Väittävät kirkossa, ettei se olisi poliittinen. Todellisuudessa jokainen papin saarna on poliittista, joko valtaa myötäilevää tai sitä vastustavaa. Kirkko ei siis voi olla epäpoliittinen. Kyse on vain siitä millaista politiikkaa kirkko tukee ja toteuttaa. Perinteisesti vasen on kirkossa väärää tai vähintään epäilyttävää. Nasaretin Jeesuksen hengessä tapahtuva valtaa haastava puhe on kirkossa poliittista, jopa kommunismia, kun taas valtaa myötäilevä puhe on kristillistä. Suomen kirkko on koko historiansa ajan tukenut valtapolitiikkaa joko suoraan tai välillisesti. Jos kirkko ei olisi poliittinen, miksi vasemmistolaisia pappeja on niin vähän ja miksi heillä on niin huonot mahdollisuudet edetä kirkollisella virkauralla ja miksi Helsingin seurakuntayhtymä on jo pitkään ollut poliittisen oikeiston hallussa?
Kirkko on rakenteellisesti, sekä teologisesti, että käytännössä, lähempänä oikeistoa kuin vasemmistoa. Säilyttäminen, autoritaarisuus ja arvokonservatiivisuus yhdistävät molempia. Oikealle kallistuminen johtunee myös ateismista, jota on perinteisesti pidetty enemmän vasemmiston ominaisuutena. Kapitalismi ja kirkko puolestaan ovat sopineet hyvin yhteen. Kirkko on pyhittänyt kapitalismin luomalla evankeliumista sen hengellisen vastinparin, kun evankeliumi on rajoitettu ihmisen yksityiselle alueelle ja uskosta on tehty ihmisen yksityisomaisuutta. Yksilöön keskittyvä syntien anteeksiantaminen ja taivaspuhe on halvaannuttanut kirkon profeetallisuuden ja yhteiskuntaa muuttavan voiman.
Kirkossa ajattelu on oikeaa, jos se tulee oikealta. Vasen on Neuvostoliittoa ja vankileirien saaristoa, demonien ja Saatanan puoli. Vasemman halveksunta nousee kaukaa historian hämäristä. Kun Jumala loi Aadamin, hän käänsi tämän kasvot itään päin. Oikean käden puolella oli etelä, aurinko, valo, hyvyys ja elämä, kun taas vasemmalle jäi pohjoinen, pimeys, kylmyys ja kuolema. Heprean kielen sana semol tarkoittaa vasenta, pohjoista ja pahuutta. Samael on juutalaisten pyhissä kirjoituksissa, Talmudissa, kuoleman enkeli, Saatana. Myös englannin kielessä sana sinister tarkoittaa sekä pahaa että vasemmanpuoleista.
Kirkkoisä Augustinuksen (354–430) mielestä Raamatussa ”oikeaan suhtaudutaan myönteisesti ja se nähdään hyvyytenä tai oikeutena, ja vasempaan suhtaudutaan kaltoin ja se nähdään pahana tai vääryytenä.”
Myös Jeesus liittyy ikivanhaan vasen oikea -jaotteluun: ”Ja jos oikea kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heitä pois. Onhan sinulle parempi, että menetät vain yhden jäsenen, kuin että koko ruumiisi joutuu helvettiin”. (Matt. 5:29) Ihmisen kohtalo oli vaarassa, jos hänen paras osansa, oikea käsi, sortui vasemman käden pahuuteen. Vasenta piti halveksia. Se piti unohtaa kokonaan. ”Kun annat almun, älköön vasen kätesi tietäkö mitä oikea tekee, jotta hyvä tekosi pysyisi salassa, Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut.” (Matt. 6:30)
Kuoltuaan ja ylösnoustuaan Jeesus meni istumaan Jumalan oikealle puolelle, josta hän viimeisellä tuomiolla on jakava iankaikkisia tuomioita vasemmalla ja oikealla kädellään. Vasemmalla tapahtuu iankaikkinen tuomio helvettiin ja oikealla vapauttava tuomio taivaaseen.
Lopulta Jeesus itse joutui valtakoneiston hampaisiin juuri sen tähden, että hänen väitettiin asettuvan vasemman, Belsebulin, Saatanan puolelle: ”Mutta lainopettajat, joita oli tullut Jerusalemista, sanoivat: ’Hänessä on Belsebul, itsensä pääpaholaisen voimin hän pahoja henkiä karkottaa.’” (Mark 3:22)
Jeesuksen koko toiminta oli vallan silmissä vasenta, järjestyksen ja status quon vastaista, kumouksellista ja kapinallista.
Vasen on ikiaikainen demoni, joka on ajettava ulos vaikka pakottamalla vasenkätinen oikeakätiseksi tai järjestämällä oikean ajattelun kampanjoita. Kun Jeesus leimattiin riivatuksi, nykyajan vallan kriitikot leimataan kommunisteiksi. Kun Malmin seurakunta ja Helsingin seurakuntayhtymä palkkasivat minut hautausmaapapiksi 2018, yhtymän kiinteistöjohtaja kauhisteli, että mitä ne sitä kommunistia heille töihin ottaa. Samaa syytöstä olen kuullut monen suusta. Kommunistin leiman ovat saaneet lukemattomat vapaustaistelijat, Arndt Pekurisesta Martin Luther Kingiin. Eteläamerikkalainen ihmisoikeustaistelija, köyhien puolustaja ja piispa Helder Camara on todennut, että ”jos annat köyhille leipää, olet pyhimys. Silloin kaikki ylistävät sinua hallitusta ja ministereitä myöten, mutta jos kysyt miksi köyhällä ei ole leipää, olet kommunisti.
Kirkko on pettänyt köyhät muuttuessaan rikkaiden kirkoksi. Osaltaan siksi köyhät ovat kääntyneet vasemmalle, maallisten ja sosialististen ihanteiden puoleen. Vasen on aina eliitin, omistavan luokan varpaille astumista, syrjäytettyjen puolelle asettumista. Vasen on instituutio-kritiikkiä, lukkoonlyötyjen totuuksien, riistävien tapojen ja käytäntöjen kyseenalaistamista. Siksi vasemmisto ja hallitusvalta ovat niin vaikea yhtälö. Vasemmiston ja kirkon identiteetti eivät löydy vallankahvasta vaan suolana, valona ja hapatteena olemisesta. Luukkaan evankeliumissa Jeesus paljastaa valtaa uhkaavan vasemman käden agendansa:
Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta. (Luuk 4:18–19)
Tämä on vastustamattoman vasenta puhetta, joka on herättänyt levottomuutta yhteiskunnan eliitissä kautta historian. Jeesus iski pyhimpään yhteiskunnalliseen arvoon, yksityisomistukseen ja samalla pahimpaan epäkohtaan, (maan)omistuksen kasautumiseen. Jeesus liittyi vanhaan Mooseksen aikaiseen riemuvuosiperinteeseen.
Pyhittäkää viideskymmenes vuosi ja julistakaa maanne kaikille asukkaille yleinen omistusoikeuksien palautus. Se vuosi on riemuvuosi. Silloin jokainen maansa menettänyt saa sen jälleen haltuunsa ja jokainen orjaksi myyty saa palata sukunsa luo. (3 Moos. 25:10)
Jeesus asettui poliittisesti yhtä vasemmalle kuin Vanhan testamentin profeetat. Omistustalous oli vallannut Israelin kahdeksannella vuosisadalla eaa. Yksityisomistukseen perustuva talous oli alun perin tasa-arvoinen, mutta eriarvoistui sittemmin laina-mekanismin myötä. Velalliset, jotka eivät kyenneet maksamaan lainojaan takaisin, menettivät maansa ja joutuivat velkaorjuuteen perheensä kanssa. Omistustalouden väistämätön seuraus oli maanomistuksen keskittyminen, vaurauden kasaantuminen ja yhteiskunnan eriarvoistuminen. Profeetat tuomitsivat kovin sanoin suurmaanomistajien toiminnan:
Voi niitä, jotka hautovat ilkitöitä, vielä vuoteessaankin miettivät pahoja tekoja! Aamun tullen he toteuttavat aikeensa, siihen heillä on valta. He himoitsevat peltoja ja anastavat niitä, ottavat haltuunsa toisten taloja. He ajavat ihmiset perikatoon, vievät maat keneltä tahtovat. (Miika 2:1–2)
Epäoikeudenmukaisuus ja köyhien riisto oli profeetoille yhtä kuin Jumalan hylkääminen. Jumalan tunteminen ja yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus, köyhien oikeuksista huolehtiminen, olivat sama asia. Jeesuksen Isä meidän -rukouksen viides pyyntö on poliittinen kannanotto maanomistuksen kasaantumista ja velkaorjuutta vastaan: ”Ja anna meille velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meille velassa.”
Maanomistuksen kasautumisen kritiikistä oli kyse myös Jeesuksen ja rikkaan miehen kohtaamisessa. Mies kysyi mitä hänen pitäisi tehdä periäkseen iankaikkisen elämän. Jeesus kehotti miestä myymään omaisuutensa, antamaan rahat köyhille ja seuraamaan häntä. (Mark. 10: 17-27) Perinteinen kirkollinen tulkinta on hengellistänyt myös tämän poliittisen tekstin. Kyse ei ollut rikkauden kritiikistä yleisellä tasolla vaan erittäin keskeisestä yhteiskunnallisesta ongelmasta. Rikkaat olivat suurtilallisia ja saaneet vaurautensa velkaantuneiden pientilallisten kustannuksella. Jos rikas mies halusi Jumalan valtakuntaan, niin hurskaan esittäminen ei riittänyt, vaan oli tehtävä konkreettisia oikeudenmukaisia tekoja eli palauttaa vääryydellä viedyt pellot ja talot.
Jeesuksen ja profeettojen (vasemmistolainen) kritiikki on mitä ajankohtaisin tänään, kun hyvinvointivaltion ideologinen tuho, eriarvoistaminen, marginalisoiminen ja sosiaalisten turvaverkkojen alasajo jatkuu ja yhä suuremmalta joukolta ihmisiä viedään hyvän elämän mahdollisuudet. Kirkolla on tässä suuri rooli. Taloudellinen ja poliittinen eliitti tarvitsee kirkkoa, nimittäin hengetöntä, sanomansa vesittänyttä kirkkoa rauhoittamaan kansaa. Ne tarvitsevat vaikenevaa kirkkoa, jotta kansa uskoisi, että epäoikeudenmukaisuus ja köyhyys ovat Jumalan säätämä kohtalo, luonnon voima. Ne tarvitsevat kirkkoa siunaamaan tulevan almuyhteiskunnan, jossa köyhät ovat rikkaiden armeliaisuuden varassa.
Niin, Poika istuu isän oikealla puolella , joten Jumala on tässä tapauksessa vasemmalla puolella, koska vasemmalta puolelta on jätetty pois se kolmas, vaikka on kysymys kolmiyhteydestä.
Pojan uskottiin myös kohdussa kasvavan kohdun oikealla puolella, eli lämpimällä puolella, ja tytön vasemmalla puolella.
Oikeisto ja vasemmisto poliittiisesti on myös tavallaan uskon asia, eli oikeiston mielipiteet ovat ikäänkuin oikeita, kun taas vasemmiston vääriä. Vaikka väärän vastapari, on suora. ” Kuka sen suoraksi vääntää, mikä on vääräksi taipunut.”
Huvittavinta on se, kun Venäjä, aikoinaan kommunistisena, katsotaan vasemmaksi ja sitä kautta myös vääräksi, kun kartalta katsoen Venäjä on kuitenkin meidän oikealla puolella ja Ruotsi vasemmalla puolella. Kun meidän kerrotaan suuntautuvan länteen niin kartalla se tarkoittaa vasemmalle.
Jos makaa kartalla niinkuin ristinpuulla, niin silloin venäjä on miehen vasemman käden puolella, mutta jos katso karttaa yläpuolelta, silloin Venäjä on oikealla puolella.
Muuten en ota kantaa siihen, onko se suora vai väärä.
Kirkon poliittiseen kallistumaan en halua ulkopuolisena puuttua, mutta Jeesuksen asemointi johonkin ihmisten keskuudessa vallalla olevaan poliittiiseen aatteeseen herättää suuria kysymysmerkkejä.
Voisitko sinä Kai nähdä Kristuksen painamassa eduskunnan äänestysnappeja tai käymässä vaalikampanjaa? Eikö hänen valtansa tule sitten, kun Isä antaa merkin?
Esimerkiksi Ilmestyksen 19. luvun ennustuksessa ei ole käsitykseni mitään kansanvaltaan ja siis demokratiaan viittaavaa. Loistava lopputulos kuitenkin tuossa rojalistisessa järjestelmässä vallitsee, ja näin kuninkaasta Raamatussa kerrotaan ”antaa heikoille oikean tuomion ja ajaa vakaasti maan köyhien asiaa. Hän lyö väkivaltaista sanansa sauvalla ja surmaa huultensa henkäyksellä väärintekijän.”(Jes11:4)
Raili, nyt sekoitat puoluepolitiikan ja politiikan. Poliittisuus läpäisi Jeesuksen toiminnan kuin valo ilman. Hänen jokainen sanansa ja tekonsa olivat läpeensä yhteiskunnallisia; ne eivät leijuneet taivaassa, vaan niillä oli syvä kosketuspinta siihen todellisuuteen, jossa ne syntyivät. Jeesus puhui kieltä, jota ihmiset ymmärsivät. Antiikin ajan yhteiskunnassa uskontoa ja politiikkaa ei voinut erottaa toisistaan. Uskonto sääteli kaikkea, niin yksityistä kuin julkistakin elämää.
Jeesuksen poliittisuudessa ei ole kyse suttuisesta puoluepoliittisesta kähminnästä tai latteasta konsensuksesta, vaan niiden valtojen ja voimien haastamisesta, jotka syrjäyttävät ihmisiä, tuottavat uhreja. Jeesus toi jatkuvasti näyttämölle jonkin hyljeksityn ja halveksitun ihmisen, jonka kautta hän asetti kyseenalaiseksi syrjäyttävän status quon, vallan ja voiman. Hän toi esiin ikiaikaisen uhrikäytännön, jossa aina jotkut yksilöt ja ryhmät työnnetään syntipukkeina ulos yhteisöstä.
Kirkko on päivänselvästi oikeistolainen ja sen sisällä on vielä aktiivisimmat kiihkoilijat usein äärioikeistolaisia.
Jeesus-liike oli Vt:n profeettojen antaman mallin mukaisesti köyhien ja sorrettujen liike. Mutta myös kapinaliike Romaa vastaan ja roomamyönteisiksi tulkitut Jeesuksen sanonnat kuuluivat vain taktiikkaan ennen ’ajan tulemista’.
Asiassa kannattaa lukea esim John Charmichaelin kirja The Death of Jesus ja tuoreempi teologian tohtori Sakari Häkkisen ’Köyhät kerettiläiset’. Ebionit kirkkoisien teksteissä. Suomalaisen Teologisen Kirjallisuusseuran Julkaisuja 223
Vammala 1999, 341 s.
Ebion merkitse köyhä kuten myös ani ja molemmat käsitteet olivat Jeesuksen kielellistä tarpeistoa.
Sadinmaa on absolut oikeassa.
Kai. On tietenkin selvää, ettei Jeesusta voi sovittaa puoluepolitiikkaan. Mielestäni ei mihinkään ihmislähtöiseen ismiin, ei kapitalismiin enempää kuin sosialismiin. Jos halutaan sanoa Jeesuksen ”poliittisesta” agendasta jotakin, se oli kaikessa hänen opetuksessaan tiukasti kytketty käsitteeseen Jumalan valtakunta. Tämän maailman valtakuntien puolesta tai vastaan Jeesus ei liputtanut. Vai näetkö hänen sanoissaan jotakin Rooman vallan vastaisuutta? Entä ottiko Jeesus mielestäsi roolia juutalaisena vapaustaistelijana, jota roolia häneltä jotkut odottivat?
Seppo toteaa, että ”myös kapinaliike Roomaa vastaan ja roomamyönteisiksi tulkitut Jeesuksen sanonnat kuuluivat vain taktiikkaan.” Kenties voit Seppo perustella kantaasi, vaikkapa sitaatilla jostakin kohdasta evankeliumeja?
Totta on myös se, että Jeesuksen sanoilla ”oli syvä kosketuspinta siihen todellisuuteen, jossa ne syntyivät”. Mutta kannattaa panna merkille, ettei Kristus antanut minkäänlaista lupausta siitä, että joku ihmishallinto voisi ratkaista ongelmat. ”Köyhät teillä on luonanne aina”, oli erinomaisen paikkansa pitävä visio kauas tulevaisuuteen.
Jeesus todella huomioi köyhät, sairaat ja nälkäiset. Tunsi heitä kohtaan rakkautta ja empatiaa. Toiminnallaan hän osoitti, mitä Jumalan valtakunnan kuningas saa aikaan. Eli jos halutaan asia ilmaista toisin: Jeesus esitteli ”poliittisen hallitusohjelmansa”, jonka hän aikanaan tulisi toteuttamaan. Mutta vasta siis tulevaisuudessa. Sitähän me mallirukouksessa olemme juuri pyytämässä.
”Jeesuksen poliittisuudessa ei ole kyse suttuisesta puoluepoliittisesta kähminnästä tai latteasta konsensuksesta”. Ei todellakaan. Sellaiset piirteet kuuluvat siihen ihmishallintoon, jolle Jeesus käski olemaan alamainen. Seuraajansa Pietari oli varsin samoilla linjoilla, kun hän ohjeisti meitä kristittyjä: ” Osoittakaa kaikille arvonantoa, rakastakaa uskonveljiä, pelätkää Jumalaa, kunnioittakaa keisaria. Palvelijat, kunnioittakaa isäntiänne ja olkaa heille kuuliaisia, ei ainoastaan hyville ja lempeille, vaan myös epäoikeudenmukaisille.”(1. Piet2:17,18)
Miltä sinusta tuollainen puhe kuulostaa?
.
” Vasemman halveksunta löytyy kaukaa historiasta. ”
Niin löytyy, esim. Tuomaan helmihymnissä sanotaan, ” Jätin Banylonian vasemmalle puolelleni ” sillä viitattiin Babylonian loistokkuuteen ja mitä kaikkea siellä mahtoi ollakkaan, olihan Ishtar sinisine portteineen kauhistus, femijumaluus. Taisi olla peräti hallitsija tai kuningatar, en ole perehtynyt tarkemmin. Jeesuksesta tuli uusi portti, se ei saanut olla korkea, sen piti olla ahdas.
Toinen löytyy eräästä apokryfista jossa kerrotaan että luvut aina 99 saakka kirjoitettiin vasemmalla kädellä, kun löytyi vielä se yksi, eli sata tuli täyteen siirrettiin kaikki oikealle puolelle.
Josta peräisin lienee tarina 99 lampaasta, ja hyvästä paimenesta, joka etsii vielä sen yhdenkin kateissa olevan ja tuo laumaan.
Sadinmaa
”Jeesuksen poliittisuudessa ei ole kyse suttuisesta puoluepoliittisesta kähminnästä tai latteasta konsensuksesta, vaan niiden valtojen ja voimien haastamisesta, jotka syrjäyttävät ihmisiä, tuottavat uhreja.”
Kovin roomalaisystävälliseltä hän kuitenkin vaikuttaa, kun kehoitti antamaan keisarille mikä keisarille kuuluu, eli maksamaan veroja keisarille, ja kantamaan heidän tavaroitaan, ikäänkuin nöyristelemään. Selootit olivat eri mieltä. Juutalaisia ei niinkään ole kiinnostanut hallitseminen vaan oppineisuus, suku ja laki, eli oikeudenmukaisuus. Kaikki ovat samanarvoisia lain edessä, niinkuin Jumalan edessä ovat.
Selootit eivät halunneet Rooman lakia jossa oli julmat rangaistukset, vaan Isien lain, eli oman lain ja itsenäisyyden.
Muuten ihan hyviä havaintoja sinulla, mutta siellä sotkeutuu roomalaisten tavat valloittaa ja omistaa maita, sekä velkaorjuus, joka oli nimenomaan Roomassa toimiva tapa. Ei kai juutalaisten tarvinne kaikkien syntejä kantaa.
Yksi evankeliumeiden rankimmin väärintulkituista teksteistä on kysymys veron maksamisesta keisarille. Fariseusten kysymys, onko oikein maksaa veroa keisarille, oli äärimmäisen ladattu. Talonpojat olivat kovan verorasituksen ahdistamia. Rooman miehittäessä Palestiinan 6 eaa. vero kaksinkertaistui. Sato ei nähnyt toista, kun Rooma ja roomalaisten sijaishallitsija, kuningas Herodes, veivät siitä lähes puolet veroina sekä pakollisina temppelille suoritettuina kymmenyksinä ja uhreina. Veron maksaminen keisarille oli myös juutalaisen lain vastaista. Jumala oli juutalaisten kuningas, jolle tuli osoittaa alamaisuutta, ei keisari. Denaarissa oli epäjumala – keisarin kuva ja nimi. Jos Jeesus olisi vastannut myöntävästi, hän olisi rikkonut juutalaisten lakia. Suora kieltävä vastaus olisi taas ollut kapinaan yllyttämistä. Vastauksellaan Jeesus vältti molemmat ansat. Siitä huolimatta kenellekään ei jäänyt epäselväksi, mitä hän tarkoitti lauseella: ”Antakaa keisarille mikä keisarille kuuluu ja Jumalalle mikä Jumalalle kuuluu.” Koko maa, juutalaisten Palestiina ja kaikki mitä siinä oli, kuului Jumalalle, ei keisarille. Briljantilla tavalla Jeesus kehotti vastarintaan. Vastustajat kaivoivat Jeesukselle ansaa, mutta astuivatkin siihen itse. Jeesuksella ei rahaa ollut, mutta heillä oli. Se osoitti kenelle he olivat lojaaleja. Keisarin rahan kantaminen ja ylipäänsä koskettaminen oli juutalaisilta kielletty. Jeesus kehotti antamaan denaarin takaisin, palauttamaan sen omistajalleen. Raha kuuluu keisarille, ei kansalle. Kyse oli boikotista. Tässä ei puhuta mistään regimenteistä tai hallinta-alueista, ikään kuin keisari ja Jumala olisivat tasavertaisia hallitsijoita. Jeesuksen vastauksessa ei ollut kyse kirkon ja valtion erosta tai uskonnon ja politiikan erottamisesta, koska Jeesuksen aikana niin uskonto, politiikka kuin talouskin olivat yhtä ja samaa, kietoutuneet toisiinsa erottamattomalla tavalla.
On epäuskottavaa, että Jeesus olisi kehottanut täydelliseen passiivisuuteen suhteessa pahaan, kun koko hänen toimintansa oli mitä suurimmassa määrin pahan vastustamista. Vastarintaa merkitsevä kreikankielinen sana (antistenai) merkitsee aseellista vastarintaa sotilaallisissa yhteenotoissa tai väkivaltaista kamppailua. Jeesus ei siis kehottanut pidättäytymään vastarinnasta, vaan väkivaltaisesta vastarinnasta. Vasemman posken kääntäminen, viitan antaminen ja toisen virstan kulkeminen eivät ole marttyyrimaista kirkollista nöyristelyä vaan aktiivista, väkivallatonta, vastarintaa. Oikealle poskelle lyöminen ei ollut nyrkillä tapahtuvaa pahoinpitelyä, vaan kämmenselällä annettava loukkaava läimäys, ylempiarvoisen halveksunnan osoitus alempiarvoiselle. Nöyryytetyn ei tarvitse alistua pelosta tai lyödä takaisin, vaan hän voi ottaa aloitteen itselleen kääntämällä lyöjälle toisenkin posken. Näin hän säilyttää omanarvontuntonsa, arvokkuutensa ja itsekunnioituksensa alistajansa edessä.
Viitan antamisessa puolestaan on kyse velallisen mahdollisuudesta vastata käräjillä velkojansa epäinhimilliseen vaatimuksiin. Köyhä talonpoika joutui yleisen käytännön mukaan antamaan rikkaalle maanomistajalle paitansa velan vakuudeksi. Köyhillä ei ollut yleensä kuin kaksi vaatetta. Siitä huolimatta Jeesus kehotti köyhiä antamaan rikkaalle myös toisen vaatteensa eli riisuuntumaan oikeudessa alasti. Tällä teolla köyhällä oli mahdollisuus osoittaa velkojansa ahneus sekä koko järjestelmän räikeä epäoikeudenmukaisuus ja epäinhimillisyys. Täydellisen epätoivoisessa tilanteessa velallisella säilyi pieni mahdollisuus osoittaa aloitteellisuutta ja tarjota toisenlaista ratkaisua, sovintoa ja järjestelmän muuttamista.
Kolmas esimerkki liittyy roomalaisiin miehittäjiin, sotilaisiin, jotka pakottivat ihmisiä kantamaan maantiellä heidän tavaroitaan. Jeesuksen kehotuksessa toistuu sama logiikka: ole epäoikeudenmukaisen tilanteen herra. Tee aina enemmän kuin sinua pyydetään tekemään. Yllätä alistajasi ja anna hänelle mahdollisuus nähdä tilanne kaikessa vääryydessään.
Vähät kirkosta, kun meillä on nyt oikeusvaltioperiaate julistettuna tavoitteena, ja siinä pitäisi kaikkien olla samanarvoisia lain edessä, ja tuomioiden olla oikeudenmukaisia, niin varotaan vain, ettei se pääse lipsumaan shariaksi meidän hyvät saavutukset.
Laki ei tuomitse ketään helvettiin, se ei ole laillinen rangaistus.
”Rooman miehittäessä Palestiinaa 6 eaa. ”
Edes Jeesuksen aikana ei ollut sen nimistä aluetta kuin Palestiina. Sen antoi vasta toisella vuosisadalla keisari Hadrianus, toisen juutalaiskapinan jälkeen, koska hän vihasi juutalaisia ja halusi hävittää heidän historiansa kokonaan tuolta alueelta. Jo aiemmin oli Jerusalem nimitetty Aelia Capitolinaksi. Mutta sekään ei tapahtunut Jeesuksen aikana.
Nimi Palestiina tulee juutalaisten arkkivihollisten eli filistaelaisten, Philistin mukaan, ja he asuivat aikoinaan Gazan kaistalla, olivat merikansaa, ja palvoivat Dagonia.
Kiitos blogistille kuin myös Tarjalle. Tämä on hyvää einestä hengellisestikin.
Niin, että jos Sadinmaalla ei ole fyrkkaa, syy on kaukaisten kapitalistien? Voihan sitä tehdä kovasti töitä, jos ajallinen vauraus on tavoitteena, sillä tavalla ne ovat tehneet. Ja me köyhätkin olemme hyötyneet siinä sivussa. Mutta maata, kadehtia ja vaatia muita työskentelemään itselle.
Jeesus kielsi palvomasta mammonaa. Sellaisesta tässä blogissa minun nähdäkseni on kysymys, vaikka tietysti verhoiltuna kaikkiin hyveisiin. Tyytykäämme siihen, että meillä on elanto ja vaatteet. Sosialismin ja kapitalismin ääripäissä ei tyydytä mihinkään.
Nyt pastori Sadinmaa teki sen mistä ainoastaan keplottelemalla pääsee ylitse.
Näin huomaamisemme kahden maailman pysyvinä jäseninä elämisemme saa hyvän vertailuspektrin.
Voisiko olla useammin kuin uskommekaan vaan varpaamme jalkaterissä olevan oikeassa suunnassa Jumalamme tahdon huomaamisessa.
Sadinmaa
”Jeesus ei siis kehottanut pidättäytymään vastarinnasta, vaan väkivaltaisesta vastarinnasta. ”
No joo, vähän tarinaa siitä aiheesta vielä.
Kun Pilatuksen tehtävä roomalaisena vallankäyttäjänä, oli saattaa myös roomalaiset jumalat ja keisarin palvonta vallattuun maahan, tässä tapauksessa Juudeaan, vaikka juutalaisille oli luvattu, että saavat pitää oman uskontonsa ja oman ajattelunsa Jumalasta, johon ei kuulunut patsaat, eikä muutkaan kuvat.
Niinpä Pilatus salakuljetti yöllä näitä kuvia Jerusalemiin. Kun kansa huomasi asian, he kokoontuivat suurella joukolla Pilatuksen palatsin luo osoittamaan rauhanomaisesti mieltään vastalauseena asialle.
Pilatus ei antanut periksi, vaan hälytti sotajoukkonsa kansan karkottamiseksi ja uhkasi heitä hengenlähdöllä jos eivät poistu.
Kansa laskeutui polvilleen ja paljasti niskansa, että siitä vain päitä poikki, mutta he eivät väisty, vaan pitävät kiinni sopimuksesta. Sillä kertaa se tuotti tulosta, eli Pilatus taipui, eikä ryhtynyt suorittamaan joukkomurhaa, mutta siitä ei ole yleiseksi ohjeeksi, sillä perusteella, että vihollisen mieli muuttuu, kun antautuu, tai ei ryhdy aseelliseen vastarintaan.
Jos hypäytään tuosta holokaustiin, jossa kansa ei taaskaan ryhtynyt aseelliseen vastarintaan, vaan meni kuin lammas, joka teuraaksi viedään, ääntä päästämättä kuoleman kitaan niin vihollisen mieli ei siitä muuttunut, eikä olisi tullut muuttumaan, ellei olisi tullut pommeja ja joukkovoimaa ulkopuolelta, jotka auttoivat hirveyden lopettamisessa.
Ei myöskään kukaan paikallisista, jotka näkivät kuljetuksia ja karkotuksia tehneet mitään, vaan riensivät huutokauppoihin ostamaan takavarikoitua omaisuutta, ja väittivät jälkeenpäin, etteivät ole tienneet mitä tapahtui.