Nyt Joulun aikaan useanlaiset vaivat kohtaavat parisuhdetta.Olisiko kirkon aika katsoa toimintamalleihinsa ettei näin montaa unetonta yötä Ihmisten tarvitsisi viettää kipujensa kanssa.
Mielestäni kirkolla vastuun ottaminen tarkoittaisi aviosopimuksen esittämistä vihkiparilta ennen papin Aamenta.
Kirkkohallitus halutessaan kahdessa viikossa tekisi pohjan minkä pari kuulutuksia hakiessaan saisi mukaansa useampana samanlaisena kappaleena virheitä varten.
Nyt olemassa oleva paperi todistettaisiin samalla kun vihkimisen todistajat nimensä kirjoittavat. Toki aviosopimukselle voisi olla eri todistajat ”saattojoukosta”.
Tuloste olisi näin uudistuvaa sorttia mutta se hyvin alkuun kertoisi kirkon olevan tosissaan kun puhutaan heteroseksistä ja yhteiselämän velvoitteista. Lisääntyneen ymmärryksen myötä uudet kihlaparit saisivat aina ”päivän pohjan” sopimustansa varten.
Tässä aviosopimuksen pohjassa kerrottaisiin ko.kohdissa avoimesti ennakoimattomista asian katsomisen mahdollisuuksista jolloin asiaa kehotettaisiin katsomaan juristin kanssa.
Onko sitten lyhyestä keskustelusta n.300 euroa liikaa, usein vähemmän, kun häät useasti maksavat hiukka enemmän.
Miehelle usein epäonnistuneen naisen katsomisen jälkeen jää vaivaksi elatusmaksut jolloin hyväkin mies on pelistä pois pitkäksi aikaa katsoa toista puolisoa.
Toimituskeskustelu olisi näin paikka missä kävelemisen ja kyykistymisen lisäksi käytäisiin läpi sillä hetkellä valmiina oleva aviosopimus. Papit ovat notkeita ja lyhyessä ajassa Heistä tulisi asiantuntijoita korjauksia katsomaan kysymyksissä kun niitä ilmenisi. Pappi viimeistään voisi ehdottaa josko juristia tarvittaisiin.
Edellistä voi katsoa kysymyksellä välittääkö kirkko pätkääkään edes heterosuhteista kun edelliseen katsomiseen ei ole päästy vaan onko kysymys pohjimmiltaan halusta tehdä toimituksia kasuaalissa.
