Jännittävää, kuinka yksi ja sama kirja voi saada niin erilaisen ja ristiriitaisen vastaanoton. Puhun tietysti omastani, ”Jeesus vai Paavalista?” Yksi selitys on ehkä Paavalin oma, suuri ristiriitaisuus. TS-Kulttuuri julkaisi 27.1. Jouko Grönholmin arvion kirjastani. Hän puhuu minusta pastorina, vaikka hän omassa kirjassaan ”Kirjojen Turku” (Cultura Oy 1992) jo puhuttelee minua kirjailijana, ja kirjoja senkin jälkeen on tullut kahdeksan lisää.
Grönholmin arvion mukaan kirjani tuntuu ”heppoiselta, sekavalta ja punaisen lankansa heti alkuun kadottavalta”. Hän kertoo suoraan pettymyksensä ja sanoo, että vaativaa ”essee”-sanaa hän ei tässä yhteydessä käyttäisi.
Mainittuaan kirjani ”Paavali, risti ja riita” (WSOY 1992) Grönholm kirjoittaa: ”Uuden testamentin eksegetiikassa, selitysopissa, ja erityisesti Paavalin tutkimuksessa kuluneet vuosikymmenet ovat merkinneet paljon, mutta se näkyy valitettavan vähän Jeesus vai Paavali?-kirjassa.
Arvion mukaan olen siis pudonnut kärryiltä viimeisten 30 vuoden tutkimuksista. Päätodistajana Grönholm käyttää Helsingin yliopiston emeritus-professoria, Lars Aejmelaeusta. ”Lars Aejmelaeukselta on ilmestynyt kokonainen Paavali kirjasto niin suomeksi kuin saksaksikin.”
No, kriitikon tehtävä on kritisoida, tietenkin. Hiukan erikoista on, että Jouko Grönholm koettaa lyödä minua maan rakoon nimenomaan Aejmelaeuksella. Hänkin on lukenut kirjani ja antoi sähköpostitse siitä palautetta jo marraskuussa. Luvan saatuani lainaan hiukan: ”Sinulla oli monia tuoreita ajatuksia ja pohdintoja, joihin miltei kaikkiin saatoin tyytyväisenä yhtyä. — Erityisen läheiseltä teksteissäsi tuntuvat minulle kaikesta huokuva rehellinen alatien kristillisyys, jossa uskon konkreettiset seuraukset elämään ovat keskiössä.”
Ja vielä, Aejmelaeuksen luettua Turun Sanomien kirja-arvio: (Eksegeesisi) ”oli mielestäni jokseenkin täysin sopusoinnussa sen kanssa, mitä ainakin Paavalista nykytutkimuksenkin pohjalta ajatellaan.”
En lähde väittelemään lehden palstoille. Kokemuksesta tiedän, kuinka käy kiistelyssä lehden toimittajan kanssa. Mutta jossain kai on lupa myös puolustautua?
Mistä siis nousee Jouko Grönholmin ja kulttuurin päällikön Tuomo Karhun pahantahtoisuus ja tosiasioiden vastaisuus? Sitä en tiedä, ihmettelen vain. Mutta jos uskonasiat Sinua kiinnostavat, Tolle Lege!
Kosti Vasumaki
Helvetistä sinä pelastut sillä, että et usko siihen, ei sellaista luotu. Helvetti on kreikkalaisen Haadeksen tulinen pikkuveli ja islamin horna.
Synti……….
Jeesus toi omien sanojensa mukaan synnin maailmaan, eli jeesus ei sovittanut maailman syntiä, vaan sovitti synnin maailmaan.
”Jos minä en olisi tullut, heillä ei olisi ollut syntiä, mutta nyt kun minä olen puhunut heille, heillä ei ole millä syntiänsä puolustaisivat. ” Jeesus
Ei ollut syntiä koska oli laki ja lakia noudatetaan, tai lakia rikotaan. Laki on kirjoitettua tekstiä, ja rikkomuksista seuraa rangaistus. Ja mikä ei ole laki, se ei ole syntikään.
Paavali on varsinainen takinkääntäjä, joka näkyy hänen päinvastaisissa mielipiteissään.
1″.Tämä on pahennukseksi juutalaisille, mutta meille se on jumalan voima .” Hän melkein kannustaa olemaan pahennukseksi, pahentamaan juutalaisuutta, koska siinä on voimaa.
2.” Älkää olko pahennukseksi juutalaisille, kreikkalaisille ja Jumalan seurakunnalle.” Älkää panko toistenne eteen kompastusta ja langetusta. Paavali on tehnyt parannuksen.
1. ”Laki on kumottu ja ristiinnaulittu, emme ole enää lain alla.” Se ei ollutkaan Jeesus joka ristillä kuoli, vaan laki.
2.” Emme me lakia kumoa, pois se meistä, me vahvstamme sen.” Paavali teki parannuksen.
Paavalin keksintö on myös se, että Jeesus ei olekkaan Daavidin poika, vaan Daavidin herra.. Sitä perustellaan Psalmilla 110.
Tarja,
Toki, helvetti voidaan unohtaa kuoliaaksi, ettei sitä ole. Helvettiä ei myöskään ole alunperin luotu ihmisille. Se luotiin hänelle, joka yritti tulla korkeimman vertaiseksi.
Toki niinkin, että Jeesuksen puhe kiivastutti ne, jotka sanoivat: ”Me olemme Aabrahamin jälkeläisiä emmekä ole koskaan olleet kenenkään orjia. Kuinka sinä sitten sanot: ’Te tulette vapaiksi’?”
Kuitenkin lain vanhurskautta aiemmin nodattava Paavalikin joutui toteamaan, kuten kävi ilmi, – että käskysana, joka oli oleva minulle elämäksi, olikin minulle kuolemaksi.
”Paavali on varsinainen takinkääntäjä.” Tästähän kristinuskossa on kysymys: ”Aika on täyttynyt, Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Kääntykää ja uskokaa hyvä sanoma!” On käännyttävä kokonaan, takin kääntäminen ei riitä.
Niinpä. Kristittyjen vainoojasta kokonaan ristinkantajaksi. Armosta. Aamen!
Kosti,
Miksi ajattelet Raamatun olevan samalla tavalla ”erottamatta ja jakamatta” kaksiluontoinen kuin Jeesus? Minusta tämä on ongelmallinen ajatus.
Kari. Niin millä tavalla ongelmallinen? Voit lukea tuon itse Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispojen julkilausumasta vuodelta 1972 – Kaksitoista teesiä Raamatusta.
Innoituksesta eli inspiraatiosta
”Raamattu itse viittaa Pyhän Hengen vaikutukseen selittäessään kirjojensa synnyn. ”Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta” (2 Piet 1:21). ”Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on hyödyllinen opetukseksi …” (2Tim 3:16).” Lisäksi viittaan tuossa kirjoituksessani piispa Juha Pihkalan artikkeliin kirjassa -Tulkinnan kehällä.
Näistä mainitsemistasi asioista olen hyvinkin samaa mieltä, mutta tuo ”kaksiluontoinen” Raamattu on mielestäni eri asia kuin ”inspiraatio”. Ilman Jumalan Pyhää Henkeä emme varmaankaan tietäisi Jeesuksestakaan mitään, mutta Raamatun kautta Hänestä olemme saaneet kuulla/lukea. Raamattu ei kuitenkaan ole yhtä kuin Jeesus, siinä vain kerrotaan Hänestä. En ole koskaan ymmärtänyt sitä, että kirjasta tehdään erehtymätön Jumala.
Niin. Ei tietenkään se, että ”jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta” tarkoita sitä, että kirja on Jumala.
”jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta…” ei myoskään tarkoita, että jokainen kirjoitus olisi syntynyt Hengen vaikutuksesta. ”Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta” ja he ovat myös erikseen kertoneet, minkä ovat Häneltä saaneet: ”Niin minä sain kuulla Herran Sebaotin sanat.”
”….ei myöskään tarkoita, että jokainen kirjoitus olisi syntynyt Hengen vaikutuksesta.”
Niinpä. Seuraava teksti on pikemmin syntynyt ”jonkun muun hengen” vaikutuksesta.
”Mutta älkää kuulko Hiskiaa; sillä hän viettelee teidät, kun sanoo: Herra pelastaa meidät.
Onko muidenkaan kansojen jumalista yksikään pelastanut maatansa Assurin kuninkaan käsistä? (2.Kun18:32-33).”
TARJA, KOSTI ja KARI;
Voisinko pyytää, ettette heittelisi toisillenne yhteydestään irrotettuja Raamatun lauseita? Ei niitä jakeita alunperin edes ollut. Voisitteko te keskustella näistä aiheista omin sanoin ja omin ajatuksin, Vanhan ja Uuden testamentin kokonaisuuksien pohjalta? Tätä ainakin toivoisin. Että joka blogi-keskustelussa puhuttaisi sen blogin = alustuksen aiheesta, eikä tultaisi areenalle heittelemään omia lempi-ajatuksia ja lempi-Raamatun jakeita.
Tätä en nyt sano ketään vastaan, vaan keskustelun ymmärrettävyyden puolesta.
Heikki,
Juuri näin yritän tehdä. Ei ole tapanani lainata Raamattua vaan yrittää muiden kanssa ihmetellä sitä.
HEIKKI
Kiitos suorasta ja rehellisestä puheesta. Siitä pidän. Kirjasi näyttää olevan edelleen varattuna täällä kirjastossa. Joten lukijoita on. Varasin. Tuo kommentti Tarjalle (vaan ei pahalla) oli hieman vastaheitto, sen myönnän. Mitä mahdat tarkoittaa noilla ”omilla lempi-ajatuksilla?” Mikäli viittaat esilletuomaani ristinteologiaan, tuohon ”alatien kristillisyyteen”, niin se tulee myös blogissasi ilmi. Helvetti, kuoleman portti ja vaivat, jotka meidän on Jumalan armosta kärsittävä täällä maailmassa, ettei meidän tarvitse kärsiä niitä iankaikkisesti lienee koeteltu totuus.
”Minä tahdon mielelläni kantaa Herran vihaa siihen asti, kunnes hän asiani toimittaa,” sanoi taannoin eräskin maallikko. Se voi olla karvas pala pureskella itsekullekin säädylle. Tyytyä ristin tiehen. Ja ”Hänen armossaan on meille kyllin” ei liene edelleenkään vanhentunutta tietoa. En toki tiedä käsitämmekö tuon ”alatien kristillisyyden” samalla tavalla?
Heikki Palmu
Evankeliumi on täynnä yhteydestään irrotettuja lauseita, psalmeista ja profeetoista ja myös ulkopuolelta. Osa ei edes sovi tarinaan.
Aloitukseen on vaikea ottaa kantaa, koska se on selvästi yksipuhelua, ja pohdiskelua siitä, saako sinun kirjaasi kritisoida, tai jotain sinne päin.
Siellä on myös maininta Paavalin ristiriitaisuus, ja eikö kommenttini kerro juuri siitä, eli Paavalin ristiriitaisuudesta. Joten kartalla ollaan.
TARJA,
minun kirjaani (kirjojaniu) saa kritiusoida ja sitä toivonkin. Toisen kritisointi on toisen todesta ottamista. Kritiikin esittäjä pitää toista arvossa, ottaa hänet vakavasti, suostuu keskustelemaan hänen kanssaan. Voit olla oikeassa, voi olla, että itse pidän monologia. Samalla kuitenkin toivon, että se johtaisi dialogiin, tasa-arvoiseen keskusteluun.
Täällä kommenteissa on Pyhää Henkeä pidetty merkityksellisenä pienten huomaamisvaivojen ylitsekäymiseen.
Muistan Kolmiyhteisyydestä sen juuri syntyneen ajatuksena poistaa mahdollisia askelvirheitä kokonaisuuden luomiseksi kirkkolaitosta varten Ihmisten hallitsemiseen niin sieluista kuin olla alamaisia maalliselle hallitsijalleen.
Samaahan harjoitettiin adoptionaalisen dokmin asiassa kun se vuodessa muuttui Jumalan ja Jeesuksen suhteen asiassa Kristukseksi mikä tarkoitti Heidän olevan Yhtä, ja tämähän tapahtui kun Jeesuksen seuraajat tulivat valtavirraksi Rooman silloisessa Valtiossa.
Kyse oli konsensuksen asiasta yhteisissä eduissa. Eikö Teologinen Tutkimus tosiaan saa tähän ottaa kantaa todistuksessaan kun kerran tutkimuksesta puhutaan.
Kun myönnettäisiin Jumalan ottaneen Jeesuksen omaksi pojakseen ei asialla olisi merkitystä pelastushistoriassa muuta kuin toisin uskovissa, ja tälläkään ei olisi isoa merkitystä.
Toki preesensien substanssit saisivat uutta katsomista niin Katolisessa kuin Luterilaisessa dokmin huomaamisessa, ja ennen kaikkea Ihmisen muutosprosessiin suostumisessa uudistumiseen vaivojemme tunnustamisessa parantumistamme katsoen.