Raamattu kertoo Jeesuksen olevan Jumalan Poika ja sen, että Vapahtajamme eli ihmisenä täällä maan päällä reilut kolmekymmentä vuotta. Mutta mitä Raamattu kertoo Jeesuksen menneisyydestä? Mikä oli Jumalan Pojan nimi taivaassa?
Joissakin uskontunnustuksissa sanotaan, ettei Jeesuksella ole alkua. Raamattu näyttäisi kuitenkin olevan toista mieltä asiasta. Sananlaskujen 8. luvussa puhutaan personoidusta viisaudesta, jonka asiayhteys liittää maapallolla eläneeseen Jumalan Poikaan. Ja näin Raamattu Jeesuksen alkuperästä:
| ”Minut Herra loi ennen kaikkea muuta, luomisensa esikoisena, ennen taivasta ja maata. |
| Iankaikkisuudesta minä sain alkuni, kaiken alussa, ennen kuin maata oli. |
| Kun synnyin, ei syvyyksiä vielä ollut, ei lähteitä tuomaan niiden vettä. |
| Ennen kuin vuoret pantiin sijalleen, ennen kuin oli kukkuloita, minä synnyin.”(San8:22-25)
Miljardeja ja taas miljardeja vuosia sitten vallitsi siis tilanne, jolloin ”luomisensa esikoinen” oli ainoa luomus koko maailmankaikkeudessa. Ei ole uskottavaa, että ”Jumalan luomakunnan alku”(Ilm3:14) olisi nimettömänä kuunnellut Isänsä Jehovan toimeksiantoa ”tehkäämme ihminen kuvaksemme”. Kovin montaa vaihtoehtoa Raamattu ei anna Jeesuksen taivaalliselle persoonanimelle.
Erisnimi Mikael merkitsee suomeksi ”Kuka on Jumalan kaltainen?”(Wikipedia). Se sopii Jumalan Pojan rooliin sellaisenaan erittäin hyvin. Muitakin viitteitä asiasta meille sitten myös annetaan, joilla asia edelleen varmistuu.
Mikael esitetään Danielin kirjassa Kaikkivaltiaan joukkoihin kuuluvana. Daniel kertoo, että ”Mikael, yksi suurimmista enkeliruhtinaista, tuli auttamaan minua.”(Dan10:13) Myöhemmin Juudaan kirjeen mukaan ”ylienkeli Mikael kiisteli Mooseksen ruumiista Paholaisen kanssa”.(Juud9) Mikaelilla oli siis johtava rooli taivaallisten luomusten joukossa. Danielin viimeinen luku viittaa edelleen siihen, että Jeesus ja Mikael ovat sama persoona. Katsohan tätä katkelmaa: ”Silloin astuu esiin Mikael, suuri enkeliruhtinas, joka seisoo kansasi suojana. Ja tulee ahdistuksen aika, jonka kaltaista ei ole ollut siitä alkaen, kun kansoja on ollut, aina tuohon aikaan saakka. Mutta sinun kansasi pelastuu, pelastuu jokainen, jonka nimi on kirjoitettu kirjaan.”(Dan12:1) Kun luet vastaavasta tilanteesta, ”tämän maailman lopusta”, evankeliumikertomusten kuvauksen, voit havaita, että Jeesuksen rooli kuvaillaan aivan identtisenä tilanteessa, jossa ahdingon maailmanennätys” maapallolla saavutetaan(Mat24;21) |
Kaikkein ratkaisevin todiste, joka samaistaa Mikaelin ja Jeesuksen on valta, joka molempiin liitetään. Raamatussa mainitaan Jeesuksen Isä, Jehova Jumala, jolla on mahti tietenkin kaikkiin luomuksiinsa, myös Jeesukseen.(1.Ko11:3) Kaikkivaltiaan lisäksi vain Jeesuksella ja Mikaelilla kerrotaan olevan lisenssi enkeliarmeijoiden ohjaamiseen. Tästä Raamattu seuraavasti:
”Hänen(Jeesuksen Kristuksen) jäljessään tulivat taivaan sotajoukot, valkoisilla hevosilla ratsastavat soturit, joiden puku oli hohtavan valkeaa pellavaa.”(Ilm19:14) Evankeliumikertomus puolestaan yhdistää Jeesukseen enkelien päällikkyyden edelleen samassa tilanteessa: ”Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa.”
Mutta aivan samoja asioita kerrotaan Mikaelista: ”Mikael ja hänen enkelinsä kävivät taisteluun lohikäärmettä vastaan.”(Ilm12:7). Jatkossa Saatana ja hänen enkelinsä hävisivät Mikaelin enkeleille. Kuka muu Jeesuksen ohella voisi menestyksellä taistella Jumalan päävihollista vastaan. Tuskin enkeleillä kahta johtajaa on, kun toiminnan hetki koittaa.
Ylienkeleitä on Raamatussa tasan yksi, Mikael. Hänen roolinsa 1. Tessalonikalaiskirjeessä on myös mielenkiintoisen yhtenevä Jeesuksen toiminnan kanssa: ”Itse Herra laskeutuu taivaasta ylienkelin käskyhuudon kuuluessa ja Jumalan pasuunan kaikuessa, ja ensin nousevat ylös ne, jotka ovat kuolleet Kristukseen uskovina.”(1.Tess 4:16)
Huomasitko, kuinka ylienkelin ääni yhdistyi ”Herran” laskeutumiseen. Tuskin sattumasta on kyse?
Mitä sinä ajattelet? Kommentit ovat tervetulleita, keskustellaan asiasta.
Vielä yksi lisäys:
Jeesusksen nimessä on voima ja hänen nimensä toimii innoittajana kristityille:
” Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä, (Mark 16:17).
Jeesuksen nimen käyttö, hänen avuksi huutaminen ja että hän tekisi ihmeitä jatkuu sis edelleen, vaikka hän on ruummilesti noussut ylös taivaaseen ”
Hyvää Jumalan synnyttäjän päivää.
Kiitos toivotuksesta, vaikka ilmaus ”Jumalan synnyttäjä” kuullostaakin minun korvissani varsin kummalliselta. Kun nimittäin Jumalan synnyttäjälläkin oli aikanaan oma synnyttäjänsä, jne. No, toisten jumalakuvaan ajatus sopii, toisten ei.
Markuksen evankeliumin loppu KR38 mukaan on koitunut joidenkin amerikkalaisryhmien kohtaloksi. Siellä kun uskotaan Jeesukseen oikein tiukasti, ihan sen Markuksen jakeiden mukaisesti: ”He tarttuvat käsin käärmeisiin, ja vaikka he juovat tappavaa myrkkyä, se ei vahingoita heitä.”
Toisin on sitten kuitenkin käynyt.
Täytyy taas ottaa esille sama selvitys, kuin mitä totesimme Johanneksen jakeen 14:14 eräästä yksityiskohdasta: ei kuulu alkuperäiseen Raamattuun.
KR92 kertoo tosiasiaa Markuksen lopusta, jossa näitä ihmeellisyyksiä Jeesuksen seuraajiin liitetään: ”Markuksen evankeliumi päättyi alkuaan jakeeseen 16:8.Joku varhaiskristillinen kirjoittaja on täydentänyt evankelistan esitystä muualta tunnetulla, luotettavaksi katsotulla perimätiedolla.”
”Luotettavaksi katsottu perimätieto” on varsin kaunis nimitys Raamattuun tehdylle lisäykselle. Asian voi nimittäin ilmaista myös apostoli Johanneksen tapaan, hän kun sanoi: ”Jokaiselle, joka kuulee tämän kirjan ennussanat, minä vakuutan: Jos joku panee niihin jotakin lisää, panee Jumala hänen kärsittävikseen ne vitsaukset, joista tässä kirjassa on kerrottu.”(Ilm22:18)
Rauli,
Me käymme tässä paljon käännösvirheitä tai puuttuvia sanoja läpi. Milloin siteeraat uutta käännöstä tai moitit kirkkoraamattua, tai vetoat teidän käännökseen ja siteeraat ulkomaisia käännöksiä. Ei se minua haittaa, mutta et taida paljon tietää koska jatkuvasti puutut ongelmiin, etkä ole niitä selvittänyt. Nyt puutut Markuksen loppuosaan.
Kaikki antiikin tekstit ovat säilyneet meille kopioina ja kopioiden kopioina, eivät alkuperäiskappaleina. Käsikirjoitukset poikkeavat toisistaan jonkin verran. Tutkijoiden asia on vertailla eri käsikirjoituksia ja koettaa selvittää, miten kirjoittaja on aikanaan itse kirjoittanut. Joskus tämä on hyvin vaikea tehtävä, joskus taas huomattavasti helpompi.
Uuden testamentin tutkijoiden osalla vaikeus ja siunaus on siinä, että käsikirjoituksia on valtavan paljon. Niitä vertailemalla päästään useimmiten hyvin varmaan käsitykseen siitä, mitä esim. Johannes aikanaan kirjoitti ja mikä on myöhemmin sivun laitaan kirjoitettu lisäys, joka ei kuulu varsinaiseen tekstiin.
Tarkkaavainen Raamatun lukija havaitsee, että Raamatusta näyttää puuttuvan muutamia jakeita (esim. Joh. 5:4). Joitakin toisia on laitettu hakasulkuihin (esim. Luuk. 11:4). Tässä ei ole suinkaan kysymys mistään salailusta tai Raamatun polkemisesta. Päinvastoin on haluttu erottaa Jumalan sanasta usein satoja vuosia myöhemmin tehdyt lisäykset.
Laajempia tällaisia kohtia on Uudessa testamentissa vain kaksi, nimittäin Joh. 8:1-11 ja nyt käsiteltävä Mark. 16:9-20. Käsikirjoituksissa Markuksen evankeliumin oma teksti päättyy kahdeksanteen jakeeseen. Tämän jälkeen eri käsikirjoituksissa on kaksi erilaista loppujaksoa ja joistakin se puuttuu kokonaan. Kumpikaan loppujaksoista ei ole sisältynyt alkuperäiseen Markuksen evankeliumiin. Mikäli evankeliumi ei ole alkuaan päättynyt kahdeksanteen jakeeseen, sen loppu on kadonnut. Nyt käsillä oleva jakso on jo 100-luvulla tehty myöhempi lisäys, joka sisältää varhaiskristillisen luettelon Jeesuksen ilmestymisistä, Jeesuksen antaman lähetyskäskyn ja kertomuksen Jeesuksen ottamisesta taivaaseen.
Viitaus johonkin jenkkiläiseen lahkoon/ lohkoon tuntuu Raamatun lukijoista oudolta.
”Päinvastoin on haluttu erottaa Jumalan sanasta usein satoja vuosia myöhemmin tehdyt lisäykset.”
Niin, ja siihen Jumalan sanaan kannattaa uskomme perustaa eikä niihin lisäyksiin. Ihmettelenkin, miksi sinä tuon Markuksen evankeliumin lisäyksen esille otit?
Olen muistaakseni vain yhden kerran tämän otsikon alla siteerannut UM-käännöstä. Periaatteessa käännösten vertailu on erinomainen keino tutkia Raamatun opetuksia. Varsinkin kun elämme kielialueella, jonka omat käännösvaihtoehdot ovat varsin harvojen eksperttien käsialaa.
Rauli, Johanneksen evankeliumista 14:4, jota pidät ongelmallisena, muutama ajatus;
Johanneksen evankeliumi korostaa ensimmäisestä luvusta alkaen voimakkaasti Jeesuksen pre-eksistenssiä, siis sitä, että Jeesus oli olemassa jo ennen kuin hän syntyi tähän maailmaan. Nyt on tullut aika, jolloin Herra palaa kirkkauteensa. Hänen tehtävänsä – tehdä Isän luona tilaa omilleen – on nyt loppusuoralla. Jeesuksen puhuessa siitä, miten hänen omansa pääsevät kirkkauden majoihin, on kaksi näkökulmaa sisäkkäin.
Ensimmäinen on synoptikkojen voimakkaammin korostama Kristuksen paluu viimeiselle tuomiolle. Tämäkin näkökulma esiintyy Johanneksella (14:3, vrt. myös 11:24). Johanneksen evankeliumissa on kuitenkin enemmän esillä ns. presenttinen eskatologia: Kun ihminen kohtaa Kristuksen ja uskoo häneen, hän on siirtynyt kuolemasta elämään ja välttänyt tuomion. Tämä tosiasia korostuu Jeesuksen puheessa ja opetuslasten kysymyksissä.
Tuomas ja Filippus esittävät molemmat omat kysymyksensä, jotka liittyvät molemmat samaan asiaan. Tuomas ei tunne tietä Isän kirkkauteen ja Filippus haluaa nähdä Isän. Jeesuksen vastaukset viitoittavat tien Isän luo: Jeesuksen tunteminen on tie ja lisäksi ainoa tie Isän luo. Joka on tullut tuntemaan Jeesuksen, on tullut tuntemaan Isän. Näin Isä ja Poika ovat yhtä: Isä on Pojassa ja Poika Isässä.
Seuraavat jaksot puhuvat samasta asiasta Jh 14:15-31, mutta nyt astuu kuvaan Pyhä Henki, johon Paavalikin myöhemmin useasti viittaa.
”Näin Isä ja Poika ovat yhtä: Isä on Pojassa ja Poika Isässä.”
”Yhtä oleminen” kannattaa tarkentaa huomioimalla seuraava Jeesuksen opetus:
”Minä ja Isä olemme yhtä.”(Joh10:30)
”Pyhä Isä, suojele heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä.”(Joh17:11)
Ehkä näiden jakeiden vertailu karsii turhan mutkikkaat ajatukset siitä, mitä Jeesuksen ”yhtä” tarkoitti? Ei siis millään tavoin kolminaisuuteen viittaavaa.
Onneksi Jeesus ja Isä ovat yhtä. Ei siinä enempää tarvita. Raamattu puhuu puolestaan.
Jeesus rukoili isäänsä, että opetuslapsetkin yhtä olisivat ’n i in k u i n sinä isä olet minussa ja minä sinussa’. Olivatko opetuslapset siis 12 yhteisiä?
Rauli kirjoitit;
” Niin, ja siihen Jumalan sanaan kannattaa uskomme perustaa eikä niihin lisäyksiin. Ihmettelenkin, miksi sinä tuon Markuksen evankeliumin lisäyksen esille otit?”
Niin yritin juuri sanoa, että asia ei ole helppo. Kirkon historia on pitkä.
Jehovan todistajien organisaatio on syntynyt vasta 1800 joten sen perinne on lyhyt. Uuden maailman käännös ( Jehovan todistajien oma Raamatun käännös ) on vieläkin nuorempi, jota ei käytetä muuta kuin kristikunnan ulkopuolisissa lahkoissa.
Ymmärrän traditio allergiasi.
” Sillä Jeesuksessa asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti” ( Kl 2:9).
Jeesuksessa jumaluus on ruumillistunut koko täyteydessään.
Ja minun ymmärrykseni mukaan aika vahva on myös Joh. 1:1 joka sanoo selvästi että Sana = Logos = Jeesus = Jumala…?