Aluksi on toivomus,jos aiheesta syntyy keskustelua,että pidetään keskustelu puoluepolitiikasta vapaana ja ajatus on tarkastella asiaa motiivien tasolta. Olen kuullut useammankin konservatiivin kuin liberaalikin sanovan että uskonto ja politiikka on pidettävä erillään toisistaan. Toisin sanoen oma arvomaailma ja yhteisten asioiden hoitaminen ei kuulu yhteen. Tai kristilliset arvot ei kuulu niihin pöytiin missä päätetään meidän yhteiskunnan tärkeistä asioista.Politiikka eli yhteisten asioiden hoitaminen on jätetty henkilökohtaiseksi omantunnon asiaksi ja sitä se tietysti onkin.Jos kuitenkin miettii mitkä on ne kristityn motiivit äänestää jotakin puoluetta tai ehdokasta,niin onko se painopiste siinä miten tämä ehdokas tai puolue suhtautuu kristityn kannalta niihin arvoihin,jotka nousevat raamatusta ja loppujen lopuksi vaikuttavat demokraattisten päätösten kautta lainsäädäntöä myöten.Äänestäjän tietysti täytyy tiedostaa että ehdokas on sitoutunut pitkälti puolueensa vaaliohjelmaan.Vai onko motiivit äänestämiselle jostain perinteistä kiinni tai vain yksittäinen vaaliteema joka on äänestäjälle tärkeä syy äänestää juuri kyseistä ehdokasta.Vanhollislestadiolaiset ovat ratkaisseet yhteisellä vahvalla suosituksella että äänestävät keskustaa ja esikoislestadiolaiset kokoomusta.(pieni poikkeama puoluepolitiikkaan). Demokratiassa on vaikutusmahdollisuus äänestyksen kautta siihen miten meidän yhteiskunnassa kristilliset arvot vaikuttavat tai ei vaikuta ja onkin suorastaan absurdia että kannatetaan kristillisiä arvoja ja äänestetään niitä puolueita ja ehdokkaita valtaan,jotka ovat niitä arvoja polkemassa yhteiskunnassamme. Kaikki poliittiset teemat eivät ole tietystikään arvovalintoja kristillisten arvoja vastaan tai puolesta,mutta tänä päivänä Suomen poliittisella ja yhteiskunnallisella kentällä on useita muutosta haluavia voimia ja tämän blogin aihe on kenties paljon tärkeämpi tänä aikana,kun on kysymys arvomaailman murroksesta kuin aikaisempina vuosikymmeninä.
Samuel Pihkala ja Kari Roos. Raamatusta löytyy toki arvoja ja ”periaatteita”, jotka ovat tärkeitä ja linjaavat tiettyjä asioita yleisellä tasolla ja joita voidaan soveltaa politiikassa. Tällaisia ovat esimerkiksi rakkauden kaksoiskäsky, avioliitto miehen ja naisen välisenä luomisjärjestyksenä, velvollisuus pitää huolta heikoimmassa asemassa olevista tai esivallan oikeus vallankäyttöön. Samalla on huomattava, että kutakin näistä voidaan käytännössä soveltaa eri tavoin.
Yhtä lailla Raamatusta löytyy materiaalia, jota VOIDAAN käyttää karmealla tavalla mielivaltaisesti ”raamatullisen” yhteiskunnan rakentamiseen silloin, jos raamatun tulkinta irtoaa kristillisen kirkon valtavirran perinteestä. Esimerkiksi joku voisi alkaa vastustaa tasavaltalaista hallitusmuotoa, koska Raamatussa puhutaan kuninkaista ja neuvonantajista, ajaa vastuullista moniavioisuutta, sallia Daavidin esikuvaan nojaten orjuuden ja uudistaa verotuksen. Juju on siinä, että monet tämän tyyppiset ohjelmat jättäisivät kokonaan huomiotta Raamatun ajan yhteiskunnaliset olosuhteet ja Raamatun itsensä sisällä olevat jännitteet. Helluntailaisvaikuttaja Leevi Launonen on muuten haastanut kristittyjä pohtimaan näitä asioita vähän syvemmältä.
Launosen teksti aihepiiristä löytyy täältä:
https://www.seurakuntalainen.fi/blogit/mihin-kristittyjen-yhteiskuntanakemys-perustuu/
Joo ,Launosen teksti ok, mutta kysymys mitä siellä äänestyskopissa rustataan.Olisi kristittyjen ennen tuota Launosen haluamaa selvitystä perehtyä puoluepolitiittisiin ohjelmiin , että tietää mitä arvoja ajetaan missäkin puolueessa.Launosen teksti on , ajattelen että enemmän helluntaiveljille ja siskolle suunnattu. En nää että luterilaisessa keskustelussa olis ylilyöntejä ja toisaalta uskonnonvapaus ja sananvapaus koskee myös kristittyjä.Ei noita raamatun aikaisia yhteiskuntajärjästelmiä ,kunigaskuntia jne. Kukaan täysipäinen aja Suomeen ja luulen loppujen lopuksi että kristityt on esiintyneet lampaan tavoin monissa yhteiskunnallisissa arvokysymyksissä ja argumenttejä ja perusteita raamatun sanalle löytyy arkielämästä,tutkimuksista jne. eli ei tarvitse ns. lyödä Raamatulla päähän. Ja ilmaisutapa ja tyyli itseasiassa ratkaisee paljon , sen lisäksi että se osataan argumentoida hyvin. Minun mielestäni myös kristityillä on oikeus sanoa mielipiteensä usan pressasta tai maahanmuutosta,mutta jos se kovin yksipuolinen niin vastaanottaja ei kenties arvosta sitä. Media on hyvin yksipuolinen tietyissä asioissa ja siksi on vaikea pitää sitä luotettavana.Esimerkki Trump verrattuna Obaman ,toisen käytös hillitty ja arvokas ja toinen itsevarma ” ehkä vähän yökkäri” Toinen puhui rauhallisesti ja varmaankin aina totta ja toinen laukoo mitä sylki tuo suuhun ja joskus ohi.
Mutta Obaman aikana usan velka kasvoi 11 kertaisesti ja suuri työttömyys ja kansainväliset sopimukset ei olleet ihan nappiin.Trumpin aikana työllisyys huippulukemissa ennen koronaa ja talous kasvoi – että noita voi katsoa ihan mistä kulmasta tahansa. Ei ihmiset oikeasti perehdy asioihin, toinen kristitty voi alkaa (israel asiat) tehdä Trumpista uskovaista ja toinen toistelee Trump vihaa ja sanoo että vaarallinen johtaja ja kun kysyt miksi , niin kaikki ylen uutisoinnin varassa .Ihminen toimii tunteidensa varassa,mutta olisi hyvä kyseenalaistaa millä perusteilla.
”Raamatun ajan yhteiskunnaliset olosuhteet ja Raamatun itsensä sisällä olevat jännitteet.”
Nimenomaan näitä asioita pitää huomioida monissakin yhteyksissä. Olen sanonutkin, että kaikkia Raamatussa kerrottavia asioita ei voida siirtää suoraan 2020-luvun Suomeen. Yhteiskunta on niin täysin erilainen. Meidän pitäisi osata tulkita ja lukea asioita ”Kristus edellä” kuten kai Lutherkin jo kehotti, vaikka silloinenkin yhteiskunta oli vielä kaukana meidän ajastamme. Tarkoittanee paitsi että Kristus on se tärkein Jumalan ilmoitus, myös sitä, että maailma muuttuu ja kaikkia asioita ei voi kaikkina aikoina tulkita aivan samalla tavalla. Ne muut asiat ovat sivuasioita.
Meidän suomalaisten ei onneksi tarvitse ottaa erityisesti kantaa Yhdysvaltojen vaaleihin ja talouskehitykseen. Varsinkin, kun niillä ei ole loogista kytköstä kulloisenkin presidentin arvoihin ja kristillisyyteen.
Raamatun tulkinta elää ajassa. Kukaan meistä ei tulkitse tiettyjä Raamatun kohtia samalla tavoin kuin esim 1500-luvulla. Tämä ei tietenkään tarkoita, että Raamattua voisi tulkita mielivaltaisesti. Tai että kaikki modernit tulkinnat olisivat ilman muuta oikeampia kuin monet vanhemmat. On iso ero siinä, jäsentääkö Raamatun tulkintaamme Kristus-keskeinen uskonvanhurskaus ja luottamus Raamatun luotettavuuteen vaiko vallankumouksellinen vapautuksen teologia yhdistyneenä Raamatun sisällölliseen hajanaisuuteen. Myös yhteiskunnallisissa asioissa.
Ihmettelen Marko , että miksi Suomalainen ihminen oli kristitty tai ateisti tai minkä vakaumuksen omaava tahansa ei voisi ottaa kantaa maailman asioihin ? Tai käyttää niitä esimerkkeinä?
Ja jokainen politiittinen päättäjä ainakin sivuaa päätöksissä arvomaailmaa jotka koskettavat kristillisiä arvoja riippumatta siitä mikä presidentin arvomaailma on .Tämä asia joskus ihmetyttää myös kristikunnassa että kun Jumala on luonut meidät jokaisen erilaiseksi, niin eikö ole sallittua että meillä on erilaisia mielipiteitä ja erilaisia näkökulmia.Tämä ei tarkoita sitä yhteyttä joka on Kristuksessa, jossa olemme yksimielisiä, niissä kehällisissä asioissa jotka koskevat Kristuksen sovitustyötä,ihmisen syntisyyttä jne. On kuitenkin asioita , joita voidaan pohdiskella ja kuitenkaan niihin kaikkiin ei Jumala ole antanut meille selviä vastauksia, kuten esim. vaikka keskustelu ihmisen vapaasta tahdosta tai pohjimmiltaan pyhityksestä. Kunnioitus ja lähimmäisen rakkaus kuuluu ihmisten välisiin suhteisiin, mutta avoin keskustelu ja mielipidevapaus vahvistaa meidän identtiteettiä , itsetuntoa. Jumalan rikkaus on erilaisuus luomakunnassa,kuten luonnossakin voimme todeta
Raamattu on kokonainen ilmoitus, minkä Jumala on nähnyt hyväksi säilyttää meille
Raamattu kertoo luomisesta,lankeemuksesta ja lunastuksesta. Raamatun suurin sanoma on Evankeliumi ,Kristuksen sovitustyö, jossa Jumala voi syntiinlangeneen,perisynnin alaisen ,Jumalattoman ihmisen Jumala lukea Kristuksen sovitustyön ansiosta Vanhurskaaksi,Jumalalle kelpaavaksi ,kaikki ne jotka eivät torju Häntä.Raamattu sisältää meidän parhaaksi ohjeita, joiden kautta me voimme olla pysyä Kristuksen sovitustyössä ja Raamatun sana vaikuttaa Pyhän Hengen kautta ilmaisee meille synnin, vanhurskauden ja tuomion ja uskovalle sana on kasvatukseksi Kristukseen ,jos me haluamme ottaa sen vastaan. Ihmisellä on kuitenkin syntiinlangeneen luontonsa vuoksi haluttomuus ottaa vastaan Jumalan sanaa Hänen tahtoaa,joka on meille parhaaksi joka olisi meille tie vapauteen Kristuksessa. Raamatussa on aikasidonnaisuuksia ja kultuurisidonaisuuksia , mutta meidän kirkkomme nykyajan kysymykset ovat helppoja ratkaistavia, jos Jumalan sanaa halutaan noudattaa. Relatismiin vetoamiset on pyrkimyksiä on sivuuttaa Jumalan sana .Julistus on humanismin,auktoriteettivihamielisen ihmistä korostavan ajan hedelmä,josta on tullut ” viisaus” että kristikunta on ollut väärässä koko elämänsä ajan monissa muutoksia hakevissa asioissa.
Jumala ei muutu, eikä Hänen suunnitelmansa ja me ihmiset päätämme uskomme enemmän Jumalaa vai ihmisiä ja haluammeko nöyrtyä Hänen sanansa alle
”Raamattu on kokonainen ilmoitus, minkä Jumala on nähnyt hyväksi säilyttää meille”
Tämä sinänsä pieneltä tuntuva asia on usein juuri se, joka aiheuttaa monissa asioissa erimielisyyksiä.
Mielestäni Raamattu ei OLE ilmoitus, vaan se kertoo ihmisten suulla ja kirjoituksilla Jumalan ilmoituksesta. Jos se olisi ilmoitus, sen pitäisi olla Jumalan itsensä kirjoittama ja maan päälle antama.
Niin kuin sanoin jossain yhteydessä, näen, että Jumala on ilmoittanut ITSENSÄ meille ja Raamattu kertoo siitä.
Eräs islamilaisessa maassa lähetystyötä tehnyt selvitti kerran, että Jeesus ja Raamattu ovat suhteessa Koraaniin ja Muhammediin tavallaan ristikkäisessä asemassa. Jeesus tai Koraani on Jumalan ilmoitus ja Raamattu tai Muhammed on tuon ilmoituksen välittäjä.
Kari, no ollaanko siitä samaa mieltä että se informaatio mitä raamatussa on tarkoitettu meille ihmisille?
Toki on, kenellepä muullekaan…