Pidin joitakin viikkoja sitten saarnan kristillisestä kasteesta. Se tallennettiin myös Sleyn YouTube-kanavalle:
https://www.youtube.com/watch?v=2QYsVlw-zN0
(saarna kohdassa 14:57-42:55)
Tämä video on ollut noin puolet katsotumpi kuin muut jumalanpalvelusvideoni, ja se on saanut myös melko mukavasti tykkäyksiä. – Olen pyrkinyt myös kysymään, lähinnä luterilaisilta kollegoiltani, millaista heidän mielestään on puhua kristillisestä kasteesta. – Olen yllättynyt, että kovin harva vaikuttaa tämän asian suhteen kovin rohkealta kertomaan kokemuksistaan.
Siksi kysyn tässä blogissani onko kristillisestä kasteesta vaikeaa puhua? Kerro myös perustelusi puolesta tai vastaan… – Kysymykseni on osoitettu kristityille, mutta toki myös kristinuskosta kiinnostuneet etsijät voivat kertoa näkemyksensä. – Sana on siis vapaa, mutta odotan kanssaihmisiä kunnioittavia kommentteja.
Kommentointimahdollisuus päättyy ensi keskiviikkona noin klo 15.
Kaste niin meillä kuin katolilaisilla tarkoittaa Armonlupauksia joilla on mahdollisuus tulla todeksi Ihmisen elämässä hyvässä opetuksessa ja tiennäytössä aina iänkaikkisuuteen asti.
Kausaalista yhteyttä ei voi osoittaa kasteen olevan pelastusasian merkittävin tekijä vaikka tähän useasti viitataan.
Lutherhan sanoi Jumalan oikean Uskon antavan sille jolle Jumala tämän Armon suo.
Tässä on toki asia ettei Ihmistä voi eikä saa moittia siitä mitä Hän ei ymmärrä.
Näin edellinen on katsottava heikkoon haluun antaa seurakuntiemme jäsenille kelvollista opetusta.
En sano että oikean Uskon hedelmiä olisivat välttämättä hyvät työt mutta minimi katsoa Itseään arvokkaastl on varmasti asiaa.
Tykkään blogeistanne kun ne katsovat kristillisyyden asiaa hyvällä tavalla aina haasteisiin asti ymmärryksessämme.
Kasteen merkitys on kirkkoon liittyminen. Ei todellakaan mitään muuta. Nimen ihminen saa muutenkin vahvistettua yhteiskunnassamme.
Me ei Reino sitä päätetä, mitä se on. Raamattu sanoo sen uudestisyntymän pesoksi ja uudistuksekso, Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen kastamiseksi ja vedestä ja Hengestä syntymiseksi. Tässä on niin paljon asiaa ja sisältöä, että meillä riittää (uskossa) koko elämän tielle oppimisen määrää.
Kiitos vaan elintärkeän aiheen esille tuomisesta pastorille.
Kastepuheissa olen pyrkinyt pitämään esillä kasteen kahtalaista merkitystä lahjana ja tehtävänä. Kastettavalle kaste antaa Jumalan lapsen oikeudet eli jäsenyyden Kristuksen kirkossa. Jeesuksen lupauksen mukaan kasteen lahjaan liittyy uskon lahja, ja nämä kaksi yhdessä tuovat pelastuksen (Mark. 16:15-16). Seurakunnalle kaste on Jeesuksen käskyyn perustuva tehtävä (Matt. 28:19-20), joka velvoittaa myös huolehtimaan kastetun kristillisestä kasvatuksesta. Olen tässä yhteydessä mainostanut iltarukouksen merkitystä. Vanhempien opettamasta iltarukouksesta alkaa kristityksi kasvaminen.
Tervehdys Manu. Olipa kiva huomata, että täällä on pienen tauon jälkeen blogisi.
Hyvä kuulla, että kastetta käsittelevä saarnasi on saanut paljon huomiota ja ”tykkäyksiä”.
Minun mielestäni on hienoa, että kristillinen seurakunta ja kirkko pitää esillä kasteen merkitystä. Sehän on alku ja perusta koko kristityn matkalle. Kastettuina me saamme kristityn matkamme aloittaa. Pyhässä kasteessamme meidän otsaamme ja rintaamme tehdään ristinmerkki, ja kun kerran meidät arkkuun lasketaan, niin pappi tekee arkun päälle ristin. Kristitty siis kulkee ristin suojissa kasteesta hautaan odottamaan ylösnousemuksen päivää.
Nämä kaste- ja hautaristithän viittaavat siihen Golgatan keskimmäiselle ristille, jolla Herramme ja Vapahtajamme Jeesus Kristus vuodatti pyhän ja kalliin verensä kaikkien syntisten puolesta, ihan jokaikisen! Tyhjä risti taas julistaa sitä, että Herramme on kuolleista ylösnousemisellaan sinetöinyt voittonsa kuoleman, synnin ja pahan vallasta!
Tämä valmis pelastus lahjoitetaan jokaiselle kastetulle kristillisessä kasteessa. Kasteessamme uudestisynnymme ja meille lahjoitetaan Pyhä Henki, joka haluaa ohjata Sanan kautta elämäämme aina sen loppupisteeseen asti. Jos, ja kun hairahdumme, niin mitä muuta parannus on kuin palaamista ristin äärelle ja siis Pyhään kasteeseemme.
Tässä kohtaa en malta olla mainostamatta erinomaista kastekirjaa, johon on koottu uskonpuhdistaja Martti Lutherin ajatuksia kasteesta. Kirja sopii, niin vauvalle kuin vaarillekin, ja kaikille siltä väliltä 🙂
Esipuheen on kirjoittanut piispa Eero Huovinen ja kirjan julkaisija on Sley-Media Oy.
Ohessa linkki:
https://kauppa.sley.fi/tuote/martti-lutherin-kastekirja/
Tottahan meidän monenkin perinteessä kasteesta ei puhuttu paljoa muuta, kuin että kaikkihan sen liiton rikkoo, ja se olikin sitten siinä. Sen esiintuominen, että Kristuksen vanhurskaus lahjoitetaan ansiottomalle ja avuttomalle (lapselle) on se suuri sanoma ihmiselle. Kun monet opettaa, että synnymme Jumalan lapsiksi ymmärtävän iän kamppailun ja uudestisyntymän kautta, hämärtyy kasteen ainutlaatuinen lahja. Siihen eli armonvaraan palaaminen parannuksessa riisuu kaikki omat työt ja päätökset, antaen kunnian Jumalalle.
Tämän todeksi eläminen synnin ja ahdistusten painaessa on uskon kilvoittelua, jossa koemme niin paljon olevamme vielä ikäänkuin alussa taivalta, mutta siihen uskoon kaste meitä kasvattaa päivä päivältä.
Manu Ryösö, hyvän kysymyksen esität. Minulla on ollut aiheeseen liittyen kolme hyvin erilaista haastetta. Ensiksikin osa ihmisistä on niin ”pihalla” kaikesta kristillisestä terminologiasta, että jo Vähän katekismuksen tai Svebliuksen ydinkohtien ottaminen esille menee todennäköisesti vastaanottokyvyn yli. Mihin sitä vauva nyt jotain merkillistä uudestisyntymistä tai syntien (mitä ne ovat?) anteeksisaamista tarvitsevat. Nimenhän se lapsi kasteessa saa…
Toiseksi pappina kohtaa myös omista näkemyksistään erittäin varmoja herätyskristittyjä. Jotka TIETÄVÄT, että kasteessa EI uudestisynnytä vaan että Jumalan lapsi otetaan kasteen armoliittoon. Tai jotakin muuta vastaavaa. Vähän vaikeaahan siinä kastetilanteessa on luovia, jos yrittää puhua asiaa, ja joutuu koko ajan miettimään, mitä sanoo, ettei pilaa tilannetta.
Kolmanneksi haastava tilanne on se, miten opettaa seurakuntaa saarnatuolista kasteen oikeaan käyttöön. Kasteesta on ensin puhuttu vuosikymmenet tai -sadat pietistisen kysymyksenasettelun mukaisesti meidän puoleltamme rikottuna liittona. Nyt on eletty pitkään karismaattis-yhteiskristillistä aikaa, jolloin kasteesta on vaiettu kohteliaisuussyistä ei-keskeisenä asiana (!).
Dogmaattisen dinosauruksen näkökulmasta: Augsburgin tunnustus II, IX ja XIII (sekä XII) ja Svebiliuksen katkismus ovat hyvää ja turvallista asiaa. Tosin tietyt linjaukset aiheuttavat tietysti nikotusta. Henki on altis, mutta liha heikko.
Kolmanneksi
Kiitos kaikista kommenteista. Niitä on ollut mielenkiintoista lukea. – Marko Sjöblomin kuvaus aikamme haasteista jäi erityisesti mietityttämään. – Voisiko olla, että arkuus puhua iloisesti kristillisestä kasteesta voisi johtua pelosta joutua väärinymmärretyksi?
Avaatko vähän, mitä tarkoitat, Manu Ryösö? Luterilainen kastekäsitys avaa mahdollisuuksia eri suuntiin, parannus- ja herätyssaarnaa myöten. Yksi kipupiste on sekin, jos jostakin kasteteologian osa-alueesta ei ollenkaan opeteta tai siihen ei edes viitata. Kuten sen käytöstä uskossa, parannuksesta tai välttämättömyydestä/tarpeellisuudesta pelastukseen.
Itse aihe on hyvin ajankohtainen. Virsikirjan ruotsalaisen lisävihkon työstämiseen osallistunut henkilö kertoi minulle, kun ihmettelin kasteen puuttumista: Lisävihkoon ei yksinkertaisesti löydetty kasteesta puhuvia virsiä/lauluja. Joten aihe hypättiin yli. Eihän se näin saisi luterilaisessa kirkossa olla, vaikka kastetta ei joka puheessa tarvitsekaan mainita.
Markolle,
Tarkoitin kommentillani pelosta esim. sitä, minkä sanoit osuvasti siinä, miten on niitä ”tietäjiä”, jotka heti kertovat, mitä kaste EI heidän mukaansa ole. Samat tahot harvoin kertovat myönteistä sanomaa siitä, mitä kaste on. Tähän suureen sekamelskaan joutuminen tekee ainakin varovaisesti, jos ei nyt ihan pelota…
Olis mieleniintoista kuulla mitä nämä ”iloisesti” kasteesta puhuvat sanovat vanhemmille jotka eivät kastata vauvojaan?
Mitä haittaa vauvalle on ja mitä hyötyä?
Miten olisi Jeesuksen sana: ”Sallikaa (syli)lasten tulla minun tyköni älkääkä estäkö heitä, sillä sen kaltaisten on taivasten valtakunta.”
Olisko perus ongelma evankeliumin heikossa käsittämisessä. Josta seuraa se, ettei kasteen merkitys avaudu.
Jos ei kasteen merkitys avaudu, niin seuraava kysymys olisi mielestäni, että onko uskoontulokysymyskään avautunut. – Uskoontullut ottaa ilolla vastaan Jeesuksen kehotuksen antaa kastaa uskoontulleet. Tätä käskyä alkoi Pietari helluntaina saarnaamaan.
Marko Sjöblom
09.02.2021 22:16
Miten olisi Jeesuksen sana: “Sallikaa (syli)lasten tulla minun tyköni älkääkä estäkö heitä, sillä sen kaltaisten on taivasten valtakunta.”
———————
Luuk.18:
15 Ja he t o i v a t /prosphero kr. hänen tykönsä myös pieniä lapsia/ brephos, että hän koskisi heihin; mutta sen nähdessään opetuslapset nuhtelivat tuojia.
/Tässä pieniä lapsia tuotiin/
16 Mutta Jeesus kutsui lapset tykönsä ja sanoi: ”Sallikaa lasten/ paidion t u l l a /erchomai kr. minun tyköni älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta.
/Tässä lapset tulivat/
17 Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle.”
Kummassakin “kokoluokassa” lapset olivat esikuvia, minkälaisia Jumalan Valtakunnan kansalaiset ovat. Samalla, mielestäni, tulee selväksi, että ainakin lapset ovat lapsen kaltaisia.
Lasten vanhurskautus on sen verran sanottu luotettavalta taholta, ettei siitä pitäisi paksuja lapsikastekirjoja saada. Se juuri onkin ongelma, koska suuri koulukunta kirkkojen itseymmärrystä edustavia joutuisi työttömäksi. Toisaalta, kirkot näin ollen tarvitsevat sankan joukon alan maistereita ja tohtoreita vakuuttamaan, että uskovaksi kastetaan, jos ei ole uskoon tullut.
Reijo Mänttäri toteat:””Samalla, mielestäni, tulee selväksi, että ainakin lapset ovat lapsen kaltaisia.””
Minulle on taasen aivan selkeää etteivät lapset ole ”lapsenkaltaisia” vaan ovat täydellisesti lapsia.
Ajatteleppa nyt kun sanotaan ihmisen kaltainen eläin, onko tuo eläin ihminen vai ei, eikö se muistuta ihmistä mutta ei ole ihminen?
Mitä tarkoittaa lapsenkaltaisuus, että aikuisen tulee nöyrtyä ottamaan Jumalan valtakunta täysin tyhjentäen itsensä kaikesta vanhasta OPPIMASTAAN. Eihän, kun lapsi syntyy maailmaan, tällä ole mitään omaa tietoa mistään vaan kaiken hän oppii kun hänelle opetetaan.
Siis tärkeintä on juuri tuo nöyrtyminen, jokaisen ihmisen tulee nöyrtyä Jeesuksen edessä, tunnustaa täydellinen tietämättömyytensä, ei ole koskaan kuullut Jeesuksen ääntä ja ymmärtänyt Hänen sanojaan.
Miettikääpä Pietaria, kolme vuotta seurasi Jeesusta ja ns ”kuuli” Jeesuksen opetukset, ymmärsikö hän että Jeesuksen sanat ovat aina totta, ei, vaan väitti ylpeänä Jeesusta vastaan kun Jeesus sanoi hänen kieltävän Jeesuksen.
Kun Pietarinkin tuli nöyrtyä katkerasti niin onko ketään jonka ei tarvitse vaan voi rauhallisesti elää ja sanoa että on jo lapsesta asti ollut oikeassa uskossa?
Tähän jatkona vielä Marko Sjöblomille, joka vastaa seuraavalla lauseella kysymykseen mitä vastaisi vanhemmille jotka eivät halua kastattaa vauvaansa:
””Miten olisi Jeesuksen sana: “Sallikaa (syli)lasten tulla minun tyköni älkääkä estäkö heitä, sillä sen kaltaisten on taivasten valtakunta.”””Marko Sjöblom
Vielä toisena tuon ”lapsenkaltaisen” lisäksi toteaisin ettei Jeesus kastanut/kastattanut näitä lapsia, jokainen voi miettiä miksi ei?
Siis Jeesus kastoi tai hänen opetuslapsensa kastoi aikuisia, miksi siis ei lapsia?
Evankeliumeissa on kastetta edeltävänä kutsu parannukseen ja syntien tunnustaminen.
Lyhyesti todettua, olisi väärin ja julmaa jättää pieni lapsi kastamatta. Tekosyntejä hänellä ei ole, mutta syntinen perimä hänellä on, johon tarvitaan uudestisyntymän peso.
Miksi jotkut ei kasta lapsia, johtuu edellämainitusta seikasta. Samalla väitetään, että vain tehdyt teot ymmärtävässä iässä on syntiä, eikä ihminen pohjimmiltaan ole kadotettu itsessään. Tässä on yleinen ja ruusuinen kuva ihmisestä, Aadamin ja Eevan perillisestä. Kokemus osoittaa meille, ettei se pidä paikkaansa.
Samuel Kettunen siis mitä vastaat kysymykseen miksi Jeesus ei kastanut lapsia joita tuotiin Hänen luo?
Reijo Mänttäri. Käsittääkseni kukaan kirkon vanhoista lapsikastettakin puolustaneista opettajista, Uuden testamentin kirjoittajista puhumattakaan, ei ollut teologian maisteri tai tohtori
Kukaan ei voi olla vanhurskautettu ilman uskoa Kristukseen. Ja jos lapset kerran ovat vanhurskautettuja, he uskovat. Miksi heitä ei silloin saisi myös kastaa? Tähän tapaan mm. lestadiolainen herätysliike yleensä puolustaa lasten kastamista.
En ehdi nyt jankata tästä enempää. Totean vain, että kertomus Jeesuksesta lapsia siunaamassa löytyy evankeliumeista kolmena hiukan toisistaan erilaisena versiona. Siitä, ovatko lapset vain uskovien esikuvia vaiko esikuvia sen vuoksi, että ovat nimenomaan lapsia vai onko eräät kohdat Jeesuksen opetuksessa ”pienistä” ymmärrettävä vertauskuvallisemmin, on ihan oikeasti erilaisia käsityksiä. Mutta tällähän ei ole ilmeisesti mitään merkitystä, koska pohtijat ovat teologeja…