Kirkolliskokouksen jälkeen on jatkettu keskustelua siitä, onko homoseksuaalisuus osa Jumalan luomistyötä, ja ovatko jotkut ihmiset homoseksuaaleja Jumalan tahdosta.
Minusta olisi peräti vaarallista ajatella, etteikö jokainen ihminen olisi juuri sellainen kuin miksi Jumala on hänet luonut. Psalmi 139 kertoo nähdäkseni juuri siitä, että jokainen on Jumalan luoma sellaisena kuin on: ”Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut” (Ps. 139, 13).
Myös Luther näyttää ajattelevan, että Jumala on luonut erilaiset ihmiset sellaisiksi kuin he ovat. Ainakin hän sanoo, että Jumala on luonut jotkut eunukeiksi ja jotkut sokeiksi ja rammoiksi (WA 10/2, 277-287). Tämä kuulostaa rankalta, mutta on toisaalta helpottavaa ja erilaisia ihmisiä syvästi kunnioittavaa.
Luomakunta tarvitsee erilaisia ihmisiä, myös eunukkeja ja rampoja. Entä homoseksuaaleja? Luomakunta näyttää tarvitsevan homoseksuaalisuutta osana elämää edistävää ja ylläpitävää moneutta. On esimerkiksi esitetty, että lapset jäävät paremmin henkiin suvuissa, joissa on myös homoseksuaaleja: lapset saavat enemmän hoivaajia, perinnöt hajoavat vähemmän jne.
Luominen on luterilaisen käsityksen mukaan dynaamista ja jatkuvaa. Ja siitä saa tietoa yleisen ilmoituksen kautta, tieteellisen tutkimuksen keinoin. Arkkipiispa Martti Simojoki kirjoitti vuonna 1967:
”…voidaan kysyä, eikö siinä osoiteta epäluottamusta Jumalaa kohtaan, jos ummistetaan silmät sille, mitä useinkin vasta vaivalloisten ponnistelujen jälkeen on saatu tietää hänen luomansa maailman lainalaisuuksista, ja jos väistetään ratkaisuja, jotka perustuvat niin saadun rationaalisen tiedon varaan.” (Duodecim 1967/6)
Joidenkin huoli ajankohtaisissa keskusteluissa on ymmärtääkseni ollut se, että jos kaikki myötäsyntyinen tulkitaan Jumalan tahtomaksi, joudutaan siihen, että ihmisen syntisyyskin olisi Jumalan luomaa ja tahtomaa, ja tämä turhentaisi Kristuksen sovituskuoleman.
Ilmisen perisynti ei ole Jumalan tahtomaa. Luomakunnan moninaisuutta ja vaihtelua ei kuitenkaan pidä samaistaa perisyntiin. Päinvastoin voi olla kyse perisynnin vastustamisesta: luomakunnan moneutta tarvitaan vaurioituneen elämän puolustamiseksi. Moneuden osana tarvitaan homoseksuaalisuutta ja homoseksuaaleja ihmisiä.
Homoseksuaalisuus ja homoseksuaalit ovat tärkeä ja hedelmällinen osa Jumalan tahtomaa luomakuntaa.
Vesa Hirvonen
TT, dos.
Homoseksuaalisuus, nähdään Raamatussa kuitenkin luonnon vastaiseksi, ja sen toteuttaminen rakkaudessa synniksi, joten Vesan argumentaatio on epätosi.
”Luomakunnan moninaisuutta ja vaihtelua ei kuitenkaan pidä samaistaa perisyntiin.”
Voisiko ja saisiko otsikon kysymykseen vastata Raamattu?
Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.
1. Moos 1:27
Tuon yllämainitun kohdan jatkeena oleva teksti puhuu miehen
ja naisen yhteiselämästä ja uudesta syntyvästä elämästä.
Kaksi pointtia:
1) homoseksuaalit ovat miehiä ja naisia.
2) luomiskertomusta ei tulkita siten, että ihminen joka ei tee jälkeläisiä, rikkoo Jumalan tahtoa vastaan.
Olen ymmärtänyt, että Aadam on muodoltaan monikollinen sana. Niinpä Suomen asemojen ’hänet’ ja ’heidät’ käyttö lienee kääntäjän ratkaisu ongelmalliseen lauseeseen. Olenko oikeassa, joku tietävämme korjatkoon.
Mikko Nieminen,
1) Kyllä, homoseksuaalit ovat miehiä ja naisia. Tämä on tärkeä huomio. Siksikin tämä puhe sukupuolineutraaliudesta on kammottavaa ja puhuu luomisteologiaa vastaan.
2) Luomiskertomus ja syntiinlankeemus ovat erillisiä tapahtumia. Luomisen seuraukset olivat ja ovat ilmeiset, samoin syntiinlankeemuksen. Kts. kommenttiani alempana ketjua (21.08.14:26)
”Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. 1. Moos 1:27”
Tätä kohtaa ylitulkitaan tänä päivänä ihan tolkuttomasti. Valitettavasti sanainspiraation kannalla oleminen tuottaa tällaisia ihmeellisiä tulkintoja, joita sitten selitellään milloin minkäkin asian yhteydessä. Jumala loi meidät ihmisiksi ja piste.
Raamatusta löytyy kyllä varmasti lause minkä tahansa asian vastustamiseen tai puolustamiseen ihan jokaiseen makuun. Siksi ihan puhtaan järjen käyttö olisi monesti toivottavaa, vaikka se pitäisikin joidenkin mielestä ”jättää narikkaan” kun lukee Raamattua. Kaikkea emme ymmärrä, mutta minä ainakin haluan edes yrittää ymmärtää. Toivon, ettei Jumalakaan olisi ihan järjetön ja tunteeton, koska
Hän kuitenkin on meidät tehnyt järjellisiksi ja tunteellisiksi kuvikseen.
> Siksikin tämä puhe sukupuolineutraaliudesta on kammottavaa ja puhuu luomisteologiaa vastaan.
Koen sukupuolivähemmistöjen mitätöimisen Raamatun lauseita siteeraamalla hyvin vastenmielisenä, moukkamaisena ja kylmänä. Minä en näe mitään kristillistä sellaisessa käyttäytymisessä. Se sotii kaikkea sitä vastaan, mitä Jeesus opetti lähimmäisenrakkaudesta.
Ajattelen, että syntiinlankeemus ja Saatana ajaa ihmisiä moiseen vihamieliseen käyttäytymiseen toisiaan kohtaan.
Sukupuolivähemmistöt eivät ole kuitenkaan tämän blogin aiheen, joten päätän keskustelun siitä aiheesta tähän. Olen harmissani siitä, että alkuperäinen kommenttini tarjosi mahdollisuuden heidän tölvimiseen.
Mikko Nieminen,
nyt sinä kyllä luit tai ymmärsit viestini täysin väärin.
Olen samaa mieltä kanssasi siitä,
että me ihmiset
olemme miehiä ja
naisia – myös homoseksuaalit.
Tämä on luotuisuuttamme ja osa Jumalan hyvää luomistyötä.
En ymmärrä, mistä luit käsityksekseni homoseksuaalien ihmisten mitätöimisen.
Tässä blogissa kysytään, mikä on Jumalan luotuisuutta.
Vastasin tai pikemminkin omalta osaltani kysyin
Raamatun luomiskertomuksen vastausta luotuisuuteen ja mainitsin myös tätä seuranneessa kommentissani syntiinlankeemuksen vaikutuksen kaikkeen elolliseen.
> En ymmärrä, mistä luit käsityksekseni homoseksuaalien ihmisten mitätöimisen.
En puhunut seksuaalivähemmistöistä vaan sukupuolivähemmistöistä.
Mikko Nieminen,
Sukupuolineutraali -käsitteellä on ajettu esimerkiksi nk. tasa-arvoista avioliittolakia. Sukupuolineutraalius tässä tapauksessa ei muuta sitä tosiasiaa,
että kyseessä on kaksi miestä tai kaksi naista.
Mikko Nieminen,
Selvennykseksi kysyn seuraavaa. Ei tietenkään tarvitse vastata, jos et halua.
Ajatteletko, että sukupuolivähemmistöt ovat sukupuolineutraaleja?
> Ajatteletko, että sukupuolivähemmistöt ovat sukupuolineutraaleja?
Sukupuolineutraali, joka on sanana kovin politisoitunut, tarkoittaa sitä, että sukupuolella ei ole merkitystä sen asian kannalta, jonka yhteydessä sanaa käytetään.
Huoneenvuokralaki on sukupuolineutraali. Vuokralaisen tai vuokranantajan sukupuoli ei vaikuta siihen miten ja millä ehdoilla asunto vuokrataan.
Työsopimuslaki on sukupuolineutraali. Työntekijän sukupuoli ei vaikuta siihen, miten työsopimus solmitaan, mitä oikeuksia ja velvollisuuksia laki asettaa työntekijälle työsuhteen aikana tai miten työsuhde päätetään.
Vuodesta 2017 lähtien myös avioliittolaki on sukupuolineutraali. Kihlakumppanien sukupuolella ei ole merkitystä avioliittoa solmittaessa, avioliiton aikana eikä avioliiton päättyessä.
Ylipäätään lähes kaikki Suomen lainsäädäntö on sukupuolineutraalia.
Kysymyksesi kuului, ovatko seksuaalivähemmistöt sukupuolineutraaleja. Voisi myös kysyä, ovatko ihmiset ylipäätään sukupuolineutraaleja. Ihmisiin sopii moni adjektiivi. Olemme pitkiä ja lyhyitä, nuoria ja vanhoja, lihavia ja laihoja. Minun on kuitenkin vaikea ymmärtää, millainen olisi sukupuolineutraali ihminen.
Jos minä olen sukupuolineutraali, mielestäni se tarkoittaa lähinnä sitä, että suhtaudun kohtaamieni ihmisten sukupuoliin neutraalisti eli kohtelen heitä samalla tavalla riippumatta siitä, ovatko he miehiä vai naisia.
Suurimmalta osin koen olevani sukupuolineutraali, jos se määritellään edellä mainitsemallani tavalla. Esimerkiksi tämä vastaukseni sinulle ei riipu sukupuolestasi. Uskon, että minulla on myös tiedostamatonta vinoumaa. Kun kutsun naapurit kahville, saatan vahingossa kohdistaa tekniikkaa koskevat keskustelut naapurin miehelle ja ruoanlaittoa koskevat keskustelut hänen vaimolleen siitä huolimatta että tietoisella tasolla vihaan tällaisia stereotypioita. Parisuhteen osalta en ole lainkaan sukupuolineutraali vaan sukupuoli on minulle merkittävä, mutta ei ainoa, kriteeri puolison valinnan näkökulmasta.
Vastaan siis kysymykseesi, että en osaa siihen vastata, koska koen liian epämääräiseksi sen, mitä tarkoitetaan sillä, että joku ihminen on sukupuolineutraali. Se ei ole adjektiivi, jota normaalisti käyttäisin ihmisistä.
Mikko Nieminen,
kiitos pitkästä ja avaavasta vastauksestasi.
Niinpä, noiden termien käyttö voi olla hyvin vaihtelevaa ja kirjavaa,
sekä aiheuttaa väärinkäsityksiä puolin ja toisin.
Seksuaalisuuden alueella käytettynä termi sukupuolineutraali on mielestäni hyvin ongelmallinen ja sotii luotuisuutta vastaan. Ja edelleen: tarkoitukseni ei ole loukata sukupuolivähemmistöjä eikä seksuaalivähemmistöjä.
> Seksuaalisuuden alueella käytettynä termi sukupuolineutraali on mielestäni hyvin ongelmallinen ja sotii luotuisuutta vastaan.
Minä en lähtisi käyttämään kyseistä sanaa seksuaalisuuden alueella lainkaan vaan mieluummin kertoisin näkemykseni selkokielellä, jotta ei jää tilaa väärinkäsityksille.
Esimerkinomaisesti siteeraamassani lauseessasi en ymmärrä, mikä sotii luotuisuutta vastaan ja miksi se sotii luotuisuutta vastaan, koska en ymmärrä, mitä seksuaalisuuden sukupuolineutralius edes tarkoittaa.
Jos uskomme siihen, että Jumala on luonut ihmisen, tällöin mielestäni kukaan ihminen ei ole Jumalan luomistyön ulkopuolella eikä sodi luotuisuutta vastaan.
”Jos uskomme siihen, että Jumala on luonut ihmisen, tällöin mielestäni kukaan ihminen ei ole Jumalan luomistyön ulkopuolella…”
Olen tuosta ylhäällä olevasta kanssasi täysin samaa mieltä.
On olemassa ajattelutapoja tai ideologioita, jos tätä termiä halutaan käyttää, jotka sotivat luotuisuutta vastaan. Tästä esimerkkinä vaikkapa tyttöjen sukupuolielimien silpominen tai poikalapsien kuohitseminen. Voidaan mielestäni perustellusti kysyä, onko näissä järkyttävissä teoissa kysymys sukupuolineutraaliuden tavoittelemisesta. Joka tapauksessa tällaiset teot sotivat luotuisuutta vastaan järkyttävällä tavalla.
> Tästä esimerkkinä vaikkapa tyttöjen sukupuolielimien silpominen tai poikalapsien kuohitseminen.
Kuohitsemisessa ja sukuelinten silpomisessa on kyse uskonnon harjoittamisesta. Vastaavalla tavalla tiettyyn islamilaisuuteen kuuluu parran kasvattaminen ja ortodoksijuutalaisuuteen kiharrettujen ”saparoiden” kasvattaminen hiuksiin.
Kun puhumme sukuelinten silpomisesta tai kuohitsemisesta, joudumme puntaroimaan sitä, onko se sallittava siksi, että uskonnonvapaus on yksi perusoikeuksista. Toisaalta on pohdittava sitä, pitäisikö se kieltää koska fyysinen koskemattomuus on myös perusoikeus. Mielestäni tässä tapauksessa fyysinen koskemattomuus on vahvempi perusoikeus kuin uskonnonvapaus ja tällainen toiminta ei ole mielestäni hyväksyttävää.
Totean myös, että vastaavaa pohdintaa käydään parhaillaan Päivi Räsäsen kirjoituksista. Yhtäältä hän käyttää perusoikeuksiaan uskonnonvapauteen liittyen, mutta myös hänen kirjoitustensa kohteilla on perusoikeudet olla joutumatta panettelun ja vihapuheen kohteeksi.
Meidän ei tarvitse ottaa Päivi Räsäsen tapaukseen kantaa, mutta halusin vain sanoa, että asiat eivät ole mustavalkoisia. Törmäämme jatkuvasti kysymyksiin siitä, mikä on sallittua uskonnonvapauden varjolla ja missä kohtaa jokin toinen perusoikeus ajaa uskonnonvapauden yli ja rajoittaa sitä, miten uskontoa saa harjoittaa.
On itsestään selvää että kristillinen kirkkomme ei opeta tyttölasten silpomista tai poikien kuohitsemista, vielä vähemmän rotuun perustuvaa sortoa. Ei myöskään homouden harjoittajien surmaamista, jota Päivi Räsäsen väitetään jossakin yhteydessä muka Raamatun sanomana esittäneen.
Anteeksi vain, mutta jos joku ajattelee kirkon ja sen jäsenen edellämainittuja esittäneen täytyy hänen uskontolukutaitonsa olla melko heikko. Kehotan ja rohkaisen meistä ihan jokaista lukemaan ja tutkimaan Raamattua.
Jos haluaa johdetusti tutustua tähän Kirjojen Kirjaan, niin yksi hyvä vaihtoehto ovat erilaiset Raamattukurssit, joita järjestää esimerkiksi Karkun evankelinen opisto, Suomen Raamattuopisto tai esimerkiksi Kansanlähetysopisto Ryttylässä.
> Anteeksi vain, mutta jos joku ajattelee kirkon ja sen jäsenen edellämainittuja esittäneen täytyy hänen uskontolukutaitonsa olla melko heikko.
Ainakaan minä en ole missään kohtaa väittänyt mitään kuvaamasi kaltaista, joten anteeksipyyntö on tarpeeton.
Mikko Nieminen,
no hyvä kuulla kantasi. Tarkoittaako se siis myös sitä, että ymmärrät ne syytökset joita Päivi Räsästä kohtaan on esitetty, että hänen sanomanaan olisi Raamatun mukaan homoseksualismia harjoittavat surmattava, täysin vääräksi? Ja tarkoittaako tämä myös, että Päivillä on mielestäsi oikeus siteerata Raamattua, koska Raamattu on kirkon kaiken toiminnan perusta kristillisen uskomme mukaan?
Ymmärtääkseni Päivi Räsänen ei ole kehottanut surmaamaan ketään enkä oleta häntä sellaisesta syytettävän. Syytteiden osta odottaisin että ne tulevat ensin julkiseksi. On mielekkäämpää keskustella syytteistä kun ensin tiedämme, mitä ne ovat.
Mikko Nieminen,
Päivi Räsäsen tapauksen kohdalla on valtakunnansyyttäjä ollut julkisuudessa esillä väitteellä/väitteillä tai media on pitänyt esillä, joita Päivi Räsänen ei ole edes esittänyt. Tämä ei anna hyvää kuvaa syyttäjän toimista, ja mieleeni tuli sellainenkin asia, että voisiko Päivi nostaa syytteen valtakunnansyyttäjää kohtaan kunnianloukkauksesta. Jotenkin asiasta tulee mieleeni poliittinen ajojahti, jossa julkisuutta käytetään hyväksi.
Valtakunnansyyttäjä ei voi päättää, mitä media kertoo. Vielä vähemmän hän voi kontrolloida, miten ihmiset tulkitsevat median viestiä ja miten levittävät sitä eteenpäin.
Syytekirje tulee julkiseksi vasta kun syytteet luetaan pääkäsittelyssä. Mielestäni on turha spekuloida syytteen mahdollisella sisällöllä ennen kuin edes tiedämme, mikä se on.
On selvää, että mediaa kiinnostaa entiseen puoluejohtajaan ja entiseen ministeriin kohdistuvat syytteet. Kunnianloukkauksen kriteerit voit tarkistaa rikoslaista, mutta pelkkä uutisointi ei niitä täytä. Oikeuskäytännössä on myös katsottu, että päättäjien on siedettävä kritiikkiä.
Mikko Nieminen,
valtakunnansyyttäjä voisi kuitenkin oikeusviranomaisena oikaista julkisuudessa esitetyt väärät väitteet tai puuttua asiaan niin, että näin tehdään, tai ainakin antaa lausunnon julkisuudessa esitetyistä vääristelevistä väitteistä. Tähän rohkaisisi esimerkiksi kristillinen lähimmäisen rakkaus -ajatus.
Olettaisin että julkisuudessa esiintyy valheellisia väitteitä kahdesta syystä:
1) Päivi Räsäsen vastustajat vääristelevät asiaa saadakseen Päivin näyttämään konnalta.
2) Päivi Räsäsen kannattajat vääristelevät asiaa luodakseen kuvaa että uskonnonvapaus olisi vaarassa ja täten kerätäkseen joukkoja Päivin tueksi.
Mielestäni viranomaisten ei tulisi ruokkia kumpaakaan reagoimalla niihin. Toisekseen sosiaalisen median aikakaudella kaiken väärän tiedon oikaisu on mahdotonta.
Mikko Nieminen,
väitteet siitä, että Päivi olisi ikäänkuin Raamatun mukaisesti puhunut homojen surmaamisesta ovat kyllä loukanneet ennen kaikkea hänen ja hänen läheistensä kunniaa. Samalla tavalla tämä antaa julkikristitystä täysin väärän kuvan ja kristityistä yleensäkin. TOnko tämä pahan puhumisen tarkoitus?
8. käsky Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi, puolustaa ennen kaikkea ihmisen ja ihmisten mainetta.
> TOnko tämä pahan puhumisen tarkoitus?
En ole mainitsemiisi kirjoituksiin törmännyt ja muutenkin minun on mahdoton ottaa kantaa muiden ihmisten motiiveihin.
Nykyoloissa on kovin ongelmallista tutkia ennakkoluulottomasti homoseksuaalisuuden etiologiaa. Sen perusteella, mitä yleensä perinnöllisyydestä tiedetään on esitettävissä hypoteesi, että homoseksuaalisuus on joko geneettisesti määräytyvä ominaisuus tai geneettinen taipumus, joka puhkeaa ilmikäyttäytymiseksi vain jos kasvuympäristö on epäsuotuisa heteroseksuaalisen identiteetin rakentumiselle. Yksilöllinen vaihtelu ihmisten kesken on niin suuri, että molemmankinlaisia tapauksia löytynee. Kristilliseen ihmiskäsitykseen kuuluu että jokikinen ihminen ominaisuuksistaan riippumatta on Jumalan luomus. Toisaalta jokainen ihminen on Jumalalle vastuussa siitä, miten elämänsä elää. On perin ilmeistä, että eettisesti korkeatasoiseen elämään ei koskaan voi kuulua kaikkien viettien estoton toteuttaminen, vaan ihmisen tulee kilvoitella omana itsenään Jumalan sanassaan ilmaisemien ihanteiden mahdollisimman hyväksi toteuttamiseksi, olkoonkin että tämmöiset yritykset jäävät aina vajavaisiksi. Ihanteen mukainen seksuaalikäyttäytyminen toteutuu vain yhden miehen ja yhden naisen elinikäisessä avioliitossa. Kaikesssa muussa seksuaalikäyttymisessä on mukana synnillisyyden elementti, joka lievempänä tai raskaampana.
Sahama: ”Kaikesssa muussa seksuaalikäyttymisessä on mukana synnillisyyden elementti”
Jaa, että runkkaaminenkin on sitten muka syntiä. No, se on kyllä sitten sen sorttista syntiä mihin jokaikinen ihminen on syyllistynyt jossain elämänsä vaiheessa, jotkut jopa puberteetista hautaan asti.
Hyvin suuressa osassa ainakin minun käyttäytymistäni kaikilla elämänaloilla on mukana synnillisyyden elementti. Siksi juuri tarvitsen armoa.
”Hyvin suuressa osassa ainakin minun käyttäytymistäni kaikilla elämänaloilla on mukana synnillisyyden elementti. Siksi juuri tarvitsen armoa.”
Hyvin sanottu! Kiitos Yrjö!
Ihan samalla lailla allekirjoittaneella.
Kiitoksia keskustelun jatkamisesta Vesa Hirvonen. Keskustelu kristinuskon eri opinkappaleista ja niihin liittyvistä tulkinnoista on täysin välttämätöntä, jotta kykenemme toinen toistemme ohipuhumisen sijaan rakentavaan keskusteluun.
Miellä on vahva yksimielisyys siitä, että Jeesuksen Kristuksen armo kattaa kaiken. Sen varaan voimme rakentaa. Sitä vastoin emme voi rakentaa mitään vahvaa emmekä varmaa sellaisen varaan, mitä Raamatussa ei sanota. Sen, mitä Raamatussa sanotaan liittyen mieheen ja naiseen, laajentaminen koskemaa koko sukupuolisuuden ja seksuaalisuuden kirjoa, on menoa kaltevalle pinnalle. Siksi on selkeämpi tukeutua silkkaan armoon.
Teologisista fundamenteista on tärkeää keskustella. Ymmärränkö oikein, että ehdotat seksuaalisuus/avioliittokysymystä tarkasteltavaksi toisen uskonkappaleen eli kristologian/lunastuksen näkökulmasta? Se on toki mahdollista, mutta enemmänkin reformoitujen ratkaisu.
Luterilaisuudessa on perinteisesti tällaisia asioita tarkasteltu erityisesti ensimmäisen uskonkappaleen eli luomisen näkökulmasta. Tällöin asioita on pohdittu pääasiassa Jumalan yleisen ilmoituksen valossa, järjelle ilmeisen luonnollisen moraalilain alaan kuuluvina yleisinhimillisinä juttuina.
Raamatussa olevien kyseisiä asioita koskevien ohjeiden on ymmärretty olevan osa tätä yhteistä valoa, luonnollisen moraalilain (kultaisen säännön) tulkintaa. Toki on paljon keskusteltu siitä, miten pysyviä tai aikasidonnaisia Raamatussa olevat avioliitto- yms. tulkinnat ovat.
Kannatan kyllä esittämääsi armokorostusta vähintäänkin sikäli, että riippumatta siitä, miten ymmärrämme avioliitto- ja mitkä tahansa asiat, lopullinen toivomme on, että armo/rakkaus peittää syntiemme paljouden.
Kirjoitin jäljempänä vastaukseni Vesa Hirvoselle [22.08.2021 21:46]
Syntiinlankeemuksen ja perisynnin vaikutukset eivät rajoitu vain seksuaalisuuden alueelle, vaan oikeastaan kaiken luonnon ja inhimillisyyden osa-alueelle. Suurimpana huomattavimpana esimerkkinä tämä näkyy kaiken elollisen kuolevaisuutena. vrt. ”synnin palkka ts. seuraus on kuolema”.
Tämän tähden kirkko julistaa kaikkien syntien täydellistä anteeksiantoa Kristuksessa ja iankaikkista elämää Hänen nimessään ja kalliissa sovitus veressään.
Kristus on voittanut synnin, pahan ja viimeisenä kuoleman vallat!
Mikko Suni,
Hyvin todettu. Ihminen aiheuttaa tuhoa ja kuolemaa.
Roomalaiskirjeen 8. luvussa kerrotaan, että syntiinlankeemuksen tähden koko luomakunta huokaa ja on synnytystuskissa. Jumala loi taivaat, maat ja meret, ja kaiken mitä niissä olevat. Tätä kaikkea lahjaksi saatua ihmiskunta on tuhonnut ja yhä tuhoaa.
Kiitos Kari.
Kyllä, ja toisaalla evankeliumissa pyydetään julistamaan evankeliumi kaikille luoduille, eikä tämä todellakaan poikkea luomisen käskystä viljellä ja varjella luomakuntaa.
Mikko Nieminen, ei pidä paikkansa. Alemmassa kommentissa mainitsin konkreettisina esimerkkeinä varastamisen, ahneuden ja kateuden. Koska Raamattu puhuu monista synneistä, tarvitsemme kaikki Jeesuksen sovitustyön anteeksiantamusta elämämme loppuun asti.
Saako kansankirkossa enää lainkaan sanoa mitään tiettyä konkreettista asiaa synniksi, koska tietyn synnin harjoittaja (ja syntejä on Raamatun mukaan monia) ottaa siitä itseensä ja loukkaantuu ja haastaa sinut pian raastupaan. Tarvitseeko kukaan, joka väittää, ettei ole koskaan mitään syntiä tehnyt, lainkaan Jeesuksen armoakaan?
Syntejä on monia ja tuntuu, että niistä suurinta osaa vastaan ei kristittyjen keskuudessa sanota sanaakaan.
Onkohan se niin, että homoseksuaalisuuden ”syntiä” vastaan on helppo olla, koska suurin osa meistä on siitä vapaa? Monet muut synnit saattavat koskettaa liian läheltä…
Miesten on myös ollut kautta aikojen ollut helppo olla tavalla tai toisella naisia vastaan, koska eivät itse sattuneesta syystä ole naisia. Me olemme ”puhtaita” naiseudesta 🙂
> Saako kansankirkossa enää lainkaan sanoa mitään tiettyä konkreettista asiaa synniksi
Ehkä miettisin tässä myös sitä, mistä syntyy tarve julistaa homoseksuaalisuutta synniksi?
Vaikka Mika Rantanen kommentissaan puhuu ”tietystä konkreettisesta asiasta”, valistunut arvaukseni on ettei hän ole erityisen huolestunut mistään muusta asiasta kuin homoseksuaalisuudesta. Ja yleensäkin tämänkaltaisissa keskusteluissa ollaan huomattavasti kiinnostuneempia muiden ihmisten oletetuista synneistä kuin omista.
Kansankirkon piispoja lainatakseni kansankirkossa vallitsee erilaisia käsityksiä samaa sukupuolta olevien parisuhteista. Tästä seuraa, että jokaisella on luonnollisesti oikeus henkilökohtaiseen vakaumukseen, mutta ei mahdollisuutta väittää omaan näkemystään kirkon ainoaksi näkemykseksi asiassa.
Mitä sitten tulee esimerkiksi rippikouluopetukseen, nuoret usein nostavat aiheen esille rippikoululeireillä. Näissä tilanteissa kirkko ei milloinkaan julista homoseksuaalisuutta synniksi. Jos yksittäinen pappi näin tekisi, se yleensä johtaa kirkkoherran puuttumiseen ja leirin henkilökunnan vaihdoksiin.
Mikko Nieminen, ei pidä paikkansa. Alemmassa kommentissa mainitsin konkreettisina esimerkkeinä varastamisen, ahneuden ja kateuden. Koska Raamattu puhuu monista synneistä, tarvitsemme kaikki Jeesuksen sovitustyön anteeksiantamusta elämämme loppuun asti.
Tämä kommentti piti alun perin laittaa tähän.
Mikko Nieminen,
”Mitä sitten tulee esimerkiksi rippikouluopetukseen, nuoret usein nostavat aiheen esille rippikoululeireillä. Näissä tilanteissa kirkko ei milloinkaan julista homoseksuaalisuutta synniksi. Jos yksittäinen pappi näin tekisi, se yleensä johtaa kirkkoherran puuttumiseen ja leirin henkilökunnan vaihdoksiin.”
Puhutkohan nyt tietämättä asian oikeaa laitaa?
Ehkä on kuitenkin niin, ettei riparilaisten ensimmäiset
kysymykset liity ollenkaan homoseksualismiin.
Toisekseen kristilliseen seksuaalietiikkaan
kuuluu myös kuudes käsky ja sen selitys.
Enpä ole kuullut, että tämän opettamisen takia ketään
erotetaisiin seurakunnan virasta.
Jos näin tapahtuisi, eivät perusteet olisi kunnossa.
> Enpä ole kuullut, että tämän opettamisen takia ketään erotetaisiin seurakunnan virasta.
En minä mitään tällaista väittänytkään.
Mikko Nieminen,
niin, mitähän sinä henkilökunnan vaihdoksilla lienet tarkoittanut?
Jos seurakunnassa on vain yksi nuorisopappi tai nuorisotyöntekijä, niin aika vaikeaksi menee…
Mistä sinä muuten tiedät mitä rippileireillä nuoret toivovat ja puhuvat?
Itse asiassa tuo esittämäsi vaihtoehto, jossa työntekijät vaihdettaisiin,
on kuitenkin täysin hypoteettinen.
Onko kyseessä ennemminkin toiveajattelusi?
> Mistä sinä muuten tiedät mitä rippileireillä nuoret toivovat ja puhuvat?
Seuraan henkilökohtaisen intressin vuoksi aktiivisesti eri medioiden kirjoittelua kirkon suhteesta seksuaalivähemmistöihin.
En voi väittää, että tiedän jokaisen rippileireillä käytävän keskustelun, mutta sen perusteella, mitä olen aiheesta lukenut useista medioista vuosikymmenien ajan, minulla on vahvasti se käsitys, että rippikoululaisia kiinnostaa rippileirillä olevan papin näkemykset homoseksuaalisuudesta. Asia nousee esille rippikoululeireillä usein.
Rippikoulutyötä koordinoidaan kirkkohallituksessa. Kirkkohallituksen rippikoulun toimialasihteerinä toiminut Jarmo Kokkonen (en ole varma onko hän edelleen tässä virassa) kommentoi asiaa kirkon näkökulmasta reilu kymmenen vuotta sitten. Tuolloin kirkkohallituksen kanta oli, että erilaiset syntilistat eivät rippileirille kuulu.
Kirkkohallituksen ohjeistaa rippikoulujen vetäjiä miettimään tarkoin, mitä ohjeita nuorille antavat. Homoseksuaalisuuden julistaminen synniksi rippikoululeirillä ylittäisi rajan, joka liittyy toisten ihmisten ja ihmisryhmien kunnioittamiseen.
On luonnollista, että rippikouluja vetää hyvin kirjava joukko ihmisiä, jotka edustavat asiassa erilaisia näkemyksiä. Olen viimeisen kymmenen vuoden aikana lukenut mediasta useammasta kohusta, jotka ovat syntyneet papin jyrkistä homokielteisistä kommenteista. Monessa tilanteessa seurakunta on päätynyt keskeyttämään rippileirin ja jatkamaan sitä myöhemmin toisen vetäjän voimin.
Seurakunnissa on keskimäärin 5-6 pappia. Toki tämä on keskiarvo mikä tarkoittaa, että pienissä seurakunnissa heitä on vähemmän. Ymmärrän hyvin, että aina tehtävään ei voida osoittaa parhaiten sopivaa henkilöä. Toisaalta pitää myös muistaa, että moni pappi kykenee nuoria kohdatessaan laittamaan oman vakaumuksensa sivuun ja käsittelemään aihetta eri näkemyksiä kunnioittaen.
Mikko Nieminen,
Oletko mahdollisesti tutustunut Kutsuvat sitä
rakkaudeksi -kirjaan,
jonka Sley-Media Oy kustansi ja jonka
arvot monet kristilliset kirkot ja järjestöt jakavat?
Suosittelen tutustumista, niin ymmärrät monien kirkon jäsenten ja suuren osan työntekijöistä ajattelua, liittyen esimerkiksi homoseksualismiin. Kirja on mielestäni kirjoitettu kunnioittavasti. Itse laitoin aikaisemmin kirkkomme piispakunnalle viestiä kyseessä olevasta kirjasta.
Tässä vielä linkki:
https://kauppa.sley.fi/tuote/kutsuvat-sita-rakkaudeksi/
> Oletko mahdollisesti tutustunut Kutsuvat sitä rakkaudeksi -kirjaan, jonka Sley-Media Oy kustansi ja jonka arvot monet kristilliset kirkot ja järjestöt jakavat?
Muistan tuon kirjan tai kirjasen sekä siihen liittyvän julkisen keskustelun. Olen myös mielestäni lukenut kirjan verkkoversion. Yritin sitä äsken etsiä, mutta en löytänyt kirjasta enää verkosta. Ainakaan Sley:n verkkosivulla oleva linkki ei toimi enää.
Evankelisluterilainen kirkko otti kantaa kirjaan sen julkaisemisen jälkeen. Arkkipiispa Tapio Luoma totesi siitä seuraavaa:
”Kutsuvat sitä rakkaudeksi -kirjanen ei ole kirkossa käyttöön hyväksyttyä rippikoulumateriaalia. Piispainkokous hyväksyy kirkon rippikoulusuunnitelman ja rippikoulun oppikirjat. Sen seulasta tämä ei menisi läpi.”
Arkkipiispan kommenttien valossa kirjan sisältö ei edusta evankelis-luterilaisen kirkon näkemystä aiheesta eikä se ole myöskään soveltuva tai edes sallittu rippikoulujen materiaaliksi. Pidän myös harhaanjohtavana sitä, että pyrit antamaan kuvan kuin se edustaisi kirkossa valtavirta-ajattelua.
Ohessa kirkon tiedote koskien mainitsemaasi materiaalia:
https://evl.fi/uutishuone/pinnalla-nyt/rippikoulumateriaaleista
Mikko Nieminen,
itse asiassa pidin jo aikaisempaa seuraavaa kommenttiasi harhaanjohtavana
”Kansankirkon piispoja lainatakseni kansankirkossa vallitsee erilaisia käsityksiä samaa sukupuolta olevien parisuhteista. Tästä seuraa, että jokaisella on luonnollisesti oikeus henkilökohtaiseen vakaumukseen, mutta ei mahdollisuutta väittää omaan näkemystään kirkon ainoaksi näkemykseksi asiassa.
Mitä sitten tulee esimerkiksi rippikouluopetukseen, nuoret usein nostavat aiheen esille rippikoululeireillä. Näissä tilanteissa kirkko ei milloinkaan julista homoseksuaalisuutta synniksi. Jos yksittäinen pappi näin tekisi, se yleensä johtaa kirkkoherran puuttumiseen ja leirin henkilökunnan vaihdoksiin.”
Kirkko ei virallisesti tunne kuin yhden avioliittomallin: miehen ja naisen välisen, ja tämä on kirkon virallinen näkemys ja linja.
Nyt vaihdoit keskustelunaihetta. Ymmärtääkseni puhuimme aluksi siitä, onko homoseksuaalisuus ja sen harjoittaminen syntiä. Me emme keskustelleet siitä, mikä on kirkon avioliittokäsitys.
Kaikki mitä edellä kirjoitan, koskee rippileirillä käytävää keskustelua siitä onko homous (tai sen harjoittaminen) syntiä.
Mikko Nieminen,
”Nyt vaihdoit keskustelunaihetta. Ymmärtääkseni puhuimme aluksi siitä, onko homoseksuaalisuus ja sen harjoittaminen syntiä. Me emme keskustelleet siitä, mikä on kirkon avioliittokäsitys.”
En vaihtanut keskustelun aihetta.
Minä puhuin alun perinkin, mikä on Jumalan hyvän luomistyön mukaista. Tämän Jumalan hyvän luomistyön mukaisesti kirkko opettaa ja uskoo avioliiton kuuluvan ainoastaan miehelle ja naiselle. Tämä on johdonmukainen jatko kaikelle ihmisten elämän jatkumiselle.
Edelleen jatkoin sukupuolineutraaliuden käsitteen käytön olevan mielestäni seksuaalisuuden alueelle hyvin ongelmallista. Kuohitseminen ja tyttöjen sukupuolielinten silpominen on kammottavaa väkivaltaa ja rikkoo kaikessa uskonnollisessakin kontekstissa Jumalan hyvää luomistyötä vastaan ”…Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät”.
Mikko Nieminen,
Arkkipiispa ei ole luterilaisen kristillisen käsityksemme mukaan erehtymätön.
Itse asiassa kristillisen uskomme mukaan, jopa piispat ja kirkolliskokoukset voivat erehtyä.
Jos haluat tutustua kirkkomme uskon ja tunnustuksen perustaan, kannattaa lukea kirkkolain ja järjestyksen ensimmäiset pykälät. Tämä on hyvä pitää mielessä, sillä monessa kohtaa ihminen voi erehtyä…
Mikko Suni,
Tämä keskustelu lähti liikenteeseen Mika Rantasen kommentista koskien sitä, saako mitään konkreettista asiaa sanoa synniksi. Tämän jälkeen puhuin homoseksuaalisuuden (ja sen harjoittamisen) syntisyydestä ja mitä kirkko opettaa aiheesta rippileirillä.
Me voimme siirtyä keskustelemaan kirkon avioliittokäsityksestä, mutta mikään aikaisemmista homoseksuaalisuuden syntisyyteen liittyvistä kommenteistani ei käsitellyt avioliittokäsitystä, joten minun näkökulmastani se on uusi keskustelun aihe.
Aikaisemmat kommenttini ovat koskeneet evankelis-luterilaisen kirkon järjestämiä rippileirejä ja olet kyseenalaistanut minun tietämykseni siitä, mistä leireillä keskustellaan ja mitä siellä opetetaan homoseksuaalisuudesta. Arkkipiispa voi olla erehtyväinen, mutta hänen johtamansa piispainkokous päättää ja hyväksyy rippikouluissa käytettävän materiaalin.
Rippikoulujen opetus, jota tämä keskusteluketju kosketti, ei riipu siitä miten minä ymmärrän Raamattua ja luterilaisen kirkon tunnustuskirjoja. Piispainkokous päättää rippikoulujen opetuksesta ja sitä koordinoidaan kirkkohallituksesta käsin. Minulle riittää, että luen kirkon viralliset lausunnot asiasta. Olivatpa ne mielestäsi kuinka erehtyneitä tahansa, ne ovat silti ne, joita kirkossa noudatetaan. Ihan turhaan minä mitään kirkkolakia tämän keskustelun tarpeisiin lähtisin lukemaan.
Ymmärrän, että sinulla on oma vakaumuksesi ja kunnioita sitä. Vakaumuksesi voi myös poiketa siitä, mitä evankelis-luterilainen kirkko viestittää ja mitä sen johto edustaa. Edelleen kunnioitan myös sitä. Minä en kuitenkaan tässä keskustelussa ole esittänyt arvioita sinun vakaumuksestasi vaan siitä, mitä kirkko kyseissä asiassa (homouden syntisyys) on todennut ja mikä on Sley:n julkaisun rooli evankelis-luterilaisen kirkon rippikoulutyössä (ei mikään).
En koe tarpeelliseksi käydä keskustelua siitä, millainen kirkon rippikoulun opetus sinun mielestäsi tulisi olla. Ei minulla ole siihen mitään vastaan sanomista. Sinulla on oikeus mielipiteeseesi. Minä olen puhunut ja tulen jatkossakin puhumaan vain siitä, millainen evankelis-luterilaisen kirkon opetus rippikoulussa tällä hetkellä on. Ja se on täysin eri asia kuin se, millainen sen sinun mielestäsi pitäisi olla.
Mikko Nieminen,
Kaikki blogin alla käyty keskustelu liittyy samaan aihepiiriin, johon tulokulmani on Jumalan hyvä luomistyö. Kysymys siitä mikä on ja ei ole luomistyön mukaista, on oleellinen osa keskustelua.
Kirkkolaki ja järjestys määrittävät sen pohjan, jolta kirkon tulee toimia. Tämä pohja on Jumalan sana.
Täysi-ikäisyyteen kristittyjä kutsutaan, eikä vain seuraamaan sokeasti kaikenlaisia päätöksiä.
Mikko Nieminen,
Kirkkolaki ja järjestys määrittävät sen pohjan, jolta kirkon tulee toimia. Tämä pohja on Jumalan sana.
Tämän sinä varmaankin lainsäädäntöä tuntevana tiedätkin, ainakin maallisen lainsäädännön puolelta, vai mitä?
> Täysi-ikäisyyteen kristittyjä kutsutaan, eikä vain seuraamaan sokeasti kaikenlaisia päätöksiä.
Meille on tyypillistä vedota virallisiin päätöksiin silloin kun ne ovat mieleisiä ja kannustaa omaan järjenkäyttöön silloin kun päätökset eivät miellytä.
> Kirkkolaki ja järjestys määrittävät sen pohjan, jolta kirkon tulee toimia.
En pysy enää perässä, mihin tällä viittaat, mutta koska nostit lakiasiat esille kesken rippikoulukeskustelumme, totean että ymmärtääkseni rippikoulujen järjestelyt ja niissä annettava opetus ovat täysin kirkkolain mukaisia. Kirkkolain mukainen on myös kirkon päätös katsoa Sleyn kirjanen sopimattomaksi rippikouluihin.
Mikko Nieminen,
niin, lakia ei tee mitättömäksi se, vaikka sitä eivät kaikki noudattaisi. Se pysyy silti voimassa.
Seuraava kommenttisi on muuten melkoisen harhaanjohtava
”…kirkon päätös katsoa Sleyn kirjanen sopimattomaksi rippikouluihin.”
Tapio Luoma saattoi jossakin kommentissaan
jotakin tämänsuuntaista ilmaista, mutta se ei todellakaan tarkoita kirkon päätöstä!
Fair enough, todetaan sitten niinpäin, että Sleyn kirjanen ei ole rippikoulujen opetusmateriaalia ja kirkon arkkipiispan mukaan sitä ei sellaiseksi hyväksyttäisi.
Luomistyön ja synnin tulkitseminen akselilla tahtoma – ei tahtoma on yksinkertaistavaa.
Synti ja perisynti eivät ole niinkään asioita kuin suhtautumisen kohteita. Synti on perinteisen määritelmän mukaan rakkauden väärää suuntautumista kohteen tai kohteiden keskinäisen järjestyksen kannalta. (Yli kaiken tulee rakastaa Jumalaa).
Homoseksuaalisen rakkauden kohde on tietenkin hyvä (kuten kaikki luotu). Kysymys on, onko rakkaus kaikilta osiltaan oikeansuuntaista ja -suhteista.
Heteroseksuaaliseenkin rakkauteen sisältyy syntiä, koska se ei ole, niinkauan kuin tässä maailmassa eletään.
Saako esim. varastamista, ahneutta ja kateutta enää sanoa synniksi, vai pitääkö nekin selittää jollakin toisella tavalla?
> Saako esim. varastamista, ahneutta ja kateutta enää sanoa synniksi
Oman näkemykseni mukaan mainitsemiasi asioita saa sanoa synniksi.
Roomalaiskirjeen 1. luvun syntiluettelo on pitkä, mutta en ole havainnut, että esimerkiksi ”me uskovat” -termillä – erotukseksi meistä muista kristityistä – itseään luonnehtivat meuhkaisivat niistä, ”sitä yhtä” lukuun ottamatta.
Jorma Hentilä,
”Roomalaiskirjeen 1. luvun syntiluettelo on pitkä, mutta en ole havainnut, että esimerkiksi ”me uskovat” -termillä – erotukseksi meistä muista kristityistä – itseään luonnehtivat meuhkaisivat niistä, ”sitä yhtä” lukuun ottamatta.”
Hyvä huomio! Tuo Roomalaiskirjeen lista on hyvä muistutus kaikille ihmisille, ei vain ”meille tai teille”.
Kilvoittelun paikka – ehdottomasti.
Kaikki synti erottaa meidät Jumalasta ja kaikki ihmiset ovat syntymästään
lähtien luonnollisessa tilassaan erossa Jumalasta.
Ei se kuitenkaan tee Jumalan ilmoitusta mistään synnistä tyhjäksi,
jos kristityt ja muut ihmiset eivät tietystä
nimenomaisesta synnistä puhu.
Jumalan sana pysyy ajasta aikaan!
Varastaminen, ahneus ja kateus ovat juuri sitä, mistä puhuin: Hyvän kohteen haluamista väärällä tavalla, väärässä suhteessa. Niiden ongelma ei ole siinä, että varkauden, ahneuden tai kateuden kohde on paha, vaan siinä, että halutaan toisen hyvää omaisuutta, joka ei kuulu itselle.
Miksi se on niin täkeää sanoa sitä tai tätä synniksi ? Nostaako ihminen sillä itseään ? Jos kaikki elävät synnintilassa, on kai sama, mitä kukin pitää syntinä tai mitä tekee. Maallinen laki ottaa sitten kiinni, kun rikosten tielle lähdetään.
En myöskään ymmärrä tätä homoseksualismin käsittelyä uskonnollisessa kontekstissa. Se on, mitä siitä. ihan sama, mitä mieltä kukin on. Nämä keskustelut täällä johtavat kuitenkun juupas-eipäs väittelyhin, eivätkä johda mihinkään. Näitä on täällä tarpeeksi ollut.
Konkreettisten syntien mainitseminen saa ihmisen havahtumaan ja toteamaan, että tässähän puhutaan juuri minusta. Silloin usein puhe armosta ja syntien anteeksiantamuksesta alkaa kummasti kiinnostamaan häntä ja ne kelpaavat sitten hänelle ja maistuvat ihmeen hyvältä hänelle.
Itselläni ei ole tietoa siitä, miksi Jumala on tahtonut kenetkin luoda- kenties jotkut oikea ja jotkut vasenkätisiksi, mutta kasvatuksen osaltahan meillä on tehty tärkeä valtakunnallinen koe. Toisen maailmansodan aikana lapset kasvattivat samaa sukupuolta olevat henkilöt eli naiset. Tuolla sukupolvella on ollut ongelmia, mutta ei voida osoittaa, että ne johtuisivat siitä, että he ovat olleet samaa sukupuolta olevien henkilöiden kasvattamia.
Vanhan testamentin luomiskertomuksessa on kiinnostava asia, että nainen on hepreassa lähinnä miehetär. Tämä selittyy sillä, että hänet on kertomuksen mukaan rakennettu samoista biologisista ominaisuuksista kuin mies, ottamalla miehestä osia ja tekemällä niistä ns. ”apu”. Sukupuolista muunnelmaa biologisessa merkityksessä ei tuohon luomiseen näytä selostuksen mukaan liittyvän, vaan molemmat ovat ikään kuin samaa sukupuolta, koska jälkimmäiseen ei lisätä uusia biologisia ainesosia.
On lisäksi sekin asia perisyntisyyden huomaamisessa kun Jumala kielsi kahdeksannen päivän Ihmisen anomaliaa. ja tämä anomalia Ihmisessä Raamatun mukaan oli yhtä muun luonnon kanssa, ja vielä paratiisin olosuhteissa.
Kieltäminen tarkoittaa Jumalan antamia suurenmoisia lahjoja kehitykseemme.
Kuudennen päivän Ihmisen anomaliaa Jumala käski kuten toisiakin luomiaan mm. lisääntymään, ja täyttämään maan.
Huomatakseni kahdeksannen päivän kieltäminen liittyy silloin vielä orastaviin lahjoihin omassatunnossa ja kyvyssä valita.
Miten ihmeessä edellinen liittyy perisyntiin, ja vielä sen perinnöllisessä substanssissa, ja vielä jatkuvana kirouksena sukupolvesta toiseen.
Kirkkollamme näyttää olevan ylitsepääsemättömiä vaikeuksia lukea mitä Vanhasta Testamentissä voi lukea.
Kun huomaatte toisin milloin Raamatussa kerrotaan Ihmisen saaneen vielä silloin kasvamista vailla olevat kykynsä päästä historiassaan eteenpäin moraalisessa huomaamisessa noustakseen myös henkisessä tasossaan ylöspäin.
Kirkkoon katsoen matka on hidasta, ja ilman sen totuuksien arviointia uudestaan yhtä hitaana pysyy.
Eikö Jeesuskin tullut kirkastamaan juuri tätä.
Lämmin kiitos Vesa Hirvonen selventävästä kirjoituksestasi. Jossain kohdin luomistyöstä käytävä keskustelu, sen logiikka alkaa olla hyvin hälyttävää. On kokonaan unohdettu esim. edesmenneen Vanhan testamentin eksegetiikan professori Timo Veijolan opetukset, kirjoitukset siitä, miten Jumalan kuvaksi luominen tarkoittaa esim. VT:ssä, että kykenee yhteyteen, kohtaamiseen Jumalan kanssa.
Muistan, kun Timo Veijola kerran raivosi minulle kutsuttuaan tenttivastaukseni johdosta minut vastaanotolleen. Hän suuttui VT:N professorina vastaukseeni, jossa kysyin, että luulevatko nykyajan VT:N tutkijat (hän itse mukaan lukien) ymmärtävänsä paremmin Vanhaa Testamenttia kuin Jeesus ja apostolit? Veijola kyllä kuoli erittäin traagisella tavalla. Rauha hänen sielulleen!
Kyllä, ja EnTheos yhteydessä vuorovaikutuksessa sisäisin aatoksin.