Kirkolliskokouksen jälkeen on jatkettu keskustelua siitä, onko homoseksuaalisuus osa Jumalan luomistyötä, ja ovatko jotkut ihmiset homoseksuaaleja Jumalan tahdosta.
Minusta olisi peräti vaarallista ajatella, etteikö jokainen ihminen olisi juuri sellainen kuin miksi Jumala on hänet luonut. Psalmi 139 kertoo nähdäkseni juuri siitä, että jokainen on Jumalan luoma sellaisena kuin on: ”Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut” (Ps. 139, 13).
Myös Luther näyttää ajattelevan, että Jumala on luonut erilaiset ihmiset sellaisiksi kuin he ovat. Ainakin hän sanoo, että Jumala on luonut jotkut eunukeiksi ja jotkut sokeiksi ja rammoiksi (WA 10/2, 277-287). Tämä kuulostaa rankalta, mutta on toisaalta helpottavaa ja erilaisia ihmisiä syvästi kunnioittavaa.
Luomakunta tarvitsee erilaisia ihmisiä, myös eunukkeja ja rampoja. Entä homoseksuaaleja? Luomakunta näyttää tarvitsevan homoseksuaalisuutta osana elämää edistävää ja ylläpitävää moneutta. On esimerkiksi esitetty, että lapset jäävät paremmin henkiin suvuissa, joissa on myös homoseksuaaleja: lapset saavat enemmän hoivaajia, perinnöt hajoavat vähemmän jne.
Luominen on luterilaisen käsityksen mukaan dynaamista ja jatkuvaa. Ja siitä saa tietoa yleisen ilmoituksen kautta, tieteellisen tutkimuksen keinoin. Arkkipiispa Martti Simojoki kirjoitti vuonna 1967:
”…voidaan kysyä, eikö siinä osoiteta epäluottamusta Jumalaa kohtaan, jos ummistetaan silmät sille, mitä useinkin vasta vaivalloisten ponnistelujen jälkeen on saatu tietää hänen luomansa maailman lainalaisuuksista, ja jos väistetään ratkaisuja, jotka perustuvat niin saadun rationaalisen tiedon varaan.” (Duodecim 1967/6)
Joidenkin huoli ajankohtaisissa keskusteluissa on ymmärtääkseni ollut se, että jos kaikki myötäsyntyinen tulkitaan Jumalan tahtomaksi, joudutaan siihen, että ihmisen syntisyyskin olisi Jumalan luomaa ja tahtomaa, ja tämä turhentaisi Kristuksen sovituskuoleman.
Ilmisen perisynti ei ole Jumalan tahtomaa. Luomakunnan moninaisuutta ja vaihtelua ei kuitenkaan pidä samaistaa perisyntiin. Päinvastoin voi olla kyse perisynnin vastustamisesta: luomakunnan moneutta tarvitaan vaurioituneen elämän puolustamiseksi. Moneuden osana tarvitaan homoseksuaalisuutta ja homoseksuaaleja ihmisiä.
Homoseksuaalisuus ja homoseksuaalit ovat tärkeä ja hedelmällinen osa Jumalan tahtomaa luomakuntaa.
Vesa Hirvonen
TT, dos.
Ennen tehtiin syntiluetteloita. Ne eivät ole enää ”voimassa”. Eivät ne ketään kiinostaneet, koska ne vaihtelivat aina kunkin ”esitteljän” mukaan. Ihmiset tiesivät myös, että nämä ”esittelijät” tekevät syntiä salaa, siinä missä muutkin. ”Synti” -käsite riippuu kasvatuksesta ja siitä ympäristöstä, missä ihminen elää. Päiväkodit ovat siitä hyviä, että ne ohjaavat pientä ihmistä käyttäytymään niin, että lapsi pärjää elämässään muiden ihmisten kanssa. Esimerkiksi toisten hyväksyminen sellaisena kuin hän on. Se riittää.
Charlotta Lindfors,
Kirkolla on lääke kaikkea syntiä ja kuolemaa vastaan. Tätä lääkettä se runsaasti käyttäköön.
Ihminen on kautta aikojen langennut samoihin ja niihin synteihin, joista Raamattu puhuu. Siinä mielessä ei ole mitään uutta auringon alla.
Mikko vastasi hyvin.
Kiitos Mika,
noin uskon ja ajattelen.
Kirkko (eikä mitkään uskonnot) eivät ole koskaan onnistuneet estämään kenenkään synnintekoa. Kirkko on yhtä syntinen kuin sen jäsenet. Kirkolla ei ole varaa luetella kenenkään syntejä, eikä ”arvottaa” niitä mielensä mukaan.
Kirkko on yhtä syntinen kuin sen jäsenet.
Samaa mieltä.
Kirkon Herra on sovittanut koko maailman synnit. Meidän ainoa tehtävä on ottaa vastaan sovituksen sana, että se meitä hyödyttäisi. Helppo tehtävä ja samalla niin vaikea.
Charlotta Lindfors,
Jotta ihmiset ymmärtäisivät tarvitsevansa evankeliumin
lääkettä, on tarpeen tehdä diagnoosi. Ihmisillä voi olla
monenlaisia (synnin) sairauksia.
Pelkkä diagnoosi ei kuitenkaan ketään pelasta,
vaan pelastuksen antaa ja tarjoaa Taivaallinen Lääkäri
evankeliumin
lääkkeen kautta!
Evankeliumi on Jumalan voima, joka saa myös aikaan oikeaa ja pyhää elämää uskovaisissa. Eivät kaikki elä ja halua elää samalla tavalla esim. julkisynneissä kuin jotkut toiset.
Mikko Nieminen21.08.2021 14:26
Kaksi pointtia:
1) homoseksuaalit ovat miehiä ja naisia.
2) luomiskertomusta ei tulkita siten, että ihminen joka ei tee jälkeläisiä, rikkoo Jumalan tahtoa vastaan.
1. Mikko Nieminen ei teilaa sukupuolijakoa, tämä on positiivista.
2. Homoseksuaaliaati rikkovat Jumalan tahtoa, ehdottomasti koska he ovat ajatuneet suhteeseen jossa kategorisesti lisääntymistä ei voi missään olosuhteissa tapahtua. Näin he toimivat Jumalan kuvaa vastaan ja koko ihmiskunnan yhteyttä vastaan.
1) Kommenttiani ei tule irrottaa kontekstistaan ja tulkita sukupuolivähemmistöihin kuuluvia ihmisiä mitätöiväksi. Sanomisieni vääntely ei kuulu rakentavaan keskusteluun. Jatkaisin keskustelua mieluummin asiallisesti.
2) Luterilainen tulkinta luomiskertomuksesta on se, että Jumalan asettama käsky lisääntyä ja täyttää maa koskee ihmiskuntaa mutta ei velvoita ketään yksittäistä ihmistä. Jos pidättäydymme perinteisessä tulkinnassa, nämä luomiskertomuksen jakeet eivät mielestäni sovi lyömäaseeksi seksuaalivähemmistöön kuuluvia ihmisiä vastaan.
1. Pointtia en ymmärtänyt.
2. Ihmiskunta ja yksilöä ei voi irrottaa. Lisääntyminen ei toteudu homoseksuaalisuus kohdalla koskaan, ja riistää näin yhteistä ihmiskuntaa. Onko se lyömä ase, kyllä homoseksuaalisuus rakkaudessa elävien kohdalla.
Sami kirjoitat: ” he ovat ajatuneet suhteeseen jossa kategorisesti lisääntymistä ei voi missään olosuhteissa tapahtua. Näin he toimivat Jumalan kuvaa vastaan ja koko ihmiskunnan yhteyttä vastaan.”
Miksi et siis ponnekkaasti hyökkää niiden ihmisten liittoja vastaan, jotka esim. ikänsä tai jonkun sairauden vuoksi eivät voi saada lapsia?
Sinulla on joku ihmeellinen mielikuvitusleikki, että homous tai lesbous tekisi ihmisestä kategorisesti lisääntymiskyvyttömiä. Tuohan ei pidä paikkaansa ollenkaan. Omassa tuttavapiirissänikin on monia homoja ja lesboja, jotka ovat isiä tai äitejä.
Voit tästä tutustua lisääntymisen ihmeelliseen maailmaan, niin ettet enää nolaisi itseäsi perättömillä väitteillä: https://sateenkaariperheet.fi/tietoa-ja-koulutusta/miten-lapsia-tehdaan/ .
1) Jätetään toiseen kertaan.
2) Luterilainen raamatuntulkinta erottaa nämä kaksi asiaa toisistaan ja katsoo, että ilman jälkeläisiä jäävä yksilö ei riko Jumalan tahtoa vastaan vaikka jäisi lapsettomaksi omasta tahdostaan.
Sinulla on oma tulkinta luomiskertomuksesta ja se eroaa siitä, miten evankelis-luterilainen kirkko luomiskertomusta selittää. Minä kunnioitan sinun oikeuttasi tulkita luomiskertomusta omista lähtökohdistasi käsin ja ajattelen, että me tuskin pääsemme asiassa tämän pidemmälle.
Ei tuoss Samin kommentissa minusta ollut mitään asuatonta. Mutta onko siis niin että ei ole olemassa ”muunsukupuolisia homoseksuaaleja”?
No, oikeastaan on selvää että ei. Koska homoseksuaalisuus (kuten heteroseksuaalisuuskin) käsitteinä ja olemassaolevina ilmiöinä edellyttävät sukupuolen kaksijakoisuutta. Sitä että on vain miehiä ja naisia, eikä ”muita” sukupuolia.
Sukupuolesta ja sen väitetystä ” moninaisuudesta” voi puhua toisen kerran, mutta on mielestäni jotenkin epäjohdonmukaista puhua homoseksuaalisuudesta ylipäätään, jos katsoo että sukupuolia ei ole vain mies ja nainen tai että sukupuoli on ”kokemus”….
Sari,
juurikin niin kuin sanot, mikäli halutaan puhua luomisteologiasta Raamatussa.
Minä en edusta ajattelua, että ihmisen kokemukset ovat tosia vain jos ne sopivat yhteen tuhansia vuosia sitten kirjoitetun kirjan kanssa.
Minä en myöskään edusta ajattelua, että ihmisten kokemukset ovat tosia, jos ne mahtuvat johonkin meidän itsemme kehittelemiin määritelmiin.
On fakta, että kaikki ihmiset eivät koe itseään mieheksi eivätkä naisiksi. Jos siitä seuraa, että heidän osaltaan emme pysty määrittelemään, mitä homoseksuaalisuus tarkoittaa, ongelma on määritelmässä eikä näissä ihmisissä.
Minulle sopii sangen hyvin, että luovutaan kaikesta lokeroinnista ja annetaan ihmisten olla mitä ovat ja rakastaa ketä haluavat.
Mikko Nieminen,
jos kysytään kristillistä ihmiskuvaa,
niin ei voida jättää huomioimatta
Raamatun ilmoitusta ihmisen luotuisuudesta.
Tämä olisi älyllistä epärehellisyyttä.
Ajattelen, että Jumala on luonut kaikki ihmiset riippumatta heidän rodustaan, ulkonäöstään, seksuaalisesta suuntautumisesta, älykkyydestä, mielipiteistään, kokemuksesta sukupuolestaan tai mistä tahansa muusta asiasta.
Ei ole olemassa ihmisiä, jotka ovat luomistyön ulkopuolella eikä täten ole myöskään ihmisiä, jotka olisivat kristillisen ihmiskäsityksen ulkopuolella.
Mikko Nieminen,
ajattelusihan sopii yhteen kristittyjen Kirjan kanssa!
Mikko Nieminen,
ja siis edellinen kommenttini vastauksena kommenttiisi klo 12:54
Ja jos sitten vastaan blogin otsikossa esitettyyn kysymykseen, mielestäni edellisestä seuraa, että Jumala on luonut jotkut ihmiset homoiksi. Homotkaan eivät ole Jumalan luomistyön ulkopuolella.
Mikko Nieminen,
ja minä vastaan blogistin kysymykseen, että Jumala on luonut luomisteologiansa mukaisesti
ihmisen ennen kaikkea mieheksi ja naiseksi.
Syntiinlankeemuksen seuraukset ulottuvat kaiken inhimillisen elämän alueelle, siis myös seksuaalisuuden alueelle ja tämä koskettaa kaikkia miehiä ja naisia. Siksi tarvitsemme Jumalan anteeksiantoa ja armoa. Ei kuitenkaan niin, että selittelisimme Jumalan edessä syntimme pois.
Tuosta pääsemme alkuperäiseen kommenttiini siitä, että ihmisen homoseksuaalisuus ei sulje pois sitä, että hän olisi mies tai nainen.
Synneille tarvitsemme anteeksiantoa ja Jeesus on me sovittanut. Siitä olemme varmasti eri mieltä, mitä asioita näillä ”syntilistoilla” on ja mitä siellä ei ole.
Ajattelen kuitenkin että kenenkään taivaspaikka ei ole kiinni siitä, onko hän varmasti ymmärtänyt kaikki synnit täsmälleen oikein. Olemme siis kumpikin menossa taivaaseen vaikka meillä olisi eri näkemys homoseksuaalisten tekojen syntisyydestä.
Psalmi 18:31
Jumalan ohjeet ovat täydelliset,
Herran sana on kirkas ja puhdas.
Kuin kilpi hän suojaa niitä,
jotka hakevat hänestä turvaa.
Mikko Nieminen,
tässä kohtaa kiitän sinua pitkästä keskusteluyhteydestä
kanssani tämän blogin yhteydessä.
Nyt täytyy rientää muualle.
Kiitos itsellesi. Mukavaa viikonlopun jatkoa!
Blogissa sanotaan: “Minusta olisi peräti vaarallista ajatella, etteikö jokainen ihminen olisi juuri sellainen kuin miksi Jumala on hänet luonut.”
Kaikella ajattelulla on omat vaaransa, mutta asian voi nähdä myös toisin. On mielestäni vaarallista esimerkiksi sellainen päättely, että laittaa äidin raskaudenaikaisen holtittomuuden Jumalan virheeksi luomityössään. Psalmi 139 on varsin kelvoton sen todistamissa, että meissä olevat synnynnäiset ominaisuudet, hyvät tai pahat, olisivat Luojan suoranaisia sormenjälkiä.
Raamattu kertoo, että sen varsinaisen luomistapahtuman jälkeen näytti tältä: “Ja Jumala katsoi kaikkea tekemäänsä, ja kaikki oli hyvää.”(1.Mo1:31) Sanoisin, etteivät vastasyntyneiden teho-osastoilla työskentelevät ole ihan samaa mieltä, he voivat diagnosoida paljon vikoja juuri maailmaan tulleissa.
Psalmissa 139 lainattu jae 13 puhuu suomenkielisissä käännöksissä luomisesta, mutta lienee paikallaan tarkastella alkuperäisen tekstin ilmaisua. Heprealainen teksti käyttää verbiä “qānâ”, jonka englantilaiset lukevat muodossa “formed” monissa käännöksissään. Toki muutamissa esiintyy myös verbi create, ja verbillä on lukuisia muita käännövaihtoehtoja, jotka asiayhteys ratkaisee.
Kun lukee Psalmia 139 jae jakeelta, voi huomata, ettei se kerro Jumalan luomispäivien muinaisista toimista mitään. Ja mehän jopa nykyään tiedämme, ettei seksuaalinen suuntautumisemme tai jokin muu meissä ole puhtaasti Jumalan kätten työtä. Psalmin ydinsanoma näyttää olevan jakeen 1 määrittelemä “Herra, sinä olet minut tutkinut, sinä tunnet minut.” Jakeessa 14 tulee olennaista jatkoa: “Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen.” Ja sitten pitkin Psalmia ylistetään alkion kehittymisen loistokkuutta ja sen nerokasta suunnittelua. Psalmissa mainitaan perimän aikaansaannoksesta, että “Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut.”(16) (Mielenkiintoista, ettei ole yhtäkään englanninkielistä käännöstä, joka tässä kohden puhuisi jotakin luomisesta?)
Psalmi 139 ei anna siis mitään syytä olettaa, että Luoja olisi meidät tarkoittanut enempää sinisilmäiseksi kuin vasenkätiseksi. Tai ohjannut kohdunsisäistä kehitystä ihan henkilökohtausesti kohti raajattomuutta tai poikkeuksellista kyvykkyyttä. Toisilla on paremmat lähtökohdat kaidalla tiellä pysymiseen kuin niillä, jotka ovat perineet esimerkiksi alkoholismiin altistavat geenit. Kyllä me kaikki olemme omilta vanhemmilta taipumuksemme siinä missä lahjakkuutemmekin saaneet, ja heitä emme ole voineet tietoisesti valita.
Paavali ei näytä oikein allekirjoittavan sitä, että Jumalasta eroon vievät ominaisuudet olisivat Kaikkivaltiaan kohdussa meihin istuttamia luomisvirheitä. Näin hän tilittää omaa tilaansa: “Sisimmässäni minä iloiten hyväksyn Jumalan lain, mutta siinä, mitä teen, näen toteutuvan toisen lain, joka sotii sisimpäni lakia vastaan. Näin olen ruumiissani vaikuttavan synnin lain vanki.”(Ro7:22.23) Selviytymisen avaimena tuossa taistelussa synnynnäisiä taipumuksia vastaan Paavali kirjoittaa sitten tähän muotoon: “Kiitos Jumalalle Herramme Jeesuksen Kristuksen tähden!”(25)
Kannattaa jälleen muistaa, etteivät Korintin seurakunnan jäsenet puolustaneet Jumalan tekemillä luomisvirheillä asioita, joilla “ ei peritä Jumalan valtakuntaa”. Heidän muuttumisestaan Raamattu kertoo näin: “Tällaisia jotkut teistä olivat ennen, mutta nyt teidät on pesty puhtaiksi ja tehty pyhiksi ja vanhurskaiksi Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Jumalamme Hengen voimasta.”(1.Ko6:11)
Lienevät nuo samat tekijät auttamassa meitäkin kohti ikuista elämää – lähtökohdistamme huolimatta. Ja sellainen ajattelu ei ole lainkaan vaarallista?
Kiitos paneutuneesta vastauksestasi, Rauli Toivonen. Ja kiitos, että asemoit sen kauniisti: ”asian voi nähdä myös toisin”. Niin voi, ja on tärkeää pohtia asioita monesta näkökulmasta.
Jäin kirjoituksesi luettuani miettimään, mitä Jumala sitten mielestäsi on ihmisessä luonut. Minä uskon, että hän loi minut sinisilmäiseksi ja oikeakätiseksi (käyttääkseni esimerkkejäsi), vaikkakin geenien ja ympäristötekijöiden kautta.
Uskon myös, että esimerkiksi down-lapsen synnyttyä on totta: “Ja Jumala katsoi kaikkea tekemäänsä, ja kaikki oli hyvää.” Down-lapsi ei ole virheellinen luomus. Down-ihmisiä tarvitaan välttämättä maailmassa. Muuten maailma menisi entistä nopeammin kohti tuhoaan.
On miellyttävä saada suoraa mutta maltillista palautetta, kiitos siitä. “Puhukaa aina ystävällisesti, kuitenkin sananne suolalla höystäen”, ohjeistaa myös Paavali Raamattua kirjoittaessaan(Kol4:6)
Tämän blogin otsikkoon liittyy olennaisesti kysymyksesi “mitä Jumala sitten mielestäsi on ihmisessä luonut?”
Kun ensimmäinen ihminen luotiin tänne maapallolle, “Herra Jumala muovasi maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen”. Ja tuo silloin saatu henki se edelleen pihisee meissä vanhempiemme välittämänä. Elämän luominen on edelleen meille ihmisille täyttä utopiaa.
Ihmisille annettiin myös kuoret, joissa se elämä sitten voi majailla: “Herra Jumala muovasi maan tomusta ihmisen”. Ensimmäisillä ihmisillä elimistö luotiin täydelliseksi, ja sen oli määrä uudistua sisäänrakennetulla mekanismilla, joka perustuu solujemme hienoon uudistumiskykyyn. Lisääntymisohjeistus edellytti vain ja ainoastaan heteroseksuaalisia taipumuksia luomistapahtuman päätyttyä, muita teoriamalleja ei ole tainnut kukaan keksiä?
Raamattu kertoo, että “Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstään.”(1.Mo2:3) (Hepr 4:9,10 kertoo, että lepopäivä jatkuu edelleen.) Ymmärrän asian niin, että tuon aktiivisen luomistapahtuman jälkeen asiat ovat rullanneet Kaikkivaltiaan sallinnalla, ja hän on kyllä tarpeen tullen puuttunut asioiden kulkuun tällä planeetalla. Nimitäin jos hänen tarkoituksiaan ihminen on uhkaillut. Jeesustakaan ei saanut noin vain tappaa, vaikka Herodeksen mieli kovasti teki.
Psalmi 139 kuvailee sitä, kuinka nerokkaasti perintöaines ohjaa munasolun ja siittiön yhteenliittymää. Kirjaan on todella ne askeleet kirjoitettu jo heti hedelmöitymishetkellä. Tosiasiat kuitenkin kertovat, että ihminen kykenee vaikuttamaan sekä tuohon geenistöön että kasvuolosuhteisiin äidin kohdussa. Tsernobylin onnettomuus oli geenimanipulaatiota onnettomimmillaan ja äitejä varoitellaan milloin mistäkin vaarasta, joka vatsassa kasvavaa ihmistainta uhkaa. Psalmin lause “Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut” kertoisi sekundapunojasta, joissakin tapauksissa suorastaan onnettomasta sählääjästä. Ei oikein vaikuta Raamatun Jumalan teoksilta?
Näen erinomaista johdonmukaisuutta siinä, että eliniät Raamatussa putoavat sieltä tuhannen vuoden tienoilta kohti seitsemänkymmenen ja kahdeksankymmenen väliä, jonka Psalmi asettaa normaalielämän raameiksi(Ps90:10) Sillä tavoin se Psalmissa 139 mainitun “kirjan” teksti himmeni jo alussa. Nykyisin ihminen on jossain määrin saanut peukaloitua elinikää jopa ylöspäin. Ja tuota muokkausta tapahtuu nykyään jo siellä äidin kohdussa, joten tälläkin tavalla puututaan Luojan “punomisiin”, jos asia halutan sellaisessa valossa nähdä.
Uskallan olla hiukan eri mieltä siitä, että “Down-lapsi ei ole virheellinen luomus”. Kyllähän se kromosomihäiriö on. Jostakin syystä – riskitekijöitäkin tunnetaan- kaikki ei mene tuon yksilön kannalta oikein. Sellaisia lähtökohtia ei ihmiskunnalle Raamatun mukaan silloin alussa annettu.
Tästä olen kyllä sitten samaa mieltä: “Down-ihmisiä tarvitaan välttämättä maailmassa.” Heidän vilpittömyytensä ja positiivisuutensa opettaa jotakin oleellista meille, ja Raamattu vakuuttaa, että Jumalan silmissä kaikki ihmiset puutteineen, vikoineen ja lahjoineen ovat tasan yhtä arvokkaita. “Jos kerran olet saanut kaiken lahjaksi, miksi ylpeilet niin kuin se olisi omaa ansiotasi”, meitä Raamatussa varoitetaan.(1.Ko4:7)
Vaikka en usko, että Jumala muokkaa jokaisen syntyvän yksilön äidin kohdussa, kuten yksiviivainen Ps139 tulkinta voisi antaa ymmärtää, Luojamme kyllä aktiivisesti pitää huolta palvelijoistaan. Jumalan Poika lupasi täältä lähtiessään, että “olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti”. Ei hän kertonut, että meitä luotaisiin tänä maailmanaikana lähtökohdiltaan sen vahvemmiksi tai fiksummiksi vaan että saamme riittävästi tukea niihin puutteisiimme, joita me syntymästä asti eri painoisina taakkoina kuljetamme.
Tätä samaa aihepiiriä on tarjolla myös muualla Raamatussa. Esimerkiksi Job kuvailee omaa tilaansa näin: ”Sinun kätesi ovat punoneet minut kokoon… Muista, että olet itse minut tehnyt maan savesta!”(Job10:8,9) Näin asia voidaan ilmaista, vaikka Job kyllä kehittyi äitinsä kohdussa, joka ei tainnut olla mikään savinen ympäristö. Viittaus ihmisen luomiseen Eedenissä on kuitenkn ilmeinen.
Vähän myöhemmin Jobin kirjassa selitetään, että ”Sinä annoit minulle elämän”.(12) Noin voidaan perustellusti sanoa myös meistä, mutta käytännössä tuo elämä on tullut vanhempiemme kautta, juuri se ”elämän henkäys”. Psalmi 139 kuvailee rakennettamme, että ”Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen.”(14)
Paavalikin kuvailee sitä ketjua, joka on mahdollistanut tämänkin keskustelumme. Hän kirjoittaa näin: ” Jumala, joka on luonut maailman ja kaiken, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra.”(Apt17:24)
Jatkossa toteamus: ”Yhdestä ihmisestä hän on luonut koko ihmissuvun, kaikki kansat asumaan eri puolilla maan päällä.”(26) (Tosin tässäkin englantilaiset käännökset käyttävät verbiä ”make” kuten myös KR38, mutta sillä ei liene nyt oleellista merkitystä.) Luojamme on laittanut luomakunnan aikanaan käyntiin ja me voimme vain ihastella sen hienoa suunnittelua.
Otan vielä yhden esimerkin noista Jobin kokemuksista. Luvussa 14 puhutaan ylösnousemuksesta, siis kuolleiden herättämisestä. Ja näin Job sanoo Luojastaan: ”Silloin sinä kutsuisit minua, ja minä vastaisin, sinä kaipaisit jälleen sitä, minkä oma kätesi on luonut(tehnytKR38) Job ymmärsi, että elämä oli tullut kaikkine hänen suurine ongelmineen Jumalalta. Sitä hän ei tiennyt, kuka ne ongelmat hänelle paiskoi. Me tunnemme kaverin, jota Jumalan Poika kutsui ”tämän maailman ruhtinaaaksi”. Ja Raamatun mukaan hänen piikkiinsä menevät pitkälti ne virheelliset rakenteet, jotka siellä äidin kohdussa valmistuvat.
Rauli Toivonen.
Olet nähnyt paljon vaivaa kumotaksesi Psalmin 139 sanoman. Ihan helposti se ei sinullakaan ole onnistunut, kun on pitänyt kaivella alkuperäistä hebrealaista tekstiä. No onhan tuollaiseenkin oikeus, mutta kannattaa miettiä että mitä se palvelee?
Minulle on joskus opetettu, että Raamattua pitää selittää Raamatulla. Nyt ensimmäisen kerran törmäsin kokemuseen, että joku kumoaa Raamattua Raamatulla.
Olen jo aiemmin ollut kanssasi eri mieltä Psalmin 139 sisällöstä, vaikka emme riitaa saaneetkaan aikaan. Tähän aiheeseen kannattaa mielestäni paneutua, koska blogin otsikolla on merkitystä sekä kirkkoon kuuluville että myös meille muille, jotka Raamattuun haluamme perehtyä. Yksilön arvoa Luojan silmissä ei liene kukaan meistä halukas kiistämään, olipa hänen nykyinen ilmiasunsa maailmaan tullessa millainen tahansa.
Kun Psalmissa 139 suomenkielinen käännös kertoo, että ”Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut.” Ja sitten toisaalta luomistapahtumaa referoiden Raamatun loppupuolella todetaan: ”Kirjoituksissahan on seitsemännestä päivästä sanottu: ”Seitsemäntenä päivänä Jumala lepäsi kaikesta työstään.”(Hepr4:4)
Että siis Jumala on levännyt ”kaikesta työstään” ja silti ”punoo siellä kohdussa” täyttä päätä. Tällainen dilemma vaatii asiaan perehtymistä ja Raamatun tutkimista kokonaisuutena. Ei Psalmi 139 ole mikään irrallinen saareke Jumalan meille tarkoittamassa oppaassa.
Blogisti viittaa Jumalan jatkuvaan luomistyöhön toisaalta ja perisyntiin toisaalta. Eikö syntiinlankeemuskertomus ja siitä johdettu perisyntioppi perustu sellaiseen käsitykseen luomisesta, että kaikki tehtiin ensin valmiiksi ja sitten ihminen lankesi syntiin? Voisiko joku selittää, miten perisynti tuli maailmaan, kun Jumalan luomistyön tapahtuu evoluution kautta? Tiedän, että tämä on sivussa blogin aiheesta, mutta syntiinlankeemuksella ja perisynnillä perustellaan jatkuvasti kaikenlaisia ilmiöitä, myös blogin aiheeseen liittyen, joten olisi mukava tietää, kuka ja miten teki ensimmäisen synnin, josta koko luomakuntaa rangaistaan.
Jos katsotaan syntiinlankeemusta jatkuvan luomisen ajatuksesta käsin, sekin on jatkuvaa ja nykyhetkessäkin tapahtuvaa. Aadam on sana, joka voi tarkoittaa myös ihmiskuntaa, ihmisyyttä. Perisynti ei tarkoita periytyvää vaan perimmäistä syntiä.
Perimmäisen synnin ruumiillistuma voidaan paikallistaa Jumalan alunperin hyväksi luotuun persoonaan, enkeliruhtinaaseen, joka omasta syystään lankesi ylpeydessään Jumalasta, tullen hänen vastakohdakseen täydellisessä pahuudessa.
Tämä persoona, jota Saatanaksi kutsutaan, tuo maanpiirin villitsijä langetti Aadamin ja Eevan, jolta olemme perineet synnin ja syyllisyyden. Daavidin (Ps:n 51) sanoin: ” Katso minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt.” Näin siis lyhyesti, miten luterilaisuus asian käsitää.
Kosti Vasumäki,
Tuon langenneen enkelin lankeemuksen syy oli siis ylpeys ts. halu
nousta Jumalan vertaiseksi ja tämän ylikin.
Samalla lailla langennut enkeli houkutteli ihmisen kiistämään
ja hylkäämään Jumalan sanan. Tämä oli siis syntiinlankeemuksen syy.
Edelleenkin hän (pahalainen) yrittää houkutella ihmiset hylkäämään Jumalan sanan.
Jumalalle kiitos! Kristus on voittanut myös pahan vallan ja antanut kristityille varman sanansa!
Mikko Suni, juuri näin. Tässä kaikessa on kysymys siitä, että Saatana yllyttää meitä luopumaan Jumalan sanasta ja Jumalan Sanasta Kristuksesta. Siihen tuo Paholainen kaikin keinoin ja kaikessa pyrkii saadakseen aikaan epäuskoa, koska hän on itse epäuskon isä ja kaiken pahan alku ja juuri.
Rauli Toivonen
Aluksi haluan sanoa, että Raamattu ei ole minulle Jumalansanaa. Osallistun täällä joskus keskusteluun Raamatusta, sillä sieltä löytyy paljon viisautta ja lohdutusta ihmisille, vaikka se on kuitenkin ihmisten kirjoittama.
Tämä nykyinen keskustelu Psalmista 139. lähti liikkeelle Jukka Kivimäen blogista, jossa hän haastoi erään kirkolliskokousedustajan perustelemaan Raamatulla ajatustaan, että me emme saa halveksia Luojamme luomistyötä.
Tarkka sitaatti Kivimäen kysymyksestä: ”Kirkolliskokousedustaja Marjatta Pulkkinen, kysyitte kirkolliskokouksen täysistunnossa puheenvuorossanne torstaina 5.8.2021 klo 14:30: ”Onko meillä ihmisillä varaa halveksia Jumalan luomistyötä?”.
Samalla Kivimäki antoi meille lukijoille luvan kommentoida ja esittää myös omat Raamattuperustelumme. Minulla tuli mieleen Psalmi 139:13… jossa hyvin perustellaan, että olemme Jumalan (Luojan) luomistyötä. ”Sinä olet luonut minut sisintäni myöten.” Psalmi ei ole jumalallista viisautta, mutta teksti on lohduttava ja jopa kaunis. Siinä esitetty ajatus kelpaa hyvin perusteeksi Marjatta Pulkkisen esittämään kysymykseen.
Minun mielestä on turhaa etsiä Raamatusta tarkkoja elämänohjeita – voisin sanoa, että 10 käskyä riittää hyvin. (niissä ei puhuta homoseksuaalisuudesta, eikä Jeesu ottanut aiheeseen kantaa). On harmillista, että ihmiskunnassa on laajasti käsitetty Raamatun kirjoitukset väärin ja me tiedämme, että mitään hyvää siitä ei ole seurannut.
Jos jokin on luonnollinen ominaisuus, niin perisynti. Sehän on kaikissa elävissä olennoissa vaikuttavaa itsekkyyttä, joka on koko evoluution yksi käyttövoimista. Ihminen on siis luonnollisessa tilassaan perisyntinen. Tästä tilasta Kristus kutsuu armoon ja kasvuun, jotta Hengen avulla voisimme nousta edes hetkittäin perisynnin yläpuolelle.
Perisyntikäsite on sisällöllisesti erilainen eri kirkkokunnilla. Näin ollen luterilainen perisyntikäsitys eroaa ortodoksisesta ja katolisesta käsityksestä. Näissä on ihmisen antropologiaan teologiseen tulkintaan nähden huomattavat erot. Nämä erot myös jakavat kristikunna voimakkaasti.
Luterilainen perisyntikäsitys on varsin laaja käsite ja monimutkainen aparaatti. Tavalliselle lukijalle sitä mahdoton selittää lyhyesti. Jos sen selittää lyhyesti se jättää joka tapauksessa monia kysymyksiä auki.
Martti Pentti ja Timo Pöyhönen kommenteissaan
tuossa ylempänä (12:39 ja 12:37) toivat mielestäni
hyvin esiin Jumalan edelleen jatkuvan luomistyön (suvun jatkuminen)
ja perisynnin välistä suhdetta.
Timolle vielä lisäisin, että siis alkuperäisessä Jumalan luomassa tilassaan ihminen oli luonnollisesti epäitsekäs. Syntiinlankeemus ja karkotus alkukodista(paratiisista) muuttivat tämän.
Tapahtuiko syntiinlankeemus ja karkotus paratiisista vain kerran joskus kauan sitten vai tapahtuuko se jokeiselle meistä ihmisistä yhä uudelleen?
Kysymykseni syntiinlankeemuksesta ja perisynnistä liittyi haluun ymmärtää, miten Raamatun myyttiset alkukertomukset istuvat siihen käsitykseen, että Jumala on luonut ja luo evoluution kautta. Onko ihmisen evoluutiossa ollut joku hetki, jolloin hänet karkotettiin paratiisista? Oliko paratiisi sitä aikaa, kun ihminen ei vielä ollut tietoinen itsestään? Myytit ovat hyödyllisiä silloin, kun ne jotenkin valaisevat ihmisyyttä ja meitä ympäröivää todellisuutta. En tiedä, kuinka paljon nykyihmistä enää puhuttelevat Raamatun luomiskertomukset ja niihin perustuva sanasto, jolla kuvataan nykyhetkeä.
”Seija Rantanen21.08.2021 23:00
Sinulla on joku ihmeellinen mielikuvitusleikki, että homous tai lesbous tekisi ihmisestä kategorisesti lisääntymiskyvyttömiä. Tuohan ei pidä paikkaansa ollenkaan. Omassa tuttavapiirissänikin on monia homoja ja lesboja, jotka ovat isiä tai äitejä. Voit tästä tutustua lisääntymisen ihmeelliseen maailmaan, niin ettet enää nolaisi itseäsi perättömillä väitteillä: https://sateenkaariperheet.fi/tietoa-ja-koulutusta/miten-lapsia-tehdaan/ .”
Terve Seija, tässä tuot sen saman asian esille jonka mainitsin. Homoseksuaalit eivät voi saada lapsia muutakuin kohdunvuokrauksella ja keinosiemennyksellä. Lapsen syntymään tarvitaan aina kaksi vastaparia, muuten lasta ei synny. Joten en tiedä mitä sinä selität. Homoseksuaalit eivät tältä osin ikinä täytä niitä luonnollista kriteeristöä mikä kuuluu Jumalan suunnitelmaan.
”Seija Rantanen21.08.2021 23:00
”Miksi et siis ponnekkaasti hyökkää niiden ihmisten liittoja vastaan, jotka esim. ikänsä tai jonkun sairauden vuoksi eivät voi saada lapsia?”
Olisi sydämetöntä ja ilkeää hyökätä heitä vastaan.
Kuka on nolannut kenet?
Ei tässä nolattuja etsitä, vaan kysellään lisääntymisen luonnollisesta järjestyksestä.
Lisääntymiseen tarvitaan munasolu ja siittiösolu. Tämä on fakta.
Sami: Tuomitset kaiketi siis myös kaikki pariskunnat, jotka adoptoivat lapsia? Koska he ”… toimivat Jumalan kuvaa vastaan ja koko ihmiskunnan yhteyttä vastaan.”
Kari näyttäisi noudattavan samaa logiikkaa kuin sinä.
Minun silmissäni julmaa logiikkaa, mutta kaikenlaista julmuuttahan kristinuskon kaapuun on kautta aikain kiedottu.
”Sami: Tuomitset kaiketi siis myös kaikki pariskunnat, jotka adoptoivat lapsia? Koska he ”… toimivat Jumalan kuvaa vastaan ja koko ihmiskunnan yhteyttä vastaan.”
Kari näyttäisi noudattavan samaa logiikkaa kuin sinä.”
Oho, ärhäkkää tulkintaa. Malta nyt vähän Seija. Sanoudun kirjoittamastasi irti. Jäitä hattuun.
Kari: On eri asia puhua lisääntymisestä ja vanhemmuudesta. Lisääntyminen on helppoa, vanhemmuus vaikeaa.
Sami ilmaisee mielestäni kommentissaan, että kaikki ne, jotka eivät keskenään kykene lisääntymään ja jotka silti solmivat avioliiton ”… toimivat Jumalan kuvaa vastaan ja koko ihmiskunnan yhteyttä vastaan.” Sinä käsittääkseni olit samaa mieltä.
Tämä on minusta julmaa raamatuntulkintaa. Minusta monet ihmiset – homot tai heterot – voivat olla erinomaisia vanhempia esim. kasvattilapsilleen. Ja itsekin olen saanut todistaa monen tällaisen lapsen onnellista varttumista.
Valitettavasti olen saanut todistaa myös tapauksia, joissa Samin ihailema normiheteroperhe on täysi helvetti lapsille.
Varmaankin ihmisen tietoisuus alkoi silloin, kun Jumala puhalsi maan tomusta luomaansa ihmisen sieraimiin elämän hengen, jolloin ihmisestä tuli elävä sielu. Ja Jumala asetti ihmisen paratiisiin. Ja katso: Kaikki oli paratiisissa sangen hyvää.
Toki ihmisen evoluutiossa hyvyydestä pahuuteen on ollut hetki jolloin tuli lähtö paratiisista, kun Hornan kyy myrkytti ihmismielen uskosta epäuskoon kysymällä; ”Onko Jumala todella sanonut”, että ette saa! Nykyihminen vastaa tähän; saan!
”Hornan kyy myrkytti ihmismielen…” Taas ryhdyit ylistämään paholaista käyttämällä tuollaista ilmaisua kuin ’Hornan kyy’. Kaipa tämäkin on osoitus ihmismielen myrkyttymisestä.
Niin Martti Pentti.
”Oi virka ensin – koska sult´ ei piiloon jää kätköt Helvetin, ei Taivaan – virka, miks esivanhempamme onnessaan ja Taivaan suosikkeina luopuivat pois Luojastansa rikkoin kiellon ainoon, mi sitoi heitä, valtiaita maan? Ken houkutteli heidät inhaan syntiin? … Kyy Hornan, hänet Kaikkivalta syöksi yläilmoiltaan: niin sortui hän lieskain pyörteessä päin kadotuksen kuilua, sen pohjaan jäi liekkeihin ja kahleet sai palkakseen , kun asein uhmas Herraa.” – Milton.
; hän se petoksellaan, vihan ja kateuden siittämällä ansaan sai ihmisuvun äidin