Väittävät kirkossa, ettei se olisi poliittinen. Todellisuudessa jokainen papin saarna on poliittista, joko valtaa myötäilevää tai sitä vastustavaa. Kirkko ei siis voi olla epäpoliittinen. Kyse on vain siitä millaista politiikkaa kirkko tukee ja toteuttaa. Perinteisesti vasen on kirkossa väärää tai vähintään epäilyttävää. Nasaretin Jeesuksen hengessä tapahtuva valtaa haastava puhe on kirkossa poliittista, jopa kommunismia, kun taas valtaa myötäilevä puhe on kristillistä. Suomen kirkko on koko historiansa ajan tukenut valtapolitiikkaa joko suoraan tai välillisesti. Jos kirkko ei olisi poliittinen, miksi vasemmistolaisia pappeja on niin vähän ja miksi heillä on niin huonot mahdollisuudet edetä kirkollisella virkauralla ja miksi Helsingin seurakuntayhtymä on jo pitkään ollut poliittisen oikeiston hallussa?
Kirkko on rakenteellisesti, sekä teologisesti, että käytännössä, lähempänä oikeistoa kuin vasemmistoa. Säilyttäminen, autoritaarisuus ja arvokonservatiivisuus yhdistävät molempia. Oikealle kallistuminen johtunee myös ateismista, jota on perinteisesti pidetty enemmän vasemmiston ominaisuutena. Kapitalismi ja kirkko puolestaan ovat sopineet hyvin yhteen. Kirkko on pyhittänyt kapitalismin luomalla evankeliumista sen hengellisen vastinparin, kun evankeliumi on rajoitettu ihmisen yksityiselle alueelle ja uskosta on tehty ihmisen yksityisomaisuutta. Yksilöön keskittyvä syntien anteeksiantaminen ja taivaspuhe on halvaannuttanut kirkon profeetallisuuden ja yhteiskuntaa muuttavan voiman.
Kirkossa ajattelu on oikeaa, jos se tulee oikealta. Vasen on Neuvostoliittoa ja vankileirien saaristoa, demonien ja Saatanan puoli. Vasemman halveksunta nousee kaukaa historian hämäristä. Kun Jumala loi Aadamin, hän käänsi tämän kasvot itään päin. Oikean käden puolella oli etelä, aurinko, valo, hyvyys ja elämä, kun taas vasemmalle jäi pohjoinen, pimeys, kylmyys ja kuolema. Heprean kielen sana semol tarkoittaa vasenta, pohjoista ja pahuutta. Samael on juutalaisten pyhissä kirjoituksissa, Talmudissa, kuoleman enkeli, Saatana. Myös englannin kielessä sana sinister tarkoittaa sekä pahaa että vasemmanpuoleista.
Kirkkoisä Augustinuksen (354–430) mielestä Raamatussa ”oikeaan suhtaudutaan myönteisesti ja se nähdään hyvyytenä tai oikeutena, ja vasempaan suhtaudutaan kaltoin ja se nähdään pahana tai vääryytenä.”
Myös Jeesus liittyy ikivanhaan vasen oikea -jaotteluun: ”Ja jos oikea kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heitä pois. Onhan sinulle parempi, että menetät vain yhden jäsenen, kuin että koko ruumiisi joutuu helvettiin”. (Matt. 5:29) Ihmisen kohtalo oli vaarassa, jos hänen paras osansa, oikea käsi, sortui vasemman käden pahuuteen. Vasenta piti halveksia. Se piti unohtaa kokonaan. ”Kun annat almun, älköön vasen kätesi tietäkö mitä oikea tekee, jotta hyvä tekosi pysyisi salassa, Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut.” (Matt. 6:30)
Kuoltuaan ja ylösnoustuaan Jeesus meni istumaan Jumalan oikealle puolelle, josta hän viimeisellä tuomiolla on jakava iankaikkisia tuomioita vasemmalla ja oikealla kädellään. Vasemmalla tapahtuu iankaikkinen tuomio helvettiin ja oikealla vapauttava tuomio taivaaseen.
Lopulta Jeesus itse joutui valtakoneiston hampaisiin juuri sen tähden, että hänen väitettiin asettuvan vasemman, Belsebulin, Saatanan puolelle: ”Mutta lainopettajat, joita oli tullut Jerusalemista, sanoivat: ’Hänessä on Belsebul, itsensä pääpaholaisen voimin hän pahoja henkiä karkottaa.’” (Mark 3:22)
Jeesuksen koko toiminta oli vallan silmissä vasenta, järjestyksen ja status quon vastaista, kumouksellista ja kapinallista.
Vasen on ikiaikainen demoni, joka on ajettava ulos vaikka pakottamalla vasenkätinen oikeakätiseksi tai järjestämällä oikean ajattelun kampanjoita. Kun Jeesus leimattiin riivatuksi, nykyajan vallan kriitikot leimataan kommunisteiksi. Kun Malmin seurakunta ja Helsingin seurakuntayhtymä palkkasivat minut hautausmaapapiksi 2018, yhtymän kiinteistöjohtaja kauhisteli, että mitä ne sitä kommunistia heille töihin ottaa. Samaa syytöstä olen kuullut monen suusta. Kommunistin leiman ovat saaneet lukemattomat vapaustaistelijat, Arndt Pekurisesta Martin Luther Kingiin. Eteläamerikkalainen ihmisoikeustaistelija, köyhien puolustaja ja piispa Helder Camara on todennut, että ”jos annat köyhille leipää, olet pyhimys. Silloin kaikki ylistävät sinua hallitusta ja ministereitä myöten, mutta jos kysyt miksi köyhällä ei ole leipää, olet kommunisti.
Kirkko on pettänyt köyhät muuttuessaan rikkaiden kirkoksi. Osaltaan siksi köyhät ovat kääntyneet vasemmalle, maallisten ja sosialististen ihanteiden puoleen. Vasen on aina eliitin, omistavan luokan varpaille astumista, syrjäytettyjen puolelle asettumista. Vasen on instituutio-kritiikkiä, lukkoonlyötyjen totuuksien, riistävien tapojen ja käytäntöjen kyseenalaistamista. Siksi vasemmisto ja hallitusvalta ovat niin vaikea yhtälö. Vasemmiston ja kirkon identiteetti eivät löydy vallankahvasta vaan suolana, valona ja hapatteena olemisesta. Luukkaan evankeliumissa Jeesus paljastaa valtaa uhkaavan vasemman käden agendansa:
Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta. (Luuk 4:18–19)
Tämä on vastustamattoman vasenta puhetta, joka on herättänyt levottomuutta yhteiskunnan eliitissä kautta historian. Jeesus iski pyhimpään yhteiskunnalliseen arvoon, yksityisomistukseen ja samalla pahimpaan epäkohtaan, (maan)omistuksen kasautumiseen. Jeesus liittyi vanhaan Mooseksen aikaiseen riemuvuosiperinteeseen.
Pyhittäkää viideskymmenes vuosi ja julistakaa maanne kaikille asukkaille yleinen omistusoikeuksien palautus. Se vuosi on riemuvuosi. Silloin jokainen maansa menettänyt saa sen jälleen haltuunsa ja jokainen orjaksi myyty saa palata sukunsa luo. (3 Moos. 25:10)
Jeesus asettui poliittisesti yhtä vasemmalle kuin Vanhan testamentin profeetat. Omistustalous oli vallannut Israelin kahdeksannella vuosisadalla eaa. Yksityisomistukseen perustuva talous oli alun perin tasa-arvoinen, mutta eriarvoistui sittemmin laina-mekanismin myötä. Velalliset, jotka eivät kyenneet maksamaan lainojaan takaisin, menettivät maansa ja joutuivat velkaorjuuteen perheensä kanssa. Omistustalouden väistämätön seuraus oli maanomistuksen keskittyminen, vaurauden kasaantuminen ja yhteiskunnan eriarvoistuminen. Profeetat tuomitsivat kovin sanoin suurmaanomistajien toiminnan:
Voi niitä, jotka hautovat ilkitöitä, vielä vuoteessaankin miettivät pahoja tekoja! Aamun tullen he toteuttavat aikeensa, siihen heillä on valta. He himoitsevat peltoja ja anastavat niitä, ottavat haltuunsa toisten taloja. He ajavat ihmiset perikatoon, vievät maat keneltä tahtovat. (Miika 2:1–2)
Epäoikeudenmukaisuus ja köyhien riisto oli profeetoille yhtä kuin Jumalan hylkääminen. Jumalan tunteminen ja yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus, köyhien oikeuksista huolehtiminen, olivat sama asia. Jeesuksen Isä meidän -rukouksen viides pyyntö on poliittinen kannanotto maanomistuksen kasaantumista ja velkaorjuutta vastaan: ”Ja anna meille velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meille velassa.”
Maanomistuksen kasautumisen kritiikistä oli kyse myös Jeesuksen ja rikkaan miehen kohtaamisessa. Mies kysyi mitä hänen pitäisi tehdä periäkseen iankaikkisen elämän. Jeesus kehotti miestä myymään omaisuutensa, antamaan rahat köyhille ja seuraamaan häntä. (Mark. 10: 17-27) Perinteinen kirkollinen tulkinta on hengellistänyt myös tämän poliittisen tekstin. Kyse ei ollut rikkauden kritiikistä yleisellä tasolla vaan erittäin keskeisestä yhteiskunnallisesta ongelmasta. Rikkaat olivat suurtilallisia ja saaneet vaurautensa velkaantuneiden pientilallisten kustannuksella. Jos rikas mies halusi Jumalan valtakuntaan, niin hurskaan esittäminen ei riittänyt, vaan oli tehtävä konkreettisia oikeudenmukaisia tekoja eli palauttaa vääryydellä viedyt pellot ja talot.
Jeesuksen ja profeettojen (vasemmistolainen) kritiikki on mitä ajankohtaisin tänään, kun hyvinvointivaltion ideologinen tuho, eriarvoistaminen, marginalisoiminen ja sosiaalisten turvaverkkojen alasajo jatkuu ja yhä suuremmalta joukolta ihmisiä viedään hyvän elämän mahdollisuudet. Kirkolla on tässä suuri rooli. Taloudellinen ja poliittinen eliitti tarvitsee kirkkoa, nimittäin hengetöntä, sanomansa vesittänyttä kirkkoa rauhoittamaan kansaa. Ne tarvitsevat vaikenevaa kirkkoa, jotta kansa uskoisi, että epäoikeudenmukaisuus ja köyhyys ovat Jumalan säätämä kohtalo, luonnon voima. Ne tarvitsevat kirkkoa siunaamaan tulevan almuyhteiskunnan, jossa köyhät ovat rikkaiden armeliaisuuden varassa.
Vastaus otsikon kysymykseen: kyllä, kirkko on edelleen oikeistolainen. Kirkon ja poliittisen vasemmiston suhteet ovat toki jo pitkään olleet ongelmattomat, viimeistään 1990-luvun lamavuosista saakka. Silti sanottava, että kirkon vaikutusvaltaisin maallikkoaines ja suurelta osin papisto, ja etenkin piispat ovat edelleen puhtaasti porvarillis-oikeistolaisia.
En tiedä oliko Nasaretin mies oikeistolainen, vasemmistolainen, vihreä vai perussuomalainen, mutta taatusti Jeesus oli anarkisti. On häpeä kirkolle ja sen papistolle , kuinka monet UT:n köyhistä ja rikkaista puhuvat jakeet on mustavalkoisesti hengellistetty ja VT:n sosiaaliradikaalit profeetat sivuutettu.
Pakko myöntää, etten ole koskaan kirkossa yhtynyt rukouksiin esivallan puolesta. Synti kai sekin.
Niin silloin, kun esivallan päätökset ja ideologiat poikkeaa Jumalan tahdosta, kuten vaikka selkeässä avioliitto kysymyksessä. Sitä ei voi siunata. Silti ja siksi kristillinen seurakunta rukoilee jokaisessa messussa esivallan puolesta.
”Sitä ei voi siunata.” Siunaus tulee Jumalalta, jolle mikään ei ole mahdotonta. Siksi siunausta voi, saa ja tuleekin pyytää kenelle tahansa.
Jeesus oli anarkisti jonka viesti oli. – Minä kehoitan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuningasten ja kaiken esivallan puolesta, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa.
Werner: Kannattaa lukea Raamattua ihan päivittäin ja rukouksen kanssa, ettei tule antaneeksi väärää todistusta. Me kaikki syntiset sorrumme toisinaan väärän todistuksen lausumiseen. Wernerinkään, palstan vitsiniekan, ei kuitenkaan pitäisi laittaa Jeesuksen suuhun sanoja, joita Jeesus ei Raamatun mukaan ole sanonut.
Sallittakoon tänne sinunkaltaisesi ’huumoriveikkojenkin’ kommentit. Mutta meille joillekin tämän palstan lukijoille ja seuraajille Raamatun tekstien kanssa typerehtäminen on …. Niin, no en sano muuta.
Korjaillaan tässä nyt vähän tuota kommenttiasi : Timoteuskirjeet kirjoitettiin paljon Jeesuksen ajan jälkeen ja todennäköisesti niitä ei kirjoittanut edes Paavali, vaan ne on kirjoitettu paljon myöhemmin: https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/184247/TolonenJonnaProGradu.pdf?sequence=2&isAllowed=y .
Kuten tiedämme Luther puhuu Jumalan vieraasta ja varsinaisesta työstä. Vieras työ on Hänen vasemman käden työtänsä, joka vie ristin alle, että Hänen varsinainen oikean käden työnsä voisi toteutua uskossa ja luottamuksessa Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan meidän Herraamme. Sehän se onkin merkillistä, että Jumalan vasemman käden työ vie meidät ahdistuksen kautta oikeaan vapauteen Kristuksessa. En siis kuole vaan elän. Kirkossa ajattelu on oikeaa ja vasempaa, kun se pitäytyy Jumalan Pyhässä sanassa.
Kai Sadinmaa, voiko olla olemassa tai joskus tulla sellaista yhteiskuntaa, jossa kaikki saisivat kaikista mahdollisista töistä samaa palkkaa?
En tajua miten tuo liittyy tähän blogiin.
Se liittyy sinun edustamaasi ja ajamaasi ideologiaan.
Nyt puhut omiasi. En ole missään väittänyt tuollaista. Erisuuruiset palkat ovat ihan ok.
Kommunismin yksi iskusana on ”tasa-arvo”. Mutta voiko olla olemassa sellaista tasa-arvoa, jossa kaikki saisivat samaa palkkaa kaikista töistä?
Mika R: ”Kommunismin yksi iskusana on “tasa-arvo”. Mutta voiko olla olemassa sellaista tasa-arvoa, jossa kaikki saisivat samaa palkkaa kaikista töistä?”
Trollaatko? Mikään kommunismikaan ei ole ajanut sitä, että k a i k i s t a töistä tulisi saada sama palkka. Ihan yhtä hölmöä olisi väittää, että tasa-arvo edellyttäisi sitä, että kaikkien ihmisten pitäsi olla yhtä pitkiä ja yhtä voimakkaita ja yhtä älykkäitä. Tasa-arvo palkka-asioissa ytarkoitta sitä,että s a m a s t a työstä saadan lähtökohtaisesti samanlainen palkka esim. työntekijän sukupuoleen katsomatta.
Seppo Heinola, en trollaa, kyselen vain. Mutta loogisesti ajateltuna eräänlaista tasa-arvoa kaikille kaikista töistä sama palkka olisi. Se ei tietenkään toimisi missään.
”Mutta loogisesti ajateltuna eräänlaista tasa-arvoa kaikille kaikista töistä sama palkka olisi. Se ei tietenkään toimisi missään.”
Ei tietenkään eikä kukaan ole koskaan vakavassa mielessä moista ajanutkaan eli puhuit ihan tuulen.
Tasa-arvo ei ole myöskään sama asia kuin tasa-jako. Edellinen kuuluu näet induktion ja jälkimmäinen deduktion piiriin.
Kommunismin ihanne taisi olla, että kukin tekisi työtä kykyjensä mukaan ja saisi palkkaa tarpeittensa mukaan. Mistähän tämä malli on saatu? ”Uskovat pysyttelivät yhdessä, ja kaikki oli heille yhteistä. He myivät talonsa ja tavaransa, ja rahoista jaettiin kaikille sen mukaan kuin kukin tarvitsi.”
Martti Pentti, sama Apostolien Tekojen kohta tuli minullekin vasta myöhemmin mieleen.
Siitä ei kuitenkaan tullut yleistä käytäntöä kaikkiin kristillisiin seurakuntiin.
On totta, että alkuseurakunnassa esiintyi sitä, että ”he myivät talonsa ja tavaransa, ja rahoista jaettiin kaikille sen mukaan kuin kukin tarvitsi.”(Apt2:45)
Kaikkea omaisuutta ei suinkaan jaettu tasan, mikä paljastuu hyvin esimerkiksi Ananiaan ja Safiran tapauksesta. Varhaiskristittyjen keskuudessa omaisuuden myynti perustui aina vapaaehtoisuuteen, kaikki ei suinkaan lähtökohtaisesti ollut yhteistä, kuten joskus kuulee sanottavan..
Apt 5. luvussa on selvitystä omistussuhteista, kun Pietari toteaa Ananiaalle, että ”tilahan oli sinun, kun et vielä ollut myynyt sitä, ja sinun olivat myös rahat, kun sen myit.”(4) Ananiaan virhe oli se, että hän valehteli antaneensa koko kauppasumman seurakunnan käyttöön.
Alkuseurakunnassa arvostettiin anteliaisuutta, mikä voidaan päätellä korinttilaisille annetusta ohjeesta ” Kukin antakoon sen mukaan kuin on mielessään päättänyt, ei vastahakoisesti eikä pakosta, sillä iloista antajaa Jumala rakastaa.”(1.Ko9:7) Pakkoa tasajakoon ei siis ollut, ellei pakoksi lueta kristittyjen keskinäistä rakkautta, jonka Jeesus asetti seuraajiensa tunnusmerkiksi koskien myös taloudellisia asioita.(Joh13:35)
Fundamentalistit valikoivat ne kohdat Raamatusta, jotka pitää ymmärtää yksinkertaisen sisälukutaidon perusteella. Tämä kohta Apostolien teoista ei näytä kuuluvan niihin. Kuitenkin siinä lukee selvästi: ”kaikki oli heille yhteistä” ja ”jaettiin kaikille sen mukaan kuin kukin tarvitsi”.
Tarkoitin, että alkuseurakuntaa myöhäisemmässä kristillisyydessä ei toimittu enää kaikessa samalla tavalla.
Kommunismin ihanteilla on kuitenkin raamatullinen pohjansa. Kapitalismille on sellaista vaikea löytää.
Kirkossa myös naiset on tuomittu vasemmistoon. Kuten kaikki muutkin epäkelvot ihmiset. Oikeassaolijat ovat miehiä, kuten jumalakin ja hänen poikansa.
Et voisi enempää oikeassa olla. Enkä usko, että blogistikaan ryhtyy kanssamme riitelemään.
”Kirkossa myös naiset on tuomittu vasemmistoon” kuka on tuominnut ja millä tavalla?
”Kuten kaikki muutkin epäkelvot ihmiset” Eikö niin, että maailman ”ensimmäiset” naiset ovat epäkelpoja ihmisiä? Ja heidän asemansa paranee, kun kaikille maailman ihmisille tarjotaan heidän etunsa?
”Oikeassaolijat ovat miehiä” kaikki syy on suomalaisissa miehissä eikö niin?
Jos suomalaista nykypolitiikkaa ajattelee, ovat siinä konservatiiveja eli säilyttäjiä sos.dem ja vasemmistopuolue ja myös Keskusta aluepolitiikaltaan. Vihreät, kokoomus ja persut hakevat enemmän muutosta nykymenoon.
Jos kirkon piispojen ja muita julkisia kannanottoja seuraa, on niissä sekä säilyttäviä että uudistavia aineksia, kuitenkin ehkä enemmän edellisiä. Kun taloudesta puhutaan, on kirkon kannanotot pyrkineet puolustamaan vähäosaisia sekä kritisoimaan liiallista ahneutta.
Näin ollen sijoittaisin kirkon poliittisella kartalla selkeästi keskiviivan vasemmalle puolelle. Onko se hyvä vai huono asia, en tiedä. Ja ymmärrän hyvin, ja ennakoin, että tästä voi olla montaa mieltä.
Juu, vasemmistolaisempi se on, etenkin pääkaupunkiseudulla :)!
Nykyisin kirkko on ideologisesti perin kirjava, ja niin tulee ollakin. Sata vuotta sitten kirkolla oli oikeistolainen leima, mikä tarkoitti ns. arvokonservatismia: perheen arvostusta, vahvaa valtiota, kirkon vahvaa yhteiskunnallista asemaa. Silloinen poliittinen oikeistokin oli ”kodin, uskonnon ja isänmaan” asialla, ei niinkään hillitsemättömän kapitalismin asialla. Poliittisina johtajina oli oikeistopuolueissa professoreja eikä yritysjohtajia. Nykyisin oikeistolla useinkin ymmärretään laissez-faire -talousliberismia, ja vasemmistopuolueetkin ovat usein menneet mukaan matkimaan markkinatalouden huonoimpiakin piirteitä julkispalveluja uudistettaessa. Oletan kuitenkin, että kristityt niin oikeiston kuin vasemmistonkin riveissä vilpittömästi uskovat toimivansa hyvän puolella yhteiskunnallisissa kysymyksissä äänestäessään niinkuin äänestävät. Ainoastaan väkivaltaan turvautuvien ideologioiden, siis fasismin, kommunismin ja anarkismin, kannatus sopii huonosti kristillisen etiikan ihanteisiin, johon kuuluu välttämättä lähimmäisrakkauden ulottaminen aivan kaikkiin ihmisiin. Kirkko ei ole olemassa yhteiskunnallista vaikuttamista varten, siihen on muut kanavat. Vaikka kirkko opetuksessaan pitää esillä eettisiä ihanteita, ei moraalinvartijan tehtävä myöskään ole kirkon ensisijainen tarkoitus. Kirkko on olemassa, jotta mahdollisimman moni ihminen pääsisi taivaaseen uskomalla Jeesukseen.
”Kirkko on olemassa, jotta mahdollisimman moni ihminen pääsisi taivaaseen uskomalla Jeesukseen.”
Juurikin näin ja taivaaseen mennään uskossa ristin ja ahdistuksen kautta, josta itse Kristus, Paavali ja Luther ovat hyvänä esimerkkinä ja monet muut kristinuskon historiassa unohtamatta nykypäivää.
”Mutta loogisesti ajateltuna eräänlaista tasa-arvoa kaikille kaikista töistä sama palkka olisi. Se ei tietenkään toimisi missään.”
Ei tietenkään eikä kukaan ole koskaan vakavassa mielessä moista ajanutkaan eli puhuit ihan tuulen.
Tasa-arvo ei ole myöskään sama asia kuin tasa-jako. Edellinen kuuluu näet induktion ja jälkimmäinen deduktion piiriin.
Eikös tämä iso ryllinki ole Demarikirkko?
Mutta sitten on paljon opistoja, järjestöjä, herätysliikkeitä, raamattupiirejä, kristillisiä yrittäjiä jotka tekevät itse, omin käsin. Oma tupa, oma lupa ja voivat olla vähän oikeistolaisiakin.
Voiko fariseuksen ja publikaanin sijoittaa poliittiselle kartalle? Ymmärtääkseni publikaani tarkoittaa ’julkisen sektorin työntekijää’. Olivatko fariseukset yksityisyrittäjiä?
Voiko teolokian maisterin sijoittaa poliittiselle kartalle? Esim. Silloin, kun teolokian maisteri on vaaleissa ollut vasemmistiliiton ehdokkaana?
Vasemmistilaiset teolokit voisi sijoittaa peruskoulun alaluokille opettelemaan oikeinkirjoitusta.