Raamattu kertoo Jeesuksen olevan Jumalan Poika ja sen, että Vapahtajamme eli ihmisenä täällä maan päällä reilut kolmekymmentä vuotta. Mutta mitä Raamattu kertoo Jeesuksen menneisyydestä? Mikä oli Jumalan Pojan nimi taivaassa?
Joissakin uskontunnustuksissa sanotaan, ettei Jeesuksella ole alkua. Raamattu näyttäisi kuitenkin olevan toista mieltä asiasta. Sananlaskujen 8. luvussa puhutaan personoidusta viisaudesta, jonka asiayhteys liittää maapallolla eläneeseen Jumalan Poikaan. Ja näin Raamattu Jeesuksen alkuperästä:
| ”Minut Herra loi ennen kaikkea muuta, luomisensa esikoisena, ennen taivasta ja maata. |
| Iankaikkisuudesta minä sain alkuni, kaiken alussa, ennen kuin maata oli. |
| Kun synnyin, ei syvyyksiä vielä ollut, ei lähteitä tuomaan niiden vettä. |
| Ennen kuin vuoret pantiin sijalleen, ennen kuin oli kukkuloita, minä synnyin.”(San8:22-25)
Miljardeja ja taas miljardeja vuosia sitten vallitsi siis tilanne, jolloin ”luomisensa esikoinen” oli ainoa luomus koko maailmankaikkeudessa. Ei ole uskottavaa, että ”Jumalan luomakunnan alku”(Ilm3:14) olisi nimettömänä kuunnellut Isänsä Jehovan toimeksiantoa ”tehkäämme ihminen kuvaksemme”. Kovin montaa vaihtoehtoa Raamattu ei anna Jeesuksen taivaalliselle persoonanimelle.
Erisnimi Mikael merkitsee suomeksi ”Kuka on Jumalan kaltainen?”(Wikipedia). Se sopii Jumalan Pojan rooliin sellaisenaan erittäin hyvin. Muitakin viitteitä asiasta meille sitten myös annetaan, joilla asia edelleen varmistuu.
Mikael esitetään Danielin kirjassa Kaikkivaltiaan joukkoihin kuuluvana. Daniel kertoo, että ”Mikael, yksi suurimmista enkeliruhtinaista, tuli auttamaan minua.”(Dan10:13) Myöhemmin Juudaan kirjeen mukaan ”ylienkeli Mikael kiisteli Mooseksen ruumiista Paholaisen kanssa”.(Juud9) Mikaelilla oli siis johtava rooli taivaallisten luomusten joukossa. Danielin viimeinen luku viittaa edelleen siihen, että Jeesus ja Mikael ovat sama persoona. Katsohan tätä katkelmaa: ”Silloin astuu esiin Mikael, suuri enkeliruhtinas, joka seisoo kansasi suojana. Ja tulee ahdistuksen aika, jonka kaltaista ei ole ollut siitä alkaen, kun kansoja on ollut, aina tuohon aikaan saakka. Mutta sinun kansasi pelastuu, pelastuu jokainen, jonka nimi on kirjoitettu kirjaan.”(Dan12:1) Kun luet vastaavasta tilanteesta, ”tämän maailman lopusta”, evankeliumikertomusten kuvauksen, voit havaita, että Jeesuksen rooli kuvaillaan aivan identtisenä tilanteessa, jossa ahdingon maailmanennätys” maapallolla saavutetaan(Mat24;21) |
Kaikkein ratkaisevin todiste, joka samaistaa Mikaelin ja Jeesuksen on valta, joka molempiin liitetään. Raamatussa mainitaan Jeesuksen Isä, Jehova Jumala, jolla on mahti tietenkin kaikkiin luomuksiinsa, myös Jeesukseen.(1.Ko11:3) Kaikkivaltiaan lisäksi vain Jeesuksella ja Mikaelilla kerrotaan olevan lisenssi enkeliarmeijoiden ohjaamiseen. Tästä Raamattu seuraavasti:
”Hänen(Jeesuksen Kristuksen) jäljessään tulivat taivaan sotajoukot, valkoisilla hevosilla ratsastavat soturit, joiden puku oli hohtavan valkeaa pellavaa.”(Ilm19:14) Evankeliumikertomus puolestaan yhdistää Jeesukseen enkelien päällikkyyden edelleen samassa tilanteessa: ”Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa.”
Mutta aivan samoja asioita kerrotaan Mikaelista: ”Mikael ja hänen enkelinsä kävivät taisteluun lohikäärmettä vastaan.”(Ilm12:7). Jatkossa Saatana ja hänen enkelinsä hävisivät Mikaelin enkeleille. Kuka muu Jeesuksen ohella voisi menestyksellä taistella Jumalan päävihollista vastaan. Tuskin enkeleillä kahta johtajaa on, kun toiminnan hetki koittaa.
Ylienkeleitä on Raamatussa tasan yksi, Mikael. Hänen roolinsa 1. Tessalonikalaiskirjeessä on myös mielenkiintoisen yhtenevä Jeesuksen toiminnan kanssa: ”Itse Herra laskeutuu taivaasta ylienkelin käskyhuudon kuuluessa ja Jumalan pasuunan kaikuessa, ja ensin nousevat ylös ne, jotka ovat kuolleet Kristukseen uskovina.”(1.Tess 4:16)
Huomasitko, kuinka ylienkelin ääni yhdistyi ”Herran” laskeutumiseen. Tuskin sattumasta on kyse?
Mitä sinä ajattelet? Kommentit ovat tervetulleita, keskustellaan asiasta.
Rauli,
Sinun täytyisi tuntea paremmin Jehovan todistajien oppi. Haluat puhua Miekaelista, teidän opissanne se liittyy oleellisesti Jeesukseen ja kolminaisuuteen. Joten edelliset Raamattu viittaukset eivät ole hatusta vedettyjä.
En Sami mitenkään voi ymmärtää, miten sellaiset aiheet kuten ”sielu/Henki Katoamaton, irtautuu kuollessa ruumiista”, ”Kadotus-Helvetti / Jumalattomille varattu kuolemanjälkeinen ikuinen rangaistus”ja ”Pyhä Henki on persoona eikä persoonaton voimavaikutus” liittyvät siihen, onko Mikael Jeesuksen taivaallinen nimi.
Kenties noista jokaisesta voi saada keskustelun aikaan, kiitos vihjeestä.
Mutta seuraava esittämäsi näkemys ylienkeli Mikaelista on aivan otsikkomme ytimessä: ”Hän(Mikael) ei ole edes suurimpia Jumalan sotilaista, vaan hänen yläpuolellaan on lukuisia muita.” Miksi et millään voi kertoa perusteluja väittämällesi Raamatusta? Olisin erittäin kiinnostunut ne kuulemaan.
Rauli Toivonen :”Mutta seuraava esittämäsi näkemys ylienkeli Mikaelista on aivan otsikkomme ytimessä: “Hän(Mikael) ei ole edes suurimpia Jumalan sotilaista, vaan hänen yläpuolellaan on lukuisia muita.”
Olisiko tästä linkistä apua http://www.ortodoksi.net/index.php/Enkeli ?
Kiitos Tuula linkistä. Ja myös siitä, että sinä pysyt tiukasti keskustelumme pääaiheessa. Vihjelinkissäsi saattaa olla vastaus tuohon Samin esittämään enkelihierarkiaan, vaikka annetaan Samin selittää sitten oma tietolähteensä. Pieni sitaatti tähän viittauksestasi:
”Kristillisen enkeliopin muokanneessa Dionysios Areopagitan teoksessa ”Taivaalliset hierarkiat” on esitetty enkelien arvoluokitus. Enkelit jaetaan sen mukaan, kuinka lähellä Jumalan kirkkautta kukin on, kolmeen hierarkiaan ja kukin hierarkia kolmeen joukkoon eli kuoroon:
Korkein hierarkia: serafit, kerubit, valtaistuimet
Keskihierarkia: herraudet, voimat, vallat
Alin hierarkia: hallitukset, ylienkelit, enkelit”
Nyt vain pitäisi saada Raamatusta perusteet tuolle ”alimmalle hierarkialle”, joka otsikon kannalta on ylitse muiden rankiglistan osien. Ylienkeli tai arkkienkeli ei viitanne Raamtussa ihan alimmaiseen kastiin, vai mitä sinä ajattelet? Ja kun MIkaelilla on ne enkeliarmeijatkin käskytettävänään, sanoo Jumalan sana.
Eräs ikävä asiavirhekin luetteloon oli pujahtanut: Raamattu ei milloinkaan puhu ylienkeleistä monikossa. Niitä kun on vain se yksi, joka ymmärrykseni mukaan on siis Jeesus Kristus taivaalliselta nimeltään.
Rauli Toivonen :”Eräs ikävä asiavirhekin luetteloon oli pujahtanut: Raamattu ei milloinkaan puhu ylienkeleistä monikossa.”
Ei voi sanoa, etteikö tekstissä ”osuttaisi ohi”. Ajanlaskumme alussa eli muitakin Dionysios-nimisä ja Pariisin pyhän Dionysioksen luostarin apotti Hilduin käänsi Pseudo-Dionysioksen kirjoituskokoelman kreikasta latinaksi 800-luvulla ja yhdisti virheellisesti identiteetit yhteen persoonaan. Niinpä keskiajalla nämä neljä eri lähteistä nousevaa identiteettiä – Apostolien tekojen Dionysios Areopagita, Eusebioksen Dionysios Ateenalainen, marttyyri Dionysios ja Pseudo-Dionysios Areopagita yhdistettiin yhdeksi ja samaksi persoonaksi; Dionysioksen katsottiin kääntyneen Paavalin saarnan vaikutuksesta, tulleen Ateenan piispaksi, kirjoittaneen edellä mainitut mystiikan teologian tekstit ja tämän jälkeen kuolleen marttyyrina Pariisissa.
(Wikipedia)
Tietolähteesi liittää myös Gabrieliin ylienkelin arvon, vaikka Danielin kirjan sitaatissa ei sellaisesta ole minkäänlaista mainintaa. Rafael liitetään ylienkeleiden joukkoon, vaikka koko kaverista ei puhuta Raamatussa halaistua sanaa.
Jos otamme kaikkien pyhinä pidettyjen ihmisten ajatukset Raamatun rinnalle, asiakeskustelu päättyy ja mutu-jutustelu alkaa. Esimerkiksi ”pseudo-Dionysioksen kirjoituskokoelma kreikasta latinaksi 800-luvulla” voi olla ihan mielenkiintoista luettavaa. Mutta et kai sinäkään sitä nyt ihan Raamatun veroisena pidä?
Rauli Toivonen :”Esimerkiksi “pseudo-Dionysioksen kirjoituskokoelma kreikasta latinaksi 800-luvulla” voi olla ihan mielenkiintoista luettavaa. Mutta et kai sinäkään sitä nyt ihan Raamatun veroisena pidä?”
🙂 No en. Meille ihmisillehän on annettu myös järki ja omatunto ja niiden monta kertaa vajavaiseenkin toimintaan luotan Raamatun ohella.
Heprealaiskirjeen alussa tehdään aivan selvä erottelu enkelien ja Jeesuksen välillä, joten muita Raamatun kohtia ei välttämättä edes tarvitse ottaa esiin.
Ja jos Herra astuu alas ylienkelin käskyhuudon kaikuessa, kuten Tess.kirje toteaa, ei astuja selvästikään ole sama henkilö kuin käskyhuudon antaja. – Enkeleistä ei sen enempää.
Mietittäväksi myös yhteys, joka on Hes. 33 ja Joh 10 välillä. Hes.kirjassa Jumala sanoo: ”Minä itse etsin lampaani ja pidän niistä huolen…” Joh.10:ssä Jeesus puolestaan sanoo: ”Minä olen SE hyvä paimen…” (kuten KR38 sananmukaisemmin ilmaisee kuin KR92).
+
+
+
Minä nyt vähän mietin noita Hesekielin ja Johanneksen evaneliumin mainintoja ja tulin seuraavaan lopputulokseen: Sekä Jehova Jumala että hänen Poikansa Jeesus Kristus ovat molemmat paimenia.
Pitäisikä asiaan saada lisää mutkia matkaan vain siksi, että uskontunnustus niin vaatii?
Kun nyt kerran tähän keskusteluun sekaannuin, ja jatkanpa vielä yhdellä näkökohdalla.
Tällaisista kehällisistä kysymyksistä, kuten mikä oli ehkä Jeesuksen nimi ennen ihmiseksi tulemista tms., voidaan kiistellä loputtomiin, mutta ne ovat pelastuksen kannalta kovin merkityksettömiä.
Kristillinen usko ei ole oleellisesti vain joidenkin faktojen totenapitämistä ja uskonnollisten kysymysten pohdiskelua. Oleellisinta on kahden persoonan, ihmisen ja Jeesuksen välinen yhteys – sydämen yhteys Jeesukseen niin, että voi sanoa rehellisesti: Jeesus on Herrani ja Jumalani (kuten Natanael tunnusti) , mutta myös paras ystäväni, joka rakastaa minua täydellisellä rakkaudella ja jota minäkin rakastan ihmisen vajavaisella ja ailahtelevalla rakkaudella. Hän antaa joka päivä syntini anteeksi, hänelle voin uskoa kipeimmätkin salaisuuteni tietäen, että tulen kuulluksi, armahdetuksi ja autetuksi.
Tähän yhteyteen ihmisen kanssa Jeesus pyrkii sanoessaan: ”Minä seison ovella ja kolkutan, jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän.”
Toki kristillinen usko sisältää rajattomasti mielenkiintoisia faktoja ja näköaloja, sanoohan Paavali Jeesuksesta, että ”hänessä ovat kaikki viisauden ja tiedon aarteet kätkettyinä”. Mutta nekin löytyvät vain yhteydessä Häneen.
Kun lukee Paavalin vankeusajan kirjeitä (Ef, Fil ja Kol), lähes joka jakeessa hän julistaa ja ylistää Jeesusta Kristusta. ”Minulle elämä on Kristus…”, ”Haluaisin lähteä täältä ja päästä Kristuksen luo…”, ”Teille on suotu se armo, että saatte uskoa Kristukseen ja vielä kärsiäkin hänen puolestaan…” ”Jeesuksen Kristuksen nimeä kunnioittaen on kaikkien polvistuttava, kaikkien niin taivaissa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.”
Itsekin ihmettelen, että Rauli jaksaa kirjoittaa tälläisestä aiheesta. Mikä on Jeesuksen enkelinimi? Oliko Jeesus ennen Mariasta syntymää ylienkeli Mikael.
Tätä mielikuvituksellista leikkiä voisi jatkaa; Onko Jeesus nyt Miekael vai Miekael Jeesus. Onko hänellä Jeesusken ruumis ja Miekaelin mieli, vai Miekalin kasvot mutta käsissä ja jaloissa naulojen jäljet? Vai Jeesuksen kasvot ja Miekaelin vaatteet. Entä ilmestyikö Paavalille damaskon tiellä Jeesus vai enkeli? Jos Jeesus missä Mikael oli? Vaihtoiko hän naamaria ja vain hämäsi olevansa Jeesus. Tämä on loputon suo.
Rauli saikin tuossa jo hyviä vastauksia henkivaltojen hierarkiasta. Joten siihen ei tarvitse palata.
Jehovan todistajien Jeesus Mikaelina ja enkelioppi liittyy siis oleelleisesti kolminaisuuteen ja Jumala kuvaan.
Anita ja Sami. Jaksanpa hyvinkin pohtia, varsinkin kun keskustelussa on ruvennut tulemaan asiallistakin palautetta toisenlaisesta näkemyksestä. Eikä enää niinkään kauhistella sitä kamaluutta, jota me Jehovan todistajat monien mielestä Raamatusta opetamme.
On myös paljon niitä, jotka seuraavat keskusteluamme, vaikka eivät halua siihen osallistua. He voivat vetää vapaasti johtopääätöksensä – vaikkapa vertaamalla Raamatun antamaa tietoa ihmisten laatimiin enkelirankinglistohin. (Nimettömien kirjeiden lähettäminen allekirjoittaneen työpaikalle ei kyllä sitten ole mielestäni kauhean fiksua palautetta. Niitä on tullut monta, ja kaikissa väärä postiosoite.)
Raamatussa onkyllä se perimmäinen syy tähän jaksamiseeni. Jeesus sanoi jotakin oleellista Johanneksen 17. luvun jakeessa 3: ”Ja ikuinen elämä on sitä, että he tuntevat sinut, ainoan todellisen Jumalan, ja hänet, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.”
Ikuinen elämämme riippuu siis Krisuksen ja hänen taivaallisen Isänsä Jehovan tuntemuksesta. Miten nimittäin voisimme Jeesusta seurata, jos tuntemus olisi sivuseikka? Tai siinä olisi ”suossa tarpomisen” makua, kuten Sami Raamatun Mikael-teemaa hiukan vähätteli.
Mikaelin ja Jeesuksen samaistaminen on tietysti turmiollista 300-luvulla sementoiduille jumaluusopeille, kyllähän minä sen ymmärrän. Mutta tarvitseeko ihmispäätöksistä rehellisesti Raamattua tutkivan pitää kovinkaan tiukasti kiinni? Vain sen takia, ettei pienen vähemmistön leimattuihin joukkoihin joutuisi.
On aivan erinomaista saada oikein pyynnöstä ottaa esille Raamatusta jakeita, jotka ovat osoittautuneet monitulkintaisiksi. Ja sitten yrittää selventää niitä, sekä myös kuunnella muiden näkemyksiä asiasta. Kiitos virikkeestä Anita ja Sami.
Heprealaiskirjeen alussahan todellakin verrataan Jeesusta ja enkeleitä toisiinsa. Sellaiset lausumat kuten ”Ei Jumala ole yhdellekään enkelille milloinkaan sanonut” ja ”Enkeleistä hän sanoo näin… Mutta Pojastaan hän sanoo…” voivat äkkiä viestittää, ettei Jeesus voi olla edes enkeleiden ykkösnimi: ylienkeli Mikael.
Mutta kannattaa lukea myös se asiayhteys, konteksti hienosti sanottuna, jossa lausumat enkeleistä ja Jeesuksesta on Raamatun Heprealaiskirjeeseen kirjattu.
Heprealaiskirjeen alussa kerrotaan Kaikkivaltiaan Jumalan viestinnästä ihmisten kanssa ja korostetaan Jeesuksen tuoretta roolia siinä.(Jakeet1,2) Sitten todetaan Kristuksesta, että ”Toimitettuaan puhdistuksen synneistä hän on asettunut korkeuksissa istuimelleen Majesteetin oikealle puolelle.”(Jae3) Ja millaisen korotuksen ”Jumalan Esikoinen”(jae6) saikaan takaisin taivaaseen palattuaan: ”Näin hänestä on tullut enkeleitä suurempi, yhtä lailla kuin hänen saamansa nimi on enkelien nimiä ylhäisempi”.(jae 4)
Jos ei nyt silmiään kipeäksi tuijottele niitä uskontunnustuksia vaan lukee sen, mitä Raamattu sanoo, voi mielestäni tehdä ainakin kaksi johtopäätöstä.
1) Jeesus ei ole Jumala vaan Häntä alempi. Ei kai Jumalaa voi enää korottaa, siis sitä Raamatun Ikiaikaista?
2) Asiayhteys kertoo, että Jeesuksen korottaja rivienkeleiden yläpuolelle oli Hänen oma Isänsä, jota Raamatussa Jehovaksi/Jahveksi kutsutaan.
Jakeesta 5 eteenpäin Raamattu kuvailee sitten korotetun Jeesuksen asemaa rivienkeleihin verrattuna. Muut enkelit noudattakoon siis tätä marssijärjestystä: ”Kaikki Jumalan enkelit kumartakoot häntä.”(Jae6) KR92 on otsikoinut tilanteen ”Jumalan Poika on enkeleitä suurempi.” Asiasisällöltään osuvampaa olisi sanoa, että Jumalan Pojasta tuli enkeleitä suurempi?”
Heprealaiskirjeen ensimmäinen luku ei siis millään tavoin ole ristiriidassa sen kanssa, etteikö rakas Vapahtajamme ja Jehovan rakas Esikoispoika olisi Raamatun Mikael.
Hebrealaiskirjeen 1-2 rinnakkaiskohdiksi voi ottaa monia tekstejä tässä yksi:
Filippiläiskirjeen (2:6-7) mukaan Jeesus luopui ”Jumalan muodostaan” tullessaan ihmiseksi ja ottaessaan siinä ”orjan muodon”. Silti Hänessä me näemme Jumalan kirkkauden säteilyn ja Jumalan olemuksen kuvan. Jumala on muuten meiltä täysin salattu. Kaikki, mitä voimme Jumalasta tietää, on nähtävissä Jeesuksessa. Hänessä Jumala on ilmoittanut meille itsensä. Kharakteer on enemmän kuin pelkkä kuva: painama, selvä jälki, leima, sinetti, siis näkymättömän todellisuuden selvästi näkyvä merkki. Kristuksessa oli samalla kertaa tosi ihminen ja tosi Jumala.
Enkelit ovat luotuja olentoja, Poika on samaa olemusta Isänsä kanssa. Viidennen jakeen lainaukset Vanhasta testamentista (Ps. 2:7, 2. Sam. 7:14) on juutalaisuudessa ymmärretty puhuvan Jumalan valitsemasta kuninkaasta, Messiaasta. Kristityt luonnollisesti ymmärsivät näiden ja muiden vastaavien kohtien ennustaneen Jeesuksesta. Alkukirkossa koko Vanhaa testamenttia luettiin tällä tavalla etsien sieltä Kristusta.
Kuudes jae puhuu Kristuksen paluusta maailmaan kunniassaan. Toinen vaihtoehto on, että kyseessä on Jeesuksen astuminen uuteen Jerusalemiin (Ilm. 21:1-3, Gal. 4:26). Sinne Jeesus meni ja näyttäytyi enkeleille (1. Tim. 3:16). Joka tapauksessa enkelit osoittavat Hänelle kunnioitusta kumartamalla Häntä, ja jae vahvistaa teemaa Jeesuksen ylemmyydestä enkeleihin verrattuna.
Jae 14 sisältää yhteenvedon edellä esitetystä todistelusta. Jeesus on enkeleitä paljon korkeampi. Hän on Jumala. Enkelit sensijaan ovat Jumalan lähettiläitä tai sanansaattajia, mitä heidän nimensäkin merkitsee. Ne on lähetetty meitä varten, jotka saamme Kristuksen tähden periä autuuden, pelastuksen.
Jeesuksen tehtävää täällä on syytä tarkastella alennustilasta käsin näin monet Raamatun kohdat aukeavat.
Niin Rauli kuka ilmeistyi damaskon tiellä? Jeesus vai Mikael? Vai Mikael Jeesuksen hahmossa? Jos ei niin missä toinen oli, jos toinen oli vain paikalla?
Hyvä kommentti, Sami. Ja ihan täysin asiasta.
Filippläiskirje tekee kontrastin kahden olemuksen välilleJeesuksella oli taivaassa aiemmin “Jumalan muoto” ja täällä maan päällä ”orjan muoto”. Raamattu kuvailee siis sitä valtavaa nöyryyttä, jolla Jeesus alistui Isänsä tahtoon. Se ei kuitenkaan tee Pojasta Isää eikä tietenkään Kaikkivaltiasta Jumalaa.
Jeesus kyllä oli orjan muodossakin niin täydellinen heijastuma Isästä, että hän saattoi sanoa repliikkinsä ilmettynä Isänä: Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän”(Joh14:9). Ei ihme, että hän sai Jehovalta vielä ylennyksen taivaaseen palattuaan.
Kysyt, että ”Kuka ilmeistyi damaskon tiellä? Jeesus vai Mikael?” Ja vastaus löytyy suoraan Raamatusta: Jeesus se Paavalille ilmestyi.
Kuten tiedät, Raamattu käyttää Jeesuksesta aika monipuolisia ilmaisuja. Häntä nimitetään esimerkiksi Ihmisen Pojaksi, Rauhanruhtinaaksi, Iankaikkiseksi Isäksi ja Jumalan Karitsaksi. Ja sitten vielä enkeliarmeijojen päällikkönä Mikaeliksi, eikös niin?
Shalom Rauli! Mitä mieltä olet siitä,ettei Jeesus ole Miikael. Ainakin KjV:n mukaan.Kun katsomme ulkomaanelävien King Jamesin bibliaa niin siinä tämä kohta 8:22 menisi jotenkin näin suomeksi käännettynä ”Herra omisti minut jo aikojen alusta lähtien” ja jae 30 ”Silloin minä hänen rinnallaan olin varma ja vahva työtoveri”.
Kiitos Raimo rauhantoivotuksesta, sinulle myös.
Otit esille hyvän pontin keskusteluumme. KJ ja NKJV edustavat hiukan muista poikkeavaa linjaa heprean ilmaisun qanah kääntämisessä, on myös muita samoin kääntäviä. Sanakirjan mukaan qanah voidaan kääntää myös omistamisena.
Pikainen katsaus englantilaisiin käännöksiinlöytyy esimerkiksi osoitteesta
https://www.blueletterbible.org/kjv/pro/8/1/t_bibles_636022
Käännöksistä muut kertovat, että ”The LORD formed me from the beginning”, ”The LORD brought me forth as the first of his works”, ”The LORD made me at the beginning of His creation” ja ”The LORD created me as the beginning of his works”.
Kaikista käännöksistä Sananlaskujen 8. luvussa ilmi kuitenkin se, että Jeesuksella on alku, olemassaoloon tulopäivä. Sellaista ei Raamattu kerro hänen Isällään Jehovalla olevan.
Voin olla väärässä, mutta minulle on syntynyt sellainen vaikutelma, että Jehovan todistajille tämä henkilökohtaisen tason sisäinen yhteys Jeesukseen ei olisi uskossa keskeistä. Tarkoitan sitä, mistä seppä Högman sanoi aikoinaan uskonkysymysten kanssa painivalle Paavo Ruotsalaiselle:”Yksi sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki: Jeesuksen Kristuksen sisällinen tunteminen.”
Jos uskonsuhde Jumalaan on ensisijaisesti ikäänkuin alamaisen suhde hallitsijaan, se ei ole sitä, mitä Raamattu opettaa. Alamainen voi kunnioittaa ja totella hallitsijaa mutta henkilökohtainen yhteys voi puuttua kokonaan. Jumalan valtakunnassa vallitsevaa yhteyttä verrataan perheyhteyteen: Jumala on Isä, joka ennenkaikkea rakastaa lapsiaan ja odottaa vastarakkautta.
Vaikka perheessä tunnettaisiin toisensa nimeltä ja elettäisiin sovussa vanhempien tahtoa totellen, mutta rakkaus puuttuu, se on kalsea perhe, jossa syvimmät tarpeet eivät täyty. Ihmisen syvin tarvehan on henkilökohtainen tunnesuhde läheisiin ihmisiin. Olisiko JUmalan perhe tässä suhteessa vajaampi? Päinvastoin, siinä tunne-elämänkin tarpeiden tulisi tyydyttyä syvemmin kuin maallisessa perheessä koskaan.
En nyt tarkoita kristittyjen keskinäisiä suhteita. Niin maallisessa kuin taivaallisessakin perheessä lapset saattavat olla toistensa tukassa jos mistäkin pikkuasiasta. Mutta suhde Isään ja Taivaalliseen Isoveljeen tulisi olla se perustavanlaatuinen suhde, jonka varaan elämä rakentuu.
Toki elävään jumalasuhteeseen kuuluvat ainakin joskus rajutkin painit, kuten Jaakobilla Jabbok-virran rannalla. Mutta se käytiin sylityksin. Hiljattain yksi lapsenlapseni sai melkoisen kiukkukohtauksen, kun ei saanut tahtoaan läpi, mutta heittäytyi lopulta itkua vääntäen kuitenkin isänsä syliin. Sinne tulisi Jumalan lapsenkin päätyä.
Kerrot Anita, että sinulle ”on syntynyt sellainen vaikutelma, että Jehovan todistajille tämä henkilökohtaisen tason sisäinen yhteys Jeesukseen ei olisi uskossa keskeistä.”
Minä en mene nyt sanomaan, että olet hatusta poiminut vaikutelmasi vaan luotan siihen, että juuri noin sinä ajattelet. Olet ehdoton asiantuntija omissa johtopäätöksissäsi.
Mieleni tekee kuitenkin kysyä että, oletko tehnyt päätelmäsi sen perusteella, mitä meistä yleisesti puhutaan. Oletko tutustunut siihen, mitä me kokouksissamme, julkaisuissamme ja muussa haluamme oikeasti Jeesuksen seuraamisesta viestittää?
Kysymykseni ovat retorisia, ei ole pakko vastata.
Minä kyllä allekirjoitan käytännössä kaiken, minkä tuosta jumalsuhteestasi kirjoitat. Sanon erityisen painavan aameneni toteamukseesi ”Jumala on Isä, joka ennenkaikkea rakastaa lapsiaan ja odottaa vastarakkautta”.
Raamatussa tuo vastarakkaus määritellään esimerkiksi seuraavasti: ”Sitähän Jumalan rakastaminen on, että pidämme hänen käskynsä, eivätkä ne ole raskaita noudattaa.”(1.Joh5:3) Jumalan pelon ymmärrämme olevan pelkoa olla miellyttämättä Luojaamme. Tyyliin: Mitähän Isä sanoo, jos menen tuon tekemään? Ei mukavan isukin mieltä ole kiva mennä pilaamaan.
Tämä Jeesuksen ja Mikaelin rinnakkaisidentifiointi on tietenkin niitä asioita, joista Raamatun tutkimista ei kannata aloittaaa. Otin aiheen esille, koska minulle esitettiin vaatimus kertoa asiasta reilusti ja suoraan. Arvannet, etteivät nuo vaatijat ole tähän keskusteluun osallistuneet sanallakaan, aivan kuten kyllä jo osasin odottaa.
Lopuksi vielä Jeesuksen taivaalliseen ja maalliseen nimeen liittyvä ajatus Raamatusta.
Et usko, kuinka rohkaisevaa on lukea pahuuden poistamisesta Ilmestyksen 19. luvusta: Ei sotia, ei pakolaisia eikä nälkää tämän tapahtuman jälkeen. Tapahtumien vyöry alkaa näin: ”Hän on uskollinen ja totuudellinen, hän tuomitsee ja taistelee vanhurskaasti.” (Ilm19:11)
Raamattu ei pahuuden hävitystaistelusta kertoessaannimeä enkeliarmeijoiden johtajaksi Mikaelia. Mutta ei se kyllä suoraan mainitse sitäkään, että Jeesus olisi se ”kuninkaiden Kuningas, herrojen Herra, joka maanpäällisen sotkun selvittää.
Kertomus toteaa, että ”Hänen nimensä on Jumalan Sana”. Mutta emmeköhän me kuitenkin olla ihan varmoja siitä, että kyseessä on se sama persoona, joka meidän puolestamme kallisarvoisen uhrin antoi ja syntimme Golgatalle kantoi. Siis Herramme Jeesus Kristus.
Rauli taidat valehdella! Tai et tunne omaa oppianne.
Jeesus siis ilmestyi Paavalille Damaskon tiellä? Tarkoitat tietysti, että se oli ylienkkeli Mikael Jeesuksen muodossa, hahmossa! Jos se ei olut Mikael missä se Mikael sitten oli?
Eli kun Raamattu kuvaa, että Jeesus ilmeistyi Paavalille ylösnousemuksen jälkeen voimme Jehovan todistajien mukaan yhtä hyvin sanoa, että se oli ylienkeli Mikael koska Jehovan todistajien mukaan Jeesus muuttui takaisin ylienkeliksi palattuaan taivaaseen.
Muistakaa jos Jeesus ilmestyy teille kysymyksessä on ylienkeli Mikael, joka vain hämää Jeesuksen hahmossa. Hänellä on vähän niin kuin vappuna naamari päällä.
Sami. Enpäs nyt saanut vastaustani sinulle ymmärrettävään muotoon. Yritetäänpäs uudestaan.
Jeesus on Jumalan Esikoispoika, kuten Raamattu kertoo. Tämän keskustelun pääväittämäni on nyt sitten se, että ihan samasta persoonasta käytetään myös taivaallista titteliä ja erisnimeä ylienkeli Mikael.
Nimi Jeesus annettiin Jumalan”luomakunnan alulle” vasta maan päälle syntymisen yhteydessä. Olisiko Jumalan vanhin Poika ollut miljardit vuodet taivaassa anonyymi? Ei kovin uskottavaa.
Paavalille ilmestyi Damaskoksen tiellä Jeesus, koska sillä nimellä Jumalan Poika maan päällä tunnettiin. Ja tähän Jeesuksen ”orjamuotoiseen” nimeen liittyy sitten myös meidän pelastuksemme. Heprealaiskirjeessä sanotaankin tästä nimestä, että ”hänen saamansa nimi on enkelien nimiä ylhäisempi”.(Hepr1:4)
No, missä siis Mikael oli silloin, kun Jeesus oli maan päällä ja ilmestyi ylösnousemuksensa jälkeen Paavalille ja muille? Ehkä Raamatun antama kuva erisnimien merkityksestä aukaisee sinulle vastauksen kysymykseesi.
Raamattua lukeneena tiedät, että Aabraham oli aiemmalta nimeltään Abraham ja Jaakobista tuli vanhana miehenä Israel. Nokkela olisi sinun kysymyksestäsi tehty versio 2.0: Missä oli Jaakob silloin kun Israel kuoli?
Kun Jeesus oli Mikael-nimisenä taivaassa vuosimiljardien ajan, hänen nimensä viestitti nuoremmille luomuksille sanomaa ”kuka on Jumalan kaltainen?” Maan päällä Vapahtajamme nimi oli alkuperäiseltä kieliasultaan Jehō·šuʹaʽ. Nimi sisältää Jumalan erisnimen Jehova/Jahve ja merkitsee ”Jehova on pelastus”. Wikipedia näyttää ehdottavan suomalaisessa versiossa muotoa ”Jahve pelastaa”.
Rauli, ganah kääntyy myös ’mitata’. Niinpä Philippuksen evankeliumissa sanotaankin, että Kristus on mitattu ja että nimenliittyy salaisuus.
Sn 8:30 käyttää sanaa אָ מן amon, joka on egyptiläinen alkujuureltaan ja sen varma merkitys on täysin hämärä.
Siis Rauli vielä kerran,
Jos damaskon tiellä ilmestyi Jeesus tai Mikael mitä nimitystä hänestä nyt käytätkin. Niin oliko tällä Mikaelilla ristiinnaulitun jälkiä käsissä ja jaloissa. Eli voitiinko hänet tunnistaa näistä?
Sami, sinun kysymyksesi selvästi paranevat. Tämä on jo sellaista, mitä näissä keskusteluissa arvostan kovasti. Anteeksi tällainen kysymysten rankkaus, mutta yritän olla aito. Sen sinun mainitsemasi uskollisuuden lisäksi.
Kun Jeesus ennen taivaaseen menoa ilmestyi tutuilleen, Raamattu kertoo ulkoisen olemuksen vaihdelleen. Haudalla vastaan tulleet naiset luulivat ylösnoussutta Vapahtajaa puutarhuriksi ja Emmauksen tiellä kulkeneet esittivät seuraavan arvion Jeesuksen ulkoisen olemuksen perusteella: ”Taidat olla Jerusalemissa ainoa muukalainen, joka ei tiedä, mitä siellä on näinä päivinä tapahtunut.”(Lu24:18)
Tuomaalle piti sitten olla ne naulanreijätkin näkyvissä. Muuten ei usko olisi riittänyt, kerrotaan.
Paavalille Kristus ilmestyi sitten jo taivaan pysyväisasukkaana. Siksi kysymykseesi on helppo vastata: ei naulanjälkiä eikä muutakaan aineelliseen maailmaan kuuluvaa. Taivaallisesta kirkkaudesta oli seuraamuksensa: ”Kolmeen päivään hän ei nähnyt mitään”.(Apt9:9) Siis Saulus Tarsolainen tai Paavali ei nähnyt, kumpikin erikseen tai sitten molemmat yhdessä. Voit valita sopivimman ilmaisun tälle samalle henkilölle.