Raamattu kertoo Jeesuksen olevan Jumalan Poika ja sen, että Vapahtajamme eli ihmisenä täällä maan päällä reilut kolmekymmentä vuotta. Mutta mitä Raamattu kertoo Jeesuksen menneisyydestä? Mikä oli Jumalan Pojan nimi taivaassa?
Joissakin uskontunnustuksissa sanotaan, ettei Jeesuksella ole alkua. Raamattu näyttäisi kuitenkin olevan toista mieltä asiasta. Sananlaskujen 8. luvussa puhutaan personoidusta viisaudesta, jonka asiayhteys liittää maapallolla eläneeseen Jumalan Poikaan. Ja näin Raamattu Jeesuksen alkuperästä:
| ”Minut Herra loi ennen kaikkea muuta, luomisensa esikoisena, ennen taivasta ja maata. |
| Iankaikkisuudesta minä sain alkuni, kaiken alussa, ennen kuin maata oli. |
| Kun synnyin, ei syvyyksiä vielä ollut, ei lähteitä tuomaan niiden vettä. |
| Ennen kuin vuoret pantiin sijalleen, ennen kuin oli kukkuloita, minä synnyin.”(San8:22-25)
Miljardeja ja taas miljardeja vuosia sitten vallitsi siis tilanne, jolloin ”luomisensa esikoinen” oli ainoa luomus koko maailmankaikkeudessa. Ei ole uskottavaa, että ”Jumalan luomakunnan alku”(Ilm3:14) olisi nimettömänä kuunnellut Isänsä Jehovan toimeksiantoa ”tehkäämme ihminen kuvaksemme”. Kovin montaa vaihtoehtoa Raamattu ei anna Jeesuksen taivaalliselle persoonanimelle.
Erisnimi Mikael merkitsee suomeksi ”Kuka on Jumalan kaltainen?”(Wikipedia). Se sopii Jumalan Pojan rooliin sellaisenaan erittäin hyvin. Muitakin viitteitä asiasta meille sitten myös annetaan, joilla asia edelleen varmistuu.
Mikael esitetään Danielin kirjassa Kaikkivaltiaan joukkoihin kuuluvana. Daniel kertoo, että ”Mikael, yksi suurimmista enkeliruhtinaista, tuli auttamaan minua.”(Dan10:13) Myöhemmin Juudaan kirjeen mukaan ”ylienkeli Mikael kiisteli Mooseksen ruumiista Paholaisen kanssa”.(Juud9) Mikaelilla oli siis johtava rooli taivaallisten luomusten joukossa. Danielin viimeinen luku viittaa edelleen siihen, että Jeesus ja Mikael ovat sama persoona. Katsohan tätä katkelmaa: ”Silloin astuu esiin Mikael, suuri enkeliruhtinas, joka seisoo kansasi suojana. Ja tulee ahdistuksen aika, jonka kaltaista ei ole ollut siitä alkaen, kun kansoja on ollut, aina tuohon aikaan saakka. Mutta sinun kansasi pelastuu, pelastuu jokainen, jonka nimi on kirjoitettu kirjaan.”(Dan12:1) Kun luet vastaavasta tilanteesta, ”tämän maailman lopusta”, evankeliumikertomusten kuvauksen, voit havaita, että Jeesuksen rooli kuvaillaan aivan identtisenä tilanteessa, jossa ahdingon maailmanennätys” maapallolla saavutetaan(Mat24;21) |
Kaikkein ratkaisevin todiste, joka samaistaa Mikaelin ja Jeesuksen on valta, joka molempiin liitetään. Raamatussa mainitaan Jeesuksen Isä, Jehova Jumala, jolla on mahti tietenkin kaikkiin luomuksiinsa, myös Jeesukseen.(1.Ko11:3) Kaikkivaltiaan lisäksi vain Jeesuksella ja Mikaelilla kerrotaan olevan lisenssi enkeliarmeijoiden ohjaamiseen. Tästä Raamattu seuraavasti:
”Hänen(Jeesuksen Kristuksen) jäljessään tulivat taivaan sotajoukot, valkoisilla hevosilla ratsastavat soturit, joiden puku oli hohtavan valkeaa pellavaa.”(Ilm19:14) Evankeliumikertomus puolestaan yhdistää Jeesukseen enkelien päällikkyyden edelleen samassa tilanteessa: ”Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa.”
Mutta aivan samoja asioita kerrotaan Mikaelista: ”Mikael ja hänen enkelinsä kävivät taisteluun lohikäärmettä vastaan.”(Ilm12:7). Jatkossa Saatana ja hänen enkelinsä hävisivät Mikaelin enkeleille. Kuka muu Jeesuksen ohella voisi menestyksellä taistella Jumalan päävihollista vastaan. Tuskin enkeleillä kahta johtajaa on, kun toiminnan hetki koittaa.
Ylienkeleitä on Raamatussa tasan yksi, Mikael. Hänen roolinsa 1. Tessalonikalaiskirjeessä on myös mielenkiintoisen yhtenevä Jeesuksen toiminnan kanssa: ”Itse Herra laskeutuu taivaasta ylienkelin käskyhuudon kuuluessa ja Jumalan pasuunan kaikuessa, ja ensin nousevat ylös ne, jotka ovat kuolleet Kristukseen uskovina.”(1.Tess 4:16)
Huomasitko, kuinka ylienkelin ääni yhdistyi ”Herran” laskeutumiseen. Tuskin sattumasta on kyse?
Mitä sinä ajattelet? Kommentit ovat tervetulleita, keskustellaan asiasta.
Kysyit, mistä olen tehnyt päätelmäni Jehovan todistajien uskosta. Kaikista noista mainitsemistasi seikoista: olen keskustellut heidän kanssaan ja lukenut julkaisujaan. Ja on tälläkin sivustalla aiemminkin joku Jeh.tod. kirjoitellut pitkästikin uskonnäkemyksistään. Koskaan ei tämä sydämen yhteys Jeesukseen ole tullut esiin.
Mutta siinä mielessä arvioni oli epäkorrekti, että periaatteessa ei ole oikein julkisesti kyseenalaistaa toisen uskoa. Olisi korrektimpaa vain kertoa, mikä oman näkemykseni mukaan raamatullisessa uskossa on ydintä ja olennaista. – Tottakai tiedämme puolin ja toisin kyseenalaistavamme toistemme uskon perusteet, ja niitä on mahdollista ja luvallista keskustelussa arvioida. Mutta toistemme sydämen asennetta meillä ei ole kykyä arvioida, siihen pystyy onneksi vain JUmala.
Vaikka totesinkin aiemmin, että pohdiskelu Jeesuksen nimestä ennen ihmiseksi tuloa pelastavan uskon kannalta on täysin epäoleellista, ei asia kuitenkaan ole aivan niin yksioikoinen. Eihän kyse lopulta ole pelkästä nimestä, vaan koko Jeesuksen persoonasta ja siitä, kuka hän oli.
Jos Jeesus olisi ennen ollut Mikael, miksi nimi piti vaihtaa ihmiseksi syntyessä? Tai miksi tämä asia salataan? Miksi sitä ei voi selkeästi ilmoittaa?
Kun Jaakobista käytetään nimeä Israel, Raamatussa kerrotaan aivan avoimesti, että on kyse yhdestä ja samasta henkilöstä. Nimi muutettiin tietyssä tilanteessa ja tietystä syystä. Samoin Aabraham. Ei sitä mitenkään yritetä salata ja tehdä siitä arvoitusta. Eivätkä Jeesuksen muut nimitykset Rauhanruhtinas ym, ole varsinaisia nimiä vaan luonnehdintoja hänen olemuksensa ja tehtävänsä eri puolista. Samoin kuin Prinssi Charlesia kutsutaan Walesin Prinssiksi, HRH jne. Ei näistä eri nimistä tehdä mitään salakieltä, vaan aivan avoimesti tuodaan esiin, kenen nimiä ne ovat.
Jos asiassa mennään syvemmälle, synti on niin vakava majestettirikos, että koko ihmiskunnan syntien sovittajaksi joku enkeli on kovin heppoinen olento, sivuhenkilö koko draamassa.
Syntiinlankeemus ei ollut harmillinen takaisku vain ihmisen kannalta, vaan isku itse Jumalan sydämeen. Hän ei jäänyt ulkopuoliseksi ylituomariksi eikä työntänyt katastrofia jonkun toisen luomansa olennon niskoille, vaan otti lastensa kärsimyksen omaan sydämeensä. Kun Jumala loi ihmisen olosuhteisiin, joissa tämän oli mahdollista langeta (ja sillä oli hyvin syvät tarkoitukset), Jumala itse otti kantaakseen siitä vastuun, ei työntänyt vastuuta palvelusväelleen. Hän tuli ihmiseksi kärsiäkseen seuraukset itse syvimpiä kauhuja myöten. Vain tällaista Jumalaa minä voin rakastaa.
Sinun keskusteluasenteessasi on kovasti meille muille opittavaa. Lauseeseesi ”mutta toistemme sydämen asennetta meillä ei ole kykyä arvioida, siihen pystyy onneksi vain Jumala” on helppo yhtyä. Jeesus antoi mallin kyseenalaistaa opetukset, jotka eivät ole hänen taivaallisen Isänsä mukaisia, vaikka ne esitettäisiin ”Jeesuksen nimessä”. (Mat7:21,22) Toisen ihmisen tuomitsemisvaltuudet meiltä puuttuvat. Tästäkin siis olemme samaa mieltä.
Asioista siis keskustellaan täällä lähimmäisten kanssa. Ja heidän rakastamisensa on Vapahtajamme mukaan avainasioita pelastumiseen.
En ole aiemmin tullut ajatelleeksi tämän nimen Mikael ”kätkemistä” Raamatussa. Kyllä kai sen sellaisenakin voi kokea. Aina näköjään oppii uusia näköaloja.
Israelin ja Jaakobin päällekkäisyys on Raamatussa suoraan sanottua. Mikaelin ja Jeesuksen samaistaminen perustuu ns aihetodisteisiin, jotka minusta ovat aivan selvät – sinusta ja monista muista eivät.
Kysyt, että ”Jos Jeesus olisi ennen ollut Mikael, miksi nimi piti vaihtaa ihmiseksi syntyessä?” Kaikkivaltias tietää ainoana oikean vastauksen, mutta Hänen meille antamasta Raamatusta on lupa jotakin päätellä.
Jumalan omaisuuskansa, Aabrahamin jälkeläiset, odotti Messiasta. Aika monia ennustuksia heillä oli käytössään, ilmankos ”kansa oli odotuksen vallassa. Kaikki pohdiskelivat, oliko Johannes ehkä Messias.”(Lu3:15) Mikael oli heille tuttu nimi Danielin kirjasta, jossa käytetään ilmausta ”teidän enkeliruhtinaanne Mikael”(Dan10:21) Missään kohden Raamattua ei ennusteta, että Mikael-niminen tulisi maapallolla vierailemaan.
Raamatullisen käytännön mukaisesti nimi annetaan toimenkuvan tai ominaisuuksien mukaan. Näin myös maan päälle ihmiseksi syntyvälle Jeesukselle: ”Hän synnyttää pojan, ja sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä.”(Mat1:21). Myös KR92 alleviivaa tässä yhteydessä nimen Jeesus merkitystä: ”Herra (alkutekstissä Jehova/Jahve) pelastaa”. Taivaallisella nimellä Mikael ei olisi ollut samanlaista pelastuksellista merkitystä, siksi nimi vaihdettiin tehtävään sopivaksi.
Kirjoitat myös täysin Raamatun mukaisesti, että ”Syntiinlankeemus.. (oli) isku itse Jumalan sydämeen.” Mutta miten hienosti Hän asian sitten järjestikään: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.”(Joh3:16)
Huomasitko, mitä Raamattu sanoo suoraan ja salailematta: ”Jumala antoi ainoan Poikansa”, ei tullut siis itse kuolemaan puolestamme. No, Raamatun mukaan se olisikin mahdotonta: ”Hän yksin on kuolematon, hän asuu valossa, jota ei voi lähestyä. Häntä ei yksikään ihminen ole nähnyt eikä voi nähdä.”(1.Tim6:16)
Eikö käsite ”Jumalan ylösnousemus” tai ”Jumalan herättäminen kuolleista” kuullosta paitsi todella salaperäiseltä myös aika monen Raamatun jakeen kanssa ristiriitaiselta? Miksi siis mennä sellaiseen opetukseen mukaan, vaikka se vanha onkin. Ja eikös Jeesuksen aika moni aikalainen nähnyt? Jumalaa ei Raamatun mukaan kukaan ihminen voi edes teoriassa nähdä, vai miten Timoteuskirjeen lausunto voidaan muutoin ymmärtää?
Tiedämme, että syntiinlankeemuksen tekijä oli täydellinen ihminen Aadam. Miksi Jumalan olisi pitänyt oma elämänsä uhrata? (Joka on siis jo sinänsäRaamatun sanan mukaan mahdoton tapahtuma) Eikö sillä vaakakuppi olisi Jumalan kuolemalla mennyt äärettömän suureen epätasapainoon?
Raamattu kertookin, että ensimmäisen ihmisen Aadamin synnin sovitti toinen ihminen,”viimeinen Aadam” (1.Ko15:45) Täydellisen ihmisen täydellinen vastaavuus on koko lunastuksen raamatullinen perusajatus.
Jumalan kuoleminen on tietysti jotakin aivan ihmeellistä monien mielestä, tiedän. Itse koen sen niin ihmeellisenä, ettei edes Raamatusta saa sellaiseen tapahtumaan tukea.
Anita. Amen.
Rauli,
Kun Jeesus oli ruumillisesti noussut ylös ( Lk 24:39) Jeesuksen ylösnousumuksen jälkeen Luukas myös kertoo, että opetuslasten silmät olivat pimitetty ( Lk 24:16) ja myöhemmin hän vielä lisää, että opetuslapset olivat ymmärtämättömia ja hitaat sydämmeltä uskomaan ( j 25). Aterialla opetuslasten silmät avautuvat ( j31).
Ylösnousemusruumis on paljon parempi kuin tämä nykyinen ja muutos voi olla huomattava, mutta myös epäuskon tähden Jeesusta ei tunnistettu. Muutos voi olla huomattava. Sen sijaan ylösnousemus ruumiissa on edelleen ristiinnaulitsemisen jäljet;
”39 Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani: minä tässä olen, ei kukaan muu. Koskettakaa minua, nähkää itse. Ei aaveella ole lihaa eikä luita, niin kuin te näette minussa olevan.”
40 Näin puhuessaan hän näytti heille kätensä ja jalkansa.”
Johanneksen evankeliumissa Tuomas koskee Jeesuksen haavoja ( Jh 20: 19-28).
Johanneksen ja Luukaan todistuksen mukaan ristiinnaulitussa Jeesuksessa on edelleen naulanjäljet – ja näiden jakeiden mukaan voidaan niin edelleen olettaa. Mitään muuta todistusta Raamattu ei anna.
Rauli, siihen, että Paavali damaskon tiellä kohtasi Jeesuksen ilman naulanjälkiä ei Raamatussa puhuta mitään. Se on sinun oma arvaus tai päätelmä.
Toteat Sami, että ”Paavali damaskon tiellä kohtasi Jeesuksen ilman naulanjälkiä ei Raamatussa puhuta mitään”. Ei puhuta ei. Kuin ei mitään mainintaa ole siitäkään, että naulanjälkiä olisi ollut havaittavissa. Ja Raamattu kertoo syyn:
”Matkalla, Saulin ollessa jo lähellä Damaskosta, taivaasta leimahti yhtäkkiä valo hänen ympärilleen. Hän kaatui maahan ja kuuli äänen sanovan: ”Saul, Saul, miksi vainoat minua?”Hän kysyi: ”Herra, kuka sinä olet?” Ääni vastasi: ”Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat…Saulin matkatoverit seisoivat sanattomina. He kuulivat äänen mutta eivät havainneet ketään.Saul nousi maasta, mutta kun hän avasi silmänsä, hän ei nähnyt mitään. Toiset veivät hänet Damaskokseen kädestä taluttaen.”(Apt9:3-8)
Ei siis tehty minkäänlaisia havaintoja äänen käyttäjän ulkoisesta olemuksesta.
Rauli, olen kanssasi monesta samaa mieltä, mutta järkeilemällä Jumalan kuolemasta ei voi päästä uskomaan Jumalan olleen Kristuksessa. Sama koskee kolminaisuutta, sitä ei järki voi ikinä saavuttaa. On vain uskottava, jotta se aukeaa. Tutkia saa, mutta uskolla otetaan vastaan Sana.
Toteat Ismo saman, joka on niin monasti kolminaisuusopista esitetty: ”Sama koskee kolminaisuutta, sitä ei järki voi ikinä saavuttaa. ”
Miksi ihmeessä pitäisi järjenvastainen opetus hyväksyä vain sen vuoksi, että sattuivat 300-luvun kirkolliskokouksissa sillä tavoin päättämään?
Miten Ismo suhtaudut kirkolliskokouksen tuleviin päätöksiin? Olisiko niissäkin mahdollisuus lipsahtaa ohi Raamatun sanan?
Rauli. Siteerasit pienoisevankeliumia: ”Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että antoi ainoan Poikansa…” Miten ylienkeli Mikael olisi Jumalan ainoa Poika, hänhän oli yksi enkeliruhtinaista, joita oli muitakin?. ”Ainoa” ilmaisee jotain täysin ainutlaatuista, jonka veroista ei ole toista.
Jos Jumala olisi yksi persoona, ei hän tietenkään voisi kuolla. Mutta ihmiseksi tullut Jumalan persoona voi.
Kysymys siitä, kuka Jeesus oikein oli, on todella oleellinen. Se on itse asiassa elämän ja kuoleman kysymys. Hänhän itsekin sanoi: ”Ellette usko, että MINÄ OLEN SE JOKA MINÄ OLEN, te kuolette synteihinne.” (Joh. 8: 24)
Tämän enempää minulla tuskin on tähän aiheeseen sanottavaa. Kiitos keskustelusta.
”’Ainoa’ ilmaisee jotain täysin ainutlaatuista, jonka veroista ei ole toista.” Näin on myös Jeesuksen kohdalla, olen samaa mieltä.
Raamattu kertoo seuraavaa Jeesuksen ainutlaatuisuudesta: ”Hänen välityksellään luotiin kaikki, kaikki mitä on taivaissa ja maan päällä, näkyvä ja näkymätön, valtaistuimet, herruudet, kaikki vallat ja voimat. Kaikki on luotu hänen kauttaan ja häntä varten.”(Kol1:16)
Jeesukseen liitetty ”ainoa/ainokainen Poika” merkitsee siis sitä, että kun Esikoinen oli luotu/tehty//syntynyt, kaikki muu tuli olemassaoloon Jeesuksen myötävaikutuksella. Ihmisen luomisen yhteydessä toimeksianto on hyvin selväsanainen: ”Tehkäämme ihminen kuvaksemme”.
Anita Ojala, mitenkä Jeesus oli ainoa poika kun Jumala kutsui myös kuningas Daavidia rakkaaksi Pojakseen? Ja keitä olivat ne Jumalan pojat, jotka yhtyivät ihmisten tyttäriin?
MINÄ OLEN-sanontaa saivat muuten käyttää myös juutaaiset ylimmäiset papit!
Seppo,
Kannattaa lukea apogryfikirjoja johka nämä kohdat viittaavatkin.
Lupasin jo väistyä keskustelusta, mutta kun Sami heitti suoraan minulle kysymyksen, niin jospa sitten vielä yritän vastata.
”Ainoa Poika” ei ole minun keksintöni, sehän on Raamatussa. Toki Jumala sanoo meitä ihmisiäkin pojikseen ja tyttärikseen, ja sanotaanhan Jeesukseen uskovia Jumalan lapsiksi, mutta ei samassa merkityksessä kuin puhutaan ainoasta Pojasta. Minä ymmärrän sen niin, että Jeesus on Jumalan ainoa, hänen kanssaan samaa olemusta oleva Poika, Esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa – siis ennen enkeleitäkin.
Tuo erikoinen VTn kohta, johon viittaat, ja jossa puhutaan ihmisten tyttäriin yhtyneistä Jumalan pojista, on tunnetusti vaikeaselkoinen. En ole siihen perehtynyt, pidän sitä sivuasiana. Sama ilmaisuhan toistuu Jobin kirjan alussa. Olen ajatellut, että he ovat enkeleitä, olihan saatanakin langennut enkeli.
En tiedä tarkemmin, ketkä saivat lausua MINÄ OLEN -nimen, mutta kukaan muu kuin Jeesus ei käyttänyt sitä itsestään. Se olisi ollut kuolemanrangaistukseen johtava majesteettirikos – niinkuin sitten Jeesuksen kohdalla tapahtuikin.
Kirjoitat Anita Jeesuksesta ilmaisun ”Esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa – siis ennen enkeleitäkin”. Tällä viittaat ilmeisesti Kolossalaiskirjeen 1. luvun jakeeseen 15, jonka KR92 kääntää ”Hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen, ennen koko luomakuntaa syntynyt.”
Eikö totta, tällainen ilmaus olisi ristiriidassa sen raamatunkohdan kanssa, joka sanoo Jeesuksen olevan – saman käännöksen mukaan – ”Jumalan luomakunnan alku”. Ei oikein voi olla jonkin alku, jos on ollut jo ennen sitä, siis luomakuntaa.
Onneksi emme ole nykyisin sen varassa, mitä suomalainen raamatunkäännöskomitea on aiheesta lausunut. Varmasti pätevää porukkaa sinänsä. Vilkaistaanpas hiukan englantilaisia käännöksiä.
Ilmaisu ”the firstborn of all creation” on ylivoimainen kansainvälisesten käännösten joukossa. Esimerkiksi NASB, ESV, NASB,RSV,ASV,YLT,DBY,WEB ja HNV kääntävät jakeen siten, että Jeesus on siis luomakunnan ”ensimmäisenä syntynyt”, mikä selvästi osoittaa Jeesuksen kuuluvan luotuihin.
Asian voit tarkistaa tästä linkistä https://www.blueletterbible.org/kjv/col/1/1/t_bibles_1108015
Kolossalaiskirjeen kohta voidaan siis kääntää niin, että se on sopusoinnussa muun Raamatun kanssa tai sitten suomalaiskansallisella tavalla muinaisia uskontunnustuksia mukaillen. Minusta tuo ensimmäinen vaihtoehto on parempi.
Olisi mielenkiintoista kuulla jonkun kielen osaajan kommentti aiheesta.
Rauli,
Viittasit Sananlaskujen kirjaan kirjoituksessasi 8:22. Teksti ei ole helppo kuten Jumalan lihaan tulo ei koskaa sitä olekkaan.
Inkarnaation salaisuutta ensimmäiset kristityt pohtivat erityisesti sanalaskujen persoonallisen Viisauden avulla. Kirjan luvut 1-9 Jumalan viisaus kutsuu ihmisiä luokseen. Hän toimii välittäjänä Jumalan ja ihmisten välillä. Hän on ollut Jumalan avustajana luomisessa.
Snl 8 : 22-31 käsittelee sitä mikä on Viisauden suhde Jumalaan. Ongelma on jakeen 22 tulkinta. Raamatunkäännökset tulkitsevat kohdan eritavalla. Uusi kirkkoraamattu kääntää:
” Minut Herra loi ( gana) ennen kaikkea muuta, luomisen esikoisena, ennen taivasta ja maata”
Sama tulkinta esiintyy vuoden 1938 kirkkoraamatussa. Sen sijaan vanha vanhassa kirkkoraamatussa ( 1776) eli Bibliassa on toisenlainen tulkinta;
” Minä olen ollut Herran oma hänen teidensä alussa: ennen kuin mitään tehty oli, olin minä”
Biblian käännöksen mukaan Viisaus ei ole Jumalan luoma, vaan on ollut Jumalan omana ennen luomista.
Käännösongelma koskee hebrean verbiä gana ja sen tulkintaa sananlaskuissa. Se voi merkitä luomista ( näin esim 1 Ms. 14:19). Sananlaskuissa kuitenkin tällä verbillä on aivan oma merkityksensä. Sitä käytetään ilmaisuissa: ” hankkia viisautta, ymmärrystä tai ymmärtäväinen sydän.” Näin ollen käännös ”luoda” ei tunnu sopivan tekstiyhteyteen. Lisäksi tekstissä on kyse Jumalan persoonallisesta Viisaudesta, jonka avulla ( jonka kautta) hän on luonut maailman. On vaikea ajatella, että tekstissä haluttaisiin sanoa Jumalan luoneen oman viisautensa. Eihän Jumala ole koskaan vailla omaa viisauttaan voinut olla olemassa. Siksi kohta tulee ymmärtää, niin että Jumala ennen maailman luomista on hankkinut itselleen Viisauden työtoverikseen.
Tällä tavalla tulkittuna kohta ( jae 22) tulee sopusointuun muiden Viisauden alkuperästä kertovien ilmaisujen kanssa. Verbi nissakti ( j 23 ” iankaikkisuudesta on minut asetettu olemaan) on sama kuin psalmissa 2:6, joka puhuu Jerusalemin kuninkaan asettamisesta kunniapaikalle.
Jakeet 24-25 puhuvat Viisauden syntymisestä ( verbi holalti) iankaikkisuudessa. Nikean uskontunnustuksessa seurataan Sanlaskujen viisaus –teologiaa, kun puhutaan Jumalan ja Jeesuksen välisestä suhteesta: ” joka ennen aikojen alkua on Isästä syntynyt, Jumala Jumalasta, Valo Valosta, tosi Jumala tosi Jumalasta, syntynyt ei luotu, joka on samaa olemusta kuin Isä”
On vaikea löytää suomenkielistä käännöstä jakeelle Snl 8:22 ” Luoda ” – verbi on huono valinta. Biblian vanha käännös välittää alkutekstin sanoman Viisaus on ollut Jumalan omana iankaikkisuudesta.
Sananlaskujen kirjan opetus on monen Ut:n kristologisen uskontunnustuksen taustalla. Esim:
” Hänen välityksellä on kaikki luotu( 1kr.8,6). Hänen välityksellään ( en-prepositio) luotiin kaikki… Kaikki on luotu hänen kauttaan ( dia-prepositio)” (kl 1:16) Kaikki syntyi sanan voimalla (Jh 1,3) ja hänen kauttaa maailma on saanut syntynsä ( Jh 1,10) … jonka välityksellä hän on luonut maailman ( Hebr 1:2). Näille kaikille teksteille on tyypillistä tunnustus: maailma on luotu Jumalan ja Kristuksen yhteistyöllä.
Inkarnaation salaisuus ei ole helppo mutta niitä voi tutkia ja niihin kannattaa perehtyä Raamatun tekstien avulla. Tekstit eivät ole helppoja kuten vaikka tämä Raulin lainaama Snl 8:22.
Luojamme ja Lunastajamme on yksi ja sama
Niin, käännöksessähän se vika on, jos joku Raamatussa esitetty ei natsaa uskonnollisiin ennakkoasenteisiin. Ja vain tuo 1700-luvun monilta osin puutteelliseksi osoittautunut käännös on oikein ymmärtänyt Sananlaskujen verbin? Englanninkielisessä maailmassa KJ on lähes ainoa, joka ei jollakin tavoin esitä luomisajatusta tekstissään. Onko sielläkin vain onnetonta kääntämistä liikkeellä?
Jos Jeesus ei ole Isänsä Jehovan luoma, miksi sitten esimerkiksi Ilmestyksen 3:14 käyttää Jeesuksesta ilmausta ”luomakunnan alku”? Kuningas Jaakkokin sanoo, että Jeesus on ”the beginning of the creation of God”.
Miksi Jeesusta tituleerataan ”esikoiseksi”, jos hän ei ole Isänsä vanhin poika?
Ilmeisesti sinäkin Sami olet kuitenkin sitä mieltä, että Jeesuksella on aito syntymäpäivä? Siis päivä, jolloin hänen olemassaolonsa alkoi. Olipa se alku nyt sitten syntymisen, luomisen tai jonkin muun tuloksen tuotettu.
Jeesuksen Isä on Raamatun mukaan ollut iankaikkisesta iankaikkiseen olemassa. Ja siinä on melkoinen ikäero Isän ja Pojan välillä, vai mitä Sami?
Rauli,
Johanneksen evankeliumin alku on samanlainen ja kuvastaa sitä mistä puhutaan. Siinä Jeesus on Logos, Sana, Jumala. Kuten Tuomas sanoi ylosnousseelle Mestarille, minun Herrani ja minun Jumalani ( jh 24:28).
1 Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. [1. Moos. 1:3 | Joh. 17:5 | Joh. 10:30; Room. 9:5; Fil. 2:6; Ilm. 19:13]
2 Jo alussa Sana oli Jumalan luona.
3 Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä. [Sananl. 8:27-31; Room. 11:36; 1. Kor. 8:6; Kol. 1:16; Hepr. 1:2; Ilm. 3:14]
4 Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo. [Joh. 5:26; 1. Joh. 1:2 | Joh. 3:19, Joh. 8:12, Joh. 9:5, Joh. 12:35,46].
J
Jeesukella on lihan puolesta syntymäpäivä. SYNTY NEITSYT MARIASTA. Minäkin muistan ja vietän sitä. Mutta hänen häneen liitetään kuten Melkisedekiin. Sanat: ei elämän alkua, ei päivien loppua. Siis aina ollut YKSI JUMALA, JOSSA ON KOLME PERSOONAA. ( Herb)
Raamattu todellakin liittää Jeesuksen muinaiseen Salemin kuninkaaseen Melkisedekiin seuraavasti: ”Tämä Melkisedek oli Salemin kuningas ja Korkeimman Jumalan pappi…Hänellä ei ole isää, ei äitiä eikä sukuluetteloa, hänen elinpäivillään ei ole alkua eikä loppua. Hänet on kuvattu Jumalan Pojan kaltaiseksi, ja hän pysyy pappina ainaisesti.”(Hepr7:1,3)
Melkisedekin identiteettiä ei Raamattu tarkemmin kerro. Juutalaisten keskuudessa on vallalla sellainen teoria,että hän olisi ollut Nooan poika Seem. Mene ja tiedä.
Joka tapauksessa normaalin ihmisen tavoin Melkisedekillä oli syntymäpäivä ja myös kuolinpäivä. Mitä hän sitten symboloi Jeeseuksessa Kristuksessa?
Raamatussa ole mitään tietoa Melkisedekin päivien alusta eikä hänen elämänsä lopusta. Näin Melkisedek saattoi sopivasti esikuvata nimenomaan Jeesuksen Kristuksen pappeutta, joka on päättymätön. Melkisedekin pappeuden edeltäjää ja seuraajaa ei mainita, ja samalla tavoin Kristustakaan ei edeltänyt kukaan hänen kaltaisensa ylimmäinen pappi eikä hänellä Raamatun mukaan tule koskaan olemaan seuraajaa.
Jeesus syntyi Juudan heimoon ja Daavidin kuninkaalliseen sukuhaaraan, mutta hänen lihalliset esi-isänsä eivät vaikuttaneet millään tavoin hänen pappeuteensa, eivätkä papin ja kuninkaan virat myöskään yhdistyneet hänessä hänen ihmisesi-isiensä vuoksi, vaan tämä kaikki johtui valasta, jonka Jehova itse oli vannonut hänelle.
Vertailu Melkisedekiin ei siis millään tavoin ole ristiriidassa sen kanssa, että Jeesus on Jumalan Esikoisena joskus kauan sitten aloittanut olemassaolonsa.
Kun ryhdyin vastaamaan Samin kysymykseen, jatkanpa sitten vielä sitä seuraavaankin keskusteluun. Rauli, esitit näkemyksen, että vaikka Jeesus oli Esikoinen, hänen ja Isän ikäero oli melkoinen.
Mielestäni Jeesuksen ja Jumalan ikää on mahdoton vertailla, koska Jeesuksen syntymä on ennen luomakuntaa, siis myös ennen aikaa tapahtunut asia. Ajanlasku ja syntymäpäivät kuuluvat aikaan, mutta Jumala elää ikuisuudessa, jossa Jeesuskin on saanut alkunsa. Siellä ei ikää ole olemassa siinä merkityksessä kuin me sen ymmärrämme.
Tiedän, että Jeh.todistajat eivät uskontunnustuksiin yhdy, mutta minusta vanhan kirkon tunnustuksissa sanotaan se asia hienosti: ennen aikojen alkua Isästä ikuisuudessa syntynyt.
Tässä keskustelussa on mielestäni kysymys ennenkaikkea siitä, että jos kolminaisuusoppi hylätään, Jeesuksen alkuperälle on löydettävä muu selitys. Ja kolminaisuusoppi taas hylätään ymmärtääkseni siksi, että se ei mahdu ihmisjärkeen. Ihmisen on vaikea ymmärtää, että kolme voisi olla yksi (nykytieteessä se ei ymmärtääkseni enää olekaan niin mahdoton asia).
Mutta kun on kysymys Jumalasta, koko valtavan universumin Luojasta, kuinka tällainen universumin äärettömyyksiin verrattuna mitätöntäkin mitättömämpi olento kuin ihminen ja hänen järkensä voisi olla Jumalan mitta? Jo pelkästään JUmalan luomistöissä on paljon yli ihmisjärjen käyvää, kuinka ei sitten itsessään JUmalassa?
Joskus ajattelen, että vaikka Jumala ei tarvitsisi avaruuksien äärettömyyksiä ja galaksien joukkoja mihinkään muuhun, hän tarvitsee niitä osoittaakseen ihmiselle, miten paljon ihmistä suurempi hän on.
Jotain olemuksensa salaisuuksista Jumala on kertonut meille, sen minkä on nähnyt tarpeelliseksi, mutta mahdotontahan ihmisjärjen olisi luodata Jumalan koko olemusta läpikotaisin.
Ja se, mikä on kerrottu, on otettava sellaisena, vaikka järkemme ei sitä käsittäisikään pohjia myöten – ehkä vain pintaa raapaisten.
Kiitos Anita jälleen hienosta pohdiskelusta. Sitä on mukava ja jopa leppoisa lueskella, vaikka ei samaa mieltä olisikaan.
Toteat, että ”ihmisen on vaikea ymmärtää, että kolme voisi olla yksi”. Minä käyttäisin ilmaisua ihan mahdotonta. Ja eikös Raamattu meidän ymmärrettäväksemme ole tarkoitettu?
Työssäni tapaan hyviäkin opiskelijoita, jotka haksahtavat murtoluvuilla laskiessaan. Ja nyt sitten näissä keskusteluissa vastaan tulee aika lailla samanlaista aritmetiikkaa. Masentavaa, mutta koetan kestää…
Nyt nimittäin sinäkin Anita sekoitat minun mielestäni kaksi asiaa. Emme toki voi Kaikkivaltiasta täydellisesti ymmärtää, siitä olemme samaa mieltä. Hänen mahtavuudestaan kirjoitit hyviä sanoja. Mutta eikö olisi erikoista, jos meillä olisi Jumalasta sen verran heppoiset tiedot, että Isä ja Poika menevät sekaisin? Ja että vaikka Raamatussa lukee, että Isä on vanhempi, niin aikaongelman vuoksi ei niin kumminkaan olisi? Ja vaikka Poika on syntynyt niin hänellä ei sittenkään ole alkua?
”What a mess” kai tämmöisestä sinunkin saamasta opetussotkusta ulkomaalainen sanoisi.
Otan yhden esimerkin kolminaisuusopin turmiollisesta ja harhaanjohtavasta vaikutuksesta. Entisenä opettajana tiedät, ketä kouluissamme ruuasta kiitetään: ”Kiitos Jeesus ruuasta”. Ketä Jeesus käski kiittämään? Taivaallista Isäänsä,vai mitä?(Joh11:41;Lu18:43)
Jeesus antoi mallin rukoilemisesta: Taivaallista Isää Jeesuksen nimessä. Kolminaisuusoppi kääntää tilanteen vinoon, Jumalan Pojalle esitetään rukouksia. Kaikkivaltias kyllä hyväksyy vilpittömät rukoukset, joita ihmiset tietämättöminä esittävät, mutta jos tietoisesti poikkeaa Jeesuksen opetuksesta vastuu on melkoinen.
Kuinka yksinkertaista se kristityn rukoileminen onkaan! Rukoillaan sitä samaa Jumalaa kuin mitä Jeesus rukoili ja tehdään se ”Jeesuksen nimessä”.(Joh16:23) Silloin ei meidän kaikkein tärkeimmällä viestinällämme varmasti ole väärää osoitetta.
Meidän on tosiaan mahdotonta sanoa, kuinka Jumala loi ihmisen, se meidän täytyy uskoa, se että Jumala loi kaiken Sanalla, kuten Raamattu ilmoittaa. ”Jumala sanoi ja tapahtui niin”
Alennamme Jumalan ihmisen kaltaiseksi jos pyrimme tekemään Jumalasta inhimillisen ihmisen kaltaisen. Eikö juuri siinä ole meidän syntimme, että osumme harhaan ja elämme tuossa vääryydessä?
Jeesuksen olemuksesta voidaan keskustella, mutta meillä on ilmoitus, että ei syntynyt, kuten ihmiset syntyvät, miehen siemenestä. Jos ajatellaan myös Adamia, niin hänkään ei syntynyt miehen siemenestä, vaan suoraan Jumalasta (Kristuksen kautta?). Siksi sanotaa Jeesusta toiseksi Adamiksi.
Jumala on siis luonut Adamin ja sen jälkeen Eva luotiin suoraan miehestä, eli Eva ei syntynyt miehen siemenestä, eikä Adam, vaan heidät luotiin. Jeesus on samaa olemusta kuin Isä, mutta syntyi ihmiseksi neitsyestä meidän ihmisten tähden, että saisimme Hänen kauttaan lunastuksen kuolemasta, syntien sovituksen kautta. Syntyi neitsyt Mariasta (neitseestä, joka ei miehestä tiedä) kuoli ja haudattiin, nousi ylös kuolleista…
Nämä asia ovat uskon kautta ymmärrettäviä, järki taas kompastuu ja loukkaantuu niihin. Järki ei voi käsittää, miten ianakaikkinen voi kuolla, mutta uskolle se ei ole mikään ongelma, sillä Jeesus antoi henkensä ja otti sen jälleen, kuten Raamattu todistaa. Ei Jeesus jäänyt hautaan, vaan nousi ylös. Kristinusko on ennenkaikkea ylösnousemuksen todistajien uskoa. Se laittaa järjen päätelmät toissijaiseksi.
”Sentähden Isä minua rakastaa, koska minä annan henkeni, että minä sen jälleen ottaisin.
Ei kukaan sitä minulta ota, vaan minä annan sen itsestäni. Minulla on valta antaa se, ja minulla on valta ottaa se jälleen; sen käskyn minä olen saanut Isältäni.”
Niin syntyi taas erimielisyys juutalaisten kesken näiden sanain tähden.”
Joh.10:17-19
Olemmeko me samanlaisia kuin Juutalaiset vai uskommeko me sen, että Jeesus on se minkä Raamattu Jeesuksesta todistaa; Elävän Jumalan Poika. Iankaikkinen Herra, Pyhä Henki ja Eläväksi Tekijä.
Hei mutta Ismo. Kirjoitat todella vilpittömän makuisesti, ja arvostan sellaista lähestymisytapaa. Mutta ajattelehan vähän lausettasi ”Järki ei voi käsittää, miten iankaikkinen voi kuolla, mutta uskolle se ei ole mikään ongelma.”
Nyt ei ole vastakkain järki ja usko. Jos Raamattu kertoo, ettei Jumala voi kuolla, siis on kuolemton, niin mitä tulkinnanvaraa siinä voi olla? Ei enempää järjelle kuin uskolle.
Olen lukenut sen verran kannanottojasi, että kyllä sinä tämänkin asian ihan oikeasti ymmärrät. Heitä sinäkin romukoppaan nuo vanhat ja virheelliset uskontunnarit ja ota Raamattu kaikessa niiden paikalle.