Että mitkäkö ovat elämäni tärkeitä kirjoja? Tietosanakirjat. Lapsuudenkotonani oli Otavan Iso sellainen, jota tuli luettua ja kasvatettua yleistietoa.
Kävimme vaimon kanssa joskus 1980-luvun loppupuolella suuressa marketissa, jonka aulassa oli mies myymässä suurteoksia. Silloin heitä vielä näki.
Tilasimme WSOY:n Fakta 2001 -sarjan. Sitä oli alettu painaa vuonna 1981. Sain koko sarjan eli 20 osaa kotiin toimitettuna. Mutta tuntui erityisen hauskalta, kun sarjaan tuli neljä täydennysosaa 1990-luvun myötä, viimeinen vuonna 2000.
Ja niin Fakta 2001 oli valmis kohtamaan uuden vuosituhannen ja muuttuvan maailman.
Valitettavasti maailmaa alkoivat muuttaa ryminällä internet ja hakupalvelut. Aluksi käytin paljonkin hopeanharmaata tietosanakirjaani, mutta nyt A.D. 2016 havahduin: milloin olen oikeasti hakenut sieltä mitään? Googlaaminen on paljon helpompaa.
Tuskinpa Suomessa enää julkaistaan (ei ole julkaistu vuosiin) yhtään painettua yleistietosanakirjaa. Sen sijaan erikoisalojen aakkostettuja hakusanaopuksia kyllä julkaistaan.
Kotimaan toimitus muutti viikko takaperin, samalla käytävällä tosin (porukka tiivisti oloaan). Samassa yhteydessä jouduttiin huoneissa keventämään kirjalastia. Hyllyissä jököttävät tietosanakirjat saivat vielä jäädä, vaikka ei niitä taida enää kukaan käyttää.
Pari vanhaa saksalaista teologista tietosanakirjasarjaa (RGG ja LThK) sen sijaan joutuivat muuhun käyttöön, muun muassa näytön korokkeeksi.
*
Vain hieman laajennettu versio Kotimaassa 8.9. julkaistusta Kulttuurikulma-kirjoituksesta.
Facta minullakin on hyllyssäni, ja se saa jäädä paikalleen. Voisin mielelläni omistaa vanhempiakin vastaavia sarjoja. On mielenkiintoista kohdata eri aikaisten selitysten variaatio! Voi löytää nykyaikaan kummastuttavia oivalluksia vertaamalla entisten aikojen sanan merkityksiä nykyaikaiseen kielenkäyttöön. Voi olla hienoja painotuseroja. Valinta selitettävien sanojen kuten nimihenkilöiden suhteen myös voi vaihdella mielenkiintoisesti.
Kun lukee eriaikaista julkaistua kirjallisuutta, eri-ikäiset (tieto)sanakirjat ovat myös tarpeen. Nykysanakirjalla ei selviä vanhoista teksteistä ilman muuta. Olen selvästi havainnut sen vanhaa englanninkielistä kirjallisuutta lukiessani. Sama koskee myös ruotsinkieltä. Toki muitakin kieliä.
Kirjahyllyssäni on lähes kaikki merkittävät suomenkieliset tietosanakirjat. On asioita, joita ei oikein hakukoneilla löydä tai on niin hajanaisina paloina, ettei nopeasti saa käsitystä.
Takavuosina tyttäreni askarteli tietokoneen parissa useamman päivän. Hän oli turhautunut. Kysyin mikä on ongelmana. Hän kertoi koulussa, koulussa hänen on pidettävä esitelmä kuviokirjonnasta. Ei ollut löytänyt netistä aiheesta muuta kuin hajanaista tietoa. Kirjastosta ei ollut löytänyt.
Sanoin, mikset ole heti ottanut asiaa puheeksi, vanhoista tietosanakrjoista löytyy varmasti hyvät artikkelit. Ei tarvinnut käydä kovinkaan montaa tietosanakirjaa läpi, kun löytyi kolmen sivun juttu aiheesta.
Joistain vanhoista ammateistakaan ei löydy kättäpidempää nopealla haulla. Esimerkkinä karvari.
Minulla on useita tietosanakirjoja jopa useammalla kielellä. Nykyisin niiden käyttö jää tarkistuskäyttöön.
Useinkin jään miettimään internetin tietojen luotettavuutta. Silloin katson kirjasta, mitä selkeän ja asiantuntevan kirjoittajan harkittu teksti sanoo. Näin saan suuntaviivoja siihen, onko netin teksti oikeilla jäljillä vai potkiiko se aisan yli omilla poluillaan vikuroiden.