Olemme seuranneet Lähi-Idän tilannetta jälleen herkeämättä. Hiljattain tuli vuosi siitä, kun terroristijärjestö Hamas teki brutaalin terrorihyökkäyksen Israeliin ja surmasi sekä kidutti sen aikana ihmisiä. Lisäksi se vei suuren joukon lapsia ja aikuisia panttivangeiksi, joista osan tiedetään kuolleen ja vain osa on vapautunut.
Israel tuli reilu vuosi sitten täysi yllätetyksi. Se oli suuri järkytys ja siitä toivuttuaan maa käynnisti hyökkäyksen Gazaan kostaakseen iskun. Israelin johto ja IDF (armeija) ilmaisi tavoitteekseen tuhota Hamas Gazasta ja kokonaan. Myöhemmin taisteluja on käyty myös Länsirannalla miehitysalueilla ja viimeksi Israel käynnisti aseellisen operaation Libanonissa, kun sieltä terroristijärjestö Hizbollah laukaisi ohjus- ja raketti-iskuja Israelin puolelle.
Israelin oikeus puolustaa maataan on kiistämätön. Sitä ovat kautta sen historian ympäröineet vihamieliset arabi- tai muslimimaat, joista osalla on edelleen avoimesti ilmaistu tavoite tuhota Israel. Israel on kyennyt tekemään rauhansopimuksia joidenkin naapuriensa kuten Egyptin ja Jordanian kanssa.
Israelilla on oikeus puolustaa itseään, mutta se on kansainvälisen arvion mukaan käyttänyt suhteettoman paljon voimaa siviiliväestöä kohtaan erityisesti Gazassa. Sinne on syntynyt humanitäärinen katastrofi ja iskuissa kuolleiden määrä on hyvin korkea. Israelin sotatoimien rajaamista ja kohdentamista vaikeuttaa paljon se, että Hamas toimii siviiliväestön keskeltä ja suojista.
Tuen itsekin Israelia, mutta olen ottanut vaikkapa some-keskusteluissa esille IDFn toimien aiheuttaman inhimillisen kärsimyksen. Useimmiten on käynyt niin, että olen saanut kriittisiä kommentteja ja Israelin toimia on puolusteltu. Toki erikseen ovat vielä niin kutsumani ”Israel-uskovaiset”, jotka näkevät hengellisesti Israelin taistelun raamatullisena taisteluna, jolle löytyy perustelut Raamatusta ja jota ei pidä mitenkään arvioida eikä arvostella.
Onko Israel-ystävyys siis silmien ummistamista alueen muiden ihmisten kärsimykseltä?
Toivo Loikkanen
Maa puolustautuu terroristihyökkäyksiä ja joukkomurhia vastaan. Tämä tuntuu olevan joidenkin mielestä väärin. Onko unohtunut, että muslimien hyvin selvästi ilmaistu tavoite on tuhota Israel ja murhata sen juutalaiset asukkaat. Juutalaiset eivät jostain syystä halua alistusta tähän, eivät edes vaikka se tekisi monet liberaalit hyvin iloisiksi.
Luitko, että juuri nuo asiat kirjoitin? Kirjoitin myös siitä, että IDFn kostotoimet ovat tuoneet valtavasti kärsimystä muille ihmisille? Onko se hyväksyttävää?
Kun sota syttyy, lait vaikenevat. Koko vastuu on terroristeilla, jotka hyökkäsivät. Islamiin, sen emempää kuin juutalaiseen uskoonkaan ei kuulu toisen posken kääntäminen. Täältä on turha jaella moraalisia tuomioita.
Kumpikin osapuoli aina vaan kostaa toiselle kaikki. Kostonkierre pitäisi jotenkin saada katkeamaan. Onko turhaa odottaa osapuolten välille sovintoa ja anteeksiantoa? Sovinto ja anteeksianto on aina mahdollista niin yksilöiden kuin valtioidenkin välillä. Tämä ei ole sinisilmäisyyttä!
Eikä herkkäuskoisuutta tai naiivia!
Näinkin Martti Luther on sanonut juutalaisista:
Älä ylvästele alkuperäisten oksien rinnalla! Mutta jos ylvästelet, muista, ettet sinä kannata juurta vaan juuri kannattaa sinua. Room. 11:38.
Minä luulen, että jos juutalaisia ystävällisesti kohdeltaisiin ja pyhää Raamattua heille tarkasti neuvottaisiin, niin löytyisi heistä monta todellista kristittyä, jotka palaisivat isiensä, patriarkkojen ja profeettojen uskoon, josta he tulevat pois pelotetuiksi nyt, kun heitä soimataan eikä pidetä minään ja kohdellaan ylpeydellä ja ylenkatseella. Jos apostolit, jotka myöskin olivat juutalaisia, olisivat kohdelleet meitä pakanoita siten, kuin me pakanat juutalaisia, niin ei yhtäkään kristittyä olisi pakanoista tullut. – Vaikka ylvästelemme kuinka paljon, niin olemme kuitenkin pakanoita, mutta juutalaiset Kristuksen sukua. Me olemme langot ja vieraat, mutta he ovat Herramme veren ystävät, heimolaiset ja veljet. Jos siis ylvästelemme lihasta ja verestä, niin kuuluvat juutalaiset paljon likemmin Kristukselle kuin me. Room. 9.
Martti Luther, Raamatun kultajyviä, s. 171-172, Arkki-Kirjat, 2013.
Olen samaa mieltä: ei pidä olla sinisilmäinen.
Ns. valtamedia on (usein) valinnut puolensa, ja luullakseni sen(kin) vuoksi ns. toisen puolen näkemyksen esille tuojat korostavat asian ei-niin-suuren joukon näkökantoja. Yksipuolisyys synnyttää yksipuolisuutta – ja polarisaatiota. Valtamediakin (se laadullisena julistettukin) asiantuntijoineen tuntuu toisinaan yksinkertaistavan – joskus jopa ”populistisesti?”.
Mutta eipä pelkkä ”rannalta huutelukaan” taida yksin auttaa, ”Kun pahan valta kasvaa ympärillä…”.
Sodassa ei sinisilmäisyydellä pitkälle taideta pötkitä, oltiinpa sitten Pro-Israel tai Pro-Palestiina. (Harvemmin kai Pro-Iran ainakaan tietoisesti?)
Ystävyyttä kaipaisivat epäilemättä niin israelilaiset, palestiinalaiset kuin iranilainenkin ”rahvas”.
Toisaalta ystävyys ei aina ole hempeämielisyyttä.
Sodassa ei ole ollut tapana ”kääntää toistakin poskea”. Harva kansakunta lienee edes kokeillut, yksilöistä kaiketi jotkut joskus.
Lienee niin, että itse paholainen on päässyt ”irti” koko Lähi-Idän alueella, ja kun on ihan oikea sotatila, tulee (aina) pahaa jälkeä. Eikä sotatila taida olla ensisijaisesti vain ja ainoastaan palestiinalaisten ja israelilaisten välillä, vaikka mediassa niin tuon tuostakin annetaan ymmärtää tai jopa väitetään; ja vaikka heidän välillään toki jännitteitä on, on ollut, ja lienee oleva (ainakin lähi)tulevaisuudessakin. Kyse on suuremmasta ja laajemmasta ilmiöstä. Vaikuttaa siltä, että YK: kaan ei sitä ole hahmottanut, ymmärtänyt tai/ja tunnustanut.
Eivät (edes) ns. länitiset liittoutuneetkaan toisen maailmansodan aikana aina pyrkineet siviiliuhreja tai/ja infrastrukstuuria varjelemaan: pommituksissa nimenomaan siviilikohteet otettiin kirjaimellisesti tähtäimeen ja niihin sananmukaisesti panostettiin – niitä (ja niiden asukkaita) tarkoituksellisesti poltettiin. Eikä edes Nato-ystävämme, suuri ja mahtava USA, ole aina siviiliuhreja säästellyt. Suuresta ja (ainakin ennen) niin mahtavasta itäisestä naapuristakaan ei aina niin suurta rauhanlähettilästä liene muodostunut.
Ei mitään uutta auringon alla? Puheet toki voivat olla hurskaita puheita, sotaisten seassa, kuten aiemminki on ollut.
Helposti toki kyynisyysilmiö kytkeytyy päälle, kun sodassa on siviilit, sotilaat ja terroristit sulassa epäsovussa.
Tässä on tarkoitus tarkastella tilannetta hieman Gazan siviilien näkökulmasta. Heidän asemansa on kieltämättä ollut heikko. Onko Israel syyllistynyt peräti kansanmurhaan?
Gazan sotaa on käyty täysin Hamasin käsikirjoituksen mukaisesti. Tarkoituksena on ollut saada aikaan vaikutelma, että Israel sotii lähinnä Gazan siviilejä vastaan. Hamasin kontrolloimien tietolähteiden – koskee myös YK:n sateenvarjon alla toimivaa UNRWAA sekä Gazan ministeriöitä – kuolleista suurimman osan väitetään olevan naisia ja lapsia, Hamasin terroristeja ei kuolleissa mainita. Hamasin joukoissa on todistettavasti käytetty myös 14-18 vuotiaita koulutettuja poikia, jotka on tietysti luettu lapsiksi. Hamasin tavoite saada näyttämään Israel ja IDF brutaalina lasten ja naisten murhaajana ja suunnitelma näyttää toimineen erittäin hyvin. Länsimedia näyttää ”ostaneen” Gazasta annetut tiedot melko kritiikittömästi.
Hamas tiesi kyllä tarkalleen mitä sen brutaalista hyökkäyksestä israelilaisten siviilien kimppuun seuraisi. Se oli rakentanut länsimaisella Gazan väestölle tarkoitetuilla varoilla 600 km pitkän maanalaista kaupunkia muistuvan betonitunneliverkoston, joka on yhdistetty yhteiskunnan kriittiseen verkostoon kuten YK:n/UNRWA:n toimipisteet, sairaalat, koulut, moskeijat, päiväkodit yms. Hamasin komentokeskus toimi UNRWAn tilojen alla ja jopa terroristien tietojärjestelmä oli kytköksissä UNRWAn tiloihin. Hamasin maanalaisen verkoston käyttö väestösuojina on ollut kielletty siviileiltä, myös lapsilta ja naisilta. Lisäksi Hamas oli ”unohtanut” rakentaa heille väestösuojat. Naisten ja lasten tehtävänä olikin toimia ihmiskilpinä.
Sääliksi käy erityisesti Gazan lasten ja muidenkin siviilien kohtalo. Kuolleita on paljon, mikä se tarkempi luku sitten lieneekään. Mutta kaupunkisodassa, jonka Hamas yllätyshyökkäyksellään tilasi, siviilit ovat aina heikossa asemassa. Israel/IDF on toki – tiettävästi ainoana armeijana maailmassa – antanut ennakkovaroituksia iskuistaan ja kehottanut siviiliväestöä siirtymään turvallisempaan paikkaa ko. alueelta, mikä ei tietysti aina niin yksinkertaista ole. Miten mahtaa Gazan kaupunkisodan siviiliuhrien määrä vertautua vastaaviin sotiin muualla maailmassa?
YK:n pääsihteerin raportista vuodelta 2021 ilmenee, että kaupunkialueiden aseellisissa konflikteissa peräti 89 % uhreista oli siviilejä, eli jokaista taistelijauhria kohden oli keskimäärin 8 siviiliuhria. Sitä vastoin Gazan alueella kuolleiden siviilien suhde kuolleisiin taistelijoihin näyttää olevan lähempänä 1,5:1(tieto toukokuulta 2024) , vaikka Gazan ministeriön ilmoittamat kokonaismäärät hyväksyttäisiin. Huolimatta vaikeista olosuhteista, jotka Hamas on suunnitelmallisesti luonut, syytteet Israelin suorittamasta kansanmurhasta eivät kestä kriittistä tarkastelua. Ongelmana on myös se, että kun ilmoittaa ns. turva-alueista, myös Hamasin terroristit näyttävät liikkuvan omia reittejään näille turvallisemmille alueille. Sitten syytetään, että Israel iskee turva-alueiksi ilmoittamilleen alueille. Toki kaikki sodalle loppua toivoisivat – Hamasia lukuun ottamatta. Se olisi saanut ainakin tulitauon aikaan koska tahansa vapauttamalla panttivangit ja sodankin loppumaan antautumalla.
Lopuksi vielä Hamasin perustajan pojan – itsekin ennen Hamasin joukkoon kuulunut – tiivistelmä siitä, miten Hamas siviili- ja lapsiuhreihin suhtautuu. Hamasin poika pääsee ääneen kohdassa 2.40.
https://www.youtube.com/watch?si=IKRrpXR3koa-0Jr3&sfnsn=wa&v=i-ZOr9-_bEM&feature=youtu.be
Vaikuttaa ainakin sitä, että Saksan ulkoministeri Annalena Baerbock ja varakansleri Robert Habeck (vihreät) omalta osaltaan ovat painaneet jarrua, kun asetoimitukset Israeliin ovat olleet Saksasta psyähdyksissä maaliskuusta elokuuhun. (Jüdische Allgemeine.de 17.10)
Esimerkiksi AfD kritisoi sitä, että ”esimerkiksi Saksa ei toimittanut Israelin poliisille suojaliivejä tai luodinkestävää lasia. Tämä on kohtalokas virhe, sanoi kansanedustaja Joachim Wundrak, koska: ”Ei ole epäilystäkään siitä, että Israelin sotilaallinen vastaus 7. lokakuuta 2023 tapahtuneeseen joukkomurhaan ja Hizbollahin raketti-iskuihin Libanonista kuuluu itsepuolustusoikeuden piiriin.” (Tagesschau.de 16.10) Mutta myös CDU ja FPD ovat vaatineet vastauksia Baerbockilta ja Habeckilta.
Liittopäivillä ja monissa Saksan lehdissä tätä asiaa käsitellään. Ylessä oli pieni uutinen koskien asetoimituksia.
Kosti: Es lohnt sich, darauf zu achten, welchem Kanal Sie folgen.
Seija. Laidasta laitaan, mutta kaikkia en ehdi. Mutta Saksassa asiat eivät ole hyvin.
Tässä hyvä uutisvideo Gazan alueen ihmisten kärsimyksestä: https://yle.fi/uutiset/lyhyesti/74-20115441
Voisin laittaa Israelin TV:n uutisvideon siitä miten YK joukkojen tukikohdan välittömässä läheisyydessä on ”Hitsbollahin” hyökkäystunneli. Tuo video antaa hyvän kuvan siitä miten vaikea Israelin on sotia, kun YK:n läsnäolo mahdollistaa sen että sen alueen välittömästä läheisyydestä hyökätään. Siihen kun vastataan, niin YK on kauhuissaan- YK:n joukkojen läsnäolo mahdollistaa terroristien toiminnan. Vastaava tilanne on Gazassa. se on rakennettu täyteen tunneleita ja puolustusasemia. Israelin hyökätessä siviilit joutuu pakostakin kärsimään. Israel traumatisoitui vuosi sitten ja sen oli pakko hyökätä. Se oli Hamasin tavoitteena. Muuten heidän hyökkäyksensä kauheus ei olisi mitenkään ymmärrettävissä. Syyte sotarikoksesta silloin kun vastapuolella on terroristijärjestö, joka pyrkii mahdollisimman suuriin siviiliuhreihin on sanoin kuvaamattoman surullista.
Pekka, olen nähnyt nuo uutiskuvat Hizbollahin asekätköstä YKn tukikohdan lähellä. Se ei tarkoita, että ”YK:n joukkojen läsnäolo mahdollistaa terroristien toiminnan.” Toiseksi kirjoitin itsekin, että Hamas toimii siviilien keskeltä. Se ei poista sitä tosiasiaa, että Israel on tuhonnut lähes kaikkien gazalaisten elämisen mahdollisuudet ja aiheuttanut noin 30-40.000 ihmisen kuoleman joista noin 17.000 lapsia. Onko Hamasin tapa toimia ja tunnelit Gazassa oikeutus sille, että näin paljon ihmisiä on surmattu? Ja onko se oikeutus Gazan lähes täydelliseen tuhoamiseen?
Antisemitististen rikosten määrä on kaksinkertaistunut Saksassa verrattuna viime vuoteen. Zahl antisemitischer Straftaten hat sich verdoppelt. (Tagesschau.de 4.10) ”Tänä vuonna poliisi on rekisteröinyt yli 3 200 juutalaisvastaista rikosta.” Osa mediasta ja myös osa korkeistakin poliitikoista vierittää syyn yhä lisääntyvälle muslimiväestölle.
Olisi mielenkiintoista asiapohjalta keskustella eri näkemysten välillä.
Harmi vain, että asia on polarisoitunut miltei täysin. Ollaan joko jyrkästi vastaan tai puolesta. Muuta sanottavaa ei olevan. Israelin ystävänä olen ollut nuoruudestani lähtien ja aion pysyä. Surullista on ollut seurata sitä miten -73 sodasta lähtien uutisointi on lähtenyt lapsesta. !973 Egypti ja Syyria hyökkäsi ja Israel oli pahassa pulassa, kun rintamat murtui molemmilla tahoilla. Oli järkyttävää olla siellä silloin. Nyt vasta tajuan miten itselle olisi käynyt, jos Israel olisi hävinnyt sodan. Syyria rauhaa ei tehnyt vaan ampui sodan päätyttyä tykistöllä silloin tällöin. Israel kun vastasi, niin siitä kyllä meille uutisissa kerrottiin. Ei siitä että Syyria oli ampunut ensin. Sama epäsuhta uutisoinnissa on kasvanut ennenäkemättömiin mittoihin.
Jokainen joka pelkästään uutisia seuraa tulee väkisin aivopestyksi ja uskoon että Israel toimii rikollisesti.
Harva tulee ajatelleeksi sitä, miten suhtautuisi tilanteeseen, mikäli Terroristit olisivat 7.10 tehneet vastaavaa Suomessa.
Pekka, Minäkin olen Israelin ystävä. En halua silti olla sokea, kun näen ihmisten kärsimyksen,
Kysymyksen herättäminen saa aikaan polarisoituneessa tilanteessa sitä että kysymyksestä tuleekin totuus, vaikka siihen ei olisi edes pyritty. Näin vain käy. Samoin kävi aiemmin tuossa Inkerin kirkon pappisvihkimysasiassa. Joku vai heitti kysymyksen : ” oliko ajankohta tarkkaan harkittu”. Pian kysymys muuttui ”totuudeksi”.
Kysymyksen esittäminen saa aikaan sen että meidät miellettään jatkossa sokeiksi sille mitä oikeasti tapahtuu. Tilanne kun on aivan toisinpäin.
On harmillista, että Hamas ei näytä välittävän ”omasta kansastaan” – muutoin kuin sen käytöstä oman vallanhalunsa toteuttamiseen. Eikä Hamas ole ollut halukas tulitaukoon tai luovuttamaan panttivankejaan saati luopumaan sotaisesta terroristismistaan. Kyse ei nyt ole vain 7.10 -tapahtuman ”kostosta” vaan siitä, että Hamas aloitti oikeat sotatoimet – liittolaistensa kanssa. 7.10 oli jonkinlainen ”Gazan ruutitynnyrin” laukeamispanos, joka avasi laajemman lähi-idän sotatilanteen.
Onko Hamsisin ”tuhoamisyritys” Israelilta sitten hyvä tai edes toimiva tapa pyrkiä Gazan alueen elvyttämiseen, jää tietenkin nähtäväksi vasta tulevaisuudessa. Sen nimittäminen ”kostoksi” on hiukan ongelmallista, vaikka kenties kostotekoja jotkut saattavakin ajatella. (Eihän moninainen Israel kaikessa yksimielinen ole ollut. Ulkoapäin toisten motivaation väittämistä joksikin on kuitenkin peristeisesti pidetty jopa epäeettisenä.)
Minun nähdäkseni kyseessä on ensisijaisesti sotatoimi, jonka laajuuden oikeutuksesta toki voi (ja on hyväkin) keskustella. Se osaltaan tietenkin aiheuttaa kärsimystä. Israeliin on hyökätty paitsi terrorismilla, myös sotilaallisesti ja monirintamallisesti ohjuksin, raketein, lennokein ym. (jo pidemmänin ajan kuluessa ennenn noita suuria Hamsin ym. ohjuskeskityksiä).
Tämä sota on kuitenkin epäsymmetristä siinä merkityksessä, että toinen osapuoli (Hamas/Iran/Hizbollah/Jemen) ei edes yritä noudattaa ns. sodan sääntöjä. Ei Hamas ainakaan ole tehnyt itse mitään lievittääkseen (edes) ”oman kansansa” hätää; tuntuu käyttävän sitä pikemminkin hyväkseen.
Olisi kivaa, jos taistelut ihan oikeasti loppusivat ja Gazan hätä laantuisi. Mutta en jaksa enää uskoa, että Hamas tosiasiallisesti edes haluaisi rauhaa. Eihän se ole tainnut rauhaa haluta ennen 7.10:kään. Gazan kansa varmaan ainakin osittain rauhaa kaipaisi; vaikka kukaan tuskin tarkasti tietää, kuinka suuri osuus ns. tavallisista siviileistä (mitä sillä tarkoitetaankaan?) olisi valmis rauhaan (ja uskaltaisi sitä avoimesti tunnnustaa), kuinka suuri osuus olisi halukas vain jatkamaan vihollisuuksia ja ”marttyyrin uraa”, toivoen terrorismin vahvistumista.
Luulen että polarisaatiota on pinnan alla Gazankin oikeiden (ei väitettyjen) siviilien parissa.
YK lienee menettänyt uskottavuuttaan ja arvolaltaansa sekä Gazan että Libanonin rintamilla, ja voisi peiliinkin katsoa muiden mukana, salliessaan ”vihakasvatuksen” rehottamisen alueella.
Israel on epäilemättä tehnyt vääryyksiäkin, mutta onko Hamas tehnyt jotain moraalisesti oikein, voi mielestäni ainakin pohtien kysyä. Eikä Hamas valitettavasti ole yksintoimija näissä tuhotöissään.
En ole missään väittänyt, että Hamas olisi tehnyt toimissaan moraalisesti oikein. Kyse on siitä, miten paljon sotilaallista voimaa on käytetty mm. Gazan asukkaita kohtaan ja miten paljon ihmiset ovat joutuneet kärsimään.