Juuri tarkastettu Anne Hartonevan väitöskirja toteaa (Kotimaa 19.2.), että kirkko hämärtää itse autonomiaansa. Tähän väitteeseen on mielestäni selkeät perusteet, jotka nousevat kirkon luottamushenkilöiden entistä laajemmasta politisoitumisesta. Etenkin nuoret aktiiviset naiset, lähinnä Vihreistä, ovat juntanneet itselleen merkittävän laajan edustuksellisuuden seurakuntaneuvostoissa, kirkkoneuvostoissa ja kirkkovaltuustoissa sekä kirkolliskokousedustajina.
Tämä on tuonut kirkolliseen päätöksentekoon juuri Hartonevankin esittämät yhteiskunnalliset seikat kuten perus- ja ihmisoikeudet ja myös tasa-arvokysymykset, ”vaikka kirkkoa koskevat päätökset tulisi perustella teologisin seikoin”. Ollaan siis täysin harhassa.
Niinpä olemme tilanteessa, jonka väitöskirjan tekijäkin on todennut, että kirkon virallinen linja hämärtyy, kun yksittäiset viranhaltijat ilmaisevat asioista julkisuudessa oman mielipiteensä. Näihin erilaisiin kirkon virallisesta linjasta poikkeaviin mielipiteisiin eivät piispat kuitenkaan riittävästi puutu julkisuudessa eivätkä piispallisen kaitsennan avulla ja niinpä väitöskirjan tekijä toteaa tämän vaikuttaneen piispojen aseman heikentymiseen. Kun lisäksi olen joutunut toteamaan, että tuomiokapitulit katsovat Kirkkolain vastaisesti toimivia ja siihen kiihottavia pappeja sormien välistä, kärsii koko kirkon arvovalta ja kunnioitus. Myös niiden pappien keskuudessa, jotka vielä tahtovat noudattaa pappislupaustaan.
Yksi esimerkki kirkon autonomien heikkenemisestä on valmisteilla oleva kirkkolain uudistus, jossa kirkon tunnustus, eli Raamatun arvovalta poistetaan kirkkolaista ja siirretään kirkkojärjestykseen. Tämä osaltaan tarkoittaa juridisesti sitä, että valtakunnansyyttäjä entistä helpommin voi syyttää Raamattua siteeraavia pappejakin yleisen lain rikkomisesta, kun Raamatulla ei enää olisi lain suomaa oikeutusta.
Raamatusta olen ymmärtänyt, että eksytys tulee kirkon sisältä. Sitä olemme juuri nyt todistamassa. Kun 1970-luvulla olin Lauttasaaren kirkkoneuvostossa, olivat käsiteltävät asiat täysin erilaisia kuin nykyisin. Tänä päivänä käymme läpi ja hyväksymme lukuisia johtosääntöjä, sopimuksia, selvityksiä, toimenkuvauksia, palkkiosääntöjä, ympäristöpolitiikkaa, lausuntoja ja muita paksuja asiakirjapinoja, joita toimihenkilöt ovat virkamiestyönään laatineet. Mutta pieni kärsivä ihminen, katumus ja kääntymys, evankeliumin julistus Jeesuksesta, synneistä vapauttaminen, jäävät käsittelemättä. Tärkeinä asioina tuodaan mm osallistuminen Pride tapahtumaan, hindulaisten joogakurssien järjestäminen, hiilineutraalius, luonnonvarojen loppumisella pelottelu, muusukupuolisuus ja monet muut, joita aiemmin pidettiin harhaoppeina. Pyhän Hengen armolahjojen opettamista ei esimerkiksi Olarissa katsottu aiheelliseksi tänä vuonna seurakuntalaisille järjestää, mutta naisten suosimia joogakursseja kylläkin. Tämän kaiken ovat otsikossani mainitut nuoret naiset aikaansaaneet. Ei millään pahalla, mutta tosiasiana, ja lisään, että arvostan naisia erityisen paljon, kunhan kirkossa toimivat Raamattu ohjesääntönään.
Toinen seikka on nykyisten päättäjien itsekkyys. ”Minä” on keskeistä, ei enää niinkään ”Minä Olen”. Kirkko Espoossakin mainostaa itsekkyyttään kampanjalla ”Täällä rakastan Minä”. Itse kysyin heti sen nähtyäni: Missä rakastaa Jumala? Eikö Espoossa? Luottamustoimiin valitaan juuri väitöskirjan mainitsemia henkilöitä, jotka ilmaisevat julkisesti oman erilaisen mielipiteensä vastoin kirkon virallista kantaa. Tuomiokapituleissa ja valtuustoissa on ihmisiä, jotka eivät edes täytä Kirkkolain jäsenyyden ehtoja. Nettisivustolla sateenkaaripapit kiihottavat kirkkokansaa kirkkolain vastaiseen toimintaan. Eikä kukaan puutu asiaan! Seurakuntalaiset vain ihmettelevät ja kärsivät ja häpeävät hiljaa itsekseen. Onko lopputulema se, että kirkkomme menettää erityisasemansa ja siitä tulee pelkästään yksi uskonnollinen yhteisö muiden joukossa?
Onneksi edesmennyt evankelista Hilja Aaltonen profetoi, että herätys maahamme tulee ”isosta kirkosta”, eli Suomen evankelis-luterilaisesta kirkosta. Odotan vain milloin ja mistä se alkaa. Käännän odottavan katseeni suoraselkäisiin piispoihimme, unohtamatta Jumalan johdatusta.
Tässä asiassa ei koulutuksella ole mitään merkitystä. Se näkyy siinäkin, että olet Suomessa koulua käynyt, muttet ole perillä mihin kirkko perustuu. Se ei perustu ailahtelevaan tieteeseen eikä se perustu demokratiaan. Kirkon perusta on kristinusko. Sitä ei todisteta tieteellisesti, siihen uskotaan tai sitten ei. Tämä ei muutu miksikään vaikka kuinka kiroilet.
Toki voidaan perustaa aina uusia yhdistyksiä ja keksiä niille omat säännöt. Voit purkaa energiasi sellaiseen ja toteuttaa lyhyttä elämänkokemustasi niin.
https://www.google.com/url?sa=t&source=web&rct=j&url=https://fi.m.wiktionary.org/wiki/cancel-kulttuuri&ved=2ahUKEwii-9vQ4vfuAhXMCRAIHe0xD6MQFjACegQIERAC&usg=AOvVaw0_3ZE9ILy-IboMSfcDo_Nm
Niinkö mennään.
Martti Pentti mitä on ”herätys”, voiko siihen liittää vanhan?
Siis kuinka on herätyksessä laita niiden vanhojen ”uskovien”, jotka kyllä luottavat oikein suorittetuihin sakramentteihin, mutta ovat olleet ”uskossa” kun potkittiin homoja, siis hiljaa hyväksyneet sen kirkon tavan? Miten ”herätys” tulee näihin ”uskoviin”? Oletko sinä yksi heistä?
Hämäläinen: ”Se näkyy siinäkin, että olet Suomessa koulua käynyt,”
Millä perusteella ja tietämyksellä väität, että olen Suomessa koulutukseni hankkinut?
Hämäläinen: ”Tämä ei muutu miksikään vaikka kuinka kiroilet.”
Valheellinen väite. En ole kiroillut. Ja siksi toiseksi, olen samaa mieltä, eivät asiat minun kiroiluistani miksikään muuttuisikaan. Olen ainoastaan sitä mieltä, että kansan koulutustason huima nousu viime vuosikkymmenien aikana on vaikuttanut siihen, että helvetillä pelottelu ei enää onnistu, eikä tehoa kuten joskus menneinä aikoina tehosi oppimattomaan ja herkkäuskoiseen rahvaaseen. Ja kun helvetin pelkoa – rationaalisen ajattelun vallattua tilaa henkimaailmalta ja mystiikalta – ei enää ole, mitä syytä silloin on uskoa mihinkään helvetiltä pelastaviin jumaliin tai muihin henkiolentoihin?
Hämäläinen: ”Se ei perustu ailahtelevaan tieteeseen eikä se perustu demokratiaan. Kirkon perusta on kristinusko.”
Eikö teologia ole tiede?
Ja sikksi toiseksi: Suomen evankelis-luterilaisen kirkon perusta näyttää kuitenkin olevan demokraattinen päätöksenteko. Ihmiset niitä päätöksiä tekevät mennäänkö joogaamaan vai aletaanko vihkiä kaikkensorttisia pariskuntia avioliittoon, vai hyväksytäänkö naiset papeiksi. Eipä siinä Jumalalla ole nokan koputtamista.
Naiset, olivat minkä värisiä tahansa, ovat ongelma ainoastaan heikoille ja epävarmoille miehille.
Mahtasko olla näin? Ei siinä itsetunto auta, kun kaikki savuavat ja pörisevät vermeet otetaan pois.
Herätkää todellisuuteen, elämä on tässä, ei kuoleman jälkeen.
Uru-uru achim b’lev sameach… Herätkää , herätkää veljet onnellisin sydämin.
Herätys on yhtä kuin kellon soitto aamulla, eli uusi päivä koittaa. Samaan uneen ei voi herätä.
Kiitos, kun noin huolehdit sielustani, Ari Pasanen! Se on tosin jo korkeammassa hoidossa.
Martti Pentti kuinkas sen olet sinne saanut hoitoon?
Kuinka olet ottanut malan omasta silmästä, neuvoppa nyt kuinka saisin rikan silmästäin?
Toki ihmiset voivat tulkita miltei mitä hyvänsä ’Jumala sanomiksi’. Mitään logiikka vaan en ole noista tulkinnoista löytänyt. Logiikka on kuin entisen Mustistaan ylpeän isännän kehu, kun isäntä käski että: ”Tule kuule sie Musti tänne tai ole sie kuule Musti siellä, niin se Musti se oli kuule siellä” !!!