edes vaikka se tekisi monet liberaalit hyvin iloisiksi.
Luitko, että juuri nuo asiat kirjoitin? Kirjoitin myös siitä, että IDFn kostotoimet ovat tuoneet valtavasti kärsimystä muille ihmisille? Onko se hyväksyttävää?
Kun sota syttyy, lait vaikenevat. Koko vastuu on terroristeilla, jotka hyökkäsivät. Islamiin, sen emempää kuin juutalaiseen uskoonkaan ei kuulu toisen posken kääntäminen. Täältä on turha jaella moraalisia tuomioita.
Kumpikin osapuoli aina vaan kostaa toiselle kaikki. Kostonkierre pitäisi jotenkin saada katkeamaan. Onko turhaa odottaa osapuolten välille sovintoa ja anteeksiantoa? Sovinto ja anteeksianto on aina mahdollista niin yksilöiden kuin valtioidenkin välillä. Tämä ei ole sinisilmäisyyttä!
Eikä herkkäuskoisuutta tai naiivia!
Näinkin Martti Luther on sanonut juutalaisista:
Älä ylvästele alkuperäisten oksien rinnalla! Mutta jos ylvästelet, muista, ettet sinä kannata juurta vaan juuri kannattaa sinua. Room. 11:38.
Minä luulen, että jos juutalaisia ystävällisesti kohdeltaisiin ja pyhää Raamattua heille tarkasti neuvottaisiin, niin löytyisi heistä monta todellista kristittyä, jotka palaisivat isiensä, patriarkkojen ja profeettojen uskoon, josta he tulevat pois pelotetuiksi nyt, kun heitä soimataan eikä pidetä minään ja kohdellaan ylpeydellä ja ylenkatseella. Jos apostolit, jotka myöskin olivat juutalaisia, olisivat kohdelleet meitä pakanoita siten, kuin me pakanat juutalaisia, niin ei yhtäkään kristittyä olisi pakanoista tullut. – Vaikka ylvästelemme kuinka paljon, niin olemme kuitenkin pakanoita, mutta juutalaiset Kristuksen sukua. Me olemme langot ja vieraat, mutta he ovat Herramme veren ystävät, heimolaiset ja veljet. Jos siis ylvästelemme lihasta ja verestä, niin kuuluvat juutalaiset paljon likemmin Kristukselle kuin me. Room. 9.
Martti Luther, Raamatun kultajyviä, s. 171-172, Arkki-Kirjat, 2013.
Olen samaa mieltä: ei pidä olla sinisilmäinen.
Ns. valtamedia on (usein) valinnut puolensa, ja luullakseni sen(kin) vuoksi ns. toisen puolen näkemyksen esille tuojat korostavat asian ei-niin-suuren joukon näkökantoja. Yksipuolisyys synnyttää yksipuolisuutta – ja polarisaatiota. Valtamediakin (se laadullisena julistettukin) asiantuntijoineen tuntuu toisinaan yksinkertaistavan – joskus jopa ”populistisesti?”.
Mutta eipä pelkkä ”rannalta huutelukaan” taida yksin auttaa, ”Kun pahan valta kasvaa ympärillä…”.
Sodassa ei sinisilmäisyydellä pitkälle taideta pötkitä, oltiinpa sitten Pro-Israel tai Pro-Palestiina. (Harvemmin kai Pro-Iran ainakaan tietoisesti?)
Ystävyyttä kaipaisivat epäilemättä niin israelilaiset, palestiinalaiset kuin iranilainenkin ”rahvas”.
Toisaalta ystävyys ei aina ole hempeämielisyyttä.
Sodassa ei ole ollut tapana ”kääntää toistakin poskea”. Harva kansakunta lienee edes kokeillut, yksilöistä kaiketi jotkut joskus.
Lienee niin, että itse paholainen on päässyt ”irti” koko Lähi-Idän alueella, ja kun on ihan oikea sotatila, tulee (aina) pahaa jälkeä. Eikä sotatila taida olla ensisijaisesti vain ja ainoastaan palestiinalaisten ja israelilaisten välillä, vaikka mediassa niin tuon tuostakin annetaan ymmärtää tai jopa väitetään; ja vaikka heidän välillään toki jännitteitä on, on ollut, ja lienee oleva (ainakin lähi)tulevaisuudessakin. Kyse on suuremmasta ja laajemmasta ilmiöstä. Vaikuttaa siltä, että YK: kaan ei sitä ole hahmottanut, ymmärtänyt tai/ja tunnustanut.
Eivät (edes) ns. länitiset liittoutuneetkaan toisen maailmansodan aikana aina pyrkineet siviiliuhreja tai/ja infrastrukstuuria varjelemaan: pommituksissa nimenomaan siviilikohteet otettiin kirjaimellisesti tähtäimeen ja niihin sananmukaisesti panostettiin – niitä (ja niiden asukkaita) tarkoituksellisesti poltettiin. Eikä edes Nato-ystävämme, suuri ja mahtava USA, ole aina siviiliuhreja säästellyt. Suuresta ja (ainakin ennen) niin mahtavasta itäisestä naapuristakaan ei aina niin suurta rauhanlähettilästä liene muodostunut.
Ei mitään uutta auringon alla? Puheet toki voivat olla hurskaita puheita, sotaisten seassa, kuten aiemminki on ollut.
Helposti toki kyynisyysilmiö kytkeytyy päälle, kun sodassa on siviilit, sotilaat ja terroristit sulassa epäsovussa.
Tässä on tarkoitus tarkastella tilannetta hieman Gazan siviilien näkökulmasta. Heidän asemansa on kieltämättä ollut heikko. Onko Israel syyllistynyt peräti kansanmurhaan?
Gazan sotaa on käyty täysin Hamasin käsikirjoituksen mukaisesti. Tarkoituksena on ollut saada aikaan vaikutelma, että Israel sotii lähinnä Gazan siviilejä vastaan. Hamasin kontrolloimien tietolähteiden – koskee myös YK:n sateenvarjon alla toimivaa UNRWAA sekä Gazan ministeriöitä – kuolleista suurimman osan väitetään olevan naisia ja lapsia, Hamasin terroristeja ei kuolleissa mainita. Hamasin joukoissa on todistettavasti käytetty myös 14-18 vuotiaita koulutettuja poikia, jotka on tietysti luettu lapsiksi. Hamasin tavoite saada näyttämään Israel ja IDF brutaalina lasten ja naisten murhaajana ja suunnitelma näyttää toimineen erittäin hyvin. Länsimedia näyttää ”ostaneen” Gazasta annetut tiedot melko kritiikittömästi.
Hamas tiesi kyllä tarkalleen mitä sen brutaalista hyökkäyksestä israelilaisten siviilien kimppuun seuraisi. Se oli rakentanut länsimaisella Gazan väestölle tarkoitetuilla varoilla 600 km pitkän maanalaista kaupunkia muistuvan betonitunneliverkoston, joka on yhdistetty yhteiskunnan kriittiseen verkostoon kuten YK:n/UNRWA:n toimipisteet, sairaalat, koulut, moskeijat, päiväkodit yms. Hamasin komentokeskus toimi UNRWAn tilojen alla ja jopa terroristien tietojärjestelmä oli kytköksissä UNRWAn tiloihin. Hamasin maanalaisen verkoston käyttö väestösuojina on ollut kielletty siviileiltä, myös lapsilta ja naisilta. Lisäksi Hamas oli ”unohtanut” rakentaa heille väestösuojat. Naisten ja lasten tehtävänä olikin toimia ihmiskilpinä.
Sääliksi käy erityisesti Gazan lasten ja muidenkin siviilien kohtalo. Kuolleita on paljon, mikä se tarkempi luku sitten lieneekään. Mutta kaupunkisodassa, jonka Hamas yllätyshyökkäyksellään tilasi, siviilit ovat aina heikossa asemassa. Israel/IDF on toki – tiettävästi ainoana armeijana maailmassa – antanut ennakkovaroituksia iskuistaan ja kehottanut siviiliväestöä siirtymään turvallisempaan paikkaa ko. alueelta, mikä ei tietysti aina niin yksinkertaista ole. Miten mahtaa Gazan kaupunkisodan siviiliuhrien määrä vertautua vastaaviin sotiin muualla maailmassa?
YK:n pääsihteerin raportista vuodelta 2021 ilmenee, että kaupunkialueiden aseellisissa konflikteissa peräti 89 % uhreista oli siviilejä, eli jokaista taistelijauhria kohden oli keskimäärin 8 siviiliuhria. Sitä vastoin Gazan alueella kuolleiden siviilien suhde kuolleisiin taistelijoihin näyttää olevan lähempänä 1,5:1(tieto toukokuulta 2024) , vaikka Gazan ministeriön ilmoittamat kokonaismäärät hyväksyttäisiin. Huolimatta vaikeista olosuhteista, jotka Hamas on suunnitelmallisesti luonut, syytteet Israelin suorittamasta kansanmurhasta eivät kestä kriittistä tarkastelua. Ongelmana on myös se, että kun ilmoittaa ns. turva-alueista, myös Hamasin terroristit näyttävät liikkuvan omia reittejään näille turvallisemmille alueille. Sitten syytetään, että Israel iskee turva-alueiksi ilmoittamilleen alueille. Toki kaikki sodalle loppua toivoisivat – Hamasia lukuun ottamatta. Se olisi saanut ainakin tulitauon aikaan koska tahansa vapauttamalla panttivangit ja sodankin loppumaan antautumalla.
Lopuksi vielä Hamasin perustajan pojan – itsekin ennen Hamasin joukkoon kuulunut – tiivistelmä siitä, miten Hamas siviili- ja lapsiuhreihin suhtautuu. Hamasin poika pääsee ääneen kohdassa 2.40.
https://www.youtube.com/watch?si=IKRrpXR3koa-0Jr3&sfnsn=wa&v=i-ZOr9-_bEM&feature=youtu.be
Vaikuttaa ainakin sitä, että Saksan ulkoministeri Annalena Baerbock ja varakansleri Robert Habeck (vihreät) omalta osaltaan ovat painaneet jarrua, kun asetoimitukset Israeliin ovat olleet Saksasta psyähdyksissä maaliskuusta elokuuhun. (Jüdische Allgemeine.de 17.10)
Esimerkiksi AfD kritisoi sitä, että ”esimerkiksi Saksa ei toimittanut Israelin poliisille suojaliivejä tai luodinkestävää lasia. Tämä on kohtalokas virhe, sanoi kansanedustaja Joachim Wundrak, koska: ”Ei ole epäilystäkään siitä, että Israelin sotilaallinen vastaus 7. lokakuuta 2023 tapahtuneeseen joukkomurhaan ja Hizbollahin raketti-iskuihin Libanonista kuuluu itsepuolustusoikeuden piiriin.” (Tagesschau.de 16.10) Mutta myös CDU ja FPD ovat vaatineet vastauksia Baerbockilta ja Habeckilta.
Liittopäivillä ja monissa Saksan lehdissä tätä asiaa käsitellään. Ylessä oli pieni uutinen koskien asetoimituksia.
Kosti: Es lohnt sich, darauf zu achten, welchem Kanal Sie folgen.