Kristillisen kirkon kuva Jumalasta on syntynyt Vanhan ja Uuden testamentin ilmoituksen pohjalta. Vanhan Testamentin todesta ottaminen merkitsee sitä, että myönnämme, että Jumala on Luoja, joka myös säätää kansojen kohtaloita ja vaikuttaa myös luonnon tapahtumissa, vaikka emme välttämättä ymmärrä syy -seuraussuhteita. Toisaalta Uusi Testamentti kertoo Jumalan rakkaudesta Kristuksessa. Vanha testamentti kertoo pyhästä Jumalasta, jonka tahdon hylkäämisestä seurasi Israelin kansalle rangaistus, kuuliaisuudesta siunaus.
Tämä Jumalan pyhyyden ja rakkauden tasapaino on ollut aina ihmisille vaikeaa ymmärtää. Varhaiskirkon opettaja Marcion ajatteli, että Kristuksen ilmaisema rakkaus oli ristiriidassa Vanhassa Testamentissa esiin tulleen jumalakuvan kanssa. Marcion hylkäsi siksi Vanhan testamentin kirjoitukset. Kirkko taas tuomitsi Marcionin opetukset harhaopiksi painottaen, että Jumala on sekä pyhä että armahtava.
Kansankirkolle Jumalan pyhyys on ongelma. Kansankirkon luonteesta johtuen sillä on kiusaus julistaa rakkautta ilman parannusta ja kertoa kasteen lahjasta ilman sanomaa muuttuneesta elämästä. Kun kansankirkolla oli aikaisemmin kiusaus alistaa kristinusko nationalismille, niin samoin nykyajassa sillä on kiusaus alistaa evankeliumi palvelemaan aikamme individualismia ja olla haastamatta ympäristön arvoja Jumalan sanalla.
Olemme luomassa rakkauden ja suvaitsevaisuuden uskontoa, joka hyväksyy kaikki ihmiset sellaisina kuin he ovat ja joka ei kutsu ketään parannukseen. Tuollainen uskonto on ytimeltään harhaoppinen. Mielestäni kirkkomme on paljolti hylkäämässä perinteisen kristinuskon ymmärryksen siitä Jumalasta, joka vihaa syntiä, mutta joka Kristuksessa tarjoaa armoaan katuville.
Pääsyy tähän ajattelun muutokseen tulee kirkon sisältä, ei niinkään yhteiskunnasta. Kasvava joukko teologeja näkee, että Raamatun kirjoittajat ovat tulkinneet tapahtumia oman rajoittuneen, inhimillisen käsityksensä varassa. Nämä edistyksellistä kristinuskoa (progressive christianity) edustavat teologit ajattelevat käytännössä kuin Marcion, harhaopettaja. Vanha Testamentti ei heidän mielestään anna oikeaa käsitystä Jumalasta, se välittää vain sen kirjoittajien omia käsityksiä. He näkevät, että Raamatussa kunkin aikakauden kirjoittajat ovat tulkinneet tapahtumia oman ymmärryksensä valossa. Siksi Uuden testamentin kirjoituksetkin ovat inhimillisesti rajoittuneita, ja niihinkin pitää suhtautua kriittisesti, niistä otetaan vain asiat, jotka sopivat omaan jumalakuvaan. Puhe synnistä ja tuomiosta ohitetaan vanhanaikaisena, ja lukijoiden tulee tulkita Raamatun kirjoituksia oman aikansa ymmärryksestä käsin. Tämän edistyksellisen ajattelun edustajia on kuitenkin hyvin pieni joukko kristikunnassa, vaikka heidän painoarvonsa onkin suuri Suomen kirkossa. Maallistunut, Jumalan pyhyyden sivuun työntävä kansankirkollisuus on kuitenkin hyvä kasvualusta tälle ajattelulle.
Tällä edistyksellisellä kristinuskolla on monia yhtenevyyksiä perinteiseen new-age –ajatteluun: synnin todellisuuden ja sovituksen välttämättömyyden kieltäminen sekä Raamatun auktoriteetin hylkääminen, jolloin kielletään ajatus objektiivisesta totuudesta ja moraalista. Ihmisestä itsestään tulee oman moraalisen kompassinsa keskipiste. Ihmiskeskeinen rakkaus-ajattelu johtaa jonkinlaiseen universalismiin – kaikki tiet vievät perille. Näin ympäristön arvot muokkaavat kristinuskosta ”yleisuskonnon”, joka sopii kaikille, ja perinteisen kristinuskon oikeutus haastaa ympäristön ei-kristillisiä arvoja kielletään usein itse virallisen kirkon taholta. Silti on epävarmaa, pystyykö tämä edistyksellinen uskonto enää pelastamaan ketään.
Elämme ajassa, jossa enemmän kuin koskaan, kirkossa tarvittaisiin viisaita hengellisiä johtajia. Tarvitsemme johtajia, jotka uskaltavat konfrontoida kirkossa leviävää uuspakanuutta ja rohkeasti innostavat kristittyjä elämään Kristuksen seuraajina Jumalan Sanaan turvaten. Tarvitsemme johtajia, jotka hengellisesti yhdistäisivät hämmentyneet kristityt. Nykyisessä tilanteessa, jossa Raamatun auktoriteettia on kyseenalaistettu, niin kuin on käynyt keskustelussa samaa sukupuolta olevien parisuhteista, hengellinen johtajuus on ajautunut kriisiin, kun Raamattu on laitettu sivuun.
Aikaisemmin, hengellisen johtajuuden puuttuessa kirkosta, Jumala on armossaan nostanut herätysliikkeitä tuomaan ihmisille hengellistä suuntaa ja kutsunut heitä palaamaan Raamattuun, evankeliumin ytimeen ja tekemään parannusta. Herätysliikkeiden auktoriteetti ihmisten mielissä on rakentunut Jumalan Sanan auktoriteetille.
Uskon että tässä on kirkon todellisen hengellisen johtajuuden salaisuus. Hengellistä johtajuutta on siinä määrin, kun piispat ja papit kutsuvat ihmisiä evankeliumilla uskon kuuliaisuuteen, jolloin elävä Kristus yhdistää seurakuntansa. Jos keskipisteenä ei ole Jumalan Sana ja ylösnoussut Kristus, yritys kirkon yhteydestä on tuomittu epäonnistumaan.
Nyt hengellisesti paikallaan olevassa kirkossa on kaksi muutostrendiä. Toinen, edistyksellisen kristinuskon virtaus, yhdistelee erilaisia henkisiä vaikutteita ja sen sanoma on, että olet hyväksytty sellaisena kuin olet. Tähän joukkoon kaikki suvaitsevaiset ovat tervetulleita. Se on liike, jonka kristillisyyden itse kyseenalaistan. Toinen, Raamatun arvovaltaa korostava pienempi virtaus, kutsuu ihmisiä tradition sisältä hengellisestä kuivuudesta Kristuksen todellisiksi seuraajiksi. Useimmat näistä ihmisistä eivät hahmota olevansa osa mitään liikettä.
Useimmat tekevät valinnan tiedostamattaan näiden kolmen välillä: perinteessä pysyminen, edistyksellisen kristinuskon omaksuminen tai Kristuksen seuraaminen ja samalla Raamatun auktoriteetin hyväksyminen.
”En minäkään sinua tuomitse; mene, äläkä tästedes enää syntiä tee”.
Ihan vaan tulee mieleen kenen te uskotte johtavan kansankirkkoa, Jumalan vai ihmisten?
Jokaisen henkilökohtaisesti on tuohon vastattava eli seuraanko Jumalaa vai ihmisiä?
No kansahan johtaa kansankirkkoa enemmistöpäätöksillään. Tähän on tultu.
Entä alussa, eikö silloin jokku ihmiset vai Jumalako?
Ari, ei Kirkkoa ole ilman Jumalaa. Eikä Jumala ole Kirkkoa ohjannut harhaan vaan ihminen. Ei kai ihmisen epäusko tee Jumalan uskollisuutta tyhjäksi? Kirkko pysyy Jumalan tahdosta, ei ihmisen.
”Jos jotkut ovat olleet epäuskoisia, ei kaiketi heidän epäuskonsa ole Jumalan uskollisuutta tyhjäksi tekevä?
Pois se! Olkoon Jumala totinen, mutta jokainen ihminen valhettelija, niinkuin kirjoitettu on: ”Että sinut havaittaisiin vanhurskaaksi sanoissasi ja että voittaisit, kun sinun kanssasi oikeutta käydään”.
Mutta jos meidän vääryytemme tuo ilmi Jumalan vanhurskauden, mitä me siihen sanomme? Ei kaiketi Jumala ole väärä, kun hän rankaisee vihassansa? Minä puhun ihmisten tavalla.
Pois se! Sillä kuinka Jumala silloin voisi tuomita maailman?Room.3:3-6
Kirkkoa ei ole Jumala perustanut vaan saatana, siis kun saatana ei saanut vainoilla Jeesuksen seuraajia hävitettyä niin perusti oman ”taivasten valtakunnan” eli kirkon ja tämän näkee hedelmistä, ken näkee sillä eihän sokeat näe.
Matt. 11:12
Mutta Johannes Kastajan päivistä tähän asti hyökätään taivasten valtakuntaa vastaan, ja hyökkääjät tempaavat sen itselleen.
Ari, ehken sinun pitäisi lukea Kirkko historiaa ja oppia myös mikä Kirkko on. Kirkko ei ole mikään ilmassa leijuva Hengen ilmentymä. Se, että Kirkko on ja elää heikoissa saviruukuissa, johtuu vain siitä, että Jumala on näin säätänyt, köyhät ja sairaat Hän ruokkii Sanallaan, mutta rikkaat ja ylpeät hän lähettää tyhjinä pois.
Kirkon kautta sinäkin olet saanut paljon, vaikka et sitä näytä ymmärtävän.
Ismo Malinen:””Kirkon kautta sinäkin olet saanut paljon, vaikka et sitä näytä ymmärtävän.””
Minä tiedän keltä olen oppini saanut, Pyhältä Hengeltä ja Hän kirkastaa vain ja ainoastaan Jeesuksen Sanoja, ei minkään kirkon ja sen tunnustuskirjoja.
Se että Jumala on käyttänyt jumalattomia ihmisiä kääntämään Raamatun kansankielelle ei anna ”kirkolle” oikeutta pitää sitä omanaan. Raamatusta ja vain Raamatusta löytyy puhdas evankeliumi eli Jeesuksen opetuslasten sanat joiden kautta voi tulla uskoon.
Kiitos, Hannu V, selkeästä ja tervehenkisestä blogista. Tosin hieman epäselväksi minulle jäi tuo loppulauseessa ilmaisemasi jako kolmeen pääryhmään. Se oli varsin mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä, mutta minulle ei ole aivan selvinnyt, mitä eroja näet ”perinteessä pysyvien” ja ”Kristusta seuraavien” välillä. Blogissa käsittelet pääasiassa ns. edistyksellistä kristinuskoa mutta näitä muita luonnehdit aika niukasti. Miten siis sijoitat kansankirkon tähän kolmijakoon? Mitä niistä se lähinnä edustaa?
Kansankirkko on keskittynyt säilyttämiseen. Ja kipupiste on usein siinä, että kirkko haluaa tehdä kuin aina ennenkin. Kirkon ulkoinen elämä/ organisaatio/ numerot on useimmiten tärkeämpää kuin ihmisten hengellinen elämä. Nykyinen kirkko vapauttaa liian harvat Kristuksen seuraajiksi…
Kysyn edellen: Missä mielestäsi on näitä Kristuksen seuraamiseen ohjaavia seurakuntia/yhteisöjä? Minkälaiset piirteet luonnehtivat niitä? Ymmärsin blogistasi, että tähän ohjaavaa johtajuutta ei oikein tahdo löytyä.
Hannu Vuorinen:””. Nykyinen kirkko vapauttaa liian harvat Kristuksen seuraajiksi…””
Kuinka tämä voi tapahtua?
Siis otetaampa JEESUKSEN Sanat mitä Hänen seuraajansa tulee tehdä:
23 Niin Herra sanoi palvelijalle: ’Mene teille ja aitovierille ja pakota heitä tulemaan sisälle, että minun taloni täyttyisi;
24 sillä minä sanon teille, ettei yksikään niistä miehistä, jotka olivat kutsutut, ole maistava minun illallisiani’.”
25 Ja hänen mukanaan kulki paljon kansaa; ja hän kääntyi ja sanoi heille:
26 ”Jos joku tulee minun tyköni eikä vihaa isäänsä ja äitiänsä ja vaimoaan ja lapsiaan ja veljiään ja sisariaan, vieläpä omaa elämäänsäkin, hän ei voi olla minun opetuslapseni.
27 Ja joka ei kanna ristiänsä ja seuraa minua, se ei voi olla minun opetuslapseni.
28 Sillä jos joku teistä tahtoo rakentaa tornin, eikö hän ensin istu laskemaan kustannuksia, nähdäkseen, onko hänellä varoja rakentaa se valmiiksi,
29 etteivät, kun hän on pannut perustuksen, mutta ei kykene saamaan rakennusta valmiiksi, kaikki, jotka sen näkevät, rupeaisi pilkkaamaan häntä
30 sanoen: ’Tuo mies ryhtyi rakentamaan, mutta ei kyennyt saamaan valmiiksi’?
31 Tahi jos joku kuningas tahtoo lähteä sotimaan toista kuningasta vastaan, eikö hän ensin istu ja pidä neuvoa, kykeneekö hän kymmenellä tuhannella kohtaamaan sitä, joka tulee häntä vastaan kahdellakymmenellä tuhannella?
32 Ja ellei kykene, niin hän, toisen vielä ollessa kaukana, lähettää hänen luoksensa lähettiläät hieromaan rauhaa.
33 Niin ei myös teistä yksikään, joka ei luovu kaikesta, mitä hänellä on, voi olla minun opetuslapseni.
34 Suola on hyvä; mutta jos suolakin käy mauttomaksi, millä se saadaan suolaiseksi?
35 Ei se kelpaa maahan eikä lantaan; se heitetään pois. Jolla on korvat kuulla, se kuulkoon!(Luuk.14)
Siis kun Jumala kutsuu niin vain silloin ihmisellä on edes mahdollista tulla uskoon, entä mitä tämä uskoon tulo ”vaatii”, valmiutta luopumaan kaikesta, siis kun lähtee seuraamaan Jeesusta niin mitään vanhaa ei voi ottaa mukaan eli tätä on uudestisyntyminen.
Kuinka ihmeessä ”kirkko” voi tämän tehdä, kysyn vaan? Voiko kirkko jotenkin ”vapauttaa” seuraamaan Jeesusta, ei voi.
”Kansankirkko on keskittynyt säilyttämiseen.”
Ja monen monet muut krist. yhtenliittymät rahan ja testamenttien kärkkymiseen.
Tämä alkoi siitä, kun kirkkoon tuotiin jooga. Siihen aikaan oli muutenkin muodissa nuoleskella itämaisia uskontoja ja pitää niitä jotenkin henkisempinä. Sitten alettiin nöyristellä islamia, joka jatkuu vieläkin. On perustettu kaikenlaisia foorumeita, joissa ei voida tuomita vainoojia, koska vainoavan uskonnon edustajat istuvat samassa foorumissa.
Milloin oli tuo ’siihen aikaan’ ja milloin ’sitten’? Juhani Ketomäki on tainnut sekoittaa kunnioituksen ja nöyristelyn keskenään. Olisikohan tarkistamisen varaa myös vainoamisen ja tuomitsemisen erottamisessa toisistaan?
”Tämä alkoi siitä, kun kirkkoon tuotiin jooga…”
Mites selitään tämä Jeesuksen lause Matteus 11:30: ”Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.” jonka kreikkalainen vastine on näin”
ὁ γὰρ ζυγός μου χρηστὸς καὶ τὸ φορτίον μου ἐλαφρόν ἐστιν
ja jossa keikalaisessa tekstissä oleva sana zygos ζυγός tulee kreikkaan sanskritin juurikin joogaa tarkoittavasta sanasta? Eräs konservativiiteologi määrittelee: ” Onhan esimerkiksi ruotsin ies -sana samaa etymologista juurta kuin englannin yoke, kreikan z y g o s tai sanskritin yoga.”
”Siihen aikaan” oli 1970-80-luku. ”Sitten” oli 2010-luku ja siitä eteenpäin kuten hyvin tiedät. Mitä tarkoitat kunnioittamisella? Ketä tai mitä pitäisi kunnioittaa?
”Ketä tai mitä pitäisi kunnioittaa?” Tähän on hyvä ohje Roomalaiskirjeessä: ”Osoittakaa toisillenne lämmintä veljesrakkautta, kunnioittakaa kilvan toinen toistanne.”
Siinähän puhutaan kristityistä. Tarkoitit sanoa, että islamia pitäisi kunnioittaa, mutta et ihan kehdannut. Tämän takia aloit saivarrella vainoamisen määrittelyn kanssa etkä ole ymmärtävinäsi nöyristelyn käsitettä, vaikka ruskeita kieliä on kirkossa läjäpäin. Askola tarjosi jopa tuomiokirkkoa muslimien käyttöön, vaikka hän ei edes silloin voinut asiasta päättää.
Toisen ihmisen uskoa tulee kunnioittaa ja toista ihmistä riippumatta hänen uskonnostaan. Nöyristely on väärin kuten nöyryyttäminenkin.
”Toisen ihmisen uskoa tulee kunnioittaa”
Miksi? Pitääkö teloitettavan kunnioittaa pyöveliään?
Onpa kysymys! Kristittyä kehotetaan kunnioittamaan esivaltaa. Pyöveli lienee äärimmäinen esimerkki; hän ansainnee siis äärimmäisen kunnioituksen.
Vastaan blogistille lyhyesti: kansa hylkää perinteisen uskon ja sen myötä kansankirkko myös. Tutkimukset kertovat. Muutaman kymmenen vuoden kuluttua raamattu-uskovaisia on länsimaissa ehkä 10 prosenttia ja yksilöllinen tapa kokea pyhyys tai jumaluus saa valtaa (oma heitto, ei tutkittu luku).
Jeesus ei pannut perinteisyydelle paljoakaan painoa. Uskon tulisikin ollam pikemminkin elävää kuin perinteistä. ”Te olette hylänneet Jumalan käskyn ja noudatatte ihmisten perinnäissääntöjä.” Kenties ’yksilöllinen tapa kokea pyhys’ yleistyy siksi, että ’perinteinen usko’ koetaan kuolleeksi jäänteeksi menneiltä ajoilta.