Kirkolliskokouksen jälkeen on jatkettu keskustelua siitä, onko homoseksuaalisuus osa Jumalan luomistyötä, ja ovatko jotkut ihmiset homoseksuaaleja Jumalan tahdosta.
Minusta olisi peräti vaarallista ajatella, etteikö jokainen ihminen olisi juuri sellainen kuin miksi Jumala on hänet luonut. Psalmi 139 kertoo nähdäkseni juuri siitä, että jokainen on Jumalan luoma sellaisena kuin on: ”Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut” (Ps. 139, 13).
Myös Luther näyttää ajattelevan, että Jumala on luonut erilaiset ihmiset sellaisiksi kuin he ovat. Ainakin hän sanoo, että Jumala on luonut jotkut eunukeiksi ja jotkut sokeiksi ja rammoiksi (WA 10/2, 277-287). Tämä kuulostaa rankalta, mutta on toisaalta helpottavaa ja erilaisia ihmisiä syvästi kunnioittavaa.
Luomakunta tarvitsee erilaisia ihmisiä, myös eunukkeja ja rampoja. Entä homoseksuaaleja? Luomakunta näyttää tarvitsevan homoseksuaalisuutta osana elämää edistävää ja ylläpitävää moneutta. On esimerkiksi esitetty, että lapset jäävät paremmin henkiin suvuissa, joissa on myös homoseksuaaleja: lapset saavat enemmän hoivaajia, perinnöt hajoavat vähemmän jne.
Luominen on luterilaisen käsityksen mukaan dynaamista ja jatkuvaa. Ja siitä saa tietoa yleisen ilmoituksen kautta, tieteellisen tutkimuksen keinoin. Arkkipiispa Martti Simojoki kirjoitti vuonna 1967:
”…voidaan kysyä, eikö siinä osoiteta epäluottamusta Jumalaa kohtaan, jos ummistetaan silmät sille, mitä useinkin vasta vaivalloisten ponnistelujen jälkeen on saatu tietää hänen luomansa maailman lainalaisuuksista, ja jos väistetään ratkaisuja, jotka perustuvat niin saadun rationaalisen tiedon varaan.” (Duodecim 1967/6)
Joidenkin huoli ajankohtaisissa keskusteluissa on ymmärtääkseni ollut se, että jos kaikki myötäsyntyinen tulkitaan Jumalan tahtomaksi, joudutaan siihen, että ihmisen syntisyyskin olisi Jumalan luomaa ja tahtomaa, ja tämä turhentaisi Kristuksen sovituskuoleman.
Ilmisen perisynti ei ole Jumalan tahtomaa. Luomakunnan moninaisuutta ja vaihtelua ei kuitenkaan pidä samaistaa perisyntiin. Päinvastoin voi olla kyse perisynnin vastustamisesta: luomakunnan moneutta tarvitaan vaurioituneen elämän puolustamiseksi. Moneuden osana tarvitaan homoseksuaalisuutta ja homoseksuaaleja ihmisiä.
Homoseksuaalisuus ja homoseksuaalit ovat tärkeä ja hedelmällinen osa Jumalan tahtomaa luomakuntaa.
Vesa Hirvonen
TT, dos.
Monet asiaan perehtyneet kummastelevat sanaan elohim liitettyjä verbin monikkomuotoja. Eräs tietolähde(https://biblehub.com/commentaries/ellicott/genesis/20.htm) kertoo, että verbin monikkomuoto voi kyllä esiintyä epäjumalista puhuttaessa. Kerran kuitenkin Jehovasta puhuttaessa jopa adjektiivi on monikollisessa muodossa, nimittäin Joosuan 24:9:ssa.
Poikkeukselliset kohdat, joissa Raamatun Jumalaan liitetään monikko, tietolähde selittää kahdella tavalla: 1)sanan elohim epätarkka käyttö kyseisissä kohdissa 2) kopiointivirhe tekstien historiassa. Jälkimmäistä perustellaan mielestäni hyvin sillä, että Samarialaisessa Pentateukissa on verbi tällä kohtaa yksikössä.
Toinen ilmeisen asiantunteva selitys(https://biblehub.com/commentaries/cambridge/genesis/20.htm) alleviivaa myös sitä, että sana elohim ymmärretään ”as a rule in the O.T” yksikkönä ja sitten etsitään syitä harvoihin poikkeuksin esimerkiksi viittaamalla ei-juutalaisen(”pakanan”) läsnäoloon keskustelussa. Tällaisia tilanteita ovat myös 1.Mo31:53 sekä tuo Joosuan kohta. Myös kolme muutakin jaetta tämä samainen tietolähde tuo tässä valossa esiin.
1.Mos35:7 kertoo mielenkiintoista elohimiin liitetystä monikollisessa verbistä. Siinä nimittäin masoreettinen teksti antaa lisähuomautuksen ”pyhä” sanalle elohim, kertoo Cambridge Bible Commentary. Johtuisiko lisäys monikollisuudesta?
Osoitteessa https://biblehub.com/commentaries/pulpit/genesis/20.htm annetaan sitten seuraavanlaista informaatiota elohimiin liitetystä monikkomuodosta, jota jälleen pidetään kummajaisena: ”monikollisuus mukautuu tässä Abimelekin monijumalaisuuteen.” Abimelek, joka tässä Abrahamin kanssa juttelee, oli filistealaisten hallitsija. Tähän samaan olosuhteisiin sopeutumiseen viittaa eräs toinen asiantuntijalausunto(https://biblehub.com/commentaries/kad/genesis/20.htmj) ja kiinnittää huomiota siihen, että kun Abraham selitti, että ”Jumala (tai jumalat, elohim) vei minut kauas isäni suvusta,…hän ei sanonut mitään Jehovasta eikä matkansa päämäärästä.” Tämä siis sen ajan diplomatiaa, antaa tuo lähdeteos epäsuorasti ymmärtää.
Kaikkien todennäköisimpänä tuo järjestyksessä kolmas tietolähteeni pitää sitä mahdollisuutta, että monikollisuus korostaa kohdassa sanan elohim kirjaimellista merkitystä ”olla voimakas”, ja se korostaa Jumalan monia yliluonnollisia kykyjä. Vastaava painotus löytyy poikkeuksellisen monikkomuodon kera erityisen selkeänä 2.Sam7:23:ssa.
Eräässä selityksessä otetaan esille myös ”Pluralis Majes-taticus”- kortti. En sitä nyt tähän kuitenkaan ryhdy tarkemmin kaivelemaan, löytyy kyllä noista edellä mainituista nettiosoitteista.
Kuten huomasit, selitykset ovat taas monet, kun tavataan jotakin perussäännöstä poikkeavaa. Ja niinhän se on vähän alalla kuin alalla, luulisin. Ei mielestäni kannata rakentaa mitään kovin suuria oppirakennelmia sen varaan, että elohim on monikollinen muoto, ja joskus sen verbi, tasan kerran peräti adjektiivikin, on pluraalissa.
Jotkut perustelevat monikollisuudella (varsin heppoisesti) Raamattuun myöhemmin ympättyä kolminaisuusoppiakin, ja sinulla taitaa olla vielä isompi numero jumalien lukumäärää kuvailemassa? Itse olen raamatunkirjoittaja Paavalin kanssa aivan samaa mieltä siitä, että ”Onhan tosin sekä taivaassa että maan päällä niin sanottuja jumalia, moniakin jumalia ja herroja, mutta meillä on vain yksi Jumala, Isä. Hänestä on kaikki lähtöisin, ja hänen luokseen olemme matkalla. Meillä on vain yksi Herra, Jeesus Kristus. Hänen välityksellään on kaikki luotu, niin myös meidät.”(1.Ko8:6)
Siis myös homoseksuaalit? Ei nyt palata otsikon kysymykseen, vaikka siihen avautui sitaatistani tilaisuus. Kiitokset Sepolle siitä, että sait aikaan taas miellyttävän tutkimistuokion. Ja Raamatusta puheen ollen sellainen ei mene koskaan hukkaan.
Korjaus: se elohimiin liitetty adjektiivi monikkomuodossa löytyy kohdasta Joos 24:19.
NIINPÄ, TOISTAN AIEMMINSANOMAANI: Vanhan testamentin usein polyteistisen ja ns. monolatrisen jumala-kuva on väännetty paikka paikoin alkutekstin vastaisesti yksioikoisen monoteistiseksi ja tämä johtunee kääntäjien esiymmärrysten edesauttamasta mukautumisesta traditioihin ja käännösten tilaajien ja vastaanottajien ennakko-odotuksiin. Tiedetään liian hyvin, mikä sopii kirkkoraamattuun ja mikä ei.
Totuus jää tällöin helposti toisarvoiseksi valintaperusteeksi. Sananmukaisista merkityksistä melko vähät välittävä linja näkyy myös uusimmasta Raamatustamme
Kirkkoraamattu 1992 :
Jos varasta ei tavoiteta,
talon omistaja astukoon
Jumalan eteen… (2Ms 22:7 ) Pitäisi olla: jumalien eteen…
Se, jonka Jumala osoittaa…
syylliseksi.. . (2Ms 22:8) jumalat osoittavat
Älä herjaa Jumalaa, ä1äkä .
kiroa kansaasi kuuluvaa
päämiestä. (2Ms 22t27) älä herjaa jumalia..
Isäntä vieköön hänet
Jumalan eteen ja asettakoon
hänet sitten… (2Ms 21:6) hänet jumalien eteen
Seppo, toit hyvin esiin tuon (1Mo20:13) esiintyvän monikkomuodon koskien Jumalaa ja johdattaa / ’ĕ·lō·hîm / hiṯ·‘ū. Itse en olisi tullut kiinnittäneeksi huomiota siihen, että nuo sanat ovat monikossa. Rauli hyvin otit esille Raamatusta kohdat (Jos24:19); (1Mo31:53) ja (1Mo35:7) (2Sam7:23) Se, että myös noissa kohdissa’ĕ·lō·hîm esiintyy monikossa on varsin mielenkiintoista, jota en myöskään olisi tullut ajatelleeksi.
Rauli toteat, että ”kerran kuitenkin Jehovasta puhuttaessa jopa adjektiivi on monikollisessa muodossa, nimittäin Joosuan 24:9:ssa.” Näin asia näyttää olevan, tuossahan todetaan monikossa qə·ḏō·šîm ’ĕ·lō·hîm. Asia ei ole merkityksetön. Toteat myös Abimelekista kirjoittaessasi, että ”monikollisuus mukautuu tässä Abimelekin monijumalaisuuteen.” Toki, mutta Aabrahamin Jumala ei luonnollisesti mukaudu Abimelekin jumaliin. Aabraham toki myös harhaili, mutta ei ilman tarkoitusta.
Niin. Jumalaa merkitsevä sana elohim on alkukielessä monikollinen, mistä seuraa monenlaista tulkittavaa meille. Huomasin netissä aiheesta materiaalia vaikka kuinka pitkään perehtymiseen, jossa on kyllä varsin samansuuntaista informaatiota meille maallikoille.
Annoin asiantuntijoille puheenvuoron, mutta se ei näy kovin paljon Sepon käsitystä Raamatun kääntäjistä kohentavan. ”Sananmukaisista merkityksistä melko vähät välittävä linja” olisi siis edelleen vallalla – kaikkialla ja kaikissa käännöksissä.
Kun nyt otsikkonakin oli se ”homojen luomine” tällaisella kirkollisella palstalla, voisi luulla ennakkoluulottomuuden levinneen myös raamatunkääntäjiin, edes yhteen heistä.
Erinomaisen miellyttävä muuten keskustella tidän kanssanne Kosti ja Seppo, koska kiinnitätte huomiota enemmän keskustelun sisältöön kuin meihin keskustelijoihin ja taustoihimme. Kiitos siitä.
Kiitos keskustelusta molemmille. Aihe oli varsin mielenkiintoinen ja sanoisinko Raamattua ja hebrealaista tekstiä erityisesti avaava. Varsinainen blogin aihe jäi nyt vähemmälle. Toki en epäile, etteikö aiheeseen palata. Niin siihen palattiin myös kirkolliskokouksessa. ”Moneus” ei oikein taida sopia raamatunkääntäjien sanavarastoon blogin kysymyksen suhteen.